Elena

Me erottiin lasten isän kanssa keväällä 2016. Siitä saakka olen ollut lähivanhempi ja lähes yksinhuoltaja lapsilleni.

Nostan ketjun.

Pikaraportti tänne "hiukan" myöhässä, että raskaus sujui hyvin ja synnytys todella hyvin! Kokonaiskesto 13 h mutta vain pieni osa tuosta oli kipuja. Olin altaassa, ja epiduraalin sain jo aamupäivästä. Kymmentä vaille kolme syntyi poika, 3675 g ja 52 cm mittoinaan, huikean kahden minuutin ponnistusvaiheen jälkeen! Mulle ei tullut naarmuakaan. Poika on pian 2 kk ja on aivan ihana. Ja kutsuu äitiä taas

Täällä ollaan aika syvissä mietteissä tän päivän neuvolalääkärin jäljiltä. Lääkäri oli ihan mukava ja asiallinen. Totesi, että painoni tekee raskaudesta riskiraskauden, vaikkei minulla puhkeaisikaan radia. Niinpä. Mulle tulee ylimääräisiä käyntejä äitipolille eli raskautta seurataan normaalia tarkemmin. Se on ihan jees, toivon vain että henkilökunta on asiallista jatkossakin. Kerroin neuvolalääkärille myös jo päättäneeni hakeutua lihavuusleikkaukseen juuri ennen kuin tulin raskaaksi, joten se siirtyi sitten parilla vuodella eteenpäin raskauden myötä. Lihavuusleikkauksen jälkeen kun ei voisi nostella pientä lasta eli sitä ei voi tehdä kovin pian. Ehkä joskus 2,5 vuoden päästä sitten. Ja ihan terveyssyistä sitä harkitsen, koska pelkään ja mun mieskin pelkää, että kuolen nuorena esim. sydänkohtaukseen ylipainoni takia. Lääkäri suhtautui ihan asiallisesti aikomukseeni mennä leikkaukseen, kun koko elämäni olen painoni kanssa taistellut ja yrittänyt laihduttaa.

^Vastaus: Ei mistään. Voi kyllä aika lailla sanoa hyvästit kivoille vaatteille raskausaikana. Tai ainakin housuille. Onneksi voi kuitenkin käyttää mekkoja ja leggingsejä, itse olen ostanut vaan plusosastoilta isompia vaatteita raskausaikana. Lähes sopivia rintsikoita tilasin Lumingerielta ja pidensin niitä vielä Lindexiltä ostetuilla ympäryksen jatkopaloilla. Ei ihanneratkaisu, mutta minkäs teet. Mulla kans kuppikoko jotain ihan valtavaa. Ja kyllä mulla on jo melkoinen pallo tää maha, tuntuu että lähtee nyt hurjaa vauhtia kasvamaan, kun toista odottelee. Ja täällä on vasta 10. raskausviikko. Saa nähdä, mahdunko lopussa enää ratin taakse autossa ollenkaan... Musta tulee kyllä tosi valtava (Ja mä en oikeesti jaksa katsoa jokaista suupalaa raskaana ollessa, vaikka varmaan pitäisi )

Kauniit nimet Toffeepallon lapsilla

^Siis toiseksi nimeksi vai sisarukselle? Jos toiseksi nimeksi, niin esim. Stella Aurora Jos sisarukselle, niin tiedän yhdet sisarukset, jotka ovat Stella ja Luna - mielestäni kiva pari äänteellisestikin plus että molemmat liittyvät taivaaseen jotenkin (Stella=tähti ja Luna=kuu)

^Iisakki jotenkin tökkää tuolla lopussa mun korvaan, tykkään Iisak-versiosta enemmän, mutta sellaisena ehkä hieman liian raamatullinen mun makuun. Arvosanaksi 7+ Entäpä Viena?

Olen vähän etuajassa pohdintojeni kanssa, mutta millainen nimi sopisi teidän mielestä, kun esikoisen nimi on ? Kaksi etunimeä olisi tarkoitus valita toisellekin, sukupuolesta ei ole vielä tietoa, joten ehdotuksia otetaan vastaan! Mietin tuossa itse, että esim. Viola voisi olla kiva, jos tulee tyttö, tai pojan ollessa kyseessä, esimerkiksi Oiva. Haluaisin pientä äänteellistä tai tyylillistä yhtenäisyyttä nimiin, mutta ei tarvitse alkaa samalla kirjaimella.

^Ymmärrän hyvin nuo ristiriitaiset tunteet. Ja aika wtf-matskua on kyllä tuon kätilön ruokaopastus ollut. Ihan kuin kaikki lihavat söis vaan pizzaa, lihapiirakoita ja hampurilaisia tms. Aika moni on lihonut ihan tavallisella ruualla, ja esimerkiksi minä pidän kasviksista kovasti. Mulla on tietyllä tavalla vähän huolestunut ja syyllinenkin olo omasta raskaudestani. Mä sain kokea viime raskaudessa enimmäkseen hyvää kohtelua, mutta yksi tai kaksi ylilyöntiäkin, ja niistä on jäänyt tosi pahat traumat. Mä pelkään nytkin, että mut tullaan vielä useaan kertaan haukkumaan pystyyn ylipainostani. Se tuntuu pahalta, koska olen vuosikausia yrittänyt tosissani laihduttaa, mutta kaikki laihdutusyritykset epäonnistuvat. Lisäksi on kauheaa olla esim. 9. kuulla raskaana ja kuulla pelottelua, että kuolee nuorena tai jo synnytykseen! Ja tämä siis lääkärin suusta... Toki saa varoittaa riskeistä jne, mutta pelottelu saa tuossa vaiheessa muutenkin herkillä olevan odottajan pahimmillaan todella hysteeriseen ja paniikkitilaan. No, yritän itsekin ajatella noin kuten Engelinan lääkäri oli sanonut, että on hienoa, että mun kroppa on ylipainosta huolimatta toiminut näin hyvin ja että olen jo yhden lapsen onnistuneesti ja ilman ongelmia synnyttänyt alateitse. Ja vauva olikin pitkä ja hoikka, ei mikään sokerivauva, eikä minulla viimeksi radiakaan puhjennut. Päinvastoin, sokeriarvot olivat ihan loistavat. Tällä kertaa mua kyllä huolestuttaa tuo sokerijuttu, koska mulla on ollut todella voimakasta väsymystä, valtavaa janon tunnetta jne. Päädyin sitten soittamaan neuvolaan ja pyytämään, että mun sokeriarvot tarkistettaisiin jo nyt. Kävin tänään verikokeessa 12 h paaston jälkeen ja tulokset tulevat iltapäivällä. Lisäksi mulle varmaan tehdään 2 sokerirasitusta raskauden aikana ylipainon takia. Se on ihan hieno asia, koska mä murehtisin asiaa varmasti muuten itse, jos ei olisi asiasta varmuutta suuntaan tai toiseen.

Plussan jälkeen: -kipeät, arat rinnat -hirvittävä jano 24/7 -koomaväsymys -pahoinvointi, jos on maha tyhjänä

Eipä ollut oikeastaan juuri mitään oireita ennen plussaa, PAITSI kova ruokahalu, unettomuus yöllä ja olin muka tuntevinani liikkeitä (Mielikuvitus + suolistojutut? En olettanut olevani raskaana edes silloin, ennen kuin noita tunsin ja tein testin.)

Näytin miehelle, otin kuvia pari ja heitin muutaman päivän päästä testit (2 kpl) roskiin

Ai niin ja pöllö=tollo

banaani=panini pillimehu=tillielu Hippula Halipula (lempinimi jota tytöstä joskus leikilläni käytän, ja kutitan häntä )=Ippula apula tabletti=tattetti jogurtti=totuutti joulukuusi=houlu'uusi lentokone=teeto'one Tämän tyylistä on meidän 2 v. 3 kk:n ikäisen tytön puhe. Hauskaa on myös, että tyttö käyttää välillä vähän virheellisiä muotoja sanoista, kuten esim. "minä ottasin yhen juuston" tms.