RouvaKoo

Kiitos Tiity! Varsinkin tuosta vitamiini-infosta. Ei kyllä nämä harmaat aivosolut olis ymmärtäny miettiä tuota asiaa tuolta kantilta. Itse olen just juonut tuota Rainbown kauramaitoa ja varmaan sitä olisin antanu tytöllekin, hui! Täytyypäs katsella noita soijamaitoja sitten kaupasta. Kuinkas todennäköistä (no mistäs sitä oikeasti tietää!!?) on, että jos annan soijamaitoa, niin neiti allergisoituu sille, kun ei nyt ole saanut oireita minun maidosta, vaikka soijaa käytänkin? muoks. virheitä vähemmäksi

Hyppään nyt tänne mukaan. Satunnaisesti olen selaillut tuota edellistä maitoallergiaketjua. Elikäs meillä tytön maitoallergia todettiin tytön ollessa 2,5kk ja siitä asti olen ollut maidottomalla dietillä kun imetän. Nyt sitten lääkärin kehoituksesta yritämme kokeilla mitenkä tyttö sietää maitoa niin, että lisään omaan ruokavaliooni hapanmaitotuotteita ja jos ei mitään oireita tule, niin sitten kokeillaan ihan maitoa. Ja jos oireita tulee, niin voin jatkaa lääkärin mukaan hapanmaitotuotteiden käyttöä sillä lailla, että oireet pysyvät "kohtuullisina". Mutta sitten tämä tyhmä kysymykseni. Kuinka paljon kerrallaan olette lisännyt noita hapanmaitotuotteita omaan ruokavalioonne ja kuinka nopeasti se näkyy sitten lapsessa? Ja toinen ehkäpä tyhmempi kysymys vielä. Voiko 10kk ikäiselle lapselle antaa soijajogurttia tai kauramaitoa tms.? Meillä kun ei tuo NutrilonPepti uppoa muuten kuin puuron seassa.. Juomaan ei neiti suostu sitä yhtään.

Meillä vervet ja nuorempi nyt vajaa 8kk. Edelleen mahtuu Eisbärchenin lämpöpussin/äp:n makuupussin kanssa sen sisaristuimen alle hyvin. Vauva pitää vaan laittaa aivan siihen perusistuimen yläpäähän pötkölleen. Jalat tulevat kyllä sen sisaristuimen alle, mutta lähes kolmivuotiaan istuessa siinä päällä, menee oma käteni vielä siihen sisaristuimen ja vauvan jalan väliin. Eli osuu kyllä vauvan jalkaan, mutta ei paina sitä.

Esikoinen syntyi 40+1. Toivottavasti toinenkin syntyisi spontaanisti

Oma raskauteni paljastui ovistesteillä. Tikuttelin, jotta saisin selvyyden kierrosta ja ihmettelin kun testi aina vaan päivä päivän jälkeen näyttää selkeää plussaa. Noh, tein sitten huvikseni kaupanpäällisena saadun raskaustestin ja positiivinenhan se oli

Esikoisen odotuksen aikaan raskauden puolivälistä asti supisteli niin pahasti liikkuessa, että liikunta jäi oikeastaan kokonaan. Tässä raskaudessa olen yrittänyt hyötyliikkua mahdollisimman paljon ja käynyt silloin tällöin salilla ja mammajumpassa. Nyt on viikkoja 29 ja toissa viikolla aloitin zumban. Ihastuin siihen heti ja nyt yritän pari kertaa viikossa käydä tunneilla. Sykemittari on käytössä ja sitä jonkun verran seurailen, mutta enemmän kuulostelen omaa oloa. Olo on liikunnasta johtuen todella energinen ja oikein odotan aina seuraavaa liikuntakertaa

Tyttöä näytti ekan kohdalla ja tyttö tuli. Nyt näyttäisi poikaa Saa nähdä kuin käy

Plussasin kp31/?? eli ensimmäinen kierto pillereiden lopettamisen jälkeen oli menossa

Tahtoisin neljä Yksi on ja toinen on yrityksen alla. Saa nähdä montako loppujen lopuks sitten saadaan.

Meillä neiti 1v2kk rakastaa kalakeittoa, peruna-porkkanamuussia ja jotain kastiketta. Makarooni-sekä riisiruuat eivät uppoa kun ei vielä ole poskihampaita (tästä oletan sen johtuvan), purkkiruokana syö kyllä edellämainittuja. Ehkäpä pikkuhiljaa alkaa meilläkin tytön ruokavalio laajeta

Minulla esikoista yritettiin avittaa imukupilla kun neidin sydänäänet hävisivät. Isä häädettiin kyllä huoneesta ulos. Ystäväni synnytti myös imukupilla ja hänen miehensä sai jäädä huoneeseen. Ilmeisesti omani häädettiin sen takia, kun vauvalla oli kehnot oltavat, eikä tiedetty onnistuuko imukupitus vai joudutaanko leikkuriin. Jyväskylässä synnytin.

Olen kovin kiinnostunut TENSistä seuraavaa synnytystä ajatellen. En ole tainnut kertaakaan kuulla mitään negatiivistä laitteen käyttäjiltä

2 päivää ennen synnytystä ultralla katsoivat ja painoarvioksi sanottiin "3200g, maksimissaan voi olla 3500g, on niin pienen näköinen". Noh, neiti olikin sitten 3750g eli heittihän se yläkanttiin. Onneksi ei sentään ihan hirmuisia määriä

Kyllähän se perhana vie sattui! Mutta itse kipu ei pelottanut, vauvan sydänäänten häviäminen kyllä. Epiduraalin sain kun pyysin ja se auttoi kyllä niin hyvin, etten tuntenut supistuksia ollenkaan (joka oli hiukka huono homma ponnistusvaiheessa). Nyt toisesta lapsesta haaveillaan ja odotan kyllä synnytystä innolla! Jotenkin sitä on nyt muka "viisaampi" kuin silloin ensimmäisellä kertaa ja haluankin yrittää mahdollisimman luonnonmukaista synnytystä, mahdollisimman pitkään ilman kipulääkkeitä.

Yrityksestä tietää vain minun yksi ystävä. Mies ei halua huudella asiasta edes omille ystävilleen ennenkuin tärppää ja ne ensimmäiset 12 vkoa on ohi. Saattaa tosin ystäviensä kyselyihin vastata, jotain ympäripyöreää, muttei ihan selvästi kerro, että yritetään.