Koralli73

Voi, mä en ollut tätä kuullut, ihana kuulla tuo! Meillä neiti kasvoi nyt siis sentin verran kuussa vaikka paino menikin hieman alas. Ja painosta vain neuvolassa sanottiin. Puuroonkin voisin tuota nannia kokeilla lisätä, vaikkakin meillä neiti on siis ihan imetyksellä. Sai hän kuitenkin alussa lisämaitoa, joten nannin pitäisi sopia ja muistan että toiselle pojalle myös aikanaan laitettin puuroon nanjauhetta, lähinnä siksi, että hän joi niin vähän maitoa. Mutta nythän tuostakin tosiaan saisi lisäenergiaa. Mä olin jo niin kolmannen lapsen äitinä muka rento syöttäjä, mut nyt kyllä on tämän neidin pienuuden myötä tullu syöttämisestä henkinen stressi, just siksi, että tietää että jokainen lusikallinen on tärkeä. Ja kieltämättä meinaa mennä sellaiseksi tuputtamiseksi. Mä jotenkin kammoan myös sormiruoan antamista, pelkään sitä tukehtumista...maissinaksuja ja pikkuisia leivän muruja olen antanut, enpä muuta.

Mäkin voisin tänne kirjottaa. Meille syntyi viime elokuussa käynnistettynä pikkuinen tyttö, 2150g 45cm. Tytön pienuus oli tiedossa ja raskautta seurattiin ultrilla lopussa aika tiiviistikin ja synnytys käynnistettiin rv 38+6 ihan kaiken varalta, että saatais tyttö ulkopuolelle kasvamaan. Syytä pienuuteen ei tiedetä. Omalla käyrällään on kasvanut, nyt oli 8kk neuvola ja painoa ei ollut tullut kuukaudessa lisää vaan pikemminkin laskenut vähän, (6105g 66cm). Neiti on viittävaille oppimassa konttaamisen, liikkuu jo aktiivisesti muuten lattialla, joten osaltaan varmaan selittää tuota, mutta saisi kai sitä painoa kumminkin edes hieman tulla lisää. Tällä hetkellä näyttää siltä, että 1-vuotiaana painaa alle 7kiloa. Mielestäni tyttö syö ihan kohtuu hyvin, ei mitään hirmumääriä, mutta kumminkin ihan ok. Enempää on ainakin vaikea saada syömään, kun suu menee kiinni. Nyt saatiin ohje laittaa puuroonkin öljylisä ja kahden viikon päästä on jo seuraava painokontrolli. Jos ei paino nouse niin lähtee lähete lastenlääkärille. Vähän kyllä stressiä pukkaa itelle päälle.

Nostetaas tätä. Mä kärsin tästä samasta vaivasta kans noin puolesta välistä raskautta ja ajattelin koko ajan, että no ei siinä mitään, kun tietää, että se loppuu synnytykseen. No synnytyksestä nyt reilu viikko ja symfuusikipu jatkuu ihan samanlaisena, ei yhtään helpotusta. Olis kiva lähteä vauvan kans vaunukävelylle, mutta ku huoneesta toiseenkin käveleminen on tuskallista, niin eipä täs tuu lähdettyä mihinkään. Mies on hoitanu kauppareissutkin, mä käyn postilaatikolla, en sen kauempana. Aamulla herätessä on suht inhimillinen olo ekan puolen tunnin ajan, sitten kivut taas palaa ja illalla oon tosi kipeä ja mietin tarkkaan miten jalkani asettelisin. Häpyluussa on kipu ja sätii nivusiin ja mun mielestä sätii tuonne häntäluunkin puolelle. Lisäksi tuossa alaselässä (siinä missä on ne kuopat selkärangan molemmin puolin) on toisella puolen turta, tunnonton kohta. Eli mikäs nyt eteen? Kauanko tässä kannattaa ootella meneekö itsestään ohi? Voiko nämä kivut vielä asettua itsestään? Neuvolan kautta ei varmaan enää saa mitään lähetettä fysioterapiaan? Auttaako tähän vain aika vai auttaako sekään?

Nyt myydään ainaki apteekeissa semmosta punkkitestiä, jolla voi testata kantoiko kyseinen punkki sitä borrelioosia. Meillä miestä puri punkki täs pari viikkoa sitten ja laitettiin punkki pieneen rasiaan ja pakkaseen ja haettiin seuraavana päivänä apteekista testi. Eli punkin pitää olla ihan tuore tai pakastettu kun testin tekee, se ei saa kuivua. Siinä punkissa ei borrelioosia ollut. Tietty mies vielä seuras puremaa, mut rauhoitti tuo testi ainakin mieltä. En tiedä mitä ite tekisin jos punkki puris, kun raskaana nyt olen. Eli luottaisinko täysin tuohon testiin vai hakisinko varalta antibioottikuurin. No en kyllä tiedä edes mitä tällä alueella suosittelevat. Tuo punkki tuli siis meidän omalta pihalta..ihanaa tämä Kokkolan seutu... no itsellä on kyllä se punkkirokotus voimassa, eli vain tuota borrelioosia tarttee pelätä. Ja rokotukset pidän voimassa, koska tunnen ihmisen joka sai punkinpuremasta sen puutiaisaivokuumeen ja makasi sairaalassa pitkään koomassa, eikä koskaan palannut täysin ennalleen.

Tänne tuli kans postin ilmoitus tänään, että äitiyspakkaus on saapunut. Illalla pääsen hakemaan. Mulle oli kelan päätös tehty 10.6. Eli alle kahdessa viikossa pakkaus tuli. Meillä on kyl kauheasti vaatetta ja tavaraa jo entuudestaan, mut halusin tuon paketin, kun viimeks juniorille ei otettu ja mua jäi se harmittamaan. Netin perusteella tuo pakkaus ainakin vaikuttaa kivalta. Saa nähdä miltä näyttää luonnossa.

^te jotka täytitte netissä, lähetitte sit kumminkin postissa sen neuvolan antaman todistuksen vai mitä? En ollut ajatellutkaan tuota nettimahdollisuutta. Hmm..pitäsköhän harkita.

Tuossa yllä puhuin rakenneultrasta, joka jäi mua vähän vaivaamaan. Kysyin seurantaultraa, mutta en saanut. Kävin sitten Oulussa yksityisellä 3d rakenneultrassa rv 26 ja lapsivettä ainakin on ihan normisti. Mutta sikiön lakimitta ja pää muutenkin on pieni. Joten meille määrättiin nyt käynti OYS:n perinnöllisyyspoliklinikalle ultraan, ensi viikolla on se edessä. Eli vähän mietteliäs olo tässä on, että onko jokin vialla vai ei. Hyvä kumminkin, että tutkitaan. Mutta eivät kyllä täällä k-pohjanmaalla asiaan puuttuneet, että se vähän harmittaa, että piti yksityisen kautta lähteä itse tutkimuksiin. muoks. voisin päivitellä tähän samaan viestiin. Perinnöllisyyspolilla käytiin ja vauva on symmetrisen pieni, ei mitään hälyttävää löytynyt. Kumminkin kasvu on alakäyrillä, joten kasvuseurantaa jatketaan täällä omassa keskussairaalassa, jossa kävinkin ekassa kontrollissa tänään. Nyt oli tuo lakimitta kasvanut, eli vauvan pää on kasvanut, on nyt normikäyrillä. Edelleen on pieni, nyt rv31+1 painoarvio oli 1350g, alakäyrällä mennään. Seuraava kontrolli taas parin viikon päästä.

Mulla tuli ekassa raskaudessa viiva napaan asti --> poika Toisessa raskaudessa viiva ylsi navan yli rintoihin asti-->poika Nyt kolmannessa ei viivaa ole näkynyt ainakaan vielä-->tyttölupaus on annettu (mut sanottakoot, että en muista lainkaan milloin noissa ekoissa raskauksissa se viiva ilmestyi. Nyt tämä kolmas raskaus on niin pitkällä, että huomenna täyttyy rv25. Mielenkiinnolla odottelen ilmestyykö viiva vielä loppuraskauden aikana.)

Me käytiin rakenneultrassa rv20+0 (polin laskujen mukaan 19+6). Kaikki näytti muuten olevan ok, mutta lakimitta oli pieni, 38,7mm. Jäi kyllä mietityttämään, miksi niin kapea pää vauvalla, toivottavasti on vaan yksilöllistä kasvua. Tietokone laski vauvan vastaavan rv19+0. Lisäksi tietyistä kuvakulmista näytti lapsiveden määrä vähäiseltä, toisesta kuvakulmasta taas veden määrä näytti normaalilta. Ei määrätty seurantaultraa kumminkaan joten kaipa kaikki on silti ok. Tyttölupaus saatiin 80% varmuudella, kun ne "kolme viivaa" näkyivät.

Synnytin Kokkolassa marraskuussa 2008. Omalle kohdalle sattui vanhemmanpuoleinen kätilö, joka oli tosi nuiva ja vähäpuheinen, eikä meillä synkannut yhtään, ja sen takia hommasta jäi vähän huono maku. Onneksi itse synnytys sujui teknisesti hyvin. Muut kätilöt ja hoitajat ja lääkärit, joihin sitten seuraavien päivien aikana törmäsin olivat tosi mukavia. Ihan ok mielellä menen synnyttämään elokuussa, kunhan kohdalleni nyt vaan osuisi eri kätilö synnytyssaliin tällä kertaa. Se vähän mietitytti viimeksi, että lääkäriä ei yöaikaan talossa ollut, eli olisi pitänyt soittaa paikalle, jos olisi tarvittu..ymmärsinköhän oikein, voiko noin olla? Miten mahdollinen hätäsektio olisi sitten hoidettu? Voi olla kyllä, että ymmärsin väärin.

Mulla on tuo B-doppler. Sain sen kun oli viikkoja 9+6 ja silloin löyty heti syke pienen hakemisen jälkeen. Mä käytän liukkaria ja hyvin kuuluu sen avulla äänet.

Esikoinen syntyi rv 41+2, juniori liki 5 vuotta myöhemmin rv 40+1. Käynnistyivät molemmat itsestään. Saa nähdä miten kolmosen kanssa käy.

dpo 8 tuli iltapäivällä hyvin haalea plussa (aamupissasta oli vielä nega). Juu ja oon aina ollu hätähousu testailemaan.

Meillä työnimenä Tähkä. Sopii syksyyn ja laskettu aika Laurin päivänä.

Äitini oli 34 ja isäni 39, kun synnyin iltatähdeksi. Kaverieni vanhemmat olivat paljon nuorempia, joten minä ehkä vähän "kärsin" välillä vanhoista vanhemmistani, mutta en aina, ajoittain joissain tietyissä tilanteissa. (toisaalta ainahan sitä vanhempiaan hävetään tietyssä elämänvaiheessa ) No, itse olin 30-v kun esikoinen syntyi, 35-v kun pikkukakkonen syntyi ja nyt olen 37 ja odotan kolmatta (ja ehdin täyttää 38 ennen hänen syntymäänsä). Mutta kun elämä ei aina mene niin kuin haluaisi. Tapasin aviomieheni sen verran myöhään, ettei perheen perustaminen käynyt päinsä aiemmin. Enhän minä itseäni nyt vanhana pidä, mutta tiedän kyllä lapseni mahdolliset ajatukset sitten aikanaan. Pitää yrittää pysyä itse nuorekkaana (ja huolehtia omasta terveydestään mahdollisimman hyvin, että olisi lapsen tukena mahdollisimman kauan)