Lakme

Aktiivijäsen
  • Content count

    186
  • Joined

  • Last visited

About Lakme

  • Rank
    Aktiivi
  1. Lapsettomuus ei ole itseä koskettanut, mutta halusin tulla tsempittämään ja jättämään merkin, että olen lukenut. Ainakin meillä lapsenteko oli sen verran puiseva ja mekaaninen prosessi, että ei soisi sen pitkittyvän kenenkään kohdalla. Onnea Psycobubbles odotukseen ja ihanaa, että teidän pitkä yritys palkittiin, Melina.
  2. Varmaksi veikattu tyttö syntyi tyttönä. "Varmaa" poikaa nyt odotellaan, mutta aika jännä on tytön anatomia, jos tuo tyttönä syntyy.
  3. ^ Luin saman artikkelin ja olen ehdottomasti samaa mieltä! Kiva, jotenkin ennakkoluuloton ja neutraali artikkeli, ja esitteli tosiaan parikin perhemallia, kun meillähän näitä riittää.
  4. ^ Mulla on lesbokaveri, jolla ei lapsien hankkiminen ole ajankohtaista, mutta ainakin tällä hetkellä kokee, että olisi siinä tilanteessa nimenomaan "isä". Alkuun se tuntui omaan korvaan vähän oudolta, mutta nyt olen jo jotenkin tottunut ajatukseen. Heillä on kyllä parisuhteessaan aika voimakas butch-femme -asetelma, mikä vaikuttanee myös. Kaverini ei siis ole transsukupuolinen. Näinkin voi siis olla.
  5. ^ Kirjastosta voisi myös löytyä?
  6. Hankala tilanne, jos mikään ei tunnu omimmalta. Ehkä sitten lapselle puhuessa joku nimi vain löytyy omaan suuhun, jota vaan alkaa käyttää?
  7. Ilmoitan lukeneeni ketjua läpi raskain mielin, koska ystävän pieni lapsi on juuri menehtynyt. Tulin hakemaan ymmärrystä, jotta voisin paremmin tukea ja auttaa. Voimia kaikille kokemuksensa jakaneille, kyyneleet nousevat silmiin puolestanne.
  8. nauris: Saman uutisen olin kuullut itsekin, eli eiköhän se suunnilleen noin ole. Jee! Erittäin positiivinen muutos, jos tuossa muodossa tosiaan tulee voimaan.
  9. ^ Hienoa, että edistystä on tapahtunut. Meillä siirryttiin päiväunille sänkyyn samaan tyyliin kuin yöunillekin, ja kyllä sen meilläkin huomaa, että päikkärit on ihan eri asia. Tyttö on levottomampi ja herää herkästi pieniinkin ritinöihin, kun yöllä saa meluta enemmänkin. Mutta nukkuu sentään, ihanaa. Yöunet ovat vakiintuneet tasolle, joka on meille tässä hetkessä oikein hyvä. Nukahtaa n. klo 19 iltarutiinien jälkeen, herää yleensä kerran n. 1-2h kuluttua ja usein ihan kevyesti sihisemällä nukahtaa uudelleen. Kun vanhemmat menevät nukkumaan, havahtuu yleensä vähän ilmeisesti ääniin. Sitten veteleekin yön läpi ja heräilee yleensä aamuyöstä n. klo 5. Useimmiten nukahtaa vielä 1-1,5 tunniksi ihan mukavasti. Just nyt ei halutakaan muuta muutosta, tämä on hyvä. Sairaalaunikoulusta kyseltiin ja vaikka siitä ei olekaan kokemuksia, niin uskoisin, että jos muut keinot eivät riitä, niin ehdottomasti kannattaa kokeilla! Ainakin Hyksin alueella tassutellaan mun käsittääkseni, eli ei vauvaa jätetä yksin huutamaan.
  10. ^ Onnistuisiko niin, että unikoulu jatkuisi yöllä mutta päiväunet siirtyisi vaikka väliaikaisesti johonkin muuhun muotoon. Esim vaunulenkkien yhteyteen tai vaikka kantoliinaan tai -reppuun, kun puuhastelet kotona (meillä esim. imurointi takuuvarmasti saa tytön sammumaan). Ei välttämättä toimi teillä, mutta ehkä harkitsemisen arvoista, jos päiväunet sängyssä aiheuttaa noin voimakkaan reaktion? Tämä voi olla unikoulu-maailmassa ihan vieras ajatus, mutta ainakin meidän neidille yö ja päivä edustavat ihan eri asioita nukkumisessa. Meilläkin tyttö itkeskelee, kun laitetaan sänkyyn. Väsyneenä kyllä itkeskelee myös, kun laitetaan syöttötuoliin tai lasketaan hetkeksi sylistä, joten en ole ollut huolissani siitä lyhyestä, joskus vaan joitakin sekunteja ja joskus jopa pari minuuttia kestävästä itkusta. Tassutteletko muuten silloin päiväuniaikaan, kun tyttö itkee? Meillä yleensä rauhoittavat sivelyt pitkin selkää ovat auttaneet, tavallaan on sitä läheisyyttä mukana. Ollaan kyllä noviiseja tämän kanssa, mutta asioita on pyöritelty niin paljon että tuntuu jo tietävän tassuttelusta paljonkin... Nimenomaan turvallisuuden tunnetta ja luottamusta nukkumiseen ja rauhoittumiseen meilläkin halutaan opettaa. Tsemppiä!
  11. Mulle erittäin iloinen yllätys on ollut yksi aikaisemmin läheinen ystäväni, jonka kanssa välimme ovat etääntyneet viime vuosien aikana. Hän on voimakkaasti vela (vapaaehtoisesti lapseton) ja asia on ollut aina tiedossa, puhuu siitä usein ja kiivaasti jne. Hän ei myöskään oikeastaan pidä lapsista. Jotenkin odotin, että raskausuutinen viilentäisi välejä, vaikka olin puhunut hänen kanssaan asiasta jo usean vuoden ajan. Sen sijaan hän olikin varauksettoman iloinen, vitsaili omiaan kyllä mutta onnitteli lämpimästi jne. Vauvan syntymän jälkeen olen ihan hämmentynyt, kun hän on pitänyt selvästi aiempaa tiiviimmin yhteyttä ja nähnyt meitä useammin kuin monet "läheisemmät kaverit". Puheissaan on edelleen vela eikä tykkää lapsista, mutta meidän tytöstä tuntuu tykkäävän ja otti hänet viimeksi syliinkin. Sanoi siis aikoinaan, että mitä ikinä teenkin, niin syliin hän ei vauvaa tahdo. Oon hirmu otettu siitä, miten hän on selvästi nähnyt vaivaa ollakseen meidän elämässä mukana. Muunkinlaisia kokemuksia on, yhdet välit (kummiin) milteipä katkenneet. Jotenkin se vain korostaa sitä, miten isosta jutusta tuossa on kyse.
  12. Lähtökohtaisesti autan ihan mielelläni, kunhan tarve ja vaatiukset ovat kohtuulliset. Eli siis kaverisuhde ei muutu jatkuvaksi avun pyytelyksi tai kaveri työnnä kolmea lastaan hoitoon koko päiväksi kun itselläni on aivan eri kuviot eri ikäisen kanssa ja muutenkin homma hajoamassa käsiin. Samaa yritän itse muistaa välttää - en halua, että kukaan kokee olevansa meille vain "lapsenvahti" Naapuria ollaan auteltu tarvittaessa, oikein mielellään. Tiedän, että varmasti löytyy myös vastavuoroisuutta jos tarvis on. Se myös helpottaa, että muksut ovat samanikäiset. Sisko on ollut meille kerran apuna ja lapsen kasvaessa toivottavasti enemmänkin, kun tytön kanssa voi enempi touhuta ja vaikka viedä hoploppiin. Hänellä ei ole lapsia, mutta ollaan auteltu muissa jutuissa (tarvittaessa autokyytiä tai autoa lainaan, huonekalukuljetuksia ym). Toivon, että vastavuoroisuus välittyy myös hänelle. Lisäksi olen tehnyt paljon sen eteen, ettei sisko kokisi olevansa vaan lapsenvahtipalvelu, vaan täti ja kummi ja lapsen läheinen aikuinen. Mummia käytetään tiukassa paikassa aika usein hoitoapuna. Hän haluaa auttaa ja osallistua ja melkein pahastuu, jos kuulee ettei olla pyydetty. Vastavuoroisesti hoidetaan lemmikkejä ja kukkia jne. Toimii ihan hyvin ja kiva näin. En oikein osaa ottaa vahtiapua vastaan, koska tuntuu, että ystävät tarjoavat sitä, "koska on pakko". Maksaisin mielellään (vaikka rahaa ei liikaa ole, niin pieni summa se on omasta jaksamisesta tai tiukan tilanteen selviämisestä) mutta eivät ota rahaa vastaan, joten ei olla koskaan hyödynnetty ystävien tarjouksia (vaikka oikeasti opiskelijalle se herkkukori ja viinipullo tms voisi olla kai ihan kiva palkkio?). En vaan kehtaa sanoa, että tulkaapa nyt sitten auttamaan. Lapsellisia kavereita ei juuri ole, se ehkä vaikuttaa, koska omat mahdollisuudet "jeesata takaisin" ovat pienet. Välillä on oma jaksaminen ollut kortilla ja puhuinkin parille läheiselle kaverille, että nyt olisi apu tarpeen, jos veisivät vaikka tunniksi puistoon tms. "kysy sitten, kun oikeasti tarvitsette". Eipä oo tarvinnut sitten kysellä... Aika iso asia saa olla, että esim. työjuttuja lähtisin perumaan (ei kyllä käytännössä onnistuisikaan). En myöskään odota sitä muilta. En myöskään harrastusten tms siirtoa. Edit. Pitkälti vielä mutuilua, kun tyttö on ollut hoidossa alle 20h koko elämänsä aikana...