ONNEkas

Itseni (erit. kokkaus- ja emännöintitaidot) tuntien lähden ristiäisissä ulkoistamislinjalle, eli haussa olisi pk-seudulta hyvä ja edullinen pitopalvelu, jolta saisi "kaikki" eli suolaiset ja makeat tarjottavat (erikoisruokavaliot huomioiden) sekä ehkäpä myös tarjoilun. Hinta on yksi tärkeä tekijä. Juhlat pidetään kotona, vieraita n. 30. Kerrothan kokemuksistasi!

Kaipailen kokemuksia Rastaalan koulusta Espoosta. Itselle alue (ja koulujaot) tuntematonta ja mahdollisesti lasten tuleva koulu.

Näyttäisi siltä että meidän vajaa 1,5 vuotias suuntaa ryhmikseen kun äippä karkaa työmaalle. Ko ryhmis on (n. 60 lapsen) päiväkodin yhteydessä (mm. ruoka tulee samalta keittiöltä, yhteinen sali ym yhteistilat ja piha). Kaikki kokemukset (hyvät ja huonot) ryhmiksestä ovat tervetulleita. Myös alalla työskentelevien näkökulmia olisi kiva kuulla. Itselle ryhmis on vieraampi juttu... Mm. nämä muutama asia mietityttää kun en tätä hoitomuotoa oikein tunne: - mitenkä käytännössä käy näille kaikkein pienimmille? ovatko isojen "tiellä" vai järjestetäänkö heille omia ikään sopivia puuhia pitkin päivää? - ilmeisesti ryhmässä ei ole kuin yksi toinen taapero, muut vähän isompia (en tiedä tarkalleen) - mitäköhän mieltä tästä kannattaisi olla? - ko. paikassa 3 hoitajaa, joista 1 lastenhoitaja ja 2 ryhmishoitajaa - eli verrattuna päiväkotiin "alempi" koulutus -> mihinköhän kaikkeen tämä vaikuttaa tai miten näkyy? Voihan ajatella että kokemus ajaa koulutuksen yli mutta äkkiseltään vaikutti kovin nuorilta nuo kaikki kolme hoitajaa... - ryhmiksen porukka ulkoilee päiväkodin ns. isojen puolella - eli meidän taapero on sitten siellä isompien jaloissa ja jäänee ilman vauvakeinumisia ja taaperoiden hiekkakakkuleikkejä? - kun on päiväkodin yhteydessä, taudit yms tarttuvat samaan tapaan eli siinä mielessä pienemmän yksikön etuja ei ole... Eli te, joiden lapset ovat ryhmistä käyneet, mitkä ovat olleet isoimmat plussat ja miinukset? Ja itse lapsia hoitaneet, millaisena ja minkälaiselle lapselle sopivana näette ryhmäperhepäivähoidon? Ja mitä eroja päiväkodin ja ryhmiksen välillä on?

Kiitos hienoista vastauksista. Sain paljon ajattelun aihetta. Mutta vielä kaverinäkökulma: Ryhmiksessähän omanikäisiä on vähän jos ollenkaan, kun taas normaalipäivähoitoryhmän yksi etu lienee että koska isompi porukka samanikäisiä, aina joku kaveri(piiri) jatkaa seuraavalle vuodelle, mahdollisesti eskariin ja kouluun asti tuttuina. Nyt ryhmiksessä samanikäiset kaverit eivät luo tuollaista turvaverkkoa, vaan aikanaan menee ikäänkuin "ulkopuolisena" eskariin tai kouluun. Tiedän että huolehdin varmasti liikaa ja liian aikaisin, mutta itselle ainakin sosiaaliset suhteet ovat aivan pienestä asti olleet tärkeitä, voi olla että tämä menee geeneissä lapsellekin

Uniketjuja löytyy kuten myös odotusketjuja, mutta kaipaisin kokemuksia ja kohtalotovereita muilta, jotka ovat (olleet) samassa tilanteessa. Ja vinkkejä siihen miten kummassa tästäkin selviää... Meillä reilu vuoden ikäinen taapero, joka ei ole koskaan nukkunut hyvin. Hyvä yö tarkoittaa meillä että yössä on 2-4 herätystä, jotka saa hoidettua nopeahkosti tassuttelulla. Näitä hyviä öitä on ollut viimeksi kesällä muutamia. Ja sitten on ne huonommat, jotka kuvaavat paremmin arkeamme. Herätyksiä on 4-12, joista yleensä yön alkupuoliskon heräilyt saa vielä tassuteltua tai syliteltyä ohi, mutta aamuyöstä taaperon on todella hankala saada enää unta. Lopulta otan viereen, mikä auttaa noin joka toinen yö. Muulloin aamuöinen huutokonsertti saattaa kestää 1-2h ja sen jälkeen torkutellaan nikotellen ja välillä heräillen aamuun. Tämän kaiken lisäksi tulee myös niitä yöllisiä huutoja, jotka vaimenee itsekseen. Taustalla tilanteessamme on edelleen vaivaava refluksitauti ja ainakoin joitain allergioita. Ja nukkunut omassa huoneessa n. 8-kuisesta. Ja tähän kaikkeen pitikin nyt sitten lisätä vielä se että olen raskaana (ihanaahan se on, eikö?!?). Huonovointisuus ja väsymys yhdistettynä öihin, joina käytännössä en nuku enää klo 02 jälkeen on melkoinen cocktail.... Puhumattakaan siitä kun tähän vielä kesällä ilmestyy toinen vauva (jonka todella toivon olevan kaikin puolin helpompi tapaus! ...vaikka esikoista rakastankin yli kaiken!). Miten ihmeessä tästä selviää täyspäisenä? Mitä kikkoja ja järjestelyjä olette kehitelleet omassa vastaavassa tilanteessa? Ja onko jotain taikakeinoja käytettävissä sitten kun niitä öisiä metelöitsijöitä on kaksi? Eihän ne nuku koskaan jos koko ajan herättelevät toisiaankin... Ja onko niitäkin tarinoita että tilanne ei vaan helpotu...?

Ellalle (ja muille) vinkiksi, että on olemassa taho, josta voi kysellä asiantuntevan lausunnon siitä onko jostain lääkkeestä tm. ulkopuolisesta vaikutuksia raskauteen. (Ei sillä etteikö täältä kanssasisarilta monesti saa tosi asiantuntevia vastauksia ) Teratologinen tietopalvelu Avoinna arkisin klo 9-12 puh: (09) 4717 6500

Onkohan paikka nyt oikea, mutta kuulisin mielellään muiden 1+ vuotiaiden äitien kokemuksia pikkutaaperon eroahdistuksesta - tai mitä se sitten onkaan. Meillä 1v1kk taaperon tähän kehityskauteen liittyvät äidin lahkeessa roikkumisen lisäksi erilaiset pelot ja pelästymiset sekä tietysti kapinointi nukkumaanmenoa kohtaan (samaan aikaan tosin myös opettelee kävelyä). Taaperoni on tosiaan keksinyt alkaa pelätä ja säikähdellä kaikkea mahdollista. Imuria ja isoja ääniä on aina säikkynyt, mutta nyt ei enää vessanpytty, tiskikone, pesukone tai vesihanakaan saisi olla päällä. Myös muovipussin rapina saa tolaltaan. Yhtänäkin iltana sai ison pelkokohtauksen, jolloin säikkyi äärimmilleen mm. hyttystä, tuttuja lelujaan, jne. Itse en päivisin saa juurikaan otettua askelia poispäin taaperosta, kun tapahtuu itkuinen konttaus kohti jalkojani ja pyyntö syliin. Yleensä säikähtämisen saa aikaan jo se, että ehdotan että tehdään jotain tai mennään jonnekin (tyyliin laittamaan pyykit narulle). Joudunkin kanniskelemaan naperoa paljon(!) jotta saisin edes jotain tehtyä. Löytyy tosin myös hetkiä jolloin saattaa unohtua leikkimään hetkeksi itsekseen. Tai jos olemme jossain muualla kuin kotona uusien lelujen äärellä, hän saattaa hyvinkin itsenäisesti pyöriä niitä ihmettelemässä. Onko muilla samanikäisillä ollut tällaista? Ja miten olette tilanteen kanssa eläneet tai millaisia ohjeita saaneet? Pitääkö äidin olla käytettävissä joka sekunti?

Äitiysloma on alkamaisillaan ja ihmettelen että mitä sillä tekisi Mieli tekisi vähän hemmotella itseään, vaikka jalkahoidolla tai hieronnalla - hyviä (edullisia) vinkkejä pk-seudulta? Toisaalta hankintoja ja siivousta ei varmaan voi kauaa enää lykätä... Mitkä ovat parhaat vinkkinne äitiysloman alusta nauttimiseen tai muuten sen hyödylliseen käyttöön?

Onko kenenkään lapsella ollut pitkään lääkitystä, erityisesti Losec Mups kiinnostaisi. Meillä tulee kohta vuosi täyteen Losecilla (aloitettu 2kk iässä, puolikas aamulla ja illalla, vähennystä yritetty kahdesti onnistumatta), Prepulsidin (nyt 3krt/pv) ohella. Joskus muistaisin jostain kuulleeni että Losec on periaatteessa kuurilääke eikä sitä hirveän kauan saisikaan käyttää. Toki lääkäri tekee arvion, mutta olisi kiva kuulla josko joku olisi joutunut vastaavasti käyttämään sitä pidempään ja mitä ehkä muiden lääkärit ovat aiheesta olleet mieltä...? Ilmeisesti ainakin vastustuskyvyn se ajaa aika alas tappaessaan myös terveelliset hapot, sillä meilläkin on sairastettu flunssia ym enemmän vähintään kerran kuussa.

Hei kaikki kauramaitovauvaiset Meilläkin lähdettiin nyt sille tielle vuoden ikäisen imetyksen loputtua, kun maitoallergiaa ei ole saatu suljettua täysin pois. Nan-korviketta käytetty pariin otteeseen mutta jätetty taas lääkärin ohjeesta nyt pois. Eli 1-vuotiaana mennään pelkällä kauramaidolla ja vedellä. Kaupasta äkkiseltään löytyi Oatly kaurajuoma plus, sitä nyt ensimmäisenä ostimme ja kävikin kaupaksi suht hyvin (ekana puolikkaana päivänä saatiin menemään n. 1,5-2dl. Vielä ei kokonaista vuorokautta ole menty, joten en tiedä päästäänkö tämän kanssa lääkärin ohjeeseen 6dl/pv. Mutta muutama käytännön kysymys teille joilla enemmän kokemusta - mikä merkki teillä käytössä? onko tuo meidän lähikaupasta löytämä tuote ok? vai onko apteekista saatavissa jotain "ravitsevampaa" / muuten parempaa versiota? - oletteko antaneet jotain "lisäravinteita" tämän ohella? (mm. kalsiumia juomassa on lisätty 120milligrammaa/100g ja d-vitamiinia 0,75mikrogrammaa/100g) - montako tippaa d-vitamiinia annetaan nyt (olen tottunut antamaan rintamaidolla sen 5 tippaa) - onko aamu- ja iltapuurona totuttu kaurapuuro nyt syytä vaihtaa johonkin muuhun (esim. neljänviljan), kun kuulostaa aika kaurapainotteisen yksitoikkoiselta ravinnolta (vaikkei muita allergioita ole ainakaan vielä todettu ja syö toki lämpimät ja välipalat myös) - miten kauramaito säilyy lämpimässä avattuna? reissailemme päivisin paljon ja tuo litran purkki on vähän huono... vai onko näitä myös pikkupurkkeina/annoskokoina jossain myynnissä? Kiitos hirmuisesti kaikille jotka vaivautuvat vastaamaan. Tuntuu taas uudelta ja oudolta maailmalta tämä mahdollinen maitoallergiapuoli... Jaksamista kaikille!

Mitenkä ensi talvea ajatellen vaatehankintoja kannattaisi tehdä silloin n. puolitoistavuotiaalle? Lähinnä mietin että onko tuollaiselle vilpertille kätevämpää hankkia haalari vai (kainaloon asti olevat) housut ja takki? Tuolloin jo varmasti kävelee, mutta todennäköisesti viettää paljon aikaa myös kontillaan/maassa. Pukeminen on vaipasta lähtien nykyään todella haasteellista ja kauhulla ajattelin tulevaa talvea ja niitä monia vaatekerroksia... (Löysän) haalarin saattaisi saada ehkä lyhyemmällä huudolla päälle kuin erilliset housut ja takin mutta onko erilliset taas käytössä kätevämmät kun voi ottaa esim. takin pois kaupassa? Pahoittelen, jos asia on jo aikaisemmin käsitelty, koko rimpsua en ehtinyt lukemaan läpi

En löytänyt vastaavaa ketjua, joten avataan tämä kun on vielä ajankohtainenkin Eli kaipailen vinkkejä mitä kaikkea kivaa vauvan kanssa kannattaa touhuilla näin kesällä - kivaa saa olla mieluusti sekä vauvalla että vanhemmilla! Oma mielikuvitus kun on huonosti nukutuista öistä takkuinen... Kertoilkaahan siis kokemuksianne, joko äiti ja vauva kahdestaan tai koko perheellä tai vaikka isommallakin vauveliporukalla. Oma vauvani on 10kk, ja kaipaa melko aktiivista touhuilua. Ja pääkaupunkiseudulla asustamme. Alkajaisiksi voisin kertoilla muutaman meidän kokeilemista kesäpuuhista (toteutettavissa säästä riippuen): - puhallettavassa pihauima-altaassa polskuttelu - nurmikentillä konttailu, puiden ja kasvien tutkiminen (vanhempien piknikillä) - Helsingin Sea life - pienimuotoiset pyöräretket - ostoskeskusten leikkipisteet

Meillä tämä legendaarinen naisen työn arviointi: "Aluksi oli kamalaa mutta sitten kun sai epiduraalin, loppu oli helppoa." ...helppoa joo!

Olisiko kenelläkään kokemusta syöttötuolista, jonka korkeutta saisi säädettyä sekä normaalin ruokapöydän (n. 75cm) että ns. baaripöydän (korkeus n. 90cm) korkuiseksi? Meillä on siis keittiökaappitason korkuinen aamiaispöytä (jossa aikuisilla baarijakkarat) sekä normaali ruokapöytä ja olisi kätevää löytää syöttis joka soveltuu molempiin. Ja ellei tällaista säädettävää, niin onko kenelläkään tuollaista baarituolikorkuista syöttötuolia - onko niitä siis ylipäänsä myytävänä?

Vastailen muutamaan kysymykseesi, me kun saimme lainavaunut eikä vertailtu siis hirmuisesti. Voin siis kertoa vain omasta kokemuksesta (joku toinen voi olla hyvinkin eri mieltä!). Meidän vaunut on Emmaljunga-yhdistelmät pehmeällä kopalla ja heittoaisalla, isoilla renkailla. Pehmeä koppa: Itse olen tykännyt tuosta pehmeästä kopasta. Se on hyvän mallinen eli mahdollisimman pitkä (menee pitkään) mutta ei liian leveä että pääsisi kääntyilemään (ja sitä kautta ehkä putoamaan). Lisäksi meillä on lukuisia kertoja käytetty koppaa huonounisen vauvelin nukuttamiseen esim. kyläillessä - ei siis pelkästään matkasänkynä vaan myös nukuttaessa huippu kun voi ottaa hihnoista olalle ja heijailla tai kävellä ympäriinsä. Ja juurikin syksyllä, talvella ja keväällä saa tarvittaessa tiiviin lämpimän paketin. On myös kevyt. ja tarvittaessa menee pieneenkin tilaan. Yhdistelmät: Meillä poika kasvoi ulos kopasta n 7kk iässä ja parin kuukauden ajan käytimme vuorotellen vaunukoppaa ja rattaita. Tosin meillä on myös matkarattaat, jotka ovat toimivammat ns. kaupunkikäytössä ja ostoksilla. Kääntyvä suunta: Itse pidän hyvänä että vauva tai taapero voi olla maun (ja kehitysvaiheen) mukaan joko nassu kärryttelijään tai eteenpäin. Eli meillä tuo heittoaisa on todetty hyödylliseksi. Turvakaukalo ja vaunut/rattaat: Kannattaa miettiä tarvettanne ja sitä missä liikutte. Meillä matkarattaisiin saa autokopan, mutta olemme useimmiten mieluummin nostaneet vauvelin rattaisiin ilman kaukaloa. Vauvaahan ei pitkiä aikoja ole hyvä pitää kaukalossa ja meillä ainakaan pikkuherra ei siinä juuri ole viihtynytkään - varsinkaan kasvaessaan. Joka tapauksessa tämä ominaisuus jää lyhytikäiseksi. Palstalta löytyy varmasti monta, jotka osaavat vastailla kattavammin. Itse olin aikanaan onnellinen kun ei tarvinnut sukeltaa tuohon vaunujen suohon

^ Onko nuo PoPin aurinkosuojavaatteet niitä sprayattuja vai kuituun ommeltuja? Veikkaisin kuitenkin ensimmäistä, kun vaatteissa ei ole mainintaa asiasta....? Onko jollain parempaa tietoa?

Ehtisikö joku vielä vinkata mistä kaikkialta tuota Hamax Siesta -istuinta saakaan pääkaupunkiseudulla? Eli mistä olette ostaneet omanne ja mihin hintaan? ...monessa paikkaa kun näyttää olevan vain Kissiä ja Sleepyä...

^^ Me aloimme epäillä refluksia vauvan ollessa n. 5-viikkoinen, kun oli koko pienen elämänsä ollut surkean oloinen ja huonovointinen, ei tosiaan suoraa itkua, vaan nimenomaan tuskaisen kuuloista ja näköistä valittavaa vaikerrusta. Ja pulautteli toisinaan todella paljon, toisinaan taas lähinnä nieleskeli ja nikotteli. Kaikkia alun oireita en (väsymykseltäni) muistakaan, mutta vauva nukkui huonosti, veti itseään takakaarelle, rintaa syödessä 'taisteli' tai väisteli sitä vaikka nälkä kalvoi, korisi ja murisi paljon, ... Meilläkin yritettiin aloittaa Zantacilla (jota oli vaikea!!! antaa ja saada pysymään sisällä pahan makunsa vuoksi), mutta siitä ei ollut mitään apua. Myöhemmin Prepulsid yhdistettynä Losec Mupsiin antoi avun - ainakin suureksi osaksi. Tuo voi hyvin olla refluksia, mutta toisaalta nyt suuren lääkearsenaalin kokeilleena ja käyttäjänä tuntuu ettei niitä lääkemyrkkyjäkään kyllä vauvaansa haluaisi määrättömästi pumpata (ellei ole varma että niitä tarvitaan)... Eli kai refluksilasten kanssa haetaan jonkunlaista kauhun tasapainoa kipuilun/tyytymättömyyden ja lääkkeiden välillä. Suosittelisin kääntymään refluksiasioista osaavan (yksityis)lääkärin puoleen, jonka kanssa mietittäisi seuraavat stepit. Meille ph-mittaus tehtiin jotakuinkin tuon ikäisenä eikä se ollut ollenkaan kammottavaa - mieluummin hetken haitta kuin ikuinen huoli ja kipuilu (ja se on huomattavasti helpompi tehdä noin pienelle, kun ei itse juurikaan huomaakaan laitetta). Hapothan pääsevät polttelemaan kurkkutorvea, mistä voi tulla pahaakin jälkeä pitkän päälle. Toivotan teille jaksamista! Kyllä se apu jotain kautta löytyy, vaikka lääkkeiden kanssa voi olla pitkähkökin tie löytää oikea yhdistelmä. Iloiseksi ja eloisaksi muuttunut vauva kyllä palkitsee

Olisikohan tämä paras paikka kysellä muiden refluksivauvojen kokemuksista hampaiden tullessa? Eli miten refluksilapsenne ovat reagoineet hampaiden tuloon? Millaisin oirein ja miten pitkään? Onko refluksi mahdollisesti pahentunut samassa yhteydessä? Meillä asia on ajankohtainen juuri (vauva 6kk, Prepulsid + Losec Mups) ja taas pyörittelen tätä refluksivauvan perusongelmaa että mikä itku ja muu oire johtuu refluksista, mikä jostain muusta, kuten hampaista, uusista opituista taidoista tai nukkumisrytmin muutoksista... Toivottavasti saan jotain kiinni teidän muiden kokemuksista

En onnistunut löytämään tätä tällä hetkellä kovin ajankohtaista aihetta... Mittarissa on nyt -19 ja mietin onko minulla ja puolivuotiaalla mitään asiaa ulos. Päikkärit onnistuvat kunnolla vain liikkuvissa rattaissa ja muskariakin pukkaa Äiti haluaisi tietysti tuulettua mutta onkohan tuo jo haitallista pienelle vaikka miten pukisi ja suojaisi hengitystä? Ja tosiaan tiedän normaalin -10 asteen säännön, jota olemme suvereenisti rikkoneet pitkin talvea. Mitä mieltä olette ulkoilusta näillä keleillä ja mikä on teillä todettu toimivaksi pakkasrajaksi?

Osaisikohan joku auttaa? Itselläni on 70-80-luvulla ollut retrokeltainen muovinen syöttötuoli, joka vaakaan käännettynä oli toisinpäin keinu ratteineen ja toisinpäin askartelupöytä. Vehje meni monta vuotta leikeissämme ja muuntui hienosti eri juttuihin. Merkkiä en tiedä, mutta tietääkö joku olisiko näitä jossain vielä myynnissä?

Onkohan tätä joku toinen toope jo ihmetellyt aikaisemmin... Aivan koko ketjua en navigoinut läpi. Aloitimme kiinteät lääkärin kehoituksesta refluksitaudin vuoksi varaslähdöllä 3,5 kk iässä. Nyt kokeiltu yhden kerran päivässä (lounaalla) viikko bataattia ja muutaman päivän lisäksi kesäkurpitsaa (lantrinkina äidinmaito ja sapuskan koostumus siis melko juoksevaa). Totaalista pakkosyöttöähän tämä on pojan pukeltaessa kielellä pois suusta kaikki parhaansa mukaan ja määrät edelleen kovin pieniä (kylläkin jo 10 päivässä tänään päästy pariin ruokalusikalliseen). Mutta: mitenkä tästä eteenpäin kannattaisi? Lisäänkö ensisijaisesti a) kerralla syötävää määrää vai b ) kertoja per päivä? Ja missä vaiheessa tämänikäiselle on sitten saavutettu kertamäärältä riittävä satsi (vai onko jo?) - itse kun hän ei sitä osaa ilmaista (tai ilmaisisi totaalikieltäytymisellä, jos vain pystyisi). Ja missä vaiheessa tietää lähteä vähentämään tuota lantrinkia eli syöttämään näitä 'jöötimpänä' tavarana? Tarkoituksena on pysyä siis ihan kasvis ja marja/hedelmäpohjaisissa joitakin viikkoja.

Tervehdys! En löytänyt tällaista ketjua, joten lyödäänkös hatarat hormoonipäämme yhteen ja aloitetaan muistilista hoidettavista asioista ja deadlineista synnytyksen jälkeen tai vauvan ensimmäisten kuukausien aikana. Aloitan itse näillä, muuta ei tähän hätään tullut mieleen... * vauva 2 kk: ristiäiset tai nimen ilmoittaminen maistraattiin * vauva 3 kk: vauvan tietojen ilmoittaminen vakuutusyhtiölle vauvalle ennen syntymää varattua hoitokuluvakuutusta varten (ainakin Pohjolassa) Mutta mitä kaikkea muuta? Auttakaahan kanssanaisia mäessä ja jatkakaa listaa!

Osaisitteko joko omien kokemusten tai muuten tietämyksenne pohjalta antaa vinkkejä? Rakas ystäväni on sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen (ml. unettomuus), johon on saanut jo jonkinlaista lääkettäkin. Vauva on vasta pariviikkoinen. Mitä kaikkea tukea me läheiset voimme hänelle tarjota? Mitä voin hänelle sanoa auttaakseni edes hetkellisesti? Lapsenhoitoon lähirinki pystyy jonkinlaista apua tarjoamaan, mutta erityisesti tuo "henkinen puoli" on se, jonka osalta tunnen riittämättömyyttä auttamisessa. Oletan, että "ajattele positiivisesti" -tyyppiset kommentit eivät hirveästi nyt auta... Ja kuitenkin haluaisin tietysti olla tukena kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Aune: Pääteltiinkö tuo ei-refluksia-diagnoosi suoraan ph-mittauksen tuloksista? Tiedätkö miten? Antoiko mittaus teille mitään lisätietoa? Jostain muistan lukeneeni, että refluksia voi olla siltikin, vaikkei happoisuus olisikaan niin paha... Miten itse mittaus sujui? Oliko letkun laitto hirveää? Ja miten ko. vuorokausi muuten? Miten tarkkaa kirjanpitoa ja mistä kaikesta pidit? Meillä mittaus edessä muutaman päivän päästä ja vähän jännittää...