mei

Aktiivijäsen
  • Content count

    2553
  • Joined

  • Last visited

About mei

  • Rank
    Addikti

Recent Profile Visitors

2838 profile views
  1. Me hankittiin noi Joolzin Geot kuopukselle (sain tilattua hollantilaisen kaverin kautta, koska nämähän OLI SAATAVA ) . Oikein kivat ja nätit rattaat Meillä lapsilla oli aika lailla ikäeroa, mutta ajattelin, että voisi silti olla kätevää olla rattaat, joihin saa tarvittaessa molemmatkin. Esikoinen oli siihen aikaan vielä sellainen vilpertti, että helpointa oli liikkua niin, että hän oli rattaissa. Noh, ei tämä meidän toinenkaan lapsi ollut vaunuissa tai rattaissa viihtyvää sorttia, joten käytettiin niitä lopulta lähinnä yksöisvaunuina, joskus laitoin vauvan alakoppaan nukkumaan, kun oltiin jossain reissussa Mutta siis käytännössä toimii myös yksöisrattaina oikein mainiosti ja siksi halusin nämä pitää joka tapauksessa. Rattaat on kapeat ulkomitoiltaan, mutta niihin mahtuu silti isompikin lapsi. Toimii myös kaksosilla, kun niihin saa kaksi vaunukoppaa myös. Säätöaisa säätyy pitkälle, joten toimii myös niiden oman seisomalaudan kanssa, mitä onkin tullut käytettyä kyllä. Mun mies valkkaa aina nämä, kun saa tarpeeksi pitkäksi aisan, että mahtuu kävelemään ilman että jalat potkii rattaisiin. Hissiä ja muita ahtaita paikkoja varten menee tosi tosi lyhyeksi, mikä on ihan jees silloin kun koko poppoo tunkee kerralla hissiin Se tavarakori on ihan kiva ja hauska, mutta ei mun kyllä ole sitä käytännössä tullut otettua irti, vaikka se toimii ostoskassinakin. En mä muutenkaan käytä koria kaupassa. Mut se optio sitten kuitenkin on. Kasaaminen on helppoa ja menee kasaan vaikka penkki olisi kummin päin vaan. Meille olikin yks tärkein kriteeri, että istuin olisi kasvot työntäjään päin. Nyt varmaan aletaan siirtyä matkarattaisiin, kun ei käytetä rattaita enää niin kauhean ahkerasti ja rattaita en aio sentään hillota siltä varalta, että joskus tulisi vielä iltatähti Ostaisin uudestaankin!
  2. Tää oli musta aika hyvä juttu, just tänään tuli vastaan sillä on tosi iso merkitys miten me koetaan että meidät on tultu kuulluksi ja kohdatuksi. Aina ei ole mahdollista saada juuri sellaista synnytystä kuin olisi toivonut, mutta niissäkin tilanteissa empaattinen henkilökunta ja läheisten tuki on se, mikä voi kantaa sen haastavan kokemuksen yli. Tosi kiva kun sulla oli doula, on sitten joku kenen kanssa jutustella synnytyksestä myöhemminkin. http://www.positivebirthmovement.org/pbm-blog/a-healthy-baby-is-not-all-that-matters
  3. Täällä maksaa 1000-2500e, riippuu siitä mitä haluaa ja onko valmis tinkimään siitä varmuudesta, että kätilö ehtii paikalle tai etukäteistapaamisista. Osa tekee työtä pareina, jolloin tietysti kulutkin ovat suuremmat, kun kaksi ihmistä päivystää 24/7. Se päivystyshän siinä usein on se suurin osa kätilön palkkiosta, parhaimmillaan he päivystävät yli neljäkin viikkoa ympäri vuorokauden. Meillä itse asiassa suhtauduttiin sekä neuvolassa, että sairaalassa ihan asiallisesti kotisynnytykseen koko ajan, myös neuvolalääkärit. Tiedän, että tuolla meidän sairaalassa (TYKS) on yksi ilmeisesti hieman skeptinen lääkäri, mutta en itse törmännyt häneen, vaan vauvan tarkastuksenkin teki joku toinen. Tosin mekin päästiin vielä kontrolliin (painokontrolli? ) uudelleen parin päivän päästä, mutta edelleen oli vauva täysin priimaa Meilläkin kaikin puolin hurjan nopeasti kehittynyt ja fiksu kaveri. Mitä nyt ei paljoa puhele vieläkään, se johtuu varmaan siitä kotisynnytyksestä sitten
  4. Oi, onnea vauvasta ja saa olla pettynyt siitä, että ei mennyt kaikki toiveiden mukaisesti. Halaus Toi on kyllä tosi kurja tilanne, että joutuu kesken synnytyksen pitämään kovasti puoliaan, olisi niin kiva, jos täällä Suomessakin joskus päästäisiin sellaiseen systeemiin, että voisi jutella kätilöiden kanssa jo etukäteen. Ja se oma tarinakin siitä synnytyksestä muuttuu ajan kuluessa, nyt saat nuuskutella sitä vauvanhajua siellä
  5. Musta yksityiset synnytystuvat olisivat kyllä ihan mahtava vaihtoehto julkisen puolen ohelle mielelläni maksaisin siitä, että paikalla olisi tuttu kätilö ja olisi mahdollisuus perhehuoneeseen ja pystyttäisiin yksilölliseen hoitoon ehkä eri tavalla kuin julkisella puolella. Keskittämisen yhä suurempiin ja "turvallismpiin" yksiköihin en usko pidemmän päälle tuovan hyviä tuloksia.
  6. Ihana lukea sun kotisynnytyksestä, kiitos tosiaan kivunlievitykseen kuuluu vaikka ja mitä, jos laajemmin ajattelee. Synnytyslaulu ehdottomasti musta myös, se tasaa hengitystä ja tekee hallinnantunnetta. Sen äänen resonointi vaikuttaa myös kohtuun. Ja kaikki liikkumiset ja muut. Nykyaikana jotenkin ajatellaan, että sen pitäisi olla joku mitä joku antaa tai tekee sulle, vaikka suuri osa kipua lievittävistä jutuista on ihan simppeleitä ja arkisia. Musta se kotiympäristö, turvallinen olo ja rakkaiden läsnäolo jo on kivunlievitystä! Ja doula pelkästään jo se, kun se tuli paikalle, helpotti tosi paljon, vaikka mies hyvänä tukena olikin. Se ei kuitenkaan ole synnytyksen ammattilainen. Mulla oli siis myös kätilöt paikalla. Sulla ilmeisesti liippasi sitä kohuttua orgastista synnytystä? Eihän se tarkoita just pelkästään sitä, että kirjaimellisesti saisi orgasmin. Synnytyksen aikanahan on parhaimmillaan sellaisissa oksitosiinipöllyissä, että ei ihme jos vähän pussailuttaa
  7. No mä voin täällä jutustella, jos ei muita löydy
  8. Mäkin muistan, että kätilö jossain vaiheessa kysyi, että haluanko mä, että hän valokuvaa ja mä sanoin vaan, että emmätiedä ei se sitten ottanut, ehkä olis voinut! Olin omassa kuplassani koko kuopuksen synnytyksen ajan, aistin kyllä mitä ympärillä tapahtuu, mutta en ottanut kontaktia juurikaan. Vaikka synnytys olikin tosi intensiivinen, pysyi silti sellainen hallinnantunne. Ekassa synnytyksessä otin puudutuksen ja se ei tuntunut hyvältä, nyt halusin synnyttää ilman. Lääkkeettömiä menetelmiä käytettiinkin aika laajalti, TENS, lämpopussi, synnytyslaulu, liikkuminen, akupainanta, vesi. Synnytin tokan veteen ja siellä vedessä oli ihana rauha <3 Mulla oli mukana synnytyksessä puolison lisäksi myös doula. Ehdottomasti doula seuraavaankin synnytykseen! Painoivat yhdessä miehen kanssa akupisteitä koko synnytyksen ajan.
  9. Sitten jälkikäteen kun olen asiasta kertonut, niin ihan positiivisesti on ihmiset suhtautuneet kun ketään ei sitten kuollutkaan ja silleen.. Meillä oli kyllä selvät kuviot hätätilanteiden varalta ja aika vähän sellaisia tilanteita on, joita ei kätilö pysty hoitamaan tai ainakin aloittamaan hoitoa. Kätilön jatkuva läsnäolo ja synnytykseen puuttumattomuus suojaavat paljon. Ei sillä, että ihan suht yleistä on sekin, että synnytys etenee niin sujuvasti ja nopeasti, että kätilö ei ehdi paikallekaan tai sitten ehtii ihan vikojen minuuttien ajaksi vaan
  10. Niinhän se on, että muut ihmiset ehkä eivät ole tutustuneet tutkimukseen ja muuhun, eivätkä aidosti usko kotisynnysten olevan turvallisia, vaikka mihin vetoaisi. Itse en halunnut ryhtyä muiden terapeutiksi etukäteen yleisellä tasolla puhuin kyllä kotisynnytysten puolesta paljonkin etukäteen, kun on niin paljon harhaluuloja liikenteessä, että pakko niitä vähän oikoa. Jos mahdollista, niin kyllä pyytäisin lääkärin kotiin itseä jotenkin hirvitti viedä vauvaa sinne sairaalaan infektioriskin vuoksi, mutta pidin vauvan koko ajan liinassa suojassa
  11. Periaatteessa vesisynnytys on yleensä hands off, eli kätilö pysyttelee altaan ulkopuolella ja äiti synnyttää. Kuitenkin kätilön varmuus ja asenne tilanteessa on tärkeää, sillä sillä saattaa olla vaikutusta synnytyksen kulkuun ja äidin fiiliksiin, jos kätilö on kovin kielteinen. Kannattaa kysellä etukäteen mitkä omat sairaalan kriteerit ovat, ne vaihtelevat sairaaloittain välillä todella paljon.. Ilman tieteellisia perusteita tietysti Itse synnytin kuopuksen kotona veteen. Mun kotikätilöt toimivat kaikki myös sairaalakätilöinä ja toivottavasti tulevaisuudessa vesisynnytyskoulutus entisestään lisääntyy sairaaloissa
  12. Käytännöt vaihtelee sairaaloittain, kaikissa ei ole (vielä) siihen kouluttautuneita kätilöitä. Se riippuu myös sairaalasta, että miten suhtautuvat omiin altaisiin. Joissain paikoissa asenteet ovat tiukemmat.
  13. Käyn täällä vaukkareissa nykyään aika harvoin nykyään, mutta kiva että täälläkin on oma (tyhjä ) ketju kotisynnytyksiä varten. Kovin sydäntä lähellä oleva aihe Meillä kerrottiin omille perheille, ollaan aika läheisiä. Miehen vanhemmat totuttuun tapaansa eivät tehneet asiasta suurta numeroa, mutta toki kerroin vähän taustatietoa heillekin ja tutkimuksista jne. ettei heidän ihan tarvinnut jännittää, että mitäs tämä tällainen on molempien sisarukset suhtautui asiaan aika neutraalin positiivisesti. Kavereille en kertonut, koska en usko että he olisivat oikein osanneet suhtautua asiaan. Toisekseen ehkä jännitin, että entä jos se ei olisi jostain syystä onnistunutkaan, olisin tällöin halunnut purkaa asiaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka oikeasti ymmärtävät. Kotisynnytys voi olla joillekin (suurimmalle osalle?) aika pelottava ja tuntematon juttu. Mulla on useampi tuttu, joka on synnytttänyt kotona, sekä Suomessa, että ulkomailla. Briteissä ja Hollannissahan se on aivan eri tavalla yleistä. Suomi on muuten Pohjoismaista ainoa, jossa kotisynnytys ei ole vaihtoehto julkisella puolella.. Ihmeellinen pelon ilmapiiri täällä. Itse koen, että kyllä sen tietää, kenelle voi asiasta puhua (tosin mun äiti sai asiasta kamalan slaagin, mutta hällä oli silloin muitakin menetystraumoja meneillään ja sitten hän pelkäsi, että kaiken kukkuraksi vielä tämäkin vauva kuolee, mun itsekkyyden takia, jep jep noh, jälkikäteen sitten on ollut tosi otettu ja ylpeä. Silloin vaan sai irrationaaliset pelot vallan). Mä en usko, että olsiin voinut hältä sitä salatakaan, olisi loukkaantunut siitä sydänjuuriaan myöten. Ollaan kuitenkin ihan läheisiä ja hän on ihana ihminen. Kun mikään tieto kotisynnytysten turvallisuudesta ei mennyt jakeluun, niin päätin, että parempi sitten, että en hänen kanssaan puhu koko synnytysaiheesta sitten sen enempää. Oltiin sovittu mun siskon ja anopin kanssa, että tarvittaessa pääsevät sitten esikoisen lapsenvahdiksi. Eihän sitä välttämättä tarvi kertoa, että ollaan jäämässä kotiin, eikä menossa sairaalaan, mutta itse tunnet anoppisi parhaiten, sekin on ikävää, jos itse synnytyksen ollessa jo käynnissä tulisi jotain lisäjännitystä tai skismaa siitä. Tiedän kyllä monia, jotka eivät ole etukäteen läheisilleen kertoneet. TIlanteet ovat niin erilaisia ja kun on varma asiastaan, niin itsekin halusin suojata sitä mun ihanaa synnytyskuplaani muiden ihmisten ihmettelyltä ja tuomitsemiselta. Se hyvä fiilis kantoi läpi synnytyksen. Lääkärintarkastuksista on vähän erilaisia käytäntöjä. Mieluiten olisimme halunneet lääkärin kotiin, mutta kotikäyntejä tekeviä neonatalogeja ei taida kauheasti olla. Yksityiselle voi toki mennä, mutta me haluttiin mennä sairaalaan, koska siellä kuitenkin yleensä on paras ammattitaito noiden ihan pikkuisten kanssa. Lääkäriasemilla olevat lääkärit eivät paljon vastasyntyneiden tarkistuksia tee täällä Turussa on hyvät systeemit olemassa, TYKS:istä varataan aika tarkistusta varten, vastaavasti kun jos olisi ollut polikliininen synnytys kyseessä toisekseen haluttiin normalisoida kotisynnytyksiä muutenkin käyttämällä näitä virallisia reittejä hyväksi. Ymmärtääkseni lain mukaan sairaalasta ei voida myydä ei-oota kotisynnyttäjien kanssa noiden lääkärintarkastusten osalta. Perhe toki päättää itse miten sen hoitaa. Yleensä tarkastus tehdään 2-3 päivän iässä. Meillä 2 vrk iässä.
  14. Mulla oli doula mukana synnytyksessä. Oltiin jo joskus aiemmin tavattu ohimennen, mutta päädyin häneen suurimmaksi osaksi ihan vaan sen valtavan tietotaidon takia, joka hänellä on <3 Tapasin häntä raskausaikana muistaakseni 3-4 kertaa ja sitten synnytyksen jälkeen kerran, siis doulana. Ollaan kyllä oltu muutenkin tekemisissä ennen sitä ja sen jälkeen. Olisin niin kaivannut ekaankin synnytykseen doulaa, mutta enhän mä sellaisista silloin mitään tiennyt! Doulasta oli tosi iso apu jo synnytykseen valmistautuessa, käytiin edellistä synnytystä ja sen kipupisteitä ja hyvissä ajoin läpi, että pääsin tätä kuopusta synnyttämään ihan puhtaalta pöydältä. Toisekseen käytiin läpi mun toiveita ja mietittiin kaikkia keinoja, joita voisi sitten synnytyksessä käyttää. Mulle yksi tärkeä juttu oli se, että doula kävi myös miehen kanssa jo etukäteen akupisteitä läpi, jotta mies pystyi sitten varmoin ottein synnytyksessä niitä painamaan <3 doula ja puoliso täydentävät toisiaan, heidän roolinsa ovat vähän erilaiset. Jotkut ajattelee tai pelkää, että doula vie puolison paikan, mutta niin ei todellakaan ole tai kuulu olla (jos puoliso haluaa synnytykseen mukaan ja äiti haluaa puolison synnytykseen mukaan). Mä uskon miehellekin olleen hyvän kokemuksen, että oikeasti pystyi konkreettisesti tekemään juttuja ja toisaalta sai välillä vaan olla läsnä ja mua tukemassa, kun doula hoiti akupainannan. Kätilöt pääsivät myös tähän hommaan, käsipareja ei todellakaan ollut liikaa. Ekassa synnytyksessä me oltiin molemmat vähän pihalla, vaikka olin silloinkin jo vähän tutustunut synnytysjuttuihin. Sielläkin mies oli kullanarvoinen tsemppari kyllä! Enskalta doulia ei ymmärtääkseni saa mukaan kotisynnytyksiin, tiedä sitten miksi, joten en sieltä kautta edes tiedustellut. Toisekseen mulle oli tosi tärkeää saada itse valita doulani, mikä aina ole vapaaehtoisdoulien kohdalla mahdollista. Riippuu vähän paikkakunnasta ja kunkin doulapiirin systeemeistä. Varadoulana oli mun ykkösdoulan suosittelema henkilö ja hänkin oli tosi ihana ollaan oltu myös hänen kanssaan tekemisissä synnytyksen jälkeen! Jos vielä joskus meille tulee lisää lapsia, niin ehdottomasti haluaisin doulan mukaan on niin ihanaa, kun toinen synnyttänyt äiti kulkee sun rinnalla koko sen matkan ja tietää hänen olevan läsnä myös synnytyksessä. Se olisi ehkä ollut vielä isompi juttu, jos synnyttäisi sairaalassa. Nyt kotona kätilöt olivat myös valmiiksi tuttuja ja paikalla vain minua varten.
  15. Minä olen synnyttänyt suunnitellusti kotona voin palailla asiaan kunhan saan tuon kuopuksen nukkumaan.