AnnaBelle

Jäsen
  • Content count

    14
  • Joined

  • Last visited

About AnnaBelle

  • Rank
    Aloittelija
  • Birthday 06/16/75

Contact Methods

  • Website URL
    http://
  • ICQ
    0

Profile Information

  • Location
    Pirkanmaa
  1. Mulle ei se päivä sovi kun tulee perhetyöntekijä, mutta tulen mukaan sitten ensi kerralla!
  2. Kyllä sopii siirtää tapaamista meillekin. Meilläkin on päällekkäinen meno, jonka tosin olisin saanut siirrettyä mutta nyt ei tarvitsekaan. Tervetuloa Maxalexille! Tunnistat kai mut??
  3. Me ollaan edelleen tulossa myös! Mun mielestä tää ketju vois olla hyvä kaikille Pirkanmaalaisten asioille...
  4. Penni: Kiitos kommenteistasi! Tuohon suuntaan olen asiat ajatellut itsekin ja näin aion jatkaa. Oli hyvä kuulla sinun mielipiteesi, se vahvisti minulle sitä, että olen toiminut oikein. Ei mullakaan periaatteessa ole mitään sitä vastaan että imetykseen kuluu paljon aikaa, mutta ongelma on se, että se myös välillä sattuu eikä siksi ole niin mukavaa. Ilmeisesti imuote heillä on vielä hiukan hakusessa välillä. Yritän kyllä rasvailla aina kun jaksan/muistan. Mutta näin siis jatkamme...
  5. Tiitiäinen: kiitos että tarjouduit emännöimään tapaamista, mulle sopii se hyvin! Missä päin asustelette? Itselläni on seuraavat 2-3 viikkoa aika kiireisiä, kävisikö teille esim. ke 17.3. tai to 18.3. tai joskus sen jälkeen? Olisiko teille parempi arkipäivänä kuin viikonloppuna? Itse ehdottaisin näin äitiyslomalaisena arkipäivää, mutta olikos joku tapaamiseen tulija jo töissä? Entä keskellä päivää vai iltasella? Itse ehdottaisin iltapäivää. Mitä mieltä muut olette? Niistä Pirkanmaan monikkoyhdistyksen tapaamisista vielä, että sielä ei yleensä ole ollut kovin paljoa porukkaa paikalla, ainakaan silloin parilla kerralla kun olen itse ollut mukana, olisiko ollut 5 perhettä viimeksi eikä kaikilla edes lapset mukana. Ilmeisesti hiukan hiljaista heidän toiminta ja toivovat siksi uusia mukaan. Mutta onhan se toki eri tavata jonkun kotona.
  6. Tässä nyt sitten meidän "imetyskertomus": Meidän alku oli keskosuuden lisäksi sikälikin hankala, että toivuin hätäsektiosta aika hitaasti ja olin tosi kivulias pitkään enkä oikein kokenut saaneeni omalta osastoltani riittävästi tukea ja informaatiota pumppauksesta ja sen aloittamisesta eli se hiukan myöhästyi enkä tajunnut alussa pumpata riittävän tiheästi. Hitaasti ja ahkeralla pumppaamisella kuitenkin maitomäärä lisääntyi mutta laahasi koko ajan hiukan jäljessä siitä mikä vauvojen tarve oli eikä missään vaiheessa maitoa ole tullut mitenkään suihkuamalla tai spontaanisti vuotamalla liivinsuojuksiin. Kotiutumisvaiheessa sain pumpattua 700-800ml/vrk kun vauvojen tarve oli reilu 800ml eli kaukana siitä ei kuitenkaan oltu. Söin myös pitkän Primperan kuurin jo ennen vauvojen kotiutumista, välillä käytin myös oksitosiininenäsuihketta herumisen helpottamiseksi eli kaikenlaista on kokeiltu. Imetystä päästiin harjoittelemaan melko pian vaikka nenämahaletkut heillä olikin mutta koska mitään nesterajoituksia ei ollut saimme vapaasti kokeilla aina kun halusimme ja koin että keskolan henkilökunta tuki minua hyvin niissä harjoituksissa. Käytännössä se oli 1-3 kertaa vuorokaudessa 3 tunnin välein. Kenguruhoitoa harrastimme sairaalassa joka päivä tuntikausia mikä varmaan myös edisti imetyksen harjoittelua ja usein imetin heitä vaippasillaan ihokontaktissa. Kotiutumisvaiheessa he saivat imettyä kumpikin vaihtelevasti 0-30ml kerrallaan, kertaalleen kumpikin teki ennätyksen 50-55ml mutta se jäi yksittäiseksi kerraksi ja ihmetyksen aiheeksi, lopun saivat aina pullosta. Tuolloin laskennallinen ateria heillä oli tuo 50-55ml. Jo sairaalassa halusin mahdollisimman usein harjoitella myös yhtäaikaisimetystä ja koin että myös siihen minua hyvin sielä tuettiin ja ihan hienosti siinä alkuun pääsimmekin. Kun kotiuduimme he painoivat noin tyttö 2400g ja poika 2700g, syntymäpainot olivat 1400g ja 1900g. Kotiin lähtiessämme 37+0 iässä otin riskin/haasteen ja päätin että yrittäisin päivisin pelkästään imettää vaikka sitten puolen tunnin välein jos vaan saisin heidät siten pidettyä riittävän tyytyväisinä ja rinnat sen kestäisivät liikaa kipeytymättä. Halusin että imetyskertoja tulisi mahdollisimman paljon ja usein jotta maidontuotantoni kasvaisi ja vauvat saisivat mahdollisimman paljon harjoituskertoja imemiseen. Iltaisin viimeisellä syötöllä ja yöllä kahdella syötöllä annoin imetyksen jälkeen lisäksi omaa pakastettua maitoa (noin 50ml kummallekin) pullosta jotta saisin itse nukuttua hiukan pidempään. Näin aika hyvin pärjäsimmekin kotona 3-4 viikkoa mutta päivisin imetysvälit olivat tosi lyhyitä ja lopulta aloin väsyä itse siihen etten juuri muuta ehtinyt tehdä kuin imettää ja rinnat alkoivat olla jo tosi kipeät kun jatkuvasti jompikumpi oli imemässä. Yleensä he parin tunnin aikana tankkaavat ja haluavat rinnalle useamman kerran ja sitten lopulta nukahtavat max pariksi tunniksi. Lansinohia ja Bepantenia on kulunut todella paljon kun yritän rintoja rasvailla aina kun muistan/jaksan ja toistaiseksi on haavoilta vältytty mutta välillä imetys tekee silti aika kipeää. Tämä ilmeisesti johtuu myös siitä, että pojalla on hiukan huono imuote eli ottaa kiinni liikaa rinnan kärjestä eikä kunnolla "haukkaa hampurilaista" vaikka sitä olen ahkerasti yrittänyt tyrkyttää ja auttaa. Ehkä poika myös huonolla tekniikalla imiessä väsyy liikaa eikä siksi saa riittävän paljoa kerrallaan imettyä kun jo nukahtaa rinnalle mihin edelleen imetys useimmiten päättyy, kummankin kohdalla. Tytöllä tekniikka tuntuisi olevan paremmin hallussa, tosin hänen imiessä kuuluu joskus naksumista, ehkä kireästä kielijänteestä johtuen. Olen tietoisesti ollut myös "lohtutissinä ja huvituttina" (niin paljon kuin rinnat kipeytymiseltä ovat kestäneet) koska olen halunnut tehdä rinnasta heille mahdollisimman myönteisen kokemuksen ja antaa useita tilaisuuksia imemisen harjoittelemiseen. Kumpikin aina tuleekin halukkaasti rinnalle ja aloittaa imemisen ahnaasti jos vaan ovat hyvin hereillä enkä ole pakosta joutunut esim. yöllä toista herättämään syömään. Olen rintaa tarjonnut myös "jokaiseen itkuun ja inahdukseen" ja sillä heidät saankin hyvin rauhoittumaan ja hiljenemään lähes missä tahansa tilanteessa. Tyttö tosin saattaa sitten jossain vaiheessa hiukan hermostua jos tyhjästä rinnasta ei juuri maitoa enää tule mutta alkuun rauhoittuu kyllä. Poika yleensä lopulta nukahtaa rinnalle tissi suussa ja jäisi siihen lupsuttamaan varmaan vaikka koko päiväksi ja joudunkin siksi häntä siitä valitettavasti välillä väkisin irroittelemaan suupieltä raottamalla, mistä hän ei kyllä onneksi pahasti hermostu. Imetän heitä yhtäaikaa aina kuin vain mahdollista koska ilmeisesti rintojen yhtäaikainen stimulaatio myös edistää herumista sekä kyllähän se myös säästää aikaa ja helpottaa kun saa molemmat hiljaiseksi yhtä aikaa. Olemme alusta asti onnistuneet yhtäaikaisimetyksessä mielestäni ihan hyvin, ainoa ongelma on röyhtäyttäminen jos lopettavat imemisen eri aikaan eikä kukaan muu pysty auttamaan röyhtäyttämisessä. Joudun nimittäin kumpaakin edelleen niskasta tukemaan jotta hyvä imuote ja -asento säilyy, joten vapaita käsiä toisen olkapäälle nostamiseen ei siinä tilanteessa ole. Tällä hetkellä tilanne on siis se että olen "luovuttanut" ja antanut korviketta myös päivisin 1-2 kertaa/vrk noin 30-70 ml kerrallaan, jotta välillä saan hiukan pidemmän imetysvälin ja rinnat ehtivät täyttyä ja saan itsekin tehtyä vähän jotain muuta. Pelkään kuitenkin kovasti sitä, että oma maidontuotanto hiipuu kun annan enemmän korviketta. Joka kerta kuitenkin aina imetän ensin ja vasta sitten annan lisää pullosta. Pojan imuotteen kanssa yritän edelleen taistella ja toivon että rinnalle nukahtelu hiukan helpottaisi kunhan he tuosta vielä kasvavat ja voimistuvat. Painoa heillä on nyt noin 3500g ja 4000g eikä kasvua ole mitenkään neuvolassa moitittu eikä siksi korvikkeen antamisen/lisäämisen tarvetta olisi jos vaan muuten olisivat tyytyväisiä. Tästä tuli nyt aika pitkä teksti mutta se ehkä kuvastaa sitä kuinka tärkeä tämä asia minulle nyt on. En tiedä uskallanko enää toivoa että täysimetykselle pääsisimme mutta jos edes sitten kun parin kuukauden kuluttua aletaan antaa kiinteitä ruokia niin saisimme sitten korvikkeen vähennettyä pois imetyksen siitä kärsimättä niin olisin melko tyytyväinen.
  7. Hienoa että vastauksia tulee! Se olis kyllä kiinnostavaa tietää kuinka pitkään ylipäätään on imettänyt. Mäkään en ajatellut tuota osittaisimetyksen määritelmää tarkemmin koska kyllä kai sekin on osittaisimetystä kun annetaan kiinteitä rinnalla eikä vain korvikkeen kanssa. Pitäiskö se tässä jotenkin määritellä että kaikki tulkitsee sen samoin? Toiseksi mietin onko se kaikille itsestään selvää mikä on tässä ennenaikaisuuden määritelmä?
  8. Penni: Kiitos vastauksestasi. Ajattelinkin että täytyy ehdottomasti kysellä sun kokemuksista. Tämä keskoskaksosten imetys on mullekin nyt juuri "sydämenasia" ja koen tosi tärkeäksi sen että ollaan tosiaan tähänkin päästy. Olen itse nyt juurikin tuossa mainitsemassasi "luovutusvaiheessa" ja koen kauheaa stressiä asiasta. Ymmärrän kyllä että stressi vähentää maidontuloa mutta yritän työstää asiaa. Vauvat tuossa nyt heräilevät, kirjoitan lisää meidän tilanteesta heti kun ehdin!
  9. Oletteko muuten tietoisia Pirkanmaan monikkoyhdistyksen perhetapaamisista, joita on kerran kuukaudessa Pirkkalassa ihan Tampereen Härmälän rajalla Pakkalyhdyn päiväkodilla? Ne on ihan vapaamuotoisia tapaamisia ja sielä on aina kahvitarjoilu. Olen ollut pari kertaa niissä mukana jo raskausaikana ja suosittelen kovasti. Kevään tapaamiset on su 7.3. ja su 11.4. klo 15-17.30. Libra: meillä onkin aika samanikäiset vauvelit. Tosin mun syntyivät 2 kk etuajassa eli nyt ollaan vasta lasketussa ajassa. Onko sulla tyttöjä vai poikia vai molempia? Mulla on kumpaakin sorttia.
  10. Wautsi, Tiitiäinen, hienon gallupin teit, kiitoksia! En olisi itse osannutkaan tällaista tehdä! Odotan mielenkiinnolla tuloksia ja kommentteja!
  11. Kiva kun löysin tämän ketjun koska tämä aihe on nyt hyvin ajankohtainen minulle ja kaipailisin neuvoja vaikka aika paljon olen jo aiheesta lukenutkin ja vinkkejä saanut. Olisi myös mielenkiintoista kerätä "galluppia" siitä kauanko kaksosia on onnistunut imettämään. Omat tuplani ovat nyt 2 kk ikäisiä, ja syntyivät 2 kk etuajassa siis, kotiutuivat sairaalasta 4 viikkoa sitten. Kovalla vaivalla ollaan päästy nenämahaletkujen ja lypsämisen+pullojen kautta lähes täysimetykseen, mutta öisin olen koko ajan joutunut antamaan lisäksi omaa pakastettua maitoa pullosta ja nyt viime päivinä joskus myös päivisin. Nyt varastot on loppu ja olen joutunut siirtymään korvikkeeseen imetyksen lisäksi. Tämä kuitenkin käy itsetunnolle ja on niin riittämätön olo äitinä kun en pysty täysimetykseen. Ongelmana on kai sekä maidon riittämättömyys (Primperan-kuurit ja kotikaljatkin on jo kokeiltu!) että se etteivät vauvat jaksa riittävästi imeä varsinkaan yöllä, mikä tietysti sitten suoraan vaikuttaa siihen maidon määräänkin koska enää en tähän rumbaan ole jaksanut lypsää. Siksi nyt kiinnostaisi gallupinomaisesti tietää miten pitkään te muut kaksosäidit olette onnistuneet imettämään. Kuinka kauan täysimetit? Kuinka kauan osittaisimetit (imetys+korvike)? Syntyikö vauvat keskosina/täysaikaisina?
  12. Tääläkin yksi kaksosperhe Pirkanmaalta on kiinnostunut vertaistuesta ja tapaamisista!
  13. Täälä uusi äiti ja kaksoset Pirkanmaalta ilmoittautuu mukaan. Joulukuussa 2009 rv 31+4 syntyi ensin imukupilla alakautta A-poika ja sitten hätäsektiolla B-tyttö, sairaalasta kotiin päästiin 37+0 iässä. Synnytys käynnistyi kivuliailla supistuksilla, ja synnytystä saatiin viikon ajan esteltyä ennen kuin tulehduksen vuoksi estolääkitys jouduttiin purkamaan ja pian sen jälkeen vauvat syntyivätkin. Mitään isoja terveydellisiä ongelmia kummallakaan ei keskosuudesta huolimatta ole ollut.
  14. Olenko minä toistaiseksi ainoa tässä gallupissa joka sai kokea molemmat ilot samalla kertaa?? No joo, eli 31+4 A syntyi heikentyneiden supistusten vuoksi imukupilla alakautta ja B hätäsektiolla edelleen heikkojen supistusten ja sykkeen huononemisen vuoksi. Olin edeltävästi supistellut sairaalassa osastolla jo viikon verran ympäri vuorokauden joten kohtu taisi olla jo väsynyt supistuksiin.