hallon

Tammiston Hobby Hallissa näin tänään rekillisen Reimatecin tyttöjen toppahaalaria koossa 92-98 -40 %. Vain yksi kuosi, yläosa kukallinen ja alaosa harmaa. Norm. hinta 109 e.

Meiltäkin löytyy 2-vuotias, jonka nukuttamisesta ei yhtäkkiä meinaa tulla mitään. Hän on ollut huono nukkumaan ja nukahtamaan aina, mutta nyt takana on pitkä parempi jakso, joka yllättäen siis katkesi. Nukutimme häntä syliin n. 1,5-vuotiaaksi, kunnes kesällä omaan sänkyyn nukuttamiseen siirtyminen sujui yllättävän helposti. Edelleen siis olimme sängyn vierellä, lauloimme jne. noin puoli tuntia - 45 min. Sitten kaiken huipuksi hän syksyllä alkoi ilmoittaa että "äiti menee pois" kun yritin mennä nukuttamaan, eli oma-aloitteisesti halusi alkaa nukahtaa yksin! Ja se sujuikin noin kuukauden päivät tosi hyvin. Tehtiin iltatoimet, mentiin sänkyyn, halittiin ja toivotettiin hyvät yöt, ja sinne tyttö jäi ja nukahti hetkessä. Olin aika äimänä tästä käänteestä, mutta tietysti helpottunut, koska pikkusisarusta odotellaan kevääksi, ja olin murehtinut kovasti sitä että esikoisen olisi hyvä oppia nukahtamaan itsekseen sitä ennen. No, riemu oli lyhytaikaista. Yhtäkkiä tyttö alkoi pelätä omaa sänkyään hysteerisesti ja ilmoittaa, että "joku kurkkaa, pelottaa". Kun kysytään että mistä kurkkaa, hän osoittaa sängyn ja seinän välistä koloa. Mitään konkreettista syytä en tälle pelolle keksi, eikä se puhumalla ja selittämällä tunnu helpottavan. Nyt tätä on jatkunut jo monta viikkoa, ja hän ei suostu enää lainkaan käymään nukkumaan omaan sänkyynsä, ei yö- eikä päiväunille. Nukutamme hänet viereen meidän parisänkyyn ja siirrämme nukahtamisen jälkeen omaan sänkyynsä. Yöllä hän sitten herää ja hiippailee takaisin meidän väliin. Perhepedissä ei sinänsä ole mitään ongelmaa, jo aiemminkin hän sai tulla meidän väliin jos siltä tuntui. Tuo nukahtaminen nyt vaan on aikamoinen takapakki tässä tilanteessa, ja ihmetyttää että miten se ratkaistaan. Voiko tuollaiselle pelolle tehdä muuta kuin antaa ajan kulua? Tarkoitus oli että hän oppisi nukahtamaan itse omaan sänkyynsä, ja nyt lopputulos on että sinne ei suostuta jäämään edes äidin kanssa ja valot päällä. Ja kuitenkin mitään pelottavaa ei ole tapahtunut eikä häntä ole yksin pakolla jätetty tms. Toki tuo pelko pitää todesta ottaa ja unohtaa nyt kaikki "koulutukset" niin kauan kuin sitä jatkuu.

Sain piikin maanantaina ja seuraavina päivinä oli samat täällä mainitut oireet, eli käsi oli kipeä liikutellessa ja piti nukkua toisella kyljellä. Sitten keskiviikkona alkoi kuitenkin kurkussa tuntua oudolta ja torstaiaamuna herätessä tuntui kuin kurkussa olisi viilletty avohaava. Mulla on AINA nuhaisena kurkku tosi kipeä, mutta tämä kipu oli ihan toiselta planeetalta. Muutenkin olo on ollut vähän viluinen ja kipeä. Ei kuitenkaan kuumetta tai muita nuhaoireita. Yhä tänään kurkku tuntuu pahalta ja herätessä kurkusta tuntui tulevan veren maku. Eilen illalla olin varma että kuume nousee, mutta mitatessa olikin alilämpöä, elohopea nousi vaivoin 36 yli. Paleli, ja jouduin nukkumaan pitkä kerrasto päällä, vaikka normaalisti nukun aina alasti kesät talvet. Tokihan tämä voi olla mitä vaan lentsua, eikä välttämättä johdu rokotteesta, mutta tosi ihmeellistä kuitenkin.

Pitkän tuumailun jälkeen olen päättänyt ottaa rokotteen.

Meillä moniallergisen lapsen ruokavalioon tuntuu alkukokeilujen jälkeen sopivan quinoa, jota syödään ihan sellaisenaan keitettynä, jolloin korvaa hyvin esim. riisin. Lisäksi voi käyttää patoihin, keittoihin ym. rakennetta tuomaan. Myös luomu quinoamuroja löysin kaupasta. Lisäksi löysin ensimmäistä kertaa gluteenittoman jauhoseoksen ilman riisi- tai maissijauhoa, eli tyttö sai ekaa kertaa elämässään lämpimiä itseleivottuja sämpylöitä! Ostin myös Tartex-kasvispohjaista tahnaa kokeiluun - sen avulla voisi esim. tuosta quinoasta leipoa kakkusia tai pieniä leipiä ja hummusta on purkki kaapissa testiä odottamassa. Ihanaa aina kun saa vähän laajennettua pienen ruokavaliota!

Meillä käydään ahkerasti puistossa, ja nyt syksyn tullen mekin aloitamme yhteiset tanssitunnit parivuotiaan kanssa. Lisäksi tarkoitus olisi alkaa käymään seurakunnan kerhossa aina kun siltä tuntuu.

Mua kyllä huolettaa ja paljon. Kotona pieni taapero ja hyvin alkuvaiheessa olen raskaana. Ja nyt miehen esimies on saanut tartunnan. Tämä oli jo toinen tapaus heidän toimistolla, mutta kumpikin tartunta ilmeisesti tullut ulkomailta. Olen melko varma, että kun noin lähellä miestä jo nyt tautia jyllää, niin mitkään käsidesit tai suojaimet ei meitä suojele, jos niikseen tulee. Että herran haltuun vaan.

Mullakaan ei vauva ollut laskeutunut eikä kiinnittynyt kun oltiin jo pari viikkoa yli lasketun ajan. Normaali, itsestään käynnistynyt alatiesynnytys kuitenkin onnistui.

Meilläkin pesu on ollut alusta saakka hankalaa, mutta aamuin illoin on yritetty kuitenkin edes kertaalleen tuikata harja suuhun. Nyt tyttö on 1v9kk ja pyytää jopa kesken päivän päästä "ammapesu". Meillä on parhaiten toiminut se imukuppijaloilla seisova värikäs harja ja muumihammastahna. Tyttö "harjaa" ensin aina itse, eli pyörittelee harjaa suussa ja pureskelee sitä, ja sitten vanhempi tarkistaa että onko vielä roskia suussa (ainahan niitä tietysti vielä "löytyy") ja harjaa sitten hampaat kunnolla. Jos suusta oikeasti löytyy joku silmällä näkyvä roska, niin esittelen sitä siitä harjasta että "kato nyt, tuommoinen roska saatiin pois, oispa ollut kurja mennä roska suussa nukkumaan". Tänään juuri ostettiin uusi harja ja tyttö sai itse valita että mikä väri otetaan. Kulmat kurtussa pohdiskeli keltaisen ja oranssin välillä ja päätyi sitten keltaiseen.

Meillä on tyttö 1 v 9 kk allerginen ainakin maidolle, munalle, kotimaisille viljoille, riisille, tomaatille ja ilmeisesti vadelmalle.

Tytön ensimmäinen talvihaalari oli käytettynä ostettu mutta hyväkuntoinen Reimatec. Myyjä vakuutti että on pesty ja kuivattu ohjeiden mukaan, eli siitä ei pitäisi johtua, mutta minusta haalari oli jotenkin kova ja jäykkä ja jotenkin kylmä sisältäkin aina kun tultiin ulkoa. Samoin kauluksen seutu oli hassun mallinen, tarraa ei saanut kunnolla kiinni ja huppu oli ohut, vuoriton ja oudon mallinen sekin. Saatiin sitten lahjaksi Jonathanin haalari, ja se on ollut aivan ihana. Lämmin, pehmeä ja tosi hyvän mallinen. Ja kosteutta pitää sekin ihan mukavasti. Suosittelen siis Jonathania lämpimästi.

Mulla arvioitiin käsikopelolla juuri ennen synnytystä että "hyvää keskikokoa" ja "lähempänä neljää kuin kolmea kiloa". No, jälkimmäinen pitikin paikkansa kun tyttö painoi 4,5 kg ja rapiat. Mihinkään etukäteistoimenpiteisiin ei ryhdytty, vaan raskauden annettiin jatkua 2 viikkoa yliaikaa. Lantiota ei myöskään tutkittu että mahtuuko vai ei. Kaikki meni onneksi kuitenkin hyvin, normaali alatiesynnytys ja ilman repeämiä.

Mulla oli meikit mukana ja meikkasin kevyesti molempina päivinä ennen kuin tuli vierailijoita. Perheenjäseniä ja lähiystäviä olivat, mutta ehostus on minulle niin jokapäiväinen ja itsestäänselvä juttu, ettei olisi tullut mieleenkään olla niin tekemättä. Enhän jättänyt hampaitakaan pesemättä. Ja kun sen on tottunut joka päivä tekemään niin aikaa menee viitisen minuuttia. Ei siis mikään sotamaalaus kuitenkaan kyseessä.

Meillä on keittiö ruokailun jäljiltä kuin sotatanner. Tyttö syö itse käsin ja välillä vähän viskoo sapuskaa lusikalla pitkin lattioita. Ruokalappua tuo tahtonainen ei suostu pitämään ja tripptrappkin tönäistään vähän väliä kauemmas pöydän reunasta. Olen kuitenkin antanut melko vapaasti touhuta koska uskon että homma alkaa kokeilujen kautta sujua paremmin kuin kieltämällä ja rajoittamalla. Pääosin kuitenkin ruokaa menee tosi hyvin suuhun ja lähinnä vain epämieluisat ja uudet maut päätyvät lattialle (tai verhoihin... ). Kotona pidetään jo ennestään tahraisia vaatteita ja ruokailun päätteeksi äiti sitten luutuaa lattioita ja tyttö nauraa käkättää ihastuneena tuolissaan ja taputtaa käsiään.

Minä en olisi varmaan Jorviin soittanut ellei lapsivesi olisi ollut vihreää. Siitä menin tietysti aivan paniikkiin, mutta kätilö puhelimessa oli vähän että "no joo, kai te sitten voitte heti tulla jos kerran se on vihreää". Joka paikassa oli toitotettu että lapsella on tällöin jokin hätänä, mutta minä kyllä synnyttelin sitten kaikessa rauhassa torstai-illasta lauantaiaamuun ja lopulta lapsella oli napanuora kerran kaulan ympärillä, muttei mitenkään tiukasti.