heidia

Aktiivijäsen
  • Content count

    399
  • Joined

  • Last visited

About heidia

  • Rank
    Aktiivi
  • Birthday 03/28/84

Profile Information

  • Location
    Rovaniemi
  1. Meillä on neiti alkanut puremaan, ottamaan kiinni ja lyömään alta vuoden ikäisenä. Erittäin tempperamenttinen ipana on kyseessä ja huomaa, että oma tahto kasvaa joka päivä. Nykyään ei enään oteta naamasta kiinni, mutta lyöminen ja pureminen on tallella sekä lattialle heittäytyminen. Itse ainakin uskon tuohon, että kun ei vielä osaa muullalailla purkaa turhautuneisuuttaan kieltämisen yhteydessä, joten en ole vielä ottanu hirveetä ressiä et kuinka tulevaisuudessa käy. Toisaalta tyttö on erittäin halaava ja ilonen persoona. Ja tietää jos joku sattuu ja osaa myös itse sanoa "Ai" jos käy kipeää
  2. LKS

    Jännä miten on erilaisia kokemuksia tuosta imetyksestä. Itsestä tuntu et sai aina mennä pyytämään sitä lisämaitoa, kun mulla ei vaan noussu maito. Ja yks hoitaja oli niin imetyksen puolesta puhuja, että tuli katsomaan vierestä et yritin imettää ennen kuin antoi lisämaitoa. Seuraavalla kerralla osaa sitten paremmin hoitaa tämänkin asian
  3. Minusta noi Nan1 ja 2 on aina haissu pahalle. Tetrassa ei kylläkään, mutta jauheet joo. Mutat ei meillä kyllä mtään oireita ole tullu et en mie ainakaan usko et pilalla olisivat
  4. Mulla kanssa todettiin radi rv28 ja jouduin seurailemaan sokereita mitkä ei sitten heitelly kotona normiruoalla tai edes jos söi makeaa Lopetin sitten 4 viikon mittailun jälkeen kokonaan mittailut, koska ne oli kunnossa ja mihinkään heitelly. Rv30 annettiin lapselle painoarvio et minkä kokosena syntyis niin 3700g. Neiti tuli sitten maailmaan rv 37+3, painoi 2870g ja oli 49cm pitkä. Välillä tuntui, että se sokerivauvalla pelottelu oli liiankin ylimenevää ainakin omalla osalta.
  5. Itse sain ajan kahden kuukauden päähän. Mulla vaan eroaa se et mun kivut on alkanu jo raskausaikana turvotuksen takia ranteissa. Olin niiden ja muuten sairaslomalla ennen virallista mammalomaa. Tässä nyt sitten on odoteltu ja odoteltu et helpottas kivut, vaikka tyttökin on jo 7kk. Synnärillä sanoivat et rannekivut voi vaan paheta, kun maito nousee joten ei saanu sit sieltäkään lohtua et tää loppuu siihen kunhan turvotus laskee. Raskausaikana lääkäri epäili et olis rannekanavaoireyhtymä, mutta asiaa ei ole tutkittu sen edempää. Käskettiin vaan ootella synnytystä et helpottaako. Oon huomannu myös sen et kun turvotusta ei enän ole ranteissa niin siellä saattaa muljahtaa joku nivel tai mikä lieneen. Tuntuu aika ikävältä ja varsinkin kun kipupisteet on kummassakin kädessä samat ja välillä tuntuu et peukalot lähtee irti
  6. Meillä tytölle tuli mun sukunimi ihan sen takia, että meitä tämän sukunimen jatkajia on kolme naista ja sisko sekä serkku on jo ottaneet miestensä sukunimet. Itse haluan säilyttää omani jopa naimisiin mentäessä ja tästä on keskusteltu miehen kanssa. Alussa hiukan hankasi vastaan, mutta ymmärsi mun lähdökohdan asiaan ja miksi se mulle on tärkeä
  7. From the album Alexandra Sofia 13.11 2010

    6kk

    © ©Vauva.info

  8. Meillä viihteellä käyminen tarkoittaa sellasta asiaa, että päästään kaksistaan kotoa johonkin. Tilanteesta riippuen siihen liitty alkoholia tai ei Ekaa kertaa lähettiin viihteelle, kun neiti oli 1kk. Ja ainakin kerran kuukaudessa on mun vanhemmillä yhden yön. Ulkona meillä käydään joko yhdessä tai erikseen, toimii meillä varsin hyvin. Tulevana viikonloppunakin ollaan sitten lähdössä toiseen kaupunkiin viettämään vappua ja neiti menee mummolaan yöksi. Minusta ainakin on tärkeetä parisuhteenkin kannalta et sillon tällön saa niitä lapsivapaa-iltoja ja voidaan keskittyä toisiin
  9. Itselläkin olis aika mututuntumalla et kauan siihen vois mennä. Esim kun suomessa suositellaan ympärivuoden käyttämään d-vitamiinin lisää niin sisko kun asuu englannissa niin siellä ei suositella tai ole edes ollu mitään mainintaa asiasta.
  10. Meillä ei neiti kakannut kolmeen päivään ja sinä aikana syötiin aika paljon luumua. Luumu ei kyllä vaikuta jos siellä on jo valmiina suolessa tuhdimpaa tavaraa. Meillä piti itse kirjaimellisesti auttaa toista toimituksessa Ennaltaehkäisevästi kylläkin ainakin mun mielestä. Nyt syödäänkin joka kerta päivä luumua ja juodaan vettäkin enemmän niin maha toimii onneks
  11. No jos lapsiluku on jo täynnä niin miksi ei voi miehen kanssa keskustella vasektomiasta??? Vai onko se miehille niin iso asia? Me ollaan ainakin miehen kanssa keskusteltu jo tästäkin asiasta ja kun se on hänelle paljon iisimpi operaatio kuin minulle niin hänelle se tehdään...
  12. Tää lopettaa tänään noiden cerazetten syömisen. Mulla tuli niistä rytmihäiriöitä, hengästytti jopa sohvalla maatessa, kädet alko kellastumaan, päätä särki, huimasi ja oli koko ajan oksettava olo. Vuotoa ei kyllä tullu. Vasta eilen tajusin et niistähän nää mun kummat oireet johtuu, kun aloin lukemaan tuoteselosteen tarkasti läpi...
  13. Meilläkin on. Itse ainakin putsaan joka päivä korvan takaa kun meinaa sinnekkin mennä maitopuklut. Ainakaan vielä en ole alkanu rasvailemaan kun ei näytä niin kuivalta.
  14. Täälläkin oli toiveissa jakkara, mutta olin niin kipee ja tärisin supistuksista ettei olis tullukkaan mieleen lähteä keikkumaan jakkaralle Kyljellään yritin ponnistaa, koska tosiaan en vaan pystyny olemaan selällään yhtään. Pudentaalinkin laitto oli yhtä tuskaa, koska piti pysyä selällään. Loppuvaiheessa oli sit pakko tosiaan nousta puoli-istuvaan asentoon selälleen, koska homma ei edennyt kylkiasennosta mihinkään.
  15. Mulal ei ainakaan auttanu kaasut ja pudentaalinkin vain sain ja sekään ei kyllä tuntunu et olis auttanu. Spinaalista oli mulla puhe et annettas mut ei sitten sitäkään ehitty, kun loppu meni niin vauhdilla auki. Mulla ainakin tuntu et synnytyksessä oli kahenlaista tarvetta ponnistaa tai miten sen nyt osais sanoa. Eka oli just tuommosta et tuli niin kuin pitäs päästä vessaan ja siitä sitten tiesikin et nyt aletaan hommiin. Sillon tuli ponnistettua paljon rauhallisemmin sinne kätilön ohjaamaan suuntaan. Se toinen ponnistamisen tunne oli ihan erilainen! Mulla kroppa ponnisti ihan itsestään, sille ei vaan yksinkertaisesti voinut mitään ja näillä ponnistamisilla päästiin oikeestaan vasta eteenpäin hommassa. Vieläkin on niin elävästi mielessä se tunne kun itse ei voinu asialle mitään ja kroppa vaan itse työnsi tyttöä ulos. Että kaipa se luonto hoitaa osaksensa hommansa