Mon Petit Chou

Aktiivijäsen
  • Content count

    220
  • Joined

  • Last visited

About Mon Petit Chou

  • Rank
    Aktiivi
  1. Meillä on viime päivinä syöty - fried ricea (pilkoin pieneksi luomuporkkanaa, -paprikaa, -kaalia, -valkosipulia, -tofua, kukkakaalia ja sipulia, ja vokkasin niitä keitetyn jasmiiniriisin kanssa, maustoin green curry -tahnalla ja luomusoijakastikkeella) - porkkanakeittoa (taisin laittaa sinne myös kukkakaalin jämät, ja mukana oli myös kaurakermaa, maustoin suolattomalla kasvisliemikuutiolla ja pippurilla) - vege-kuskus-quinoaa (paistoin Pirkan grillivihanneksia uunissa grillivastuksella ja keitin kaveriksi quinoaa ja täysjyväkuskusia, maustoin harissa-tahnalla, tandoorimausteella, hunajalla, suolalla ja pippurilla) Tänään olisi tarkoitus tehdä luomutäysjyväpastaa ja kastike luomutomaattimurskasta, punaisista linsseistä ja kikherneistä. Varmaan soseutan tuon kastikkeen, muuten esikoinen ei meinaa kikherneitä syödä. Olisi minusta kyllä hyvää sellaisenaankin.
  2. Tytöillä on ikäeroa 1 v 10 kk. Meille oli tosi tärkeää, että esikoisen elämä pysyy mahdollisimman samanlaisena. Pidettiin sama päivärytmi ruokailun ja nukkumisen kanssa kuin ennenkin, ja kuopus kulki alusta asti mukana leikkipuistossa, avoimessa päiväkodissa, kirjastossa ja muualla. Kuopukselle tulikin melko nopeasti tarkka rytmi. Imetyshetket (joita oli alussa lukuisia vuorokaudessa) vietettiin lukemalla kirjoja tai rakentelemalla legoilla. Jos esikoinen olisi ollut vauvan syntyessä kiinnostunut lastenohjelmista, olisin varmaankin käyttänyt niitä joskus lapsenvahtina. Esikoinen ei nukahda ilman nukutusta, joten välillä tuli ongelmia jos vauva piti meteliä kun toisen olisi pitänyt päästä päikkäreille. En muista miten aina selvisin, mutta jotenkin vaan. En siis osaa vinkata siitä enempää. Piti mennä päivä ja hetki kerrallaan. Kantoliina oli huippu esikoisen ollessa vauva, ja vielä huipumpi kuopuksella! Etenkin siinä vaiheessa kun aloin kantamaan kuopusta selässä. Puistosta lähdöt helpottivat huomattavasti kun sai raivareissa potkivan esikoisen syliin ilman että vauva saa nyrkistä päähän. Lisäksi ihan alkuaikoina tein ruokaa aina muutamaksi päiväksi etukäteen ettei tarvinnut jatkuvasti olla lieden ääressä. Meillä ensimmäiset 9 kk menivät suht helposti, sillä kuopus oli helppo vauva ja esikoisen uhmaikä oli vielä lievä. Siitä eteenpäin on ollut rankempaa. Kun kuopus lähti 9-kuisena liikkeelle, se laukaisi jotain esikoisessa ja siitä asti on kiusannut pikkusiskoa kovasti. Kuopuksen temperamentti on myös muuttunut huomattavasti haastavammaksi nyt kun ymmärtää maailmasta jotain. Siihen päälle vielä lukuisat yöheräilyt, niin tämä mamma on ollut aika väsynyt. Nyt kuopus on alkanut nukkumaan paremmin ja esikoisen kiusaaminen hiukan helpottanut, joten ehkä se tästä. Olen myös yrittänyt viettää esikoisen kanssa aikaa kahden, ihan vain metsäretkillä tai käymällä kaupungilla, ja selvästi hän nauttii näistä hetkistä kovasti.
  3. Pikku Kakkonen on päällä sekä illalla että aamulla - ei sitä välttämättä katsota mutta päällä on. Välillä huudan esikoiselle. Tunnen siitä hirvittävän huonoa omatuntoa ja tietoisesti yritän sitä välttää, mutta joskus vain keittää yli. Välillä myös nalkutan ja jankkaan. Meillä syödään paljon herkkuja. Esimerkiksi tiistaina saatetaan tehdä pannukakkua, perjantaina leipoa pullaa, lauantaina syödään suklaata ja sunnuntaina vielä joulutorttuja. Puolustuksesi voisin sanoa, että muuten syödään terveellisesti. Esikoinen ei ole ikinä saanut lehmänmaitotuotteita niin paljon kuin suositellaan, eli puolta litraa päivässä. Ehkä puoli litraa viikossa, jos sitäkään. Lihaakaan (punaista, kanaa tai kalaa) ei syödä suositusten mukaan, vaan ehkä pari kertaa kuukaudessa.
  4. Esikoista odottaessa valmistauduin luonnonmukaiseen synnytykseen ahkerasti lukemalla aiheesta ja tekemällä rentoutusharjoituksia. Synnytys menikin helposti, sairaalaan tullessa olin 7 cm auki ja annoin luvan puhkaista kalvot. Supistukset muuttuivat kevyistä todella hurjiksi, mutta niitä kesti vain puoli tuntia ja koko ajan takaraivossa oli tunne, että enää ei mene kauan. Ponnistus oli melko hankalaa puolimakaavassa sängyllä, mutta en muista että se olisi ollut kivuliasta. Kuopuksen synnytykseen valmistauduin samalla tavalla, ja synnytys alkoi vesien menolla. Seitsemän tunnin päästä alkoivat supistukset, heti napakoina ja tiheinä. Kävin suihkussa, kävelin, keinuttelin lantiota nojaten pöytään, käytin matalaa "oooo"-äännettä. Pääni sisällä kävin koko ajan keskustelua itseni kanssa: yksi supistus tuntui todella pahalta ja muistan ajatelleeni, että nyt sattuu ja tunsin paniikin alkavan. Mutta nopeasti palautin itseni ruotuun rentoutumalla ja ajattelemalla, että se on hyvää kipua ja asiat ovat juuri niin kuin pitääkin. Tunsin todella olevani tilanteen herrana. Sairaalassa ehdimme olla tunnin. Ajomatkalla ja sairaalassa olin jo aivan omassa maailmassani, mies toimi tulkkina kätilöille. Meidät pistettiin saliin, sydänanturi laitettiin vatsan ympärille enkä saanut edes sairaalavaatteita - ilmeisesti kätilöillä oli kiire. Kukaan ei katsonut, kuinka synnytys oli edennyt. Itse kuitenkin jo tunsin lievää painetta, vaikka en tästä kenellekään sanonut. Viimeiset supistukset otin vastaan polvillani lattialla, keinutuoliin nojaten. "Oooo"-äänne oli muuttunut kovaksi huudoksi - en ollut ajatellut olevani huutaja, mutta yllättäen se helpotti kovasti supistuskipua. Kun kunnon ponnistustarve tuli, sanoin siitä miehelle. Yksi kätilö ehti tulla saliin repimään housuni pois ja toinen tuli ottamaan kopin vauvasta. Ponnistus kävi muutamassa minuutissa, ja tunsin koko ajan, missä vauvan pää liikkui - toisin kuin esikoisen synnytyksessä. Ponnistaminen oli huomattavasti helpompaa pystyssä kuin puolimakaavassa. Minun synnytykseni ovat olleet nopeita, ensimmäinen 6 h ja toinen 3 h säännöllisistä supistuksista, ja olen kokenut ne helpoksi. Missään vaiheessa ei tuntunut siltä, että olisin halunnut jotain kivunlievitystä. Pelkäsin, että jos synnytykseen puututaan, on seurauksena imukuppia, synnytyksen pysähtymistä yms. Yksi ystäväni ihmetteli, miksi halusin juurihoidossa puudutuksen, kun en synnytyksissäkään halunnut. Minusta ne ovat kaksi ihan eri asiaa. Synnytyksen kipu on luonnollista ja johtaa lapsen syntymään. Juurihoidossa taas hoidetaan sairasta hammasta, eikä sellaiseen kipuun voi mitenkään itse vaikuttaa. Minulla avainsana on ollut huolellinen valmistautuminen ja luotto omaan itseensä - sekä tietysti se, että synntykset ovat menneet kuten ovat menneet, eli ilman ongelmia.
  5. Esikoista olisin toivonut imettäväni pidempäänkin, mutta imetys loppui hänen ollessaan 1 v 4 kk (täysimetystä 6 kk). Odotin silloin kuopusta ja esikoinen vain lakkasi haluamasta rintaa. Luultavasti olisi pitänyt imettää lapsentahtisemmin - lopussa meillä oli enää yksi imetyskerta vuorokaudessa. Kuopusta täysimetin 5,5 kk. Toivoisin imetyksen jatkuvan ainakin 1,5-vuotiaaksi. Raja menisi ehkä siinä 2-2,5-vuotiaassa - vaikka eihän sitä ikinä tiedä.
  6. Meillä ruoka on mahdollisimman luomua ja mahdollisimman vegaanista. Joskus on käytössä luomumaitotuotteita tai luomulihaa/riistaa. Vegetukku ja Vegan Essentials on huippuja nettikauppoja! Voi/margariini on vähän hankala juttu. En haluaisi käyttää voita (edes luomuna), koska se on tehty lehmänmaidosta. En myöskään haluaisi käyttää sinistä Keijua, koska ties mitä siinä on. Varmaan pitää vain siirtyä syömään leivän päällä aina hummusta, mikä tietää kikherneiden soseuttamista ihan urakalla. Leivonnassa pitänee sitten käyttää joko Keijua tai luomuvoita.
  7. Olin näköjään joskus vuosi sitten kirjoittanut, että mennään seuraavan kerran Thaimaahan joskus kolmen vuoden päästä, mutta mutta... Ollaan taas lähdössä, koko marraskuu ollaan reissussa. Muksut ovat silloin 8 kk ja 2,5 v. Mae Phimissä ollaan suurin osa ajasta, mutta Bangkokissa käydään ainakin, ehkä myös Koh Sametilla. Meillä on sellainen asunto, jossa on oma keittiö, joten helpottaa aamu-, väli- ja iltapalojen syöntiä. Kuukausi kun ollaan reissussa, niin otetaan mukaan aikamoinen arsenaali puuroa, valmissoseita, vaippoja, puhdistuspyyhkeitä, aurinkorasvoja ja hyttysmyrkkyä. On sitten tyhjät laukut valmiina tuliaisille. Lennot ei jännitä tällä kertaa, en usko että nuo meidän viilipytyt aiheuttaa mitään hurjia ongelmia. Tai sitten olen vain oppinut olemaan ajattelematta, mitä muut meistä ajattelee... Maltan tuskin odottaa! Tämä matka tulee niin hyvään saumaan!
  8. Ah, Thaimaa. Olen siellä asunut ja useita kertoja matkustellut ja nyt lapsenkin kanssa ollaan kerran ehditty reissuun. Tyttö oli silloin runsaat 6 kk ja käytännössä täysimetyksellä, ja matka oli todella helppo ja ihana. Olimme pari viikkoa hiljaisessa kalastajakylässä Mae Phimissä - yritetään vältellä pahimpia turistirysiä. Seuraava Thaimaan reissu on marraskuussa, kun tyttö on 1,5-vuotias. Nyt stressaan lentoja huomattavasti enemmän, varsinkin kun tyttö on hyvin varautunut uusista paikoista ja ihmisistä. Luotan kuitenkin siihen, että tissillä saan tytön hiljaiseksi, ehkä jopa hetkeksi nukahtamaan. Tällä reissulla olemme kolme viikkoa ja haluamme kierrellä. Suunnitelmissa olisi mennä taas Mae Phimiin ja lisäksi Koh Sametille ja Bangkokiin. Bangkok on minulle erittäin rakas kaupunki ja olisi todella harmi, jos emme sinne pääse. Katsellaan siis tilannetta ja toivotaan, etteivät punapaidat pistä taas hösseliksi. B-suunnitelmana voisi tietysti olla Kuala Lumpur tai Singapore, ihania kaupunkeja nekin. Thaimaa on valtavan ihana maa lasten kanssa. Lämmöllä muistan miten tervetulleeksi tunsimme itsemme joka paikassa - toisin kuin täällä Suomessa, jossa lapset ovat vain tiellä ja häiriöksi. Tämän seuraavan reissun jälkeen keskitymme pelkästään Euroopan matkailuun, sillä kahden lapsen kanssa ei luultavasti jakseta pitkiä lentoja ennen kuin tämä vielä syntymätön lapsi on noin 3-vuotias. Saa nähdä kuinka nopeasti mieli muuttuu ja ollaan taas lähdössä Aasiaan päin...
  9. Viime raskaudessa en pystynyt syömään lainkaan raskaus-monivitamiineja, niistä (Ladyvita) tuli todella paha olo. Tällä kierroksella yritän uudestaan Multitabseilla, syön aina hyvin ennen kuin otan tabletin, ja otan vain yhden kerrallaan. Olen ajatellet että ne ovat vain niin stydiä kamaa että mun kroppa ei niitä kestä.
  10. Tyttö on ollut kerran hoidossa, hän oli silloin 10 kk vanha. Oltiin miehen kanssa päiväsaikaan leffassa ja lounaalla ja tytön kummitäti oli nelisen tuntia lapsenlikkana. Oli mennyt hienosti, joten voisihan tuota useamminkin tehdä... Olen vaan tosi huono jättämään tyttöä hoitoon ns. ulkopuoliselle, eikä ole ollut oikeaa tarvettakaan. Mies on alkanut puhumaan, jos joskus kokeilisi yökyläilyäkin, mutta siihen en tuu olemaan valmis vielä piiiitkään aikaan. Jostain syystä ajatuskin ahdistaa.
  11. Meillä tyttö saa Disney D-tippoja, joiden annostus on viisi tippaa. Eivät maistu pahalle, sisältävät ainoastaan D3-vitamiinia ja kookosöljyä, ei säilöntäaineita. Saa luontaistuotekaupoista. Suosittelen!
  12. Alkoivat kun vauva oli 10 kk. Olin muutama viikko sitä ennen pitänyt unikoulua ja imetin enää kerran yössä. Olisivathan ne voineet poissakin pysyä, mutta oli tuokin ihan mukava aika ilman menkkoja.
  13. Neuvolalääkäri arvioi tytön painon käsikopelolla ja arveli vauvan olevan 3,5 kg lasketun ajan aikoihin. Juuri ennen synnytystä kätilö veikkasi vauvan painoksi 3,2 kg. Tyttö syntyi 38+5 ja painoi 2,5 kg, eli kyllä nuo arviot melko paljon heittivät.
  14. Lapsi syntyi kun olin 22-vuotias ja opinnot ammattikorkeassa noin puolessa välissä. Mies oli 27 ja vakityössä. Toinen lapsi saadaan toivottavasti vielä tässä minun opiskelujeni lomassa. "Oliko vahinko"-kysymyksiä esitettiin useampaan kertaan, mutta kyllä tyttö oli suunniteltu lapsi. On mukava päästä heti kunnolla työelämään sitten kun olen valmistunut.