osvi

Ajattelin kysellä, löytyiskö muilta pikku-downeja.

^moikka! miten multa on jotenkin mennyt ihan ohi sun kirjotus, voi mua.. Kiva et täälä on muitakin pikkuD:eitten vanhempia Ootko muuten down-foorumeillakin? mä olen vähän välillä, mutta tää on mulle tutumpi paikka jotenkin.. Ois joskus kiva pistää jotain viestiä, mä kirjotan paremmalla ajalla joku päivä.. Teilläkään ei sitten kovin helppo alku ole ollut, mutta kaikenmoisesta sitä ihmiset selviää. Meil asuu aikamoinen hymytyttö, 7 kk tällä hetkellä. Vähän jo kääntyilikin muttei oikeastaan enään, enempi kiinnostaa käsien tutkiminen Nyt on alkanut tulee hinku päästä eteenpäin, mutta kun kädet laittaa taakse "hyljeasentoon" niin eihän siitä mihinkään pääse vaikka kuinka hemputtaa Venla on meidän ihana esikoinen ja luulen, että siinä on omat hyvät puolensa, kun ei osaa oikein odottaa taitoja tiettyihin ikiin, niin kaikki uudet tulee kivoina yllätyksinä.. mutta toivottavasti Venla saa sisaruksen jokin päivä, niin olisi toinen opettamassa ja auttamassa.. (siis muutenkin haluttais enempi lapsia..) mutta tosiaan, jatkan pirteämpänä..

Onneksi sydän on saatu kuntoon . On aina ihana saada kuulla, kuinka pikkuDownit pärjää elämässään hyvin, kaikki lukemaanoppimiset ja kouluun menemiset.

Meillä on Venla-tyttönen, syntyi lokakuussa 2010 ja oli "ylläridowni". Pari päivää ennen syntymää löytyi ultrassa duodenaaliatresia ja leikkaus oli 12 tunnin iässä. Nyttemmin arpi on parantunut ja haalistunut ja tuntuu, ettei oltais sairaalassa teholla oltu koko 3,5 viikkoa.. Tyttö on aivan ihana pieni aurinko ja kiltti ku mikä

upeita, ihania

mulla puristi isommatkin sukkikset jo jotain viikolla 20 tai jotain.. ei menneet tarpeeksi ylös masun päälle joten rullasin ne masun alle, mutta oli epämukavat. Nyt tällä masulla ei olis enää mitää toivoa olla normaaleilla.. (31+0) Mutta voihan noi jollakin toimia. Juhlat vaan usein on sen verran pitkiä, etten viitsisi kärvistellä sitten puristavilla.. tai no, ainahan ne voi ottaa kesken kaiken pois jos on huonot

mä katson kuukaudet ja päivät ja nää tän mukaan: http://www.kampanjat.net/raskauslaskuri/ Joku ihana on joskus tuon linkin täällä laittanut ja se on mulla alotussivuna, joten katson sen lähes joka päivä

Joku kysyi tuosta hypnoosin avulla lopettamisesta, mun serkku kävi ja on nyt ollut 5 viikkoa polttamatta, ennen tupakka oli koko ajan suupielessä, eli pari askia meni per päivä, ainakin. ja vaikka hänellä oli asenne vähän "ei voi toimia", niin hyvimpä näytti sitten kuitenkin auttavan onhan se toki myös omasta tahdosta kiinni, mutta ainakin oli auttanut alkuun. Sivusta katsojana voisin siis suositella..

Ajattelin, että niin suuria asioita tapahtuu nyt, kyllä mä kaiken muistan, kun on niin tärkeää. Lauseen kirjoitin silloin tällöin neuvolasta saatuun vihkoseen, mitä on tapahtunut, ja lukiessani sitä huomasin, että enhän mä oikeesti edes muista. Aika kuluu niin nopeaan. Joten nyt 25. viikolla sain aikaiseksi tehtyä itselleni blogin. Minä ja me Olen 24 -vuotias tampereen lähikaupunkilainen. Avomieheni on 2 vuotta ja 6 päivää vanhempi minua. Odotamme onnellisina ensimmäistämme. Asuntomme on tupakeittiöllinen yksiö, n. 41 neliöö, siis aivan liian pieni mun kaikille käsityötarpeille Haaveena olisi ostaa omakotitalo, lapsuuteni koti, mutta valmistuin alkuvuodesta ja kevään ja kesän olen keskittynyt kasvattamaan pikku-Justustamme/-Justiinaamme, joten saa nähdä toteutuuko haaveemme, ja jos, niin koska.. Alkuraskaus sujui mukavammin, kuin olisin osannut kuvitellakkaan. En oksentanut kertaakaan, en ollut edes hirveän huonovointinen, väsynyt olin kyllä, en edes tiennyt, että ihminen voi olla niiin väsynyt. Kuvotusta aiheutti kissanruoka ja kauppojen kylmäaltaat. Mutta sekin nyt ohi Nykyisin masu alkaa oleen jo tiellä, enkä enää esim. kumartele silittelemään lattialla loikoilevaa kissaamme, sillä se on hankalaa. Energiaa on kuin pienessä kylässä, vanhempieni raksalla tykkään touhuilla mitä pystyn, maalailla rantasaunaa ja touhuta kaikkea. Iltasin sitten kostautuu, kun en osaa levätä tai olla tekemättä mitään. Joka päivä päätän, että otan rauhallisemmin, mutta tänään taisi olla ensimmäinen kerta hetkeen, kun oikeasti osasin vain olla. Odotin suuria tunnekuohuja, kun mieleni on niin vahva ja muuttuvainen, mutta tuntuu, että olen tasaisen Todella Onnellinen Ja sehä mulle sopii.

ehkä vähän asian sivusta, mutta kun kerrottiin mieheni isovanhemmille, että vauvaa ootellaan, niin tää pappa totesi, että taitaa tämä mieheni isoveli sitten olla tuhkamuna kun pikkuveli ehtii ensin ja kehas tota miestä. oli kans tilanne, ettei oikeen tiennyt mitä ois sanonut. punastuin. onneks ei ollu tää veli paikalla..

googlasin itse netistä myös, ja annampa tuon olla ainakin vielä kuukauden pari

Onko kenelläkään ollut nännilävistystä? Koskahan pitäisi ottaa tuo omani pois, kun tuli sellainen joskus otettua.. Onko siitä kauheesti jotain ylimääräistä haittaa tai jotain mitä tulisi ottaa huomioon? entä onnistuuko imetys? eipä ollut hirmuisen ajankohtaisia vauvat sillon lävistyshetkellä, eipä tulllut mietittyä silloin.. muuten olen kyllä tykännyt

Minulla myös on kauhea väsymys, vaikka nukuin yöllä 12 h ennen töitä, en meinannut saada töissä pidettyä silmiä auki tai pystyä kävelemään eteenpäin, kun olin niin väsynyt. Verenpaineet ja kaikki oli ihan kunnossa mitä on mitattu.. kun lähdin lenkille tai tanssireeneihin, jotka yleensä piristävät, niin en jaksanut tehdä mitään. Haukottelin vain. Nyt työt loppuivat ja viikkoja 15, vähän paremmin pysyn hereillä, mutta heti jos ei ole "maailman kivointa ja innostavinta tekemistä", melkein nukahdan. Toisaalta, en ole kärsinyt oksentelusta enkä sellaisista, että ehkä mielummin olen vain väsynyt.. Toivottavasti reissu innostaa ja piristää

Olen jossain nähnyt jonkun isovanhempien kirjan, mutta se oli aika hmm.. väärännäköinen makuuni.. sisältöä en katsonut sen tarkemmin, kun ei ollut ajankohtainen, mutta jos joku tälläisen nähnyt, niin millaisia kohtia kirja sisälsi? voisin itse askarrella tälläiset kirjat.. laittaa ultrakuvia vaikka valmiiksi ja koristella vaikka kiiltokuvilla..

aivan ihania! tekisi mieli alkaa kokoon jo itsekkin pakettia, mutta jos nyt muutaman kuukauden malttaisi vielä odottaa..

meillä ootellaan Justusta <3

ehkä tämäkin sitten uskaltautuu laittamaan värin päähänsä, kun moni muukin on uskaltautunut jee

millaiset kengät kesän juhliin? ballerinat ehkä?

ostin vera modasta pari viikkoa sitten pellavahousut joissa resoori, todella mukavat ainakin nyt, kun farkut vähän alkavat kiristää, mutta masu on niin pieni etten viitsi vielä muutakaan ostaa.. kasvaisipa se masu jo..

sain onneksi kanssa lopetettua raskaustestiin tupakoinnin. tai no, kerran suutuspäissäni poltin yhden. olin saanut taottua päähäni, että tupakka on pahaa, yök yök, haisee pahalle maistuu jne. sain huijattua itseeni siihen asti kunnes tuon yhen poltin. se meinaan oli hyvää. mutta nyt pari viikkoa taas hokenut kuinka pahaa se on ja toivottavasti saan taas uskottua omia valheitani. joskus vaan täytyy huijata itseään.. ei vaan parane jäädä kiinni

en ole tilannut vielä mitään vauvalehteä, mutta teiltä joille lehtiä tulee, onko missään mukana neulonta-ohjeita vauvalle? itselle tulee suuri käsityölehti, mutta siellä on niin vähän vauvoille kaikkea.. Olisi mukava tässä odotellassa kutoa ja virkata kaikkea pientä, villahaalaria tai jotain..

Joillekkin kavereille olen sanonut että vauvakuumetta iskee, niin ovat sanoneet et ei kai? etsä voi olla tosissas? Pilaat sun elämän. No, nyt vauva tulossa ja noista jotka tietävät, ovat muuttaneet mieltään; ei voi olla totta, ihanaa! ja suunnittelevat mitä tekevät tulevan pienen kanssa. Toissapäivänä kerrottiin tuleville mummoille ja papoille, tai mitä haluavatkin olla, ja kun kyyneleet silmissä kertoivat olevansa onnellisia, niin vastaanotto oli parempi mitä olisin ikinä voinut kuvitella. Nyt kun kaikki vain sujuisi hyvin loppuun asti.