Me ei olla kerrottu kenellekaan, ei aideille ei sisaruksille ei parhaille kavereille, eika varmasti kerrotakaan ennekuin pakko on eli maha alkaa nakya. Meilla siihin on syyna monen vuoden lapsettomuus ja aivan alyttoman rankat lapsettomuushoidot. Sita ei siis itsekaan tajua etta on raskaana ja ei voi uskoa etta meille syksylla voisi lapsi oikeasti syntya. Minulla on myos yksi keskenmeno takana.
Emme siis missaan nimessa halua ns. "hyvia neuvoja" jos vaikka tulisi keskenmeno. Niita olemme valitettavan paljon joutuneet jo kuuntelemaan taman pitkan lapsettomuuden aikana. Elikka, kun ei kerro kellekaan, niin saastyy niilta tosi arsyttavilta kommenteilta jotka on varmaan vaan ihan hyvaksi tarkoitettu. Mutta taman suuren kriisin keskella me ei tarvita yhtaan mitaan mika voisi mieltamme enemman pahoittaa.
Olemme aarimmaisen onnellisia siis alkaneesta raskaudesta, mutta en tieda milloin voimma alkaa siihin luottamaan etta kaikki menee hyvin. Elamme jokapaivaisessa pelossa.