Dacoit

Aktiivijäsen
  • Content count

    337
  • Joined

  • Last visited

About Dacoit

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0

Profile Information

  • Location
    Päijät-Häme
  1. En olekaan kirjoittanut kokemuksia kolmen kuukauden takaa tänne! Olen kaikki kolme Päksissä synnyttänyt, vuosina 2009, 2011 ja 2015. En paljoa ehtinyt tälläkään kertaa viettää synnärillä aikaa, 40 minuuttia ja tyttö oli ulkona. Mutta sain avukseni aivan ihanan ja kannustavan kätilön, joka hirmuisesta kiireestä huolimatta hoiti synnytyksen mallikaasti. En käynyt salissa suihkussa enkä edes syönyt, kun oli pakko 15minuuttia lapsen syntymän jälkeen lähteä osastolle. Kello oli 22.40, joten mies joutui lähtemään kotiin samoin tein. Osastolla on menossa remonttia, joten sen äänet voi häiritä lähellä asuvia, mutta muuten meno on ihan tavallista, luulisin. Ja siis se remontti on hyvä asia, osasto on todellakin jo kulunut ja käytetty. Hyvä että sitä päivitetään. Imetykseen suosittelen perehtymään etukäteen, sillä kiireisenä aikana vierestä seuranneena voin todeta, että kaikkea ei ehditä tehdä eikä opastaa. Perhehuoneista olen kuullut puhuttavan, tämä onni ei ole osunut koskaan omalle kohdalle.
  2. Minulle ei ole sattunut opiskelijaa mukaan synnytyksiin. Tai ehkä on, en ole varma: kuopus tuli sellaisella vauhdilla että voi olla että se yksi niistä kolmesta (vai neljästä?) oli opiskelija. Osastolla sitten oli, ja se oli täysin ok. Minä taidan olla vähän poikkeus tässä ja sanon, että en haluaisi ketään ylimääräistä saliin. Voi olla, että tällä kerralla edes mies ei ehdi mukaan, eikä minua ainakaan nyt häiritse ajatus yksin keskittymisestä siihen mitä tapahtuu. Toisaalta voi olla, että jos mahdollinen opiskelija jotenkin vaikuttaa minuun rauhoittavasti (eli tietää mitä tekee eikä vain seiso hiljaa vieressä) niin ehkä. Mutta olen todella yksityisyyden haluinen ihminen, ja toivon että sitä kunnioitettaisiin Jos ei, osaan sen kyllä tuoda ilmi
  3. Hei, täällä on muitakin Minun oli tarkoitus vihdoin ajaa pyöräkortti tänä keväänä, mutta se nyt sitten jää ensi vuoteen. Kyytiläisenä olen ollut aikaisemmin, ja muistan että esikoisesta lopetin kyydissä istumisen kun asento alkoi olla tukala. Olisiko se ollut jo rv 15 tienoilla, mutta voitte kuvitella millaista on olla kyykkypyörän kyydissä noin muutenkin. Lisäksi mieleen hiipi erilainen pelko kuin ennen, ja sellainen tunne että vaikka se oli ihanaa, piti kuitenkin suojella sitä mahassa kasvavaa pientä. Kuopusta odotin syksystä kevääseen, joten tätä huolta ei ollut. Nyt miehellä ei ole pariin vuoteen ollut pyörää laisinkaan, ja tänä keväänä on kyllä puhunut jo siihen malliin että taas olisi sen osto edessä. Ostakoot Fiilistelen sitten täällä kotona ja suunnitelen oman hankintaa ensi vuodelle.
  4. Hyvä aihe minustakin Minä olen alkanut vähän huolia vasta nyt kolmannella kerralla, kun olen ehtinyt jo muutenkin kuulla kaikenlaisia tarinoita ihan muualtakin kuin foorumeilta. Esimerkkinä, että eräänä kauniina kesäpäivänä olin lasten kanssa leikkipuistossa kun tuttu vanhempi nainen kertoo, että hänen tyttärensä vauva kuoli kohtuun. Siinä tuntui että aurinko meni pilveen ja linnunlaulu loppui, ja että ikävä asia tuli jotenkin liian lähelle. Eli se tietoisuus kaikesta siitä, mitä voi tapahtua on nyt paljon selkeämpää minulla. Mutta uskon että on helpompi olla, kun tiedostaa että aina ei kaikki käy hyvin, mutta ei anna sen vallata kaikkea ajatuksia ja tunteita. Vaikeaa se on, varsinkin alkuraskaudessa tai pienen vauvan kanssa mutta kannattaa kuitenkin yrittää olla huolehtimatta liikaa. Minäkin suosittelen ennemmin lukemaan täältä muiden kokemuksia kuin mistään vauva.fi tai Kaksplus - tyylisiltä anonyymien foorumeilta. Joillain on kova halu pelotella ja joku outo tarve saada tuoda esille elämän nurjat puolet ilman, että niitä edes kysytään. Jos/kun raskautesi jatkuu, opettele suodattamaan tärkeä tieto turhasta pelottelusta Esim. synnytyskertomukset on sellaisia, että on ehkä parempi olla lukematta/kuuntelematta niitä ollenkaan. T. eräs joka pelkäsi äärettömän paljon koska luki liikaa, mutta jonka ensimmäinen (ja toinenkin) synnytys meni oikein hyvin sitten kuitenkin.
  5. Heippa! Nostelen tätä aihetta jos vaikka olisi tuoreita kokemuksia. Me siis suunnittelemme ensi kesälle reissua Miamiin (tai Tampaan) kahden lapsen kanssa. Purkkiruokia ei tarvitse miettiä, mutta kaksi kysymystä nousi ensimmäisenä mieleen: raskaus + matkavakuutus - kuinka älyttömän pikkutarkkaan laadittu sen täytyy olla ja mitähän sille tulee hintaa? Tämä tietysti selviää vakuutusyhtiöstäkin mutta jos jollain olisi myös kertoa omia kokemuksia. Ja toinen, niin turvallisuus kun mukana on 4- ja 6-vuotiaat lapset? Lentokentällä saa näköjään kuluttaa aikaa (jee, rakastan jonottamista. Not) mutta entä sitten noissa isoissa kaupungeissa? Säätä yritin googlata ja kaksi sääsivua ei toimi. Hyvä enne
  6. Olen vastannutkin jo aikaisemmin tähän, mutta tulin kommentoimaan tuota Juliavivian tilannetta. Tuollainen on minusta todella epäkohteliasta! Minulla on yksi kaveri, jolla on kova tarve aina kertoa mitä mieltä hän kaikesta on, ja hän on varsin usein ottanut esille sen että ei halua enempää lapsia eikä ymmärrä miksi kukaan halua kahta enempää. Meillä on nyt kolmas raskaus ihan alussa, ja olen sata varma siitä mitä tämä kaveri tulee asiaan kommentoimaan. Voisin kuvitella, että työelämässä hänen kanssaan on hankalaa, sillä jokainen tekee omat päätöksensä lapsiluvun suhteen eikä se kenellekään muulle kuulu. Minä sanoisin äärimmäisen korrektisti sitten vauvauutiset (tai ehkä jopa jo suunnittelusta), korostaisin että tämä on hyvä juttu ja että teet hommasi kuten kuuluu ja että mahdollisista vaikeuksistakin työn suhteen selvitään kyllä. Voiko siihen muuta edes sitten sanoa? Kurjaa, että jotkut on tuollaisia Kyllä sen ymmärtää, miten raskaudet vaikuttaa työyhteisöihin, mutta kun ne tosiaan on jokaisen henkilökohtaisia juttuja. Pitäisikö sitä itse mennä ihmettelemään jollekin vähän vanhemmalle naiselle että älä nyt vaan sairastu, älä vaan nyt vielä aloita vaihdevuosia kun meillä on täällä sitten tosi rankkaa kun sä olet koko ajan saikulla
  7. Lainaan itseäni ja lisään, että jos kaikki menee hyvin, on toisen ja kolmannen välillä ikäeroa n. 4.5 vuotta. Ihan ok, kuopus onkin ollut sellainen energiaa ja aikaa vievä tapaus, että tässä oli hyvä väli vähän hengähtää vauva-arjesta
  8. Plussia ne on! Minulle tuli tuollaisia molemmista edellisistä raskauksista ja tuolla ne plussat leikkii nytkin parhaillaan. Ja kolmannestakin tein itse asiassa haaleampia kuin nuo parin tunnin pidätyksellä. Lämpimät onnittelut
  9. Esikoiselle otettiin pakkaus, ja siitä on tallella edelleen makuupussi, lakanat ja peitto, kynsisakset, kylpymittari ja hiusharja. On varmasti jotain muutakin, mutta en nyt juuri muista mitä. Kuopukselle ei enää otettu, sillä en kokenut pakkaukselle olevan tarvetta. Nyt kolmannenkaan kohdalla emme ota, vaan ajattelin päällystää esikoisen makuupussin uudestaan jollain kivalla kankaalla. Otetaan sitten rahana, joka varmaankin menee vaippoihin ja pieniin vaatteisiin (joita ei äitiyspakkauksessa minusta ole tarpeeksi).
  10. Kaunistelematon vastaus otsikon kysymykseen: ei ole. Tämä varmasti kuulostaa monelle todella pahalta, ja tulee mielikuvia miehestä jolle ura on kaikki kaikessa ja joka ei välitä meistä tarpeeksi. Mutta totuus on ihan toinen, ja todellisuus työelämässä juuri sellainen kuin tässä on puhuttukin. Minun mieheni ei oikeasti uskaltaisi jäädä vuodeksi, ei edes puoleksi vuodeksi pois töistä vaikka kyse on hänellekin äärimmäisen tärkeästä asiasta eli meidän lapsista. Isyyslomallakin yksi työprojekti oli siirretty toiselle ja mies odotteli hetken peukaloitaan pyöritellen että tuleeko niitä projekteja hänen suuntaan enää ollenkaan :/ Meitä tämä ei enää tosin koske, ellei sitten niin hullusti käy että kolmas meille joskus vielä tulisi. Mutta jos tämä uudistus olisi tullut voimaan vaikka silloin kun kuopus syntyi, hän (ja esikoinen) vain olisi mennyt päiväkotiin sitten aikaisemmin ja minä hakenut opiskelemaan puolta vuotta aikaisemmin. Mies on suht nuori vielä ja alallaan arvostetaan mitäs muuta kuin kokemusta ja sitä, että on "aina valmiina". Perin miehinen ala, ammattikorkea- ja yliopistokoulutettuja ihmisiä. Vakityö ei kovin harvinainen juttu mutta kuitenkin sellainen, josta kannattaa pitää kiinni varsinkin kun minä vasta opiskelen. Sama tilanne on monella, ja minusta tässä miesten syyllistäminen menee vähän sivuraiteille. Syyllistäisivät, jos on pakko, työelämää ja sitä, että vanhemmuuden kustannukset ei jakaannu ollenkaan tasan.
  11. En voinut vastata, kun ei ollut vaihtoehtoa "tuli ehkäisystä huolimatta"
  12. Ennen omia lapsia olin a-i-v-a-n lukossa jos jouduin lasten kanssa tekemisiin. Kun nuorena äidiksi tullut ystäväni länttäsi vauvansa syliini sanoen "pidä tätä", muistan miten käsivarteni jännittyi ja hymy jähmettyi suupieliin. OMG taisin ajatella, mutta selvisin siitä. Yleensä vauvat eivät aiheuttaneet mitään tuntemusta, ja kerran ihan mielelläni hoidin toisen ystävän vauvaa sen aikaa että ystävä sai rauhassa ostella itselleen vaatteita läheisestä ostoskeskuksesta. Vauva nukkui suurimman osan ajasta, ja kun heräsi, katseltiin yhdessä ikkunasta puita ja lintuja. Jälkeen päin ajateltuna en yrittänyt mitään, ja juuri niinhän se lasten kanssa kai onkin parasta. En siis koskaan ärsyyntynyt vauvan itkuista ja lapsen kiukutteluista, jotenkin ajattelin että lapset on sellaisia. Omalle kohdalle en osannut äitiyttä edes ajatella, ja vauvakuume on vieläkin jotain käsittämätöntä. Lapsikuume ei ole, mutta vauvakuume on! Mutta jos joku yhtään vauvaa isompi tuli lähelle, en silloin osannut olla enkä oikein osaa vieläkään. Tiedän, miten ollaan esikoiseni ikäisten kanssa, mutta siitä ylöspäin aiheuttaa aina tietynlaista ahdistusta ja tunnen oloni kömpelöksi. En tosiaan inhoa ketään lasta, mutta voin ihan avoimesti myöntää että suurin osa lapsista on minusta jollain tavalla ei niin kivoja: meluisia, huonokäytöksisiä... huonosti puettuja Jos joku lapsi kolahtaa, hän on todennäköisesti kaikinpuolin hyväkäytöksinen ja nätti/komea. Joo, aika pinnallista. Silti ei tulisi mieleenkään kohdella ketään epätasa-arvoisesti ja omani saavat kuulla kunniansa jos eivät ole kunnolla muiden kanssa. Omien kiukutteluja kestää eri tavalla, vaikka en minä mikään Jeesus ole heidänkään kanssa. Kuopuksella on niin kova ääni, että kun hän päättää kiljua-huutaa, minua ihan oikeasti sattuu korviin. Varsinkin väsyneenä se ei ole kivaa, eikä ihan heti tule mieleen tilannetta jossa vieras lapsi olisi saanut tärykalvoni helisemään samalla tavalla. ps. Tämä oma neutraali suhtautuminen muiden lapsiin on tehnyt minusta sellaisen, että aika herkästi vien omat lapset pois vieraiden aikuisten luota juttelemasta, ja pidän heitä aika kiinni kyljessäni "etteivät he häiritsisi muita". Miehen kanssa tästä vähän keskusteltiin, mutta ei kumpikaan osannut oikein sanoa onko se hyvä vai huono juttu, että ihan jokaiselle ei tarvitse mennä juttelemaan niitä näitä ja ihan kaikkea ei tarvitse jakaa naapurin Sirpankaan kanssa vaikka Sirpa onkin lapsirakas.
  13. Me lennettiin juuri viikko sitten Kanarialle neljä vuotiaan ja kohta kaksivuotiaan kanssa. Lennon piti kestää kuusi tuntia, mutta välilaskun takia se kestikin melkein kahdeksan. Pakattiin isommalle omaan reppuun pari pikkuautoa, Rubikin kuutio (pienempi rakastaa käännellä ja katsella sitä), muutama lastenkirja ja täytettävä mehupullo. Omaan käsimatkatavaraan otin mukaan ohuen piirustuslehtiön, värityskirjan ja kyniä. Lehtiö, värityskirja ja kaksi kirjaa oli ihan uusia, jotka lapset sai vasta koneessa. Mielenkiinto säilyi näin ehkä pidempään? Sitten oli pientä naposteltavaa, ja ruokanatsiudestani huolimatta pakkasin mukaan muutaman tikkarin ja pienen karkkipussin. Lento lähti vähän ennen kahdeksaa aamulla, ja herätys oli meillä todella aikaisin. Lapset oli aika väsyjä ja nälkäisiä mutta ruoka pelasti isomman. Pienempi sitten toteutti sen minun painajaisista pahimman eli oksensi mahansa tyhjäksi täpötäydessä koneessa. Onneksi olin pakannut vaippojen kanssa paketin kosteuspyyhkeitä mukaan, ja ottanut pienemmälle kahdet varavaatteet koneeseen mukaan. Turbulenssia oli paljon, ja se kai sai pikkuisen mahan sekaisin. Hänellä on aikaisemmin ollut matkapahoinvointia, mutta tämä kuitenkin yllätti. Stuertti suhtautui asiaan todella hyvin, toi meille roskapusseja, ison pinon käsipaperia ja vesipullon. Hän olisi luultavasti auttanut meitä enemmän, mutta juuri silloin oli paha täristys päällä ja lentohenkilökunnankin piti olla paikoillaan. Tai en tiedä, mutta hän kävi myöhemmin kysymässä vointia ja että tarvitsemmeko vielä jotain. Kanssamatkustajien suuntaan en pahemmin uskaltanut katsella... ehkä olivat ymmärtäväisiä, ehkä monikaan ei edes huomannut/kuullut tapahtunutta. Itseä nolotti, vaikka minkä sille voi. Takaisin kun tultiin, lento meni kuin unelma. Lapset viihtyi lelujensa parissa ja matka oli tasaista. Tyttö nukkui sylissä (emme saaneet hänelle omaa paikkaa kun liian myöhään sitä alettiin kysellä) pari tuntia ja lopun aikaa touhusi siinä omiaan. Olihan sitä kannettavaa mukana paljon, rattaat sai Thomas Cookin lennolla viedä portille asti. Ja reissu itsestään meni kivasti
  14. Heippa! Meillä on reissu ensi kuussa, kohteena Los Christianos, eli siis siinä Playa de las Americasin vieressä. Hotellin nimeä en tähän hätään muista, mutta otettiin se pelkällä aamiaisella. Vielä en ole kerennyt tutkimaan kohdetta, kuvista päätellen turistirysä - eli juuri meille sopiva tällä kertaa Mietinnässä on, miten lento menee juuri uhmaikään saapuneen tyttysen kanssa, miten paljon tarvitaan pitkähihaisia mukaan ja miten paljon vaippoja? Miten muuten hedelmät siellä? Tytöllä on tapana nirsoilla uusista jutuista, mutta hedelmät menee aina. Entä jäätelö, söittekö valmisjätskejä vai irtonaisia?