qwertyu

Minulla ei käytännössä oli mitään syytä pelätä, että lasta ei tulisi; suvussa ei kulje tällaista, emme ole koskaan edes yrittäneet ja olemme 17 vuotiaana tehneet abortin (sama mies edelleen). Tiedämme siis, että meillä on mahdollisuus saada lapsi. Ehkä se abortti on juuri se, mikä kummittelee. Silloin lapsen aika ei ollut, enkä sinäänsä ole koskaan katunut sitä. Tiedän että se oli oikein sekä meitä että sitä alkiota kohtaan. Kuitenkaan ei voi koskaan tietää, oliko se jostain kumman syystä se meidän ainut mahdollisuus. Jos joku rankaisee meitä nyt siitä, eikä anna uutta mahdollisuutta lapsen suhteen

Valitettavasti 32... Toivottavasti saisin pudotettua n. 10kg kesän loppuun mennessä.

Minulla on BMI tällä hetkellä huikeat 32. En tiedä miten tilanne on päässyt näin pahaksi. Olen vuoden sisällä, ihan tosta noin vaan, lihonnut yli 10kg. Totta kai se on raaka fakta, että normaalipainoiset ihmiset saavat helpommin raskauden alulle, mutta mihin ylipainoa ei toisaalta ole rasite?

Mies on itse asiassa tartuttanut vauvakuumeen myös minuun. Hän on toivonut vauvaa jo yli puoli vuotta, sanoo ettei ole koskaan täydellinen aika ja toivoo meidän saavan kaikki lapset ennen 30v ikää... Eli meillä roolit ehkä vähän päälaella

Uusi käyttäjä täällä! Minä opiskelen lääkikessä toista vuotta, mies oikiksessa myöskin toista vuotta. Toisaalta olen aina ajatellut, että hoidan ensin opiskelut alta ennen lasta, mutta nyt on todellisuus iskenyt. Olin 22 kun pääsin sisään lääkikseen, olen nyt siis jo 24. Jotta odottaisin valmistumista, olisin hyvin lähellä kolmeakymppiä, eikä sekään kyllä kuulosta hyvältä. Ehkä annetaan vauvan tulla, jos on tullakseen