Töppönen

Kaak@o: nukkuuko Noa paremmin ulkona? Ajattelin vain, että jos päikkäreille nukutus on todella uuvuttavaa (ja tiedän, että pitkäkestoinen nukuttaminen voi olla hermoja raastavaa), niin voisiko ajatella ainakin väliaikaisesti - ihan hermojen (väliaikaista) lepuutusta ajatellen - päikkäreiden nukkumista ulkona? Jos on jokin ohimenevä taistelukausi. Meidän poika 1v 6kk ainakin on nukkunut aina ulkona hyvin, kuten monilla lapsilla tapana kai on. Opettamalla opetettiin nukkumaan päikkärit sisällä vajaan vuoden ikäisenä päivähoitoon lähtemistä silmällä pitäen ja muutenkin, kun kyläilyreissuilla esimerkiksi on monesti kätevämpää, ja ihan hyvin oppi nukahtamaan ja nukkumaan pinniksessä. Kun poika lähti perhepäivähoitoon 1v 4kk ikäisenä (eikä päiväkotiin kuten alunperin suunniteltiin), niin siellä hoitotäti nukuttaakin nämä suht pienet ulkona vaunuissa. Saavat raitista ilmaa eikä tarvitse mennä erikseen ulkoilemaan = hankeen tai rattaisiin istumaan/kupsahtelemaan kumoon, näin hankikeleillä. Ajateltiin ensin, että ihan järkevää, mutta voi ei, jos se sitten oppii ulkona nukkumiseen niin, ettei sisällä suostu nukkumaan, mutta ihan hyvin vkonloppuisin/muuten kotona ollessaan nukkuu päiväunet edelleen pinniksessäkin. Toivottavasti löydätte jonkin ratkaisun tilanteeseen tai tilanne muuten helpottaa! Tsempityksiä ja sympatiaa täältä kovasti!

Me aloitimme pottailun 11 kk iässä. En oikeastaan ollut vielä ajatellut koko pottahommaa, kunnes ystävämme olivat tulossa kylään parivuotiaan kanssa ja kysyivät, onko meillä potta, jota voisi lainata. Olivat ihmeissään kun kuulivat, ettei meillä ole vielä pottaa. Ostettiin sitten kiireen vilkkaa potta ja on nyt käyty istunnolla aina unien, ulkoilujen ja ruokailujen jälkeen. Hienosti alkoi tulosta heti tulemaan, mutta ihan säkäähän se vielä on. Vanhempien ajoituksesta kiinni. Poika ei liiemmin tunnu vielä edes tajuavan, että pottaan tulee jotakin. "Huonoina" pottapäivinä ei saada mitään pottaan, toisina päivinä tulee vaikka kuinka monet pissat ja kakat. Yleensä joka päivä jotain kuitenkin. Mutta en vielä haaveilekaan pitkään aikaan varsinaisesta kuivaksi opettelusta (nyt ikää 1 v 1 kk). Kunhan opetellaan sitä potalla oloa, ja mielellään poika siinä istuskelee. Ja me vanhemmat opimme aavistamaan, milloin voisi olla hyvä mennä potalle. Luulen, ettei vaippojen määrissä vielä säästetä. Varmaan yhtä usein vaihdetaan kuin ennenkin, eivät vain ole niin täynnä pissaa nyt. Mutta se on kiva, ettei kakat ole aina liiskaantuneena pitkin takamusta (ja joskus housujakin, kun toisinaan kunnon satsit turahtaa läpi) niin että edessä on pyllyn täyspesu, kun onhan ne kakat mukavampi huuhtaista käsisuihkulla potasta ja sitten vähän takamusta pyyhkäistä kosteuspyyhkeellä. Mutta siis vaipoille on edelleen täysi tarve, pottailua harrastetaan kevyenä treeninä.

Heh, tuolla aiemmin avauduin kengistä x 2, jotka ei mene jalkaan. Ei ne mene edelleenkään, ja ongelmana on varmaan se, ettei poika vielä osaa seistä kunnolla. Kuten joku aiemmin mainitsi, niin jalka on sitten liian veltto sellaisia huonosti avautuvia kenkiä jalkaan vedettäessä. Jos se kengän läppä olisi sellainen sivuilta irrallinen, kuten aikuisten kengissä, tai sivuilla olisi vetskarit, ei ongelmaa olisi. Ehkä kyseiset kengät ovat myöhemmin käyttöön sopivat jahka kunnolla seisoskellaan, mutta ostettiin hartaasti sovittaen uudetkin. Nämä uudet ovat sen malliset, että saa avattua paremmin, koska varsi alkaa nousta loivasti jo melko edestä varpaiden takaa. Minuakin kiinnostaisi nuo TinskuM:n kyselemät villasekoitesukat, koska pojan varpaat ovat ihmeen viileät plussakeleilläkin, vaikka on karvavuori kengän sisäpuolella. Sellaisillako pidätte lastenne jalat lämpimänä talvikengissä, jos itse kenkä ei lämmitä tarpeeksi?

Herrrrrmo menee noiden kenkien kanssa Pojalle on kotiutunut kahdet talvikengät, jotka molemmat ovat C-texi -kengät. Siis semmoiset talvikengät, varrelliset. Toiset Naperon, toisissa lukee 1 Step. Uusia ovat molemmat, hienon näköiset ja kaikkea. MUTTA en millään ilveellä saa vedettyä kumpiakaan kenkiä lapsen jalkaan, vaikka kyseisen koon pitäisi olla pikemminkin väljä pojan jalalle. En vain saa vedettyä kantapäätä alas kenkään. Molemmat kengät on kahdella tarralla suljettavat eikä ole muita vetoketjuja tms. millä saisi enemmän auki. On ähelletty miehen kanssa kahdestaan, kenkälusikan kanssa jne. Tarrat on tietysti avattu niin auki kuin saa. Missä vika? Pitäisikö kenkiä venyttää jotenkin? En ole koskaan ajatellut, että pojan jalkakaan olisi mitenkään erityisen pullea tms. Halvalla sain molemmat, eli ei suuri menetys, ärsyttää vaan. Alkaa valjeta, miksi edelliselläkin omistajalla varmaan jääneet käyttämättömiksi

Jostain muistaisin lukeneeni (jonkin vauvanruokavalmistajan sivuilta?), että rintamaito on makeampaa kuin hedelmäsoseet, joten hedelmäsoseiden antamista ei tarvitsisi sen takia pantata, ettei söisi muita ruokia.

Meille neuvottiin aikoinaan neuvolassa ateriarytmi: aamupuuro, lounas (liha-/kana-/kalasose), välipala (marja-/hedelmäsose), päivällinen (kasvissose), iltapuuro. Poika täytti 8 kk ja on syöty valmiita purkkiruokia aina (paitsi ensimmäiset makuannokset). Nyt 8 kk ruokia tiiraillessani ei silmiini osu pelkkiä kasvispurkkeja, vaan aina on myös jotain lihaa. Edelleenkö kuitenkin syötän yhden kasvisaterian päivässä (siis niitä alkaen 4-6 kk tyyliin maissia, porkkanaa ja perunaa, vihannesmaan satoa) vai annanko sekä luonaalla että päivällisellä liha-/kana-/kalasosetta? Eli päivässä söisi kaksi isoa purkkia sellaista, plus hedelmäsose ja puurot.

Meidän poika on isokokoinen, nimenomaan painon puolesta, ei pituuden. 6 kk mitat olivat 10 155 g ja 68 cm. Arvostan todella sitä, että neuvolassa ei kertaakaan ole sanallakaan puhuttu, että poika olisi pullukka. Päinvastoin: on kehuttu, että hienoa ja tasaista kasvua. Ja silkalla rintamaidolla "lihotin". Selvästi on alkanut nyt hoikistumaan, kun on saatu liikettä kehiin, vaikkei vielä osaa mennä eteenpäin. Syntyessään tää oli pieni tirppana (3050 g ja 48 cm), ja ensimmäisinä viikkoina paino nousi huimasti kohisten, sitten tasaantui.

Koko ajan vauvaa arveltiin suurehkoksi, syntyessään lähemmäs 4 kg, vatsan suuren koon ja käsikopeloarvioiden perusteella. Olin sokeridietillä, kävin sokerirasitustestissä, mittailin verensokereita sun muuta. Kesähelteen jäätelönhimoon sain luvan imeskellä sokerittomasta mehusta tehtyjä jääpaloja . No, paino tippui parin viimeisen raskauskuukauden aikana reilut 3 kg, vaikka lapsi vain kasvoi. Synnytystapa-arvion ultrassa 36+6 sitten selvisi, että keskikäyrän alapuolella mennään. Yliaikaisuuskontrollissa 42+0 ultran mitat antoivat painoarvioksi muistaakseni 3180 g, ja seuraavana aamuna syntyessään tämä "jättiläispoika" painoi 3050 g ja oli 48 cm pitkä, vaikka vielä synnytyssalissakin oli kätilö tunnustelemalla arvioinut yli 3,5 kg:n painoiseksi. En tiedä sitten, mikä siellä hämäsi. Lapsivettä ainakin oli runsaasti. Toisaalta tiukka sokeridietti oli mielenkiintoinen masokistinen kokemus, ja olisi niitä kiloja ilman sitä varmasti ollut enemmän pudotettavana synnytyksen jälkeen.

Limatulppaa alkoi tulla, kun kävin vessassa juuri ennen sairaalaan lähtöä supistuksen tullessa alle 10 minuutin välein. 4-5 cm:ssä oltiin vastaanottoon päästessä, ja 11 tunnin päästä tästä oli poika syntynyt.

Pojan 6 kk neuvolassa oli mennyt 10 kg rikki (10 155 g). Ikää oli tarkalleen 3 pvää yli 6 kk. Syntymäpaino oli 3050 g ja syntyi rv 42+1.

Meitä kehotettiin neuvolassa suoraan siirtymään soseiden maisteluun, kun kerroin, että vellejä (maissi- ja peruna-porkkana) on vähän maisteltu jo muutamana iltana rikkonaisten öiden takia. Ikää oli tuolloin 4 kk. Velliä annoin iltaisin kuitenkin 5 kk ikään asti, kunnes tilalle tuli iltapuuro. Siihen asti iltavellin lisäksi vain kerran päivään maisteltiin kasvissoseita pienehköjä määriä. Parina ensimmäisenä vellin maistelun jälkeisenä yönä ensimmäinen unipätkä oli pidempi, eikä illalla havahduttu ensimmäiseen (tai pariinkin) unisyklin katkeamiseen, kuten ennen. Mutta sen jälkeen ei muistaakseni ollut havaittavissa suurempaa vaikutusta. Vaikka vellissä on suht sama energiamäärä kuin maidossa, niin eikös se kuitenkin ole ainakin rintamaitoa hitaammin sulavaa jo pelkästään sen takia, että se on korvikkeeseen tehtyä? Ajattelin vaan, että eikö tämän takia joissakin tapauksissa velli todellakin saattaisi auttaa vähän yöuniin, jos kunnon puuroa ei vielä voida aloittaa?

Meillä ei koskaan ole tutti kelvannut, vaikka ollaan yritetty merkkiä jos toista. Ei vaan osaa pitää tuttia suussa, vaan muklaa sitä niin kauan kuin sitä pitää suussa, mutta sitten se pullahtaa ulos. Tuntuu myös liikaa syömällä syövän tuttia, niin kuin yrittäisi saada siitä jotain "irti". Joskus tulee ihan raivohuuto, jos tuttia yrittää tarjota. Yksittäisissä tilanteissa tutti on kylläkin rauhoittanut, jos sitä on pojan suussa pitänyt. Myös Tommee tippeen pehmeitä unitutteja (niitä läpinäkyviä pehmeitä) on kokeiltu. Tätä en noista Tommee tippeistä muuten tiennyt: Tommee tippee-tutteja poika tykkää kyllä järsiä ja muuten näperrellä .

Meidän pikkumies 5,5 kk nukkuu tällä hetkellä kahdet päikkärit, 30-40 min + 2,5-3 h. Aamulla heräillään n. klo 7 ja mennään 30-40 minuutin aamu-unille siinä klo 9 ja 10 välillä eli 2-3 h hereilläolon jälkeen. Käyn varovasti herättelemässä, jos meinaa tunti alkaa tulemaan täyteen, ettei mene päivä ja seuraavat unet ihan sekaisin. Sitten on ohjelmassa n. klo 13 alkaen suunnilleen 2,5-3 h kestävät "pitkät päikkärit", jotka poika äidin helpotukseksi on tavannut nukkua jo hyvin pienestä lähtien. Pienempänä näiden unien tyypillinen kesto oli pikemminkin 4 tuntia ja unille käytiin lähempänä klo 12:a. Lisäksi meillä oli vielä jokunen viikko sitten ohjelmassa iltaunet 30-40 min alkaen klo 16 ja 17 välillä, mutta ne jätettiin pois, kun alkoi tuntua, että ne olivat ylimääräiset. Olin nimittäin päättänyt tarkkailla enemmän lapsen väsymystä eikä kelloa, ja aamu-unille onkin alettu menemään hieman myöhemmin eli kuten nykyisin mennään, ja pitkät päikkärit tuntuivat osuvan paremmin tuonne klo 13 tienoille, vähän jälkeenkin, ei ennen 12 tai 12 maissa kuten ennen. Yöunille menoa taas on aikaistettu hieman. Nyt yöunille menokin sujuu paremmin, kun poika on sopivan väsynyt. Toki iltaunet nukutaan, jos pitkiltä päikkäreiltä herätään jostain syystä kovin aikaisin. Päivisin poika jaksaa nykyään olla selvästi pidempiä pätkiä hereillä. Ennen 2 h alkoi olla maksimi ilman kitinää, nykyään hyvällä tuulella touhutaan usempikin tunti. Kiinteätkin on aloitettu, joten nekin saattavat pitää kylläisenä (= tyytyväisenä) paremmin, ainakin vähän siltä tuntuu. Muutenkin tästä pojusta on kuoriutunut 5 kk:n tienoilla ihan erilainen hymyileväinen ja itsekseenkin touhuava pallero . Tinttis: Hakeekohan teidän vauva nyt jotain uutta (päikkäri)rytmiä? Ehkä päikkäreiden tarve jopa on vähentynyt? Minusta ainakin alkoi näyttää jokunen aika sitten siltä, että nyt on aika päästää irti pitkään jatkuneesta rytmistä ja kokeilla, mikä on sen hetken oikea päiväohjelma. Eli todellakin tarkkailla väsymystä ja jättää kellon tuijottelu vähemmälle. Sittemmin tosiaan päivä- ja yöunien alkamisajat ovat muuttuneet ja yhdet nokoset jääneet kokonaan pois, eikä meillä enää nukuta yhteensä niin paljoa päivällä kuin ennen. Voi olla, että kohta päivärytmi muuttuu taas, kun vaan itse huomaisi muutoksen merkit ajoissa. Muutenkin 3 kk tienoilla vauva alkoi olla ihan uudella tavalla herkkis unien suhteen, niin päivä- kuin yöunienkin. Silloin oli jonkin aikaa nuo pitkät päikkäritkin rikkonaisempia, ja sai käydä heijaamassa vaunuja tai jopa syöttää välissä, ja joskus ei sitten nukuttukaan niin pitkiä unia. Nykyisin vanhat kunnon pitkät päikkärit ovat tehneet mukavan comebackin. Yleensä korkeintaan joutuu kerran käydä heijaamassa vaunuja, että nukahtaa uudelleen, monesti nukkuu koko unet inahtamattakin. Totta kai on poikkeuspäiviä, esim. tässä eräs päivä heräsi 40 min kävelylenkin päätteeksi, eikä sitten enää nukuttu (iltaunet otettiin silloin kuvioihin). Ehkä teilläkin on ohimenevää, Tinttis? Kovin kausittaista kaikki tuntuu vauvojen kanssa olevan. Välillä mennään niin ja välillä taas näin . Olen vaan huomannut, että itse ainakin tunnun välillä turhan itsepintaisesti pitävän kiinni siitä, miten "aina ennenkin" on menty.

Lihojen aloittamisesta: Onko väliä, millä lihalla aloittaa lihojen syömisen? Possu, nauta, kana? Ts. jos jokin lihalaatu on esim. vatsaystävällisempi vauvalle siihen alkuun. Tähän asti on syöty vain kasvis- ja hedelmäsoseita, mutta kohta sitten on lihojen aika. Kaapissa on ainakin Piltin kasvis-broilerisosetta (peruna, porkkana, broileri). Onko sellainen vaikka hyvä ensimaistiaisiksi?

Voi vitsi, ei siellä tainnutkaan olla lisää hihnaa jemmassa, vaikka jotakin solkea ja hihnaa löysinkin. No, näillä mennään. Tai kertokaa Autobabyn omistajat, jos minulta on jäänyt jotain huomaamatta! Järjetöntä, ettei hihnaa ole pidemmälti, kun sitä voisi jemmata kaukalon sisuksiin vaikka metritolkulla