leenuliinu

Vihdoin sain aikaan lähteä kampanjaan kun oli uneton hetki viime yönä. Ihan kymmeneen en tainnut vielä päästä. Oli kyllä tosi kivaa tukea täällä esikoista odottaessa kun ei lähipiirissä vielä ollut paljoa lapsia tulossakaan silloin. Ja myös toisen lapsen kuumeiluun, erityisesti keskenmenon jälkeen kun siihen oli vielä vaikeampaa löytää tukea lähipiiristä, kaikkea ei omalle siskollekaan viitsinyt kaataa... Toivottavasti onnistuu!

Hyvin samanlainen kokemus esikoisen kanssa, jota imetin reilun vuoden, tosi vähitellen se paino kuitenkin laski, ehkä puolen vuoden jälkeen alkoi mennä miinukselle lähtöpainosta. Kaikki palasi kyllä sitten aika nopeasti imetyksen loputtua. Toista imetin noin 10kk ja siitäkin loppupuolen vaivalla, silloin lähti vain raskauskilot, tai niistäkin jäi pari roikkumaan.

Nyt 5- ja 8-vuotiaan kanssa jälkikäteen ajateltuna haastavia oli ekat 3 vuotta, siitä eteenpäin on helpottunut reilusti kun lapset on omatoimisia eikä tarvitse enää mitään erityisvarusteita ruokailun, vessailun ym. suhteen. Omalta kannalta kaikkein haastavin oli toisen lapsen vauvavuosi. Hän oli kyllä helppo vauva, mutta se yhtälö vauvan ja vahvatahtoisen taaperon kanssa oli vaan yhtä kaaosta ja väsymystä. Eli sanoisin, että kokonaisuus ratkaisee.

5-vuotias ei vielä ole ollut omissa harrastuksissa. On kyllä kyselty, mutta sanoo jatkuvasti, että haluaa "sitten vähän isompana". Päiväkodissa on 3v lähtien ollut kokopäiväisenä, eli sanoisin että lähinnä harrastaa päiväkodin toimintaa. Siellä toiminta on ihanan monipuolista ja aloitti nyt myös kielikielisuihkussa. Arki on nyt koululaisen isosiskon harrastusten (tanssi 5v-6v, futis 6v->, partio 7v->) kanssa ihan riittävän kiireistä eli 5-vuotiaalle tuntuu edelleen olevan tärkeintä päiväkodin ulkopuolella saada oman perheen kanssa yhteistä aikaa.

Toisesta jäin siloin kuin "kuuluukin", ensimmäisestä mahdollisimman paljon varhennettuna, koska määräaikainen työsopimus loppui juuri silloin.

Usein tuntuu, että paras keino pitää lapset tyytyväisenä kun pitäisi laittaa ruokaa on ottaa heidät mukaan puuhiin, mutta monesti lapsista on keittiössä kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä. Nelivuotias esikoiseni pyytää myös usein, että leivottaisiin yhdessä. Kaipaisin siis vinkkejä siihen mitä lapsille voi antaa tehtäväksi keittiössä ja miten puuhat hoituvat niin ettei lopputuloksena olisi vain kaamea kaaos keittiössä ja hermoraunio äiti, joka hokee koko ajan "ei noin, varo sitä, älä, älä....". Esimerkiksi meillä esikoinen on ainakin kolmivuotiaana osannut jo pilkkoa tavallisella ruokaveitsellä keitettyjä perunoita pyttipannuun tai muuta pehmeää, pestä hedelmiä ja vihanneksia, kuoria sipuleita, kuskata roskia kompostiin, tuoda tarvittavia välineitä, kaulia ja täyttää oman pizzansa, lisätä mitatut ainekset kulhoon ja sekoittaa niitä, kertoa onko uuniruoka noussut/ruskistunut, maustaa ruokia jne. Yksivuotias pikkuvelikin osaa jo nyt "auttaa" perunoiden tai muiden pesemisessä, tuoda kauhan/kattilan kannen tms. Yhdessä lasten kanssa myös kurkitaan kattilaan/pannulle onko valmista, sekoitetaan kauhalla ja usein lapset ihan vain seisovat korokkeella/tuolilla vieressä katsomassa kun teen ruokaa ja maistelevat kaikkea mitä voi maistaa Mitä teidät alle kouluikäiset lapset ovat osanneet eri ikäisenä keittiössä tehdä? Olennaisinta kai on olla välittämättä siitä, että pienten lasten auttaminen ei tarkoita sitä, että hommat hoituisivat nopeammin kuin yksin ja yrittää olla välittämättä sotkuista.

Olisiko jollain vinkkejä Pietarin matkalle taaperon/lasten kanssa? Me olemme lähdössä huomenna reilun 1,5 vuotiaan taaperon kanssa Pietariin. Venäjää emme osaa, joten selviämme parhaamme mukaan englannilla (tai muilla osaamillamme kielillä). Matkustamme junalla, joten kunnon rattaat tulevat mukaan ja asumme turvallisesti S-ryhmän hotellissa. Suurempia matkasuunnitelmia ei vielä ole, lähinnä on tarkoitus tutustua kaupunkiin, katsella nähtävyyksiä, hieman shoppailla ja saada syödäksemme jotain muuta kuin kansainvälisten ketjujen pikaruokaa. Minä voin käydä sitten ensi viikolla kertoa kokemuksiani, toivottavasti joku ehtii käydä jakamassa jotain ennen sitä.

Linkkejä en saa nyt toimimaan, mutta sain sähköpostiini mutta siellä siis todella hieno uusi lapsiperheille kohdistettu kuukausittainen uutiskirje (pääsisiköhän tällä sisään: http://email.valio.fi/newsletterweb/444158427246455B4174424A59/42405F4672424B5943754344514B71/wn) jossa oli esim. linkki ohjeeseen: http://www.valio.fi/reseptit/pizza/ ja vinkit apukokeille: Apukokin tehtäviä pixel.gif Leikki-ikäinen apukokki: Hiivan murentaminen ja sekoittaminen. Taikinaan tutustuminen – kauliminen tai taputtelu. Pizzatäytteiden ripottelu pizzapohjalle. Taikinan maistaminen – totta kai! Kouluikäinen apukokki Edellä mainittujen lisäksi: Raaka-aineiden pilkkominen ohjatusti (esim. pikkutomaattien puolitus) Valmiin pizzan paloittelu pizzapyörällä tai saksilla. Rohkea maistelu – esim. vanhempien pizzan sinihomejuusto tai simpukat. Lisäksi myös esim. tässä linkissä: http://www.valio.fi/reseptit/teemat/lasten-kanssa-leipominen/ vinkkejä leipomiseen lasten kanssa.

Herttuatar Catherine synnytti tytönCatherine vietiin aamulla St Maryn sairaalaan Länsi-Lontooseen ja hieman kello 13 jälkeen Suomen aikaa kerrottiin, että hän on synnyttänyt tytön. Tyttö oli syntynyt kello 10.34 Suomen aikaa. Sekä äiti että tytär voivat palatsin mukaan hyvin. Tytär on pariskunnan toinen lapsi. Heinäkuussa 2013 he saivat esikoisensa, prinssi Georgen.

Meidän lapset tyttö 4v ja poika pian 1,5v nukkuvat samassa huoneessa siitä lähtien kun kuopus vähensi yösyöntejä noin yhteen joskus ehkä noin puolivuotiaana. Meillä on vanha talo, jossa vain kaksi kunnollista (ja käytännöllistä) makuuhuonetta vaikka tilaa on vaikka kuinka. Suunnitelmia on monenlaisia miten tästä edetään sitten kun lapset kasvat, mutta makuuhuoneet ovat niin isoja, että ellei kovaa vaatimusta lapsilta tule niin vähintään kouluikään asti saavat olla samassa huoneessa ja ehkä esikoisen aloittaessa koulun vain jaetaan huone jollain tilanjakajalla tms. tai tehdään muuten selkeämmin omat nurkat lapsille huoneeseen. Yhteinen leikkinurkka lapsilla on myös alakerrassa, jossa esikoisella oma askartelupöytä ja muutenkin tilaa on omille puuhille, joten en koe omaa huonetta kovin pian ajankohtaiseksi. Yläkoululaisena isompi varmaan sitten jo tarvitsee jo oman huoneen ja saa nähdä jos vielä kolmas lapsi tulee niin harkitaan jakoa sitten uudestaan.

Niin ja mun varvastossut oli sellaiset, joita oon käyttänyt ihan ulkonakin, kaipa mä ne pohjat jotenkin pesaisin...

Mulla on muistaakseni molemmilla kerroilla (10/2010 & 6/2013) ollut koot vähissä tossuissa. Oma koko normisti 38, synnytyksen paikkeilla ehkä 39-40. Vuosi sitten mulla oli mukana omat varvastossut kun oli niin järjettömän kuuma ja ne sairaalan läpsyt hiostaa.

Meillä tyttö on ollut 2,5-vuotiaasta eli vuoden verran ilman vaippaa. Aluksi oli vaippa varmuuden vuoksi aika lyhyilläkin automatkoilla ja potta aina mukana ellen tiennyt, että sellainen löytyy, tuo kun ei aluksi suostunut pytyllä käymään. Menorcalla koko hotellissa ei ollut pottaa emmekä sellaista yhdestäkään kaupasta löytäneet (eikä yhdestäkään vessasta missään) eli oma potta lähti mukaan seuraavalle reissulle ja suosittelen myös jo kotona pytyllä käymisen treenaamista. Meidän tyttö ei edelleenkään kunnolla osaa tunnistaa hätää tai ei raaski mennä vessaan ennen kuin pikkuhousut ovat märät eli lähtöpissalla käydään aina ja kaikkialta lähtiessä, vaikka siitä hurjat kiukut välillä tuleekin kun ei vessaan käskemällä suostuisi.

Mulla oli lainassa kaverilta vuosi sitten toisessa synnytyksessä ja jäi para-tabsien lisäksi ainoaksi kivunlievitykseksi kun tämä olikin niin nopea kaveri. En ollut kokeillut ennen synnytyksen käynnistymistä, mutta aika hyvin saatiin se miehen kanssa paikalleen kuitenkin. Mulla tuntui supistukset lähinnä vatsan puolella, mutta tuntui kuitenkin auttavan tosi paljon varsinkin kun mitään muuta kivunlievitystä en ehtinyt saada ja kuten etukäteen suunnittelin niin puolen tunnin automatkalla se varsinkin oli hyvä. Ehkä vaikutus oli lähinnä sitä, että sai huomiota kiinnitettyä muuhun kuin kipuun, mutta oli mikä oli niin toimi minulle.

Meillä on pienipäiset ja kapeakaulaiset lapset ja tuo lappu on juuri sopiva kun sen kiepauttaa kerran solmulle ennen tarran kiinnittämistä On ollut käytössä lähes päivittäin kun kovat ruokalaput on vielä liian isoja.

Meillä on pakkaus 2010, jota on käytetty uudestaan nyt pikkuveljellä vm. 2013 Mulla on jäänyt lähes kokonaan käyttämättä se vanuhaalari. Molemmilla lapsilla vaikka ovat vastakkaisina vuodenaikoina syntyneet. Meillä on ollut käytössä joko vain villavaatteet tai (äp-)toppahaalari tai kylmimmällä säällä molemmat ja ympärillä joko äp-makuupussi, vaunujen lämpöpussi tai villapeitot. Uusimmassa pakkauksessa se "Kevyt toppapuku 70 cm" näytti kyllä niin nätiltä, että ehkä sitä olisi tullut käytettyäkin. Eniten on varmaan käytetty vaippoja, lakanoita ja joitain vaatteita.

En ainakaan muista nähneeni vilaustakaan kuvaajasta kummallakaan kerralla mut ehkä mä en vaan muista ja oon sairaalassa todennut, että pärjätään omilla kuvilla...

Niin mä joskus loin odotus (ja synnytys) aiheisten uutisten ketjun, mutta aika vähälle huomiolle se on jäänyt... Mutta oon kyllä kakkaiset ja kaikkein pukluisimmat vaatteen pyrkinyt pesemään kuudessakympissä kun ei niistä muuten lähde tahrat/hajut kunnolla. Ehkä pitäisi välillä pestä yli neljässäkympissä omatkin pukluvaatteet, jotka sen kestää. Ja linkataanpa nyt vielä yksi aihepiiriin liittyvä kolumni: On luonnotonta, että toinen vanhempi on aina kotona lapsen kanssa Lähinnä jäi mieleen, että ehkä se että moni sanoo kolmannen lapsen syntymän olevan helpompi vaihe isommille kuin toisen lapsen syntymä esikoiselle. Eli ehkä se on paljon kiinni myös siitä, että kolmannen lapsen syntyessä kaksi isompaa eivät enää ole tottuneita olemaan se ainoa maailman napa perheessä.

En vastannut mitään kun molemmista meni alle vrk. Molemmista tulppa tuli synnärille tullessa, ekasta syntymään kesti siitä 10h ja tokasta tuli kerralla myös vedet ja vauva oli maailmassa noin alle puolen tunnin päästä.

Mulla oli kans se Kari-Matti (yövuorossa) ja oli kyllä tosi mukava sekin!

Ja ei tosiaan hajuakaan Pampers-laatikosta. Ei neuvolasta naapurikunnasta eikä tykeistä.

Kyllä munkin pikaisella vilkauksella se käyränottotilat oli kivemman näköiset kuin muistan 2010 syksyltä alakerrasta. Ja synnytyshuone meillä oli juurikin tosi tilava, valoisa, rauhallinen ja maisemat hienot. Saatiin siellä syntymän jälkeen odotella pari tuntia eli siitä huoneesta enemmän on muistikuvia. Suihku oli ok, käytävän toisella puolella.

Ja näköjään tuolla Guardianin sivuilla on linkki, josta voi jakaa oman "Royal babynsä" tarinan & kuvan sinne vain kaikki heinäkuiset. https://witness.guardian.co.uk/assignment/51d5943ce4b02b1ee50e19bd#contribute

Eilen yritettiin tarjota grillikauden avaukseksi tytölle hodaria eli halkaistu puolikas (fetamustapippuri)makkara ja salaattia tuoreen herkkusämpylän välissä. Hetken ihmetteli sitä hämmentyneenä ja ahdistuneena ja lopulta annettiin vain käteen makkara ja pala leipää ja söi sitten melkein kokonaisen grillimakkaran (paha äiti) mutta taisi hieman liian suolainen olla kun koko illan janotti. Ensi kerraksi taidetaan ostaa jotain nakkeja tytölle niin voi antaa pienemmän, mutta kokonaisen "makkaran" ja sitten lisukkeeksi jotain vähän terveellisempää, joka kelpaa tytöllekin.

No huh, lomake on netissä lähetetty, ehkä vois pyytää neuvolantätiä varmistamaan, mutta pitänee myös kirjata miehelle ylös lapulle, vaikka kuulemma on turhia toiveita haluta ammeeseen noissa väliaikaisissa tiloissa. Mies taisi jostain (turun sanomista?, muistaako joku?) lukea että ammetta ei ainakaan löydy uusista tiloista. Kokemuksia kaivataan noista uusista tiloista, joko joku on siellä ehtinyt synnyttää?