Taken

Jäsen
  • Content count

    44
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Taken

  1. Aina sanotaan, että hoidon aloitus on yhtä sairastelukierrettä. Minkälaisia kokemuksia teillä on aiheesta? Kuinka usein lapsi sairasteli, miten hoito järjestyi, kehittyikö vastustuskyky jossain vaiheessa? Kohtasitteko töissä nurjaa suhtautumista jos joutui olemaan usein poissa?
  2. 102,5 cm ja 17,5 kg. Syntymämitat 50 cm ja 3610g.
  3. Meillä 2 v 10 kk ikäinen poika on hokannut aiemmin täysin ei-ei asian nyt parissa viikossa. Pottailua yritettiin ajoittain varmaan 6 kk iästä lähtien. Saattoi istua siinä jonkin aikaa jos viihdytettiin, mutta saalista ei tullut vahingossakaan, vaikka oli tarra ym. houkuttimet käytössä. Viime kuukausina houkuteltiin myös isin mnallin mukaan pöntön ääreen ja houkuttimena oli myös uutta suosikkipikkuautoa ja muuta, mutta ei mitään tulosta. En kuitenkaan ottanut asiasta paineita, sillä olin varma, että kyllä tuo joskus oppii. Ja luotin, että kesällä sitten opettelu on helpompaa. Nyt sitten helatorstain tienoilla kun oltiin mökillä ja oli lämpimät kelit, otettiin vaan yksinkertaisesti vaippa pois ja hienot Autot-elokuvan teemaiset kalsarit tilalle. Ekana päivänä teki muutamat pissat lattialle, mutta oppi heti ulkona pitämään hienosti pippelistä kiinni pissatessaan. Jo toisena päivänä ilmoitti itse sisällä että on pissahätä ja sitten mentiin ulos. Ekoina päivinä teki myös parit kakat housuun, mitä oli vähemmän kiva siivota. Koska oppi tekemään pissin ulos, oli pöntölle tekemisessä yhden illan opettelu kotona, mutta siellä se alkoi pian sujua tosi hyvin. Päiväkodissa oli eka viikko hankalampaa ja pidätti pissaa tosi pitkiä aikoja ja teki sitten lopulta housuun. Nyt sielläkin on alkanut mennä paremmin. Nyt on tehnyt myös viimeisimmät kakat pottaan. Päiväunillakaan ei ole enää vaippaa, yöllä vielä on, vaikka se on aamuisin kuiva ja pitkillä automatkoilla yms. Eli meillä ainakin tepsi raaka "vaippa pois"- meininki. Homma oli helppoa siinä vaiheessa kun kypsyysaste siihen oli valmiina. Onneksi en ollut tehnyt asiasta aiemmin kamalaa stressiä.
  4. Mulla on myös kokemus LA:ta pienemmistä mitoista. Meilläkin odotetaan toista lasta. Mulla on aika pitkä kierto (35 päivää) ja ovistestin mukaan ovis oli vielä aika myöhään. Sen mukaan laskettuna la:ksi tuli 31.7. Np-ultrassa LA määriteltiin kuitenkin suoraan viimeisten kuukautisten mukaan ja la:ksi saatiin 21.7. Sikiön koko vastasi silloin neljää päivää pienempää, joten LA.ta ei ruvettu muuttamaan. Neuvolassa tosin ihmettelivät, miksi virallisen LA.nmäärittelyssä ei otettu huomioon pitkää kiertoani, siellä nimittäin se olisi laitettu viikkoa myöhemmäksi. No, koitti rakenneultran aika ja sanoin heti kättelyssä, että LA on varmasti liian aikainen. Ultra oli myös Kättärillä ja mua ultrasi ensin puoli tuntia harjoittelija ja toiset puoli tuntia mukana oli myös varsinainen ultraaja. He yrittivät väännellä ja käännellä sikiötä, joka oli hankalassa asennossa, ja saada isompia mittoja. Mitat kun olivat n. viikko - 10 päivää virallista LA.ta pienempiä, eli toisin sanoen täysin oviksen mukaisia... Selitin tilannetta, mutta kävivät kuitenkin kysymässä asiaa lääkäriltä, joka antoi kontrolliajan 1,5 viikon päähän. Vaikka järjellä tiesin, että mittojen pienuudelle on selvä syy, silti oli oli valju ja välttelin esim. nettiä etten löytäisi mitään kauhukertomuksia. Sikiön rakenteet olivat normaalit ja sukupuolikin selvisi mitä todennäköisimmin. Tänään oli sitten kontrolliultra. Lääkäri hoiti homman tosi eleettömän tehokkaasti, mieheni oli ihan vaikuttunut miten hienosti napspi mittoja niihin luvalla sanoen hieman häsliin kätilöihin verrattuna. Sanoi, että vaikka ovistestipointtia ei otettaisikaan huomioon, olisi sikiön koko normaalin rajoissa, eikä mitään lisäseurantaa tarvita. Mitat oli siis edelleen sen 7 - 10 päivää LA:ta pienemmät. Asia otetaan huomioon kuulemma seuraavan kerran, jos raskaus menee yliajalle. Nyt aion unohtaa koko asian ja keskittyä onnelliseen odotukseen.
  5. Minäkin hermoilen... Nyt on 4+5 menossa eikä mitään muita oireita ole kuin metallin maku suussa. Esikoisesta oli selvää kuvotusta, rinnat oli arat ja ruokaa piti saada tasaisin väliajoin. Nyt ei mitään semmoista. Tosi hämärää. Muoks. tuhlasin roponi uuteen raskaustestiinkin ja tumma viivahan sieltä pärähti heti, kuten toki oletettavaa olikin. Nyt yritän olla ihan oikeasti ajattelematta koko asiaa. Esikoisesta kun soitin ekaa kertaa neuvolaan ja märisin keskenmenopelkojani vanha ja viisas neuvolantäti sanoi, että nykyään ihmiset ei osaa ottaa näitä asioita luonnollisesti ja antautua "luonnon käsiin". Pitäisi rauhoittua sellaisista asioista, joille ei kuitenkaan mitää voi. Joten yritän nyt tehdä näin... VAIKKA ekalla kerralla mulla oli kuitenkin edes oireita!
  6. Mulla on raskaus ihan alussa (4+3). Viikonloppuna ilmeni hassu oire, eli paha maku suussa, mikä aiheuttaa "makuvirheen" syö itten mitä tahansa. Ilmeisesti kyseessä on se metallin maku, mitä pidetään usein raskausoireena. Rupesin ihmettelemään, miksi laittamani ruoka oli niin pahaa, kunnes huomasin, että mikään muukaan ei maistu hyvälle. Oli vielä hienot syömingit viikonloppuna. En voinut juoda, joten olin ihan turhautunut, kun ruokakin maistui metallille. Myös ruokahalu on kasvanut ja ruokaa pitää saada 3-4 tunnin välein, vaikka se maistukin pahalle.. Ekassa raskaudessa paino nousi heti alussa monta kiloa, nyt pitää olla vähän tarkempi sen kanssa mitä syö. Ekassa raskaudessa oli rinnat kipeät ja kuvoutusta jo tässä vaiheessa.
  7. Kaikista v-mäisimpiä ovat ravintolabileet. Olin plussanut esikoisesta kahta päivää aiemmin kun oli työpaikan pikkujoulut, joihin tuotiin koko ajan uutta juomaa pöytään. Siinä ne last sitten olivat edessäni lähes iskemättöminä ja ylläri-pylläri työkaverit oli arvanneet mistä on kyse. En aja autoa, joten en voinut valehdella autoilevani. Lääkekuurikin olisi ollut aika läpinäkyvä valhe, mutta ehkä ainoa mahdollinen. Tai sitten olisi vain pitänyt jättää juhlat väliin. JOS tällä kerralla käy niin ihmeellisesti, että plussaan ekasta kierrosta, niin pikkujoulut ovat taas viikkon mahd. plussasta. Sitten jätän kyllä kokonaan menemättä.
  8. Mulla on nyt viikko testillä todetusta oviksesta. Eilen työpippaloissa join klo 18 - 01 välisenä aikana 5 annosta alkoholia. Esikoisen tekemisessä meni 6 kiertoa, joten en aio lopettaa normaalia elämistä tärppiä odotellessa. Nyt on siis vasta eka yrityskierto. Jos olisin ollut eilen juomatta, niin raskaushuhut olisivat alkaneet välittömästi kun en normaalisti lasiin sylje. Jos plussa olisi jo tullut, olisin tietysti jotenkin keplotellut ja piilotellut juomattomuuttani (todella vaikeaa, kokemusta on ed. kerralta) tai jättänyt suuremmalla todennäköisyydellä kemut väliin.
  9. Pargan reissu on takana ja ihan loistavasti siellä pärjäsi vajaa 2-vuotiaan kanssa. Olin kuvitellut, että itse kaupunki olisi täynnä rappusia, mutta eihän niitä ollut kun Valtos-rannalle päin mennessä. Lämmintä oli noin +30 - 32, mikä ei tuntunut liian kuumalta. Tosin me ei retkeilty Pargan ja lähirantojen ulkopuolella, vaan vietin ekaa kertaa elämässäni ihan löhölomaa. Ja nautin ihan sikana, kuten me kaikki. Käytiin me joka päivä rannoilla (kauemmille käveltiin lapsi rinkassa/mentiin venetaksilla) ja pyörittiin kaupungilla. Venetsialaisessa linnoituksessa käytiin myös rinkan kanssa. Lapselle ei tuntunut tulevan rinkassa liian kuuma. Ei ollut hikinenkään juuri yhtään. Ruoka- ja juomatottumukset meni vähän lomakuntoon. Lapsi veti mehua joka päivä, sipsejä ekaa kertaa elämässään ja fetaa ihan himona. Ruoka oli ihanaa niin ravintoloissa kuin kaupassakin (tuoreet kasvikset ja hedelmät vihanneskaupasta, leipä leipomosta ja feta, salami yms. lähikaupasta.) Ja Elena-hotelli oli oikein kiva. Tosin matka (1,4km) kesksutasta tuntui aina välillä tuossa kuumuudessa pitkältä, kun sitä meni useamman kerran päivässä. Ja kaksion keittiö/olohuone oli jotain ihan muuta kun netin kuvissa (= paljon pienempi, oikeastaan käytävä). Kuvat on varmasti otettu isoista kattohuoneistoista. Tämä oli pieni pettymys, mutta olipa edes joku tila, johon vetää oven kiinni esim. lapsen nukkuessa. Ja paikka oli aivan ihana. Tosin suomalaisia oli suhteessa vähän liikaa. Eikä ihme, onhan paikka niin kaunis, rauhallinen ja suomalaiset pitää ehkä vain positiivisena, ettei ole isoja hotelleja vaan pieniä apartementoksia.
  10. ^Paljon kiitoksia vinkeistä AnneJ! Huomenna lähdetään, tulen matkan jälkeen kertomaan kokemuksia.
  11. Kiitos kokemuksistasi, Miisukka! Voi olla, että Acheronin reissu jää meiltäkin nyt väliin. Retkeisittekö muuten Pargan ulkopuolella? Käytittekö taksiveneitä lapsen kanssa? Tuleeko mieleen esim. erityisen lapsiystävällisiä ravintoloita tai muita vinkkejä? Miltä vaippojen valikoima ja hinnat näytti? T: nimim. Matkakuumeinenko.
  12. Meidän Pargaan lähtöön on tasan 2 vkoa, jeeee! Semmoista kyselisin vielä AnneJ:ltä, että kävitkö Acheron-joella lapsen kanssa? Onnistuisikohan se? Entä oliko ravintoloissa miten yleisesti syöttötuoleja?
  13. Me varattiin just reissu Pargaan heinäkuussa Aurinkomatkojen kautta. Huoneistohotelli on Elena; haluttiin ehdottomasti kaksiollinen hotelli. Matkaan lähtee tuolloin piirua vaille 2 v. poika, minä, mies sekä kaveriperhe. Jeee, ihana lähteä! Ollaan tietoisia, että kuuma on ja rattaiden kanssa kulkeminen voi olla hankalaa, mutta eiköhän me pärjätä. Syksyllä oltiin Mallorcalla Alcudiassa, kun haluttiin ekalle matkalle lapsen kanssa takuuhelppoon paikkaan vaikka sitten idyllin kustannuksella. Nyt uskalletaan jo "haastavampaankin" kohteeseen.
  14. ^ Me matkustettiin vajaa 1-v. pojan kanssa intercityllä kesällä. Meillä oli paikat invavaunussa, kun luin, että se on ainoa varma tapa saada vaunut kasaamatta junaan. Lisäksi ajattelin, että kun varaan etummaisen paikan niin poika matkustaa vaunuissa. No, vaunut olisi varmaan mahtuneet junaan anyway ja meidän paikka oli lupauksista huolimatta invavaunun keskellä. Niinpä oltiin lähes koko aika yläkerran lastenvaunussa. Siellä oli noin 4 - 5 muutakin lasta ja vaikka olivat poikaa paljon isompia, niin ottivat pienemmän tosi kivasti huomioon ja poika viihtyi älyttömän hyvin.
  15. Tuore kokemus 4 h lennosta erittäin vilkkaan 1 v 1 kk pojan kanssa, joka yleensä ei viihdy juuri ollenkaan sylissä: meni ihan loistavasti! Mennessä poika nukkui tunnin, tullessa 2 h, vaikka yleensä on kranttu nukkumapaikan suhteen. Molempiin suuntiin oli kivasti laitettu eteen sama vähän vanhempi lapsi, jonka kanssa poika ilveili penkkien välistä. Kirjoja luettiin paljon ja naksuja syötiin. Tullessa pojalla oli vielä riesana nuha. Oltiin saatu hotellin lääkäriltä ohje tyhjentää nenä juuri ennen nousua/laskua nenäfriidalla. Kun se ei kuitenkaan vuotanut solkenaan ja poika vihaa ko. vehjettä, niin ei sitä sitten tehty. Ja poika ei reagoinut nousuun tai laskuun mitenkään! Sai kyllä juomista, mutta se ei kestänyt ihan koko aikaa. Syötiin valmispuuroa tetrasta, mikä oli musta paljon kätevämpää kuin purkin lämmityttäminen. Oli ihan mystistä, että miten yleensä sylistä aina kiemurteleva lapsi oli nyt niin rauhallinen! Tasainen hurina kai osaltaan selittää asiaa. Olin jossain vaiheessa jo perumassa matkaa, koska pelkäsin miten lento menee kun poika on niin vilkas. Sitten päätin , ttä hyvin se menee ja niin menikin. Ja muutenkin matka meni aivan ihanasti, nyt on vaan vaikeuksia palata arkeen.
  16. ^Ihan kammottava tilanne teillä ollut, Macilla! Onneksi päättyi hyvin ja sait käsin noukittua palan kurkusta. En nimittäin halua pelotella enää jälkeenpäin, mutta pakko mainita kun olen useammasta lastenhoito yms. opuksesta lukenut, että paras tapa irrottaa kurkkuun juuttunut esine ruokapalaa ei ole ottaa pois sormilla, koska se voi mennä syvemmälle. Paras tapa ymmärtääkseni roikottaa lasta jaloista ja hakata selkään. En ole alan asiantuntija, olisiko jollakin täsmäohjetta? (OT; mutta mielestäni tosi tärkeä sellainen...)
  17. Säännölliset, mutta vielä siedettävät supparit alkoi illalla ja sen yön valvoin (kuten myös 2 seuraavaa, mitä en onneksi siinä vaiheessa tiennyt ). Suppareiden välillä katselin telkkaria (muistan, että yöllä tuli mm. Rysän päältä ), lueskelin vauvalehtien synnytyskertomuksia ja synnytystä käsitteleviä juttuja sekä yritin lepäillä. Loppuyöstä supparit kipeytyi kovasti ja sitten siirryin kylppäriin niin, että kärvistelin supparin ajan kuumassa suihkussa ja niiden välin kylpytakki päällä saunan lauteilla. Aamulla mentiin sairaalaan, mutta koska paikat avautui hitaasti saatiin valita mennäänkö kotiin vai lähdetäänkö kävelylle yms. Tämä toistui vielä toisenkin kerran päivän aikana. Ekalla kotikeikalla luin suppareiden välillä hömppälehtiä ja söin kaikkea ihanaa normaaliruokavalioon kuulumatonta, kuten suklaavanukasta (tässä vaiheessa oli vielä lupa syödä). Käyskentelin myös pihalla tapahtumien vauhdittamiseksi. Myöhemmin päivällä kun oltiin toisen kerran kotona sain nukuttua tunnin sairaalasta saamani kevyen unilääkkeen ja kipulääkkeen turvin. Sitten mentiinkin sairaalaan (auts sitä automatkaa... ) ja poika syntyi yöllä yhden aikaan. Voi että miten elävästi tulee tuo huippuhelteinen viime elokuun päivä mieleen kun tätä kirjoitan. Niisk.
  18. ^Onkohan meidän poika ihan friikki kun hän käyttää 8 kk liukuestesukkia kokoa 25-27! Vai onkohan ne sukkien koot jotenkin pieniä? Mittasin tossa lennossa jalan pituutta isovarpaan pisimmältä kohdalta kantapäähän ja se oli melkein 11 cm. Isohan poika on muutenkin (74,5 cm, 10,5 kg). Mites muilla?
  19. ^Meidän pojalla ei ole vielä hampaita ja olen antanut mm. noita marjaisia ja hedelmäisiä paloja, riisiä, rakettispagettia sekä porkkanaa ym. vihanneksia haarukalla pilkottuna, jolloin sekaan jää "mykyjä". Banaania olen antanut pojan pikkurillin kokoisina sorminaposteltavina ja hyvin meni, muussasi ne ikenillään ja banaani nyt tietty on liukasta muutenkin.
  20. ^OT: Marjaisat palat maistui meillä äidin suussa niiiin hyvälle etenkin rahkan kanssa, että sitä pitää aina kauppareissulla ostaa monta ekstrapurkkia. Joten suosittelen Haavis kokeilemaan, jos pojalle ei maistu. Mutta jos ihan asiasta puhutaan, niin vaikka meidän poju syö karkeampiakin ihan ok, niin silti tavisruokaan siirtyminen mietityttää. Ja lähinnä siksi, että olen niin pelokas antamaan mitään isompia paloja. Mistähän sen sitten muutaman kuukauden päästä tietää millaisia paloja voi antaa ettei vaan jää kurkkuun? Ja missä vaiheessa uskaltaa antaa vaikkapa tavallista leipää käteen, kun kuivunutta antaessakin on äidillä hieman sydän kurkussa?
  21. ^Niinpä. En myöskään viitsi antaa lapselle sellaista, mitä en itsekään pystyisi syömään. Itse tehdyt soseet, silloin alussa kun niissä ei ollut mausteitakaan, maistuivat aina kuitenkin ihan niille raaka-aineille. Mutta jokainen tavallaan! Reissuissa vähän harmittaa, ettei poika ole yhtään tottunut valmisruokiin. Toisaalta lyhyillä reissuilla jääpalakuutiot kestää hyvin muutaman tunnin lämpimässäkin ja mummolassa yms. muussaantuu potut ja porkkanat samalla lailla kuin kotonakin.
  22. Valmisruoissa (ainakaan Suomessa myytävissä: Piltti, Bona yms. ) ei muuten ole säilöntäaineita. Ja ei en ole Nestlen leivissä, meidän lapsi ei itse asiassa ole saanut ainuttakaan valmisruoka-ateriaa. Syynä ei ole periaate vaan äidin niiden koostumusta ja tuoksua kohtaan tuntema ennakkoluulo. Valmisruokien säilymisestä
  23. ^ Jos käyttää pakastekasviksia, niin kannattaa tsekata, ettei pakasteessa ole suolaa. Ainakin Classic Wok- sekoituksessa, jota olin aikeissa käyttää, sitä olikin 0,5 %. En tiedä onko se paljon tässä tapauksessa, mutta en uskaltanut käyttää.
  24. ^Mikset antaisi vellien sijaan ihan puuroja? Joko puurojauheesta jos haluaa sileää tai sitten ihan perushiutaleista. Ne kaikki voi tehdä myös veteen ja meillä ainakin riisipuuro on ollut iltapuurona paras ja rauhoittanut öitä.
  25. Me ei tiedetty eikä Kättärillä kerrottu. Ei haluttu mennä yksityisellekään.