Felicidad

Aktiivijäsen
  • Content count

    849
  • Joined

  • Last visited

About Felicidad

  • Rank
    Aktiivi

Contact Methods

  • ICQ
    0

Recent Profile Visitors

2707 profile views
  1. ^Mulla oli paikat kipeät (myös rinnat arat) heti ovulaation jälkeen. Ekan kerran nyt tässä kierrossa huomasin enkä osaa sanoa mistä johtui.
  2. Jaahas, voisinkin päivitellä meidän tilannetta. Poika on nyt vähän yli 5-vuotias ja nuo asiat, joista olin vuosi sitten huolissani ovat parantuneet itsestään tosi paljon. Pojan puhe molemmilla kielillä kuulostaa melko virheettömältä.
  3. Omassa tuttavapiirissä on tuntunut menevän niin, että ne äidit, joilla on vakituinen työpaikka nostavat kotihoidon tukea ja muut taas ansiopäivärahaa.
  4. Näin. Samaa mieltä. Harva äidinkielen puhujakaan käyttää virheetöntä ns. kirjakieltä, vaan puhekieltä joka vilisee kielioppivirheitä, murresanoja ym.
  5. ^Thl:n mukaan rokotus "suojaa vaikealta vesirokolta, joka on korkeakuumeinen ja voi etenkin aikuisilla vaatia sairaalahoitoa". Eli mä olen ymmärtänyt, että rokotteen saaneet voivat sairastua lievästi. Riippuu myös varmaan siitä, onko saanut 1 vai 2 rokotetta. Meidän kaupungissa ns. terveille lapsille suositellaan yhtä ja erityisryhmille kahta, joka antaa mahdollisesti vielä paremman suojan.
  6. Osa-aikatyön tekemisessä on tällä hetkellä paljon ongelmakohtia. Jos otetaan esimerkiksi vaikka osittainen hoitovapaa, täytyy sulla olla vähintään 6kk:n työsuhde takana samalla työnanatajalla. Sekään ei vielä takaa sitä, että voisit jäädä osa-aikaiseksi, koska viime kädessä työnantaja päättää siitä. Meillä oli alunperin tarkoitus tehdä niin, että miehen kanssa molemmat tehdään 4 päiväistä viikkoa, mutta miehen työnantaja ei suostunut osittaiseen hoitovapaaseen.
  7. Tätä mä olen miettinyt myös. Itse en tunne henk. koht. ketään vanhempaa, joka olisi ollut maksimiajan hoitovapaalla ja hänellä olisi ollut vakituinen työpaikka. Omassa ystävä- ja tuttavapiirissä yleisintä on töihinmeno silloin kun lapsi on 1-2-vuotias ja heistäkin ihan vain muutama on ollut kotona 2-vuoteen asti. Oman työn puolesta taas olen tekemisissä paljon ihmisten kanssa, jotka hoitavat lasta 3-vuotiaaksi ja he ovat kaikki pitkäaikaistyöttömiä minimituilla eläviä ja en usko, että valtiolle tulee mitenkään paljon halvemmaksi se, että nämä ihmiset siirtyisivät kotihoidontuelta työmarkkinatuelle ja lapset menisivät kokopäivähoitoon. Olisi mielenkiintoista nähdä näistä tilastoja. Mutta itse kolumniin..ärsytti kirjoittajan kotiäitejä väheksyvä asenne. Kotona oleminen lasten kanssa on tosiaan varsinaista chillailua
  8. ^Meillä oli ihan sama juttu ja varmaan sen imetyksen tärkeyden takia tyttö ei sitä helposti unohda! Mä odotin tosi paljon, että olis tullut sellainen vaihe kun useille lapsille, että itsestään loppuu kiinnostus imetykseen, mutta eipä tullut Meillä imetyksen lopetus oli vähän pakkokeino, jotta saatiin yöt paremmiksi ja tytön tuntien oli paras lopettaa kokonaan, ettei vahingossa lipsuttaisi siihen, että nukkumaanmennessä tai hulinaöinä saa maitoa. Eka viikko oli mulle tosi raskas ja mulla oli ihan hirveä "petturiolo", kun olen tytöltä kieltänyt hänelle (ja meille molemmille) tärkeän asian. Tsemppiä, kyllä se siitä
  9. Voisin vähän päivittää tilannetta. Imetyksen lopetuksesta on nyt nelisen viikkoa, mutta vieläkin tyttö voi tulla välillä pyytämään maitoa ja laittaa käden mun paidan alle. Ei kuitenkaan ole niin kiukkuinen kuin ekoina päivinä ja viikkoina kun maitotarjoilua ei tule! Päiväunet meillä on vähän hakusessa, mutta yöt menee jo aika hyvin. Tyttö voi herätä muutaman kerran yöllä, mutta nukahtaa nopeasti uudestaan.
  10. Tässä ajatuksessa "mitäs läksit" tulee mun mielestä hyvin ilmi se (suht yleinenkin?) suomalainen individualistinen ajattelutapa verrattuna vaikka niihin maihin, joissa olen asunut ja matkustellut. Varmasti se juuri selittää sitä miksi Suomessa ihmiset tuntuvat olevan epäkohteliaampia, kuin vaikka Ulkomaassa, jossa tämän tyyppinen ajattelutapa on täysin vieras. Mun aikaisemmin kirjoittama esimerkki sokeasta kulkemassa yksin kuvastaa tosi hyvin taas tätä toista ääripäätä, jossa toisten auttaminen on täysin automaattista.
  11. Mun setä joka kulkee pyörätuolilla sanoo, että ne paikat joissa eniten kaipaa apua on ovien auki pitäminen, kun joka paikassa ei ole sähköovia. Ja mä ainakin toivoisin, että multa tultaisiin mieluummin kysymään miten rattaita nostetaan, kuin jätettäisiin auttamatta sen pelossa, että jotain voisi tapahtua. Sehän romuttaisi kokonaan ajatuksen lähimmäisen auttamisesta. Toki olen itsekin joskus pysytellyt kauempana ja soittanut hätäkeskukseen, jos avuntarvitsija on sekaisin, humalassa tai aggressiivinen.
  12. Mä en valitettavasti osaa kyllä mitään selitystä antaa, kunhan vaan olen verranut omia kokemuksia kahden asuinmaan välillä ja niissä on huima ero. Kuten jossain aikaisemmassa viestissä kirjoitin, niin eron huomaa tosi hyvin varsinkin silloin kun on palannut takaisin Suomeen. Jos olisin asunut koko ikäni vain Suomessa, niin voi olla etten huomaisi suomalaisten käytöksessä mitään epäkohteliasta tai kummallista.
  13. Tuntuu ajatuksena oudolta, että se olisi jotenkin mun "vika" tai mun tulkinnasta kiinni, jos toinen ihminen käyttäytyy huonosti. Jos joku ei vastaa tervehdykseen, auta nostamaan rattaita tai pyörätuolia, antaa oven lentää mun päälle jne. niin kyllä se on huonoa käytöstä vaikka miltä kantilta sitä tarkastelisi. Kuten Naan kirjoitti, niin mäkin odotan postiivista käytöstä muilta (niin Suomessa kuin ulkomailla), mutta valitettavasti Suomessa siihen ei tunnu aina saavan yhtä paljon samanlaista vastakaikua kuten vaikka Ulkomaassa, jossa olen asunut.
  14. Vaikkakin Rantalan kolumni oli mun mielestä paikoin tosi yliampuva ja liiotteleva, oli sen tarkoitus varmaan herättää meitä pohtimaan omia asenteitamme. Ja sen voisi laajentaa koskemaan ihan kaikkia kanssaihmisiä eikä pelkästään lapsia. Yksi esimerkki tuli mieleen Ulkomaasta. Siellä näkövammaiset eivät saa avustusta opaskoirien tai tukihenkilön palkkaamiseen, vaan he kulkevat yksin pelkän kepin kanssa miljoonakaupungin vilinässä. Kun he haluavat ylittää tien jäävät he odottelemaan kadun reunaan, jossa heti joku ohikulkijoista tartuu käteen ja saattaa kadun yli ja sama kuvio toistuu taas seuraavassa kadunkulmassa. Mun oli aluksi tosi vaikea ymmärtää tuota ja luulinkin, että ne ihmiset jotka auttoivat näkövammaisia olivat koulutettuja avustajia, mutta ei. He ovat ihan tavallisia, tuntemattomia ihmisiä. Toinen esimerkki kun matkustat rattaiden kanssa täyteenahdetussa metrossa. Ennen kuin edes ehdit miettiä miten pääset sieltä ulos koputtaa joku olkapäähän ja tarjoutuu nostamaan vaunut. Suomessa kun matkustat ruuhka-aikana vaunujen kanssa saat lähinnä tuhahtelevia katseita ja ihmiset ryntäävät ulos heti kun ovet aukeaa. Se vaan tuntuu olevan automaattista, että muita ihmisiä autetaan eikä ajatella, että tuon vaunuilla kulkevan pitäisi nyt itse miettiä miten pääsee ulos metrosta. Ja pakko lisätä tähän loppuun, että en nyt tällä kirjoituksella tarkoita että ulkomailla kaikki on aina hyvin ja Suomessa huonosti. Joku aikaisemmassa kommentissa kirjoitti, ettei tiedä mitä juttelisi lasten kanssa. En mä ainakaan odota tai vaadi, että vieraiden ihmisten pitäisi alkaa juttelemaan lasten kanssa, mutta jos lapsi vaikka tervehtii niin siihen vastataan tai jos lapsi vilkuttaa ja hymyilee ohikulkijalle, niin voi hymyillä iloisesti takaisin. Valitettavan usein mäkin olen Suomessa joutunut selittämään lapselle, kun hän kysyy miksi Ulkomaassa tervehditään ja täällä se ei ole niin yleistä.
  15. Kirjoittajan tyylin tuntien pidin kolumnia humoristisena, vähän saman tyylisenä kuin hänen ohjelmansakin.