Lakme

Aktiivijäsen
  • Content count

    186
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Lakme

  1. Lapsettomuus ei ole itseä koskettanut, mutta halusin tulla tsempittämään ja jättämään merkin, että olen lukenut. Ainakin meillä lapsenteko oli sen verran puiseva ja mekaaninen prosessi, että ei soisi sen pitkittyvän kenenkään kohdalla. Onnea Psycobubbles odotukseen ja ihanaa, että teidän pitkä yritys palkittiin, Melina.
  2. Varmaksi veikattu tyttö syntyi tyttönä. "Varmaa" poikaa nyt odotellaan, mutta aika jännä on tytön anatomia, jos tuo tyttönä syntyy.
  3. Hei, löytyyköhän täältä ketään, jolla olisi kokemusta perheen sisäisestä adoptiosta kahden äidin perheessä? Miten kaikki tapahtui, kauanko kesti, millaisia dokumentteja tarvitaan ja ennen kaikkea mitä sitä voisi itse tehdä jo etukäteen edistääkseen asiaa... Siis että olisi kaikki lippulappuset valmiina siinä vaiheessa, kun asiaa voi alkaa ajaa (käsittääkseni 8 vkon ikäisen vauvan kohdalla), eikä aikaa tuhraantuisi niiden metsästämiseen. Kenties joku fiksumpi osaisi tulla kertomaan kokemuksistaan.
  4. ^ Luin saman artikkelin ja olen ehdottomasti samaa mieltä! Kiva, jotenkin ennakkoluuloton ja neutraali artikkeli, ja esitteli tosiaan parikin perhemallia, kun meillähän näitä riittää.
  5. ^ Mulla on lesbokaveri, jolla ei lapsien hankkiminen ole ajankohtaista, mutta ainakin tällä hetkellä kokee, että olisi siinä tilanteessa nimenomaan "isä". Alkuun se tuntui omaan korvaan vähän oudolta, mutta nyt olen jo jotenkin tottunut ajatukseen. Heillä on kyllä parisuhteessaan aika voimakas butch-femme -asetelma, mikä vaikuttanee myös. Kaverini ei siis ole transsukupuolinen. Näinkin voi siis olla.
  6. ^ Kirjastosta voisi myös löytyä?
  7. Hankala tilanne, jos mikään ei tunnu omimmalta. Ehkä sitten lapselle puhuessa joku nimi vain löytyy omaan suuhun, jota vaan alkaa käyttää?
  8. Ilmoitan lukeneeni ketjua läpi raskain mielin, koska ystävän pieni lapsi on juuri menehtynyt. Tulin hakemaan ymmärrystä, jotta voisin paremmin tukea ja auttaa. Voimia kaikille kokemuksensa jakaneille, kyyneleet nousevat silmiin puolestanne.
  9. nauris: Saman uutisen olin kuullut itsekin, eli eiköhän se suunnilleen noin ole. Jee! Erittäin positiivinen muutos, jos tuossa muodossa tosiaan tulee voimaan.
  10. ^ Hienoa, että edistystä on tapahtunut. Meillä siirryttiin päiväunille sänkyyn samaan tyyliin kuin yöunillekin, ja kyllä sen meilläkin huomaa, että päikkärit on ihan eri asia. Tyttö on levottomampi ja herää herkästi pieniinkin ritinöihin, kun yöllä saa meluta enemmänkin. Mutta nukkuu sentään, ihanaa. Yöunet ovat vakiintuneet tasolle, joka on meille tässä hetkessä oikein hyvä. Nukahtaa n. klo 19 iltarutiinien jälkeen, herää yleensä kerran n. 1-2h kuluttua ja usein ihan kevyesti sihisemällä nukahtaa uudelleen. Kun vanhemmat menevät nukkumaan, havahtuu yleensä vähän ilmeisesti ääniin. Sitten veteleekin yön läpi ja heräilee yleensä aamuyöstä n. klo 5. Useimmiten nukahtaa vielä 1-1,5 tunniksi ihan mukavasti. Just nyt ei halutakaan muuta muutosta, tämä on hyvä. Sairaalaunikoulusta kyseltiin ja vaikka siitä ei olekaan kokemuksia, niin uskoisin, että jos muut keinot eivät riitä, niin ehdottomasti kannattaa kokeilla! Ainakin Hyksin alueella tassutellaan mun käsittääkseni, eli ei vauvaa jätetä yksin huutamaan.
  11. ^ Onnistuisiko niin, että unikoulu jatkuisi yöllä mutta päiväunet siirtyisi vaikka väliaikaisesti johonkin muuhun muotoon. Esim vaunulenkkien yhteyteen tai vaikka kantoliinaan tai -reppuun, kun puuhastelet kotona (meillä esim. imurointi takuuvarmasti saa tytön sammumaan). Ei välttämättä toimi teillä, mutta ehkä harkitsemisen arvoista, jos päiväunet sängyssä aiheuttaa noin voimakkaan reaktion? Tämä voi olla unikoulu-maailmassa ihan vieras ajatus, mutta ainakin meidän neidille yö ja päivä edustavat ihan eri asioita nukkumisessa. Meilläkin tyttö itkeskelee, kun laitetaan sänkyyn. Väsyneenä kyllä itkeskelee myös, kun laitetaan syöttötuoliin tai lasketaan hetkeksi sylistä, joten en ole ollut huolissani siitä lyhyestä, joskus vaan joitakin sekunteja ja joskus jopa pari minuuttia kestävästä itkusta. Tassutteletko muuten silloin päiväuniaikaan, kun tyttö itkee? Meillä yleensä rauhoittavat sivelyt pitkin selkää ovat auttaneet, tavallaan on sitä läheisyyttä mukana. Ollaan kyllä noviiseja tämän kanssa, mutta asioita on pyöritelty niin paljon että tuntuu jo tietävän tassuttelusta paljonkin... Nimenomaan turvallisuuden tunnetta ja luottamusta nukkumiseen ja rauhoittumiseen meilläkin halutaan opettaa. Tsemppiä!
  12. Mulle erittäin iloinen yllätys on ollut yksi aikaisemmin läheinen ystäväni, jonka kanssa välimme ovat etääntyneet viime vuosien aikana. Hän on voimakkaasti vela (vapaaehtoisesti lapseton) ja asia on ollut aina tiedossa, puhuu siitä usein ja kiivaasti jne. Hän ei myöskään oikeastaan pidä lapsista. Jotenkin odotin, että raskausuutinen viilentäisi välejä, vaikka olin puhunut hänen kanssaan asiasta jo usean vuoden ajan. Sen sijaan hän olikin varauksettoman iloinen, vitsaili omiaan kyllä mutta onnitteli lämpimästi jne. Vauvan syntymän jälkeen olen ihan hämmentynyt, kun hän on pitänyt selvästi aiempaa tiiviimmin yhteyttä ja nähnyt meitä useammin kuin monet "läheisemmät kaverit". Puheissaan on edelleen vela eikä tykkää lapsista, mutta meidän tytöstä tuntuu tykkäävän ja otti hänet viimeksi syliinkin. Sanoi siis aikoinaan, että mitä ikinä teenkin, niin syliin hän ei vauvaa tahdo. Oon hirmu otettu siitä, miten hän on selvästi nähnyt vaivaa ollakseen meidän elämässä mukana. Muunkinlaisia kokemuksia on, yhdet välit (kummiin) milteipä katkenneet. Jotenkin se vain korostaa sitä, miten isosta jutusta tuossa on kyse.
  13. Lähtökohtaisesti autan ihan mielelläni, kunhan tarve ja vaatiukset ovat kohtuulliset. Eli siis kaverisuhde ei muutu jatkuvaksi avun pyytelyksi tai kaveri työnnä kolmea lastaan hoitoon koko päiväksi kun itselläni on aivan eri kuviot eri ikäisen kanssa ja muutenkin homma hajoamassa käsiin. Samaa yritän itse muistaa välttää - en halua, että kukaan kokee olevansa meille vain "lapsenvahti" Naapuria ollaan auteltu tarvittaessa, oikein mielellään. Tiedän, että varmasti löytyy myös vastavuoroisuutta jos tarvis on. Se myös helpottaa, että muksut ovat samanikäiset. Sisko on ollut meille kerran apuna ja lapsen kasvaessa toivottavasti enemmänkin, kun tytön kanssa voi enempi touhuta ja vaikka viedä hoploppiin. Hänellä ei ole lapsia, mutta ollaan auteltu muissa jutuissa (tarvittaessa autokyytiä tai autoa lainaan, huonekalukuljetuksia ym). Toivon, että vastavuoroisuus välittyy myös hänelle. Lisäksi olen tehnyt paljon sen eteen, ettei sisko kokisi olevansa vaan lapsenvahtipalvelu, vaan täti ja kummi ja lapsen läheinen aikuinen. Mummia käytetään tiukassa paikassa aika usein hoitoapuna. Hän haluaa auttaa ja osallistua ja melkein pahastuu, jos kuulee ettei olla pyydetty. Vastavuoroisesti hoidetaan lemmikkejä ja kukkia jne. Toimii ihan hyvin ja kiva näin. En oikein osaa ottaa vahtiapua vastaan, koska tuntuu, että ystävät tarjoavat sitä, "koska on pakko". Maksaisin mielellään (vaikka rahaa ei liikaa ole, niin pieni summa se on omasta jaksamisesta tai tiukan tilanteen selviämisestä) mutta eivät ota rahaa vastaan, joten ei olla koskaan hyödynnetty ystävien tarjouksia (vaikka oikeasti opiskelijalle se herkkukori ja viinipullo tms voisi olla kai ihan kiva palkkio?). En vaan kehtaa sanoa, että tulkaapa nyt sitten auttamaan. Lapsellisia kavereita ei juuri ole, se ehkä vaikuttaa, koska omat mahdollisuudet "jeesata takaisin" ovat pienet. Välillä on oma jaksaminen ollut kortilla ja puhuinkin parille läheiselle kaverille, että nyt olisi apu tarpeen, jos veisivät vaikka tunniksi puistoon tms. "kysy sitten, kun oikeasti tarvitsette". Eipä oo tarvinnut sitten kysellä... Aika iso asia saa olla, että esim. työjuttuja lähtisin perumaan (ei kyllä käytännössä onnistuisikaan). En myöskään odota sitä muilta. En myöskään harrastusten tms siirtoa. Edit. Pitkälti vielä mutuilua, kun tyttö on ollut hoidossa alle 20h koko elämänsä aikana...
  14. Meillä on tytöllä neljä kummia. Yksi on siskoni ja kolme muuta olivat meidän kolme läheisintä ystävää ajalta, jolloin lasta ei vielä ollut. Siskoni on tosi innostunut ja aktiivinen kummi, pitää yhteyttä ja kyselee aina tytön kuulumisia. Käy tapaamassa usein ja kävisi enemmänkin, jos aikataulut esim meidän perheessä antaisivat myöten. Odotimmekin osallistumista, mutta jotenkin hän on oikein kasvanut kummiuteen. Yhdellä ystäväkummeista välimatka on pitkä, mutta siihen nähden näemme häntä varsin paljon, ehkä joka toinen kuukausi. Soitellaan myös ja jutellaan puolin ja toisin, paljon myös tytön asioista. Näinhän asiat olivat ennenkin, mutta on tosi hienoa, että hän on sopeutunut lapsen saamiseen näin hyvin. Toinen ystäväkummi on aina ollut huithapeli, joka on läsnä ja soittelee, kun muistaa. Hänkin on oma itsensä - aina sataprosenttisesti läsnä, kun on - ja omaan tapaansa myös pitkiä aikoja "muissa kuvioissa", kuten aiemminkin. Eli ikään kuin tiesimme, mitä saimme. Iloitsen, kun hän huomioi tytön tosi hyvin aina käydessään, toinen on selvästi tärkeä. Valitettavasti neljäs kummivalinta meni pieleen. Välimme ovat täysin viilentyneet lapsen saamisen myötä, vaikka ennen olimme tosi läheisiä. Olemme nähneet viimeisen vuoden aikana kolmasti - mukana siis ristiäiset. Asumme samassa kaupungissa, matkoihin menee puoli tuntia. Viesteihin ei vastata tai saamme korkeintaan "kiitti viestistä, kiirettä on, palataan joskus" takaisin. Puheluihin ei vastata. Hän on ilmeisesti pyyhkinyt meidät kokonaan elämästään. Oli koko kesän lomalla samassa kaupungissa, siis reilu 3kk, eikä koko aikana ehtinyt edes jutella. Lapsen saaminen ottaa ilmeisesti koville, vaikkei sitä myönnäkään ja iloitsi tosi paljon raskausaikana meidän kanssa. Jos nyt valitsisin, en pyytäisi kummiksi, mutta onneksi neidillä on kolme muuta tärkeää aikuista lähipiirissämme. Edit. Lahjoja emme varsin nuorilta ja pienituloisilta kummeilta odota, mutta muistaminen on tärkeämpää (kiva kortti vähän isompana, huomio kun tapaavat jne). Siskolta toivoisin myös lapsenvahtiapua ja sitä on tiukassa paikassa saatukin. Luksusta Emme myöskään odota, että ystävyyssuhteet toimisivat nyt vain yhteen suuntaan, kun ystävät ovat lapsen kummeja. Mulle tärkeää on kuitenkin se, että kun nähdään tai soitellaan, kenen tahansa aloitteesta, jotenkin huomioisivat myös pikkuista. Etenkin jos tyttö itse selvästi hakee kontaktia...
  15. Hehkutan tänne vielä lisää, koska positiivisia kokemuksia ei varmasti koskaan ole liikaa. Viime yö meni vähän "huonommin" (reilun kolmen tunnin unien jälkeen koira haukkui säikähtäessään aukeavaa ulko-ovea ja tyttö säikähti ihan kuollakseen, rauhoittelu vei melkein tunnin). Nukkui kuitenkin vielä toisen pidemmän pätkän (nelisen tuntia, ennen kuin aamuyöstä tarvitsi vähän tukea nukkumiseen - sihinää ja tassuttelua). Mutta... toissa yönä meillä nukuttiin yli 8h putkeen!!!! Tää unikoulu on kyllä ihmeellinen asia. Tsemppiä Tuu-tikki, kuulostaa oikein hyvältä tuo teidän menestys myös!
  16. Kiitos Lainie Kovasti jaksamista öihin sinnekin! Toivottavasti olisi teillä vaan joku hetkellinen takapakki... Otettiinkin varaslähtö unikouluun, kun alkoi tuntua niin turhauttavalta, kun yöt on yhtä valvomista. Jotenkin ajattelin, että mieluummin tartun koko hommaan heti ja siten ehkä saadaan joskus (tämän vuoden puolella? odotukset eivät olleet kovin korkealla) tuloksiakin. Meillä on nyt siis kaksi yötä unikouluiltu. Laitan tähän aika tarkan kuvauksen, koska olin itse tosi kiitollinen kaikista aiemmista kuvauksista ja kokemuksista, joiden tukemana uskalsin koko unikouluun lähteä! Eka yö oli positiivinen yllätys. Tyttö nukahti vartissa tassutellen oman sängyn puolelle klo 20, vaikka ei saanut ollenkaan rintaa. Se oli jo meille riittävän positiivinen juttu, koska ei ole siis IKINÄ elämässään nukahtanut sänkyyn ilman rintaa. Toinen plussa oli, että tätä seurasi 3h unirupeama! Sitten alkoikin normi meininki, eli yhteensä herätyksiä tuli yhteensä vielä 9 kpl aamukuuteen mennessä. Itkua tuli vaihtelevassa määrin ja kaksi kertaa oli pakko nostaa syliiin rauhoittumaan, mutta 5-15 minuutissa uni aina voitto tassutellen. Maidontuoksuinen äiti oli toisessa huoneessa (ja kuulemma tosi hädissään, mutta hienosti pysyi poissa ja antoi meidän harjoitella). Aamulla heräsi vähän kiukkuisena (kuten usein, jos vähän vielä väsyttää), mutta uni ei tullut. Laitoin kaikki valot päälle ja sylittelin ja herättelin, ja sitten oltiinkin taas yhtä hymyä. Aamulla tuli itku, kun näki toisen äidin ekaa kertaa, mutta se meni nopsasti ohi. Toinen yö pelotti mua hurjasti, koska jotenkin huolestutti, että mennään vaan takapakkia. Ekana yönä myös ehkä vähän fuskasin tassuttelussa, kun tiesin yrittäväni samalla rinnasta vieroitusta. Annoin siis tassun viipyillä hetken, mutta yritin ottaa kuitenkin aina pois ennen nukahtamista. Toisena yönä päätin vakaasti skarpata ja ottaa tassun pois pari sekuntia itkun loppumisen jälkeen. Klo 20 tyttö nukahti kahdessa minuutissa (!!) tassutellen (ja meillä oli siis vieraita illalla klo 17-19.30, elikkä iltatoimet venyivät hiukan). Ei ollut yhtään kiukkuväsynyt, vaan nukahti luottavaisesti. Klo 21 heräsi väsyneenä ja kiukkuisena, tarvitsi syliä mutta 15 minuutissa tassutellen nukahti. Klo 1.15 heräsi itkeskellen. Vaippa oli märkä, joten sen vaihtamisen jälkeen nukahti sihisemällä ja ihan pikkuisella tassutuksella, melkein "itsekseen". Klo 3.30 heräsi itkeskellen ja tassutellen nukahti, mutta heräämisiä tuli puolessa tunnissa ainakin 6-8, eli oli tosi levoton. Vaippa ei ollut erityisen märkä, ehkä pikkaisen pintakostea, mutta vaihdoin sen klo 4. Uni tuli heti, hieman sihistelin mutta en edes tassutellut. Klo 7 heräsi itkeskellen eikä tassuttelusta huolimatta rauhoittunut kuin parin minuutin pätkiksi. Klo 7.20 alkoi leikkiä unipupun kanssa, joten noustiin - pirteinä. Mä en tajua. Miten meidän tyttö voi nukkua tuollaisia öitä? Sanoin vielä eilen, että meidän unikoulun tavoite on saada tyttö nukkumaan about 3h pätkiä ja heräämään ehkä 2-3 kertaa yössä. Nyt en sitten tiedä mitä sanoa, jos sama meno jatkuu (ja voinee jatkuakin, koska tyttö selvästi on luottavainen ja osaa jo paremmin nukutella itse itsensä). Aika taisi olla kypsä. Vaikka tulisi takapakkiakin, niin edistysaskeleita on tullut niin hurjasti, että me vanhemmat taidetaan jäädä isolle plussalle anyway. Kiitos vielä kaikille kokemuksiaan jakaneille, luin täältä varmaan toistakymmentä sivua kokemuksia ennen kuin itse uskaltauduin pehmeään unikouluun lähtemään.
  17. Meilläkin on varmaan unikoulu edessä. Pehmeää unikoulua/tassuttelua olisi tarkoitus, tosin mulla ei ole vielä ihan selvää toimintamallia päässäni. Tarkoitus olisi aloittaa huomenna. Hirvittää jo valmiiksi, mutta sinnikkäästi aion jatkaa. Tarkoitus on, että minä hoidan yöt ja puoliso sitten antaa mulle mahdollisuuden nukkua vähän päiväaikaan, kun ei ole itse koulussa. Öihin olen jo asennoitunut niin, etten varmaan itse saa nukuttua lainkaan, ehkä torkahdettua hetkeksi. Tyttö on aina ollut huono nukkumaan. Heräilee yössä n. 8-12 kertaa, unien pituudesta riippuen. Nukahtaa vain rinnalle tai syliin kunnon keinutukseen. Ikää on nyt 10kk ja tuntuu nukkuminen menevän vain huonompaan suuntaan. Yöllä nukahtaa melkein aina vain rinnalle, joskus silloin tällöin silittelyyn. Syyskuun lopussa, ennen kuin mä jäin kotiin, oltiin valvomisten takia aivan katkeamispisteessä. Mä jouduin töiden vuoksi pitämään kiinni yöunistani ja se kertyi sitten puolison niskaan, lisäksi olin itse ihan poikki viikonloppujen valvomisesta. Isäkuukausi on kuitenkin vain kuukauden mittainen, joten joskus se valvominen on taas edessä. Kuten moni on täällä kirjoittanut, se koetteli kyllä mielenterveyttä ja parisuhdetta. Kumpikaan ei halua purkaa väsymystään tyttöön, joten olimme aivan kamalia toisillemme. Ja valitettavasti se huutaminen ja riitely heijastuu kyllä lapseenkin, jos pidemmän päälle jatkuu. Siksipä musta tuntuu, että unet olisi pakko saada paremmiksi, keinolla millä hyvänsä. Päivätissitys ollaan lopetettu (monistakin syistä), mutta yöksi ja illaksi on saanut rintaa, koska ei tosiaan ole muuten nukkunut. Johdonmukaista tassuttelua ei olla kyllä kokeiltu. Omassa sängyssään ei juuri nuku, pinnis on siis sivuvaununa meillä. Perhepedissä ollaan nukuttua ja se ei ole ongelma, mutta unikoulun ajaksi maidontuoksuisen äidin olisi tarkoitus siirtyä vuodesohvalle nukkumaan. Yöimetys olisi tarkoitus jättää, ja illalla ja aamulla olisi tarkoitus tissitellä - aamupuuron jälkeen, eikä illalla "nukuttamiseksi". Mua mietityttää eniten tuo kysymys siitä, että miten pitkään jatkaa. Tyttö ei ole koskaan nukahtanut omaan sänkyyn. Mitä sitten, jos meno jatkuu tuntikausia? Kuinka kauan sitä voi jatkaa, vaikka välillä pitäisikin sylissä? Paljon kysymyksiä ja jatkan vastausten etsimistä... En mitenkään haluaisi meidän tytön kärsivän tästä, mutta jo tuttipullokysymyksessä todisti olevansa sitkeä sissi, joten pelottaa, ettei anna koskaan periksi. Mistä sitä tietää, milloin on pakko lopettaa? Pitäisi olla luottavaisella mielellä kun tähän lähtee ja "jatkaa vaan", mutta pelkään että omapäisen neidin kohdalla sitä voi jatkaa "liian pitkälle". Terkkarin kanssa juteltiin tänään ja hän vain sanoi, että parissa kolmessa yössä helpottaa varmasti. No juu, saman homman piti olla pullon kanssa, eikä siis meillä toiminut (vaikkei saanut rintaa ollenkaan). Toisaalta meinasi kyllä, että jaksamisen vuoksi suosittelee lämpimästi tuota unikoulua. Ja pakko se on jotain muuta tehdä, tyttö kärsii meidän väsymyksestä.
  18. Voi, nyt vasta löysin tämän keskustelun. Olisi tullut tarpeeseen muutamien viime kuukausien aikana, kun huono kasvu on huolettanut ja pelottanut, tuntuu että kaikki muut kasvavat hienosti tytön rinnalla. Meidän muru on pikkuisesta päästä ja erityisesti paino on taittanut viimeiset... öö.. 4-5kk. Pituuskasvu oli nyt viimeksi (8,5kk) ottanut jonkinverran kiinni, mutta paino taittaa edelleen. Tyttö on siro mutta mielestäni ihan sopusuhtainen. Kävelee tukea vasten ja on liikkunut aktiivisesti jo useamman kuukauden ajan, on sellainen "sählä"-luonne. Meillä oli ylimääräinen neuvolalääkäri tuon painon taittamisen takia ja siellä todettiin, että terveeltä vaikuttaa ja hyvinvoivalta, joten turha stressata liikaa lukuja. Näitä juttuja lukeneena monella on terkkarit tuntuneet jotenkin voimakkaasti reagoivan tuohon painoasiaan, me on onneksi saatu lähinnä asiallisia kommentteja (ehkä mun ammatti vaikuttaa vähän? Oon itse alalla). Lohdutukseksi muille voin todeta, että 8,5kk mitoilla: 68,5cm ja 7230g meidän tyttö sai kuulla olevansa ihan normaali, ainoastaan sirommasta päästä. Soseita menee vaihtelevasti, ajoittain aika huonosti kyllä. Sormiruoka maistuu paremmin, mutta määrät on kyllä rajallisia siinäkin. Rintamaito maistuu. Lueskelen varmaan vielä ajan kanssa paremmin teidän vinkkejä ja kommentteja tuolta ketjun alkupuolelta myös. Mutta siis yksi hitaastikasvavan äiti ilmoittautuu jakamaan huolia...
  19. Vastaanpa uudemman kerran, kun aiemmin väitin, ettei isäkuukauden pitäminen ole meillä mahdollista. Siirsimme sitä kalenterikuukaudella eteenpäin ja näin ollen olen jäämässä isäkuukauden kaltaiselle vapaalle. Hieno mahdollisuus ja ihan paras päätös elämässäni pitää se!
  20. Emme käytä alkoholia, joten viihteellä olo meidän taloudessa tarkoittaa esim ulkona syömistä / illanistujaisia tms ilman lasta. Lapsi on nyt 8kk, ja mä olen käynyt tänä aikana neljä kertaa ulkona - kaksi kertaa polttareissa, lisäksi kahdesti kaveriporukalla syömässä pidemmän kaavan mukaan (3-5h). Lapsemme ei huoli pulloa, joten puolisoni ei ole ollut yli kahta tuntia erossa hänestä koko aikana. Mitään erityisen kovia "viihteilijöitä" emme olleet ennen vauvan tuloakaan, mutta kyllä nyt 8kk kohdalla kahdenkeskisen ajan vähyys alkaa kuormittaa. Joku yksittäinen ilta, jolloin vauvan saisi hoitoon vaikkapa kahdeksi tunniksi, tekisi varmasti tosi hyvää, jos voisi rentoutua ja jutella esim. hyvän ruoan äärellä. Valitettavasti siihen ei ole nyt mahdollisuuksia. Tekstistäni tulee sellainen olo, ettemme koskaan käy missään - no, ei ihan pidä paikkaansa. Vauvan kanssa touhutaan paljonkin: on juhlittu mm. viidet häät (tosin myöhäisin poistumisajankohta oli klo 21), lisäksi muutamien läheisten synttäri-illanviettoja sekä tietysti omia järkkäämiämme kissanristiäisiä. Oli vähän aikaa mukana myös puolisoni läheisen ystävän polttareissa - siis siinä vaiheessa, kun meno oli viatonta ja "kuivaa". Vauva on monessa mukana, mutta en kyllä muista, milloin viimeksi olisimme tulleet kotiin esim. klo 22 jälkeen, vaikka vauva olisikin mennyt kyläpaikassa unille.
  21. Hei! Nyt tarvitsisin äkkiä kaikkia mahdollisia vinkkejä ongelmaamme. Vauvamme 6,5kk ei ole koskaan huolinut tuttipulloa. Hörppyyttäminen, nokkamukki ja Taika-muki on kokeiltu, nämä eivät myöskään toimi. Tyttö saa kaikista hillittömän paniikkiraivarin ja sylkee ne suustaan. Nyt kuukauden verran tyttö on pureskellut rintoja syödessään, ja viimeisen viikon aikana niin rajusti, että nänneissä on useita puoli senttiä pitkiä ja 3-4mm syviä haavoja. Imettäminen ei kivun vuoksi onnistu, pumpattua sentään saa. Pureminen on jatkuvaa, miltei jokaisella syötöllä. Eilen ja tänään on imetetty vain öisin vähän, silloinkin homma päättyi puremiin ja nyt ei siitä tule enää mitään. On kuumat säät. Kiinteitä menee jonkin verran, aika niukasti. Mitään nesteitä ei oikein saada menemään. Tyttö on ihan hyvävointinen, mutta siis kiukkuinen nälästä ja aivan raivona pulloille. Mitä tehdä? Imetystukipuhelimen ja -palstan vinkit on jo kokeiltu. Rintakumit, toisesta rinnaasta imettäminen, erilaiset pullot ja pullotutit, hörppyytys, lusikka, nokkamuki. Miten saada tyttö pullolle? Tai pureminen loppumaan? Kaikki neuvot ovat tervetulleita!