Bataatti

Meillä poika nukkui kapalossa alle kuukauden iästä n. puolivuotiaaksi. Kapalona käytimme ihan pinnasängyn aluslakanaa. Alla oli yöpuku ja päällä vielä peitto, vauva oli aina sopivan lämpöinen, ei hikinen. Meillä tosin makkarissa aika viileää, n.18-20 astetta. Minä purin kapalon joka syöntikerralle, mutta kapaloin uudestaan (poika tosin heräsi syömään vain 1-2 kertaa yössä). Lopullisesti kapalon avasin, kun poika heräsi kunnolla aamulla. Ennen puolen vuoden ikää pojan yöt menivät jatkuvaksi heräilyksi (n. 2h välein) ja jatkuva kapalointi alkoi ärsyttää itseäni, joten jätimme kapalon vähitellen pois. Löysäsimme kapaloa vähän kerrallaan ja jossain vaiheessa sitten jätimme sen kokonaan pois. Meillä yöt siis menivät huonoiksi jo kapalon kanssa. Poika tosin alkoi olla jo sen verran voimakas, että pääsi jossain vaiheessa yötä kapalosta irti itsekin. Kapalosta siirryttiin unipussiin, mutta yöt ovat levottomia. Kasvuun ja kehitykseen en ainakaan äkkiseltään usko kapaloinnin vaikuttaneen. Poika on kehittynyt ihan normaalisti ja motoriset taidot ovat myös vähintäänkin ikäisiään vastaavia. Pituus ja paino myös ok.

^ Olen huono antamaan neuvoja (tai kai neuvoja on helppo antaa aina, vaikka asiasta mitään tietäisi), koska meillä ollaan uniongelmaisia kanssa. Oletteko minkä aikaa aina mitäkin konstia kokeilleet? Siis muutamana iltana, vai pidemmän aikaa? Jospa joku jo kokeilluista toisi avun, jos sitä käytetään pitkän aikaa? Oletteko kokeilleet pitää koko päivän yllä tiettyä rytmiä? Meillä alkoi huonot yöt saman ikäisenä kuin teilläkin, eli n.5,5kk. Mun mielestä meillä ne liittyivät vahvasti motoriikan kehittymiseen. Poika oppi kääntymään, ryömimään jne. Tietysti lisänä hampaat, kiinteiden opettelu, kapalosta luopuminen. Poika on tällä hetkellä viikkoa vajaa 9kk ja ennen kerran - kaksi yössä herännyt heräilee nyt 20min - 2h välein, tätä tahtia menty siis nelisen kuukautta. Meillä ei ole käytössä tuttia ja mä (hölmö) otan pojan joka kerta rinnalle. Mä en tiedä saako noita unia sen rauhallisemmaksi vaikka en rintaa antaisi, kun koko ajan opitaan uutta ja hampaita tulee? Siis varmasti sen verran saadaan öihin helpotusta, että poika nukahtaa ilman sitä rintaa, mutta mua kiinnostaa miten muilla on käynyt? Rauhoittuuko ne yöt, vai heräilläänkö edelleen muutoksena vain se, että nukahdetaan itsekseen? Minkä aikaa lapsella menee herättyään siihen, että nukahtaa uudelleen? Siis meillä poika nukahtaa kyllä ilman rintaa iltaisin omaan sänkyyn, mutta öisin herää suoraan karjumaan ja tyyntyy helpoiten rinnalle. Omaa laiskuutta lähinnä se, etten jaksa kovin kauaa koettaa tyynnytellä toista uneen. Mua tsemppais varmaan lisää, jos tietäisin miten noille jatkuville heräilyille käy, jos rintaa ei enää saakkaan.

Että se nukkuminen voi huonontua iän karttuessa. Kaiholla muistelee niitä aikoja vastasyntyneen kanssa, kun toinen nukkui pidempiäkin pätkiä. Silloin oli siitä kolme kertaa yössä heräämisestä umpiväsynyt. En tajunnut silloin, mitä on herätä pahimmillaan 0,5h:n välein. Sitä oletti, että kun pääsee sinne puolen vuoden ikään, kaikki muuttuu helpommaksi, ja varsinkin ne yöunet. Vaikka kuinka oli valmistautunut henkisesti siihen, että ihmiset tulevat arvostelemaan ja neuvomaan, niin se yllätti miten paljon sitä riittää! Varsinkin, kun lapsella on ns. uniongelmia. Joillekin ei riitä vaikka mistä langasta vääntäisi selitykset omista valinnoista, ne kun vaan on joidenkin mielestä vääriä. Yllätti siis sekin, etten osaa olla ottautumatta toisten neuvoihin vaan tulee vedettyä herneet juurineen nenään. Ja tuo sama, mikä monella muullakin yllätti. Vauva ei nukukaan melussa, vaikka siihen totuttaisi. Meillä oli radio/tv/milloin mikäkin taustameluna, mutta ei mitään vaikutusta. Ja vaunuissa ei alkuun nukuttu ollenkaan, silkkaa huutoa. Ja sitä ei ymmärretty miltään taholta, että meidän vauva ei nyt vaan viihtynyt siellä vaunuissa.

Yksi lapsi, synnytys kesti 3h 47min, josta ponnistusvaihe 27min. Synnytys oli käynnistetty.

Meillä on kanssa todella rikkonaiset päiväunet, menivät tällaisiksi, kun oppi liikkumaan (n.5-6kk:n iässä). Samassa iässä myös yöunet menivät surkeiksi, 1-2h välein heräilyksi. Poika on pian 9kk. Tällä hetkellä nukutaan kahdet päiväunet, aamulla alkaen n. klo 8.30-9.30 ja iltapäivällä alkaen klo 14-15. Pituudet voi olla mitä vaan 40 minuutin ja 2,5 tunnin välillä. Jälkimmäinen on todellinen harvinaisuus. Vaunuissa nukutaan ulkona, ja vaunuja saa käydä heijaamassa joinakin kertoina useasti (4-5krt). Päiväunien pituudet vaihtelevat usein, parhaimmillaan meni kaksi viikkoa n. puolentoista tunnin unilla ja ne nukuttiin katkeamatta. Luksusta! Olen tullut siihen tulokseen, että koskaan ei voi tietää miten tuo nukkuu. Omaa aikaa ei välttämättä ole juuri yhtään tai sitten saa pyöritellä ihmeissään peukaloita, kun toinen vetää pitkiä unia. Mitään kikkakolmosia en ole keksinyt, millä unet saisi pysymään pituudeltaan samankaltaisina. Päiväunille mennään aina suurinpiirtein samaan aikaan, hieman joustetaan riippuen mihin aikaan edellisiltä unilta on herätty. Poika on kuitenkin sekä katkonaisista yö- että päiväunista riippumatta todella hyväntuulinen, touhukas ja kasvaa sekä kehittyy normaalisti. Itselle olisi tietysti ihanaa, kun toinen nukkuisi hyvin. Mutta en ole huolissani niin kauan, kun lapsi voi hyvin.

Mulla oli voimakasta kutinaa jo alkaen rv 20 + jotain (ensimmäinen lapsi). Jossain 32 raskausviikon paikkeilla kutinaa oli myös jalkapohjissa + kämmenissä. Neuvolassa olivat vähän sitä mieltä, että ihan muuten vaan kutisee, kun moneen kertaan kutinasta mainitsin. Lopulta sain lähetteen labraan ja heti tulosten tultua soittivat, että sappiarvot olivat koholla ja mennä sairaalaan äitiyspolille (juurikin tuossa rv32-33, jos oikein muistan). Mulle aloitettiin samantien Adursal, kävin 2 x vko labroissa ja käyrillä sekä kerran viikossa ultrassa. Kutina ei missään vaiheessa helpottanut. Rv 35 ottivat osastolle, kun lisäksi oli proteiinit pissassa plussalla. Sairaalassa käyrät otettiin 3-4krt päivässä ja labrat muistaakseni joka toinen päivä. Missään vaiheessa arvot eivät kääntyneet laskuun, vaan nousivat. Kutinaan sain jotain lääkettä, veteen sekoitettavaa. Se auttoi kyllä kutinaan, mutta maha meni kuralle ja lääke jouduttiin lopettamaan. Rv 36+5 otettiin lapsivesipunktio, jolla varmistettiin onko vauvan keuhkot tarpeeksi kypsät (mulla lisänä raskausdiabetes ja raskausmyrkytys). Rv 37+1 aloitettiin sitten käynnistelemään ja poika syntyi rv 37+3. Lääkäri sanoi, että raskaushepatoosi (ja raskausmyrkytys) nopeuttaa synnytystä. Mulla supistusten alusta pojan syntymään meni 3,5h. Meillä noita arvoja seurataan vielä vuoden jälkeen synnytyksestä. Ehkäisyyn sain Cerazetteja ja toista lasta saisi yrittää sitten ilmeisesti parin vuoden päästä. Vähän epämääräisiä ohjeita antoivat. Olisi kyllä hyvä, jos sairaalasta saisi ihan kirjalliset ohjeet miten jatkossa kannattaa toimia. Helpottaisi huomattavasti.

Esikoispoika syntyi sunnuntaina ja tiistaina päästiin kotiin. Oltaisiin päästy pojan puolesta jo maanantaina, mutta minulla oli vielä pissassa proteiinit koholla. Kotiin oli jo "kiire". Olin sairaalassa 2,5vkoa ennen pojan syntymää (raskausmyrkytys, raskausdiabetes ja raskaushepatoosi).

Tasan kaksi kuukautta synnytyksestä ja täysimetyksellä mentiin 5,5kk:n ikään.

+ Synnytys voi olla nopea (3,5h ensimmäisestä supistuksesta) + Siitä selviää ilman kivunlievitystä (vaikka sen tajuaminen ettei kivunlievitystä ehdi saamaan olikin pieni paniikin aihe) + Se onnistumisen fiilis, kun lapsi on syntynyt + Yleisesti ottaen synnytys tuntui kaikkinensa paljon positiivisemmalta kokemukselta, kuin mitä etukäteen kuvittelin

miten synnytyksesi käynnistettiin? Rv 37+1 aloitettiin laittamalla kohdunsuulle cytotec. Kai kokonainen, en missään vaiheessa sen tarkemmin asiaa varmistanut. Lääkäri puhui koko ajan kypsyttelystä, varsinainen käynnistäminen oli kuulema sitten jotain muuta. Kun taas kätilöt puhuivat koko ajan käynnistämisestä. Mulla oli paikat pehmeät ja auki 2cm, kun aloitettiin. onko totta, että käynnistetyssä synnytyksessä supistukset olisivat jotenkin voimakkaampia? Vertailupohjaa ei ole, kun kyseessä on ensimmäinen synnytys. Mutta ainakin avautumisvaiheessa supistukset olivat todella voimakkaat, ponnistusvaiheessa jotenkin pehmeämmät. onnistuiko ensimmäinen käynnitysyritys? Ensimmäinen tabletti ei tehnyt muuta kuin tunnin sarjan loputtomalta tuntuvia supistuksia. Toisena päivänä laitettu (kolmas?) tabletti sitten käynnisti synnytyksen. kuinka kauan sairaalassa yritetään käynnistää, ennen kuin sitä siirretään? Meillä puhuttiin kolmesta päivästä ja sen jälkeen yksi lepopäivä. Ainakin cytotecilla tehtävissä.

Ei tehty epparia. Ponnistusvaiheen alussa jouduin pukamaan poikaa ulos ns. väkisin sydänäänten laskemisen vuoksi ja sen seurauksena emättimeen tuli 2. asteen repeämä sekä muutamia nirhaumia. Ei kyllä tuntenut synnytyksen aikana. Mulle tikkaaminen oli ihan kamalaa, puudutteet ei auttaneet alkuun yhtään (muistaakseni kolmeen kertaan lisättiin ennen kuin en tuntenut kipua). Nopeasti kuitenkin paranivat ja pystyin jotenkuten jo samana päivänä istumaan.

Synnytystä alettiin käynnistelemään rv 37+1. Poika syntyi rv 37+3.

Voi, kun tänne olisi osautunut raskaana ollessaan. Olisi saanut mielenrauhaa. Mulla oli sokerirasituksessa paastoarvo koholla, muut loistavat. Sokereita mittailin muistaakseni joka toinen päivä kotona. Kotona kaikki arvot oli kunnossa, tosin pidin kyllä huolen terveellisestä ruokavaliosta. Meillä annettiin ohjeeksi, että satunnaiset herkuttelut on ok. Varmistelin vielä muinakin päivinä arvoja, jos söin jotain normaalista ruokavaliosta poikkeavaa. Meidän neuvolassa suhtauduttiin aika rennosti, painotettiin omaa seurantaa ja maalaisjärkeä. Poika syntyi rv 37+3, 3040g ja 50cm. Kokoarvioksi täysiaikaisena oli ultrissa n.4kg. Keuhkojen kypsyys varmistettiin lapsivesipunktiolla ennen synnytyksen käynnistämistä (mulla tosin lisänä raskausmyrkytys ja raskaushepatoosi). Vauvan sokereita mitattiin sairaalassa kaksi päivää, ne olivat kunnossa. Osastolla sanoivat, että yleensä vauvan sokereista näkee, miten hyvin raskausaikana on sokerit pysyneet kurissa. Itselläni raskausaikana kertyi reilu 20kg painoa, josta suurin osa oli selkeää turvotusta. Tällä hetkellä paino on -10kg raskautta edeltävästä, raskauskilot lähtivät siis todella nopeasti ja omaakin massaa saanut jo vähennettyä. Miten muille on annettu ohjeita raskauden jälkeiseen aikaan? Meillä ohjeistettiin mittaamaan sokereita edelleen silloin tällöin kotona ja sokerirasitukseen mennään vuosi synnytyksen jälkeen. edit. Joku kysyi lisämaidosta. Meillä sitä ei annettu ellei äiti itse halunnut. Imetykseen kannustettiin, mutta ainakin huonekaveri sai sen lisämaidon ilman saarnoja.

^Minulla oli pissassa proteiinit plussalla rv 35+1, jolloin sain kutsun tulla seuraavana aamuna osastolle. Siinä vaiheessa ei ollut verenpainetta eikä muitakaan oireita - paitsi turvotusta, jota nyt oli ollut jo aiemminkin. Osastolle päättivät tosin ottaa senkin takia, että lisäksi minulla oli raskaushepatoosi sekä raskausdiabetes (tosin ruokavaliohoitoinen, eikä arvot nousseet missään vaiheessa kotimittauksissa). Osastolla pissaa kerättiin ja koko ajan oli lukemat koholla (tarkkoja lukuja en enää muista). Verenpaineet kävivät korkeimmillaan 150/100, mutta yleisimmin pysyivät ihan ok rajoissa nekin. Jo alusta asti puhuivat osastolla lievästä raskausmyrkytyksestä. Käynnistykseen mentiin rv37 lapsivesipunktion jälkeen. Pojan syntymän jälkeen (syntyi sitten rv37+3) oltiin osastolla normaalit kaksi päivää (sunnuntaina syntyi, tiistaina kotiin) ja koko sen ajan keräsin pissaa. Kotiutumiseen siis vaikutti se, ettei sitä proteiinia enää ollut (vai mitä ne nyt siitä pissasta mittasivatkaan). Eli lievä raskausmyrkytys, ja lähinnä oli oireeton.