Kukka77

Rekisteröitynyt
  • Content count

    3
  • Joined

  • Last visited

About Kukka77

  • Rank
    Aloittelija
  1. Kuunteleminen ja lahella olo ovat tarkeinta. Et voi juuri lapsettomuudesta karsivaa kaveriasi suuresti auttaa, mita voit yrittaa tehda on ymmartaa hanta. Mita enemman jaksat kuunnella hanta, sita paremmin paaset siihin jarkyttavan kurjaan lapsettomuushoitokierremaailman ja sen tuomaan tuskaan sisalle ja voit ehka ymmartaa ystavaasi. Pahinta ovat ystavat jotka eivat ota aikaa kuunnellakseen ja sitten heittelevat typeria kommenttejaan, ihan kuin voisivat asian parantaa. Eli anna aikaa ystavallesi kertoa asioistaan jos han haluaa ja yrita ymmartaa jos han ei ole juttutuulella. En voi oikein muuta sanoa kuin yrita elaa lapsettomuudesta karsivan ystavasi ehdoilla. Yhdyn myos Meg_whiten kommentteihin ylla.
  2. Taalla on yksi uusi hermoilija. Olen toista kertaa raskaana pitkien ja todella raskaiden lapsettomuushoitojen jalkeen. Viime raskaus paattyi keskenmenoon viikolla 5 tai 6. Lasta on yritetty kolme vuotta ja hoitokertoja kertynyt seitseman. Nyt olen viikolla 8. raskaana ja odotan ja odotan etta seuraavat viikot hujahtaa ohi ja tulee 13. viikko. Mulle on tehty jo kaksi varhaisultraa (olen ulkomailla hoidoissa) ja syke oli viime viikolla nakyvissa, eli kaikki on niin hyvin kuin voi olla tassa vaiheessa. Oireita on mahan juiliminen ja kipeat rinnat. Rinnat kasvoivat kerralla yhden kuppikoon. Niita aina koittelen koko ajan etta ovatko viela hellat ja isot, kun ne ovat ainut ns. nakyva oire! Menen myos aika paniikissa vessaan, pelkaan nakevani punaista. Tiedan etta tassa ei auta kuin aika ja karsivallisyys.
  3. Me ei olla kerrottu kenellekaan, ei aideille ei sisaruksille ei parhaille kavereille, eika varmasti kerrotakaan ennekuin pakko on eli maha alkaa nakya. Meilla siihin on syyna monen vuoden lapsettomuus ja aivan alyttoman rankat lapsettomuushoidot. Sita ei siis itsekaan tajua etta on raskaana ja ei voi uskoa etta meille syksylla voisi lapsi oikeasti syntya. Minulla on myos yksi keskenmeno takana. Emme siis missaan nimessa halua ns. "hyvia neuvoja" jos vaikka tulisi keskenmeno. Niita olemme valitettavan paljon joutuneet jo kuuntelemaan taman pitkan lapsettomuuden aikana. Elikka, kun ei kerro kellekaan, niin saastyy niilta tosi arsyttavilta kommenteilta jotka on varmaan vaan ihan hyvaksi tarkoitettu. Mutta taman suuren kriisin keskella me ei tarvita yhtaan mitaan mika voisi mieltamme enemman pahoittaa. Olemme aarimmaisen onnellisia siis alkaneesta raskaudesta, mutta en tieda milloin voimma alkaa siihin luottamaan etta kaikki menee hyvin. Elamme jokapaivaisessa pelossa.