Amonet

Mä odottelen kokoajan vastausta Bugaboon aspasta, mutta ajattelin kysäistä täälläkin, onko ongelmani tuttu. Meillä on ollut cameleonit käytössä vähän päälle vuoden ja nykyisin istuinosan säätäminen ei enää onnistu yhdeltä henkilöltä silloin, kun lapsi istuu kyydissä. Mä joudun käyttämään kahta kättä, jotta saan painettua säätönapit pohjaan ja vaikka napit ovat pohjassa, ei istuin välttämättä siirry haluttuun suuntaan.

Poika oli pari viikkoa vajaa yksi, kun siirrettiin omaan huoneeseen nukkumaan. Yöunet ovat kaikilla parantuneet jonkin verran.

Meillä oli samat ongelmat, kun ensimmäisen kerran koottiin vaunut. Muistaakseni olin kuitenkin laittanut kopan väärin päin kehikkoon kiinni, koska kun laitoin sen uusiksi, jalkopää olikin asteen matalammalla. Ja heilumisesta kyselin myös tässä ketjussa, ja laitoinkin ostopaikkaan asiasta tiedustelun. Sanoivat sieltä sen olevan normaalia. Koska ostin vaunut verkon kautta, lähetin reklamaatiossa videon vaunujen heilumisesta. Mielenrauhan vuoksi kävin nykimässä kuitenkin Stockankin valikoimiin kuuluneita vaunuja ja ne heiluivat samalla tavalla.

Suukotellaan vauvaa molemmat todella paljon. Suuta vältetään, niin karieksen kuin tottumattomuudenkin vuoksi, mutta muut alueet ovat vapaata riistaa (paitsi tietysti vaippa-alue). Vauva tykkää myös kun "syömme" hänet kilpaa miehen kanssa, jolloin pusuja satelee varpaista hiuksiin.

Toujours on yhä ehdottomasti paras. Muumit ei sovi pojalle laisinkaan, Pampersit haisee ja Liberot on ihan ok. Nyt kun poika ryömii, kaikki kiloihin sopiva vaipat tuntuvat menevän vinkkeliin ahkerasta möyrimisestä.

Meille tuli kissojen kohtalosta idioottimaisia kommentteja lähinnä mun isovanhemmilta, joilta on kyllä ennenkin tullut vaikka mitä sammakkoja lemmikkieläimiin liittyen. Itse en luopuisi kissoista ellei jollain talouden ihmisellä puhkeaisi todella paha allergia. Itse en jännittänyt kissojen suhtautumista ja kaikki on mennyt hyvin. Hieman kissoilla meni aikaa tajuta, että pieni sylinvaltaaja muutti tänne pysyvästi. Onneksi vauva viihtyy jo lattialla, niin kissoillekin riittää taas sylitysaikaa. Eniten hermoja on syönyt karvatorjunta, kun en halua vauvan tavaroiden uivan kissankarvoissa.

Mun äiti on komentanut mut vihaisena sängyn alle joutuin nukkumaan, vaikka tarkoitti tietysti että peiton alle. Suuttumus oli kyllä tipotiessään, kun jäätiin molemmat rätkättämään sanotulle. Mä puhun usein vauvalle ihan sekopäisiä, kun mun puheessa menee monesti senat sakaisin. Onneksi on vielä niin pieni, ettei ymmärrä mun höpöttelyjä.

Sadesuoja ja hyttysverkko. Hiekkaa ei ole, mutta kissankarvoja sitäkin enemmän. Hoitolaukku matkustaa siellä silloin, kun kaupasta ei ole ostettu mitään painavaa.

Meille tulee ristiäiset, miehen toiveesta. Itse en kuulu kirkkoon, mutta ei mulla mitään ongelmaa ole vaikka lapsi nyt kastetaankin.

^Niinhän tuo ohjekirja sanookin. Oli mennyt multakin ihan ohi. Noh, kannan maata viistäen nuo kodin portaat ylös/alas, niin ei tapahdu vahinkoa. Turvallisemmalta se tuntuu, kuin noin pienen sylissä kantaminen neljännestä kerroksesta alas.

Mä olin todella yllättynyt, kun ensimmäinen tunne olikin ylitsevuotava kiintymyksen tunne nappulaa kohtaan, kun poikaa putsattiin siinä ennen rinnalle nostoa. Olin henkisesti varautunut siihen, että saatan päästää jotain ihan älytöntä suustani enkä todellakaan olisi etukäteen uskonut katselevani poikaa ruusunpunaiset lasit silmillä. Mutta niin siinä vain kävi. Suihkussa sitten huolestuin siitä, etten tunnistaisi poikaa muiden vauvojen joukosta, josko siihen olisi ollut tarvetta. En ollut vielä pistänyt siihen mennessä merkille, että pojalla on isänsä nenä.

- Epiduraalin vaikutus, kuinka se vei kaikki helvetilliset kivut pois ja vielä uskottua nopeammin. - Ponnistusvaiheen nopeus ensisynnytyksestä huolimatta (27 min) ja sen kivuttomuus. Hirmuinen duunihan siinä oli saada lapsi ulos, mutta se sattunut. - Kevyt olo synnytyksen jälkeen. - Superihana kätilö, jonka kanssa henkilökemiat natsasi saumattomasti. - Tajunnantaso koko synnytyksen ajan. Jaksoin jopa vitsailla ponnistusten välissä, enkä kertaakaan tuntenut olevani omissa maailmoissa. Mieskin oli siitä ihan yllättynyt.

Uskaltaako vauvaa kantaa cameleonin kopassa niin pitkään kun siihen mahtuu? Onhan kahva tarkoitettu kestämään sen?

Lauantaina syntyi, maanantaina päästiin aamusta heti kotiin. Ja esikoinen oli kyseessä.

1. Onko aina ollut selviä kuukautis-/PMS-oireita? Aivan järkyttävät kuukautiskivut, ilman lääkkeitä ei parista ensimmäisestä päivästä selviä. PMS-oireita ja narttukäytöstä ilmassa n. viikkoa ennen vuodon alkamista. 2. Huomaatteko ovulaatiota helposti limoista tai muista tuntemuksista? Joka toinen kuukausi oikea puoli kipuilee oletetun ovulaation aikana. Vasen ei koskaan kipuile. Mitään muuta en ole koskaan huomannut. 3. Onko e-pillerit tai muut hormonivalmisteet aiheuttaneet oireita? En ole löytänyt mitään hormonivalmistetta joka sopisi. Ehkäisyrengas oli pisimpään käytössä, mutta aiheutti vatsavaivoja. Migreenin vuoksi en ole edes pillereitä kokeillut. 4. Jos olette olleet raskaana, onko tullut paljon oireita ja missä vaiheessa, ja onko oireiden voimakkuudella ollut mitään yhteyttä noihin muihin oireiluihin? Raskauden aikana mieliala on ollut suorastaan harmoninen. Ei itkukohtauksia, narttuilua yms. Mies tykkää. Fyysistä kipuilua on ollut. Alkuun pahoinvointia ja rintojen arkuutta. Keskivaiheesta pahat liitoskivut ja nyt loppumetreillä väsymystä.