tigru

^Tuon ikäisellä kyllä voi olla ihan vaan rehellinen nälkä. Koeta ensi kerralla kunnon tankkausta, jos ei itku ota laantuakseen... Meidän tytöllä oli myös noita mahavaivoja, mutta joskus saatoin parin tunnin kanniskelun jälkeen tajuta, että ei tämä enää taida vatsakipuja itkeä, vaan on tullut uudestaan nälkä, kun on ollut niin pitkään hereillä. Juurikin kolmen viikon kohdallahan lapsella usein on tiheän imun kausi, eli tankkaa enemmän ruokaa kuin normaalisti. Siksi rytmitkin voivat heitellä miten sattuu. Meidän neuvolan terkka sanoi, että pariin kuukauteen asti voi antaa ruokaa melkeinpä joka itkuun.

^Ihan huvikseni laitoin Huuto.net:iin hakuun "pyöreä pöytäliina" ja sieltä näyttäisi löytyvän joitakin... Ainakin yksi oli nimenomaan kastepöydässä käytetty.

Meidän tytöllä oli ummetus-ongelmaa n. 6 kk ikäisenä. Oltiin juuri aloitettu lihat ja puurot, joten arvelisin, että johtui niistä. Pari viikkoa maha oli kovalla ja sitten meni niin pahaksi, että tyttö itki ja punnersi, mutta mitään ei tullut ulos. Silloin apteekista antoivat ensiavuksi Microlax-peräruiskeen, jota sai ihan ilman reseptiä. Yhdestä ampullista laitoin vain ehkä puolet ja se auttoi. Ruiske pehmentää suolessa olevaa ulostetta ("tulppaa") ja lääkeaine tulee ulos ulosteen mukana. Pelkäsin, että on liian raju hoitokeino, mutta apteekissa sanoivat, että levolac saattaa toimia vasta seuraavana päivänä, joten suosittelivat tuota, kun tyttö oli selvästi kivulias. Kyllä oli helpottunut ja iloinen tyttö sen jälkeen! Apteekissa lisäksi sanoivat, että peräruiskeen jälkeen kannattaa jatkaa Levolac-kuuria muutaman päivän, ettei maha mene uudestaan tukkoon. Ehkä viikko peräruiskeen jälkeen maha toimi taas normaalisti ilman Levolacia.

Meillä saa kaukalon vaunujen runkoon kiinni (Gessleinin vaunut + MaxiCosi-turvakaukalo). Ostoksilla käydään usein lähikaupassa vaunujen tai kantorepun kanssa. Mutta sitten kun mennään autolla Jumboon joko vauvan kanssa kahdestaan shoppailemaan tai miehen +vauvan kanssa tekemään isommat ruokaostokset, se on tosi kätevä. Varsinkin kun tyttö oli pieni, se usein nukahti autoon. Siitä ei tarvinnut alkaa kaivamaan tyttöä pois kaukalosta, jolloin olisi herännyt, vaan pystyy nostamaan koko kaukalon mukaan. Harsoa laitoin vähän suojaksi, niin tyttö sai rauhassa jatkaa uniaan. Mä en keksinyt mitään järkevää ja turvallista keinoa, että kaukalon olisi saanut ostoskärryihin, vaikka kyllähän sitä näkee. En kyllä kadu sitä, että hommattiin tuollainen yhdistelmä, on tullut tarpeeseen! PS: meidän tyttö kyllä ihan herää, jos sitä nukkuessa alkaa siirtelemään paikasta toiseen, eikä kyllä nukahda uudestaan, kun huomaa että on jossain uudessa, mielenkiintoisessa paikassa.

^Mä en lämmitä - hyvin menee jääkaappikylmänäkin!

Meidän tytön eka kalaruoka oli kalastajan herkku eli lohi, ehkä n. 6,5 kk ikäisenä. Sen jälkeen keitin paketillisen pakasteseitä, leikkasin sen kuutioiksi ja laitoin kuutiot pakastimeen. Sieltä napsin sitten pari kuutiota kerrallaan ruoka-annokseen. Erillistä kalaruokaa en siis ole tehnyt, vaan mulla on pakkasessa kasvissoseita, joihin sitten lisään lihaa, kalaa tai kanaa (siksi, että meillä on pieni pakastin ) Yhtä hyvällä ruokahalulla kala menee kuin mikä tahansa muukin ruoka.

^Mulla punotti aika pitkään rinnat maidonnousun jälkeen, vaikka mitään rintatulehdusta tai tukoksia en löytänytkään. Rikkinäisiä rinnanpäitä hoidin itse niin, että rasvasin imetyksen jälkeen apteekin Lansinoh-voiteella ja sitten olin ilman paitaa ja annoin ilmakylpyä. Jos ei kehdannut olla ilman paitaa, laitoin rikkinäisemmän rinnan päälle maidonkerääjän, jolloin rinnanpään ympäristö pysyy ilmavana. Tuota Lansinohia kyllä tuli tungettua ihan joka välissä, siinä ei paljoa säästelty. Kaipa tuohon loppujen lopuksi auttoi vain aika - ehkä kuukauden päästä pystyin imettämään nautiskellen, kokonaan ilman kipuja... Tsemppiä imetykseen! Se kyllä vaatii kärsivällisyyttä, hermoja ja kivunsietoa! Pistäkää miehet hommiin tekemään kaikki muu ja keskittykää itse imetykseen

^^^Meillä tyttö ei herää, jos vaunut pysähtyy alle 15 min päästä nukahtamisesta. Sitten saattaa nukkua 1,5 h. Mutta jos käyn vaikka puolen tunnin lenkillä ja tulen sitten kotiin, tyttö usein herää. Ilmeisesti uni on aika syvää tuossa ekan 15 min aikana. Päiväunia meillä on edelleen 3 kpl. Jossain vaiheessa oli tosi lyhkäsiä, 30-40 min unia, mutta nykyään on pidentyneet. Aamun ekat unet usein 1,5 h, tokat 40 min ja kolmannet 1,5-2 h. Mutta pituudet riippuu tosi paljon päivästä. Koskaan ei tiedä, miten pitkään nukkuu. Usein ekat unet on omassa sängyssä (tissille ja syliin nukahtaa), myöhemmin päivällä se on hankalampaa, joten tehdään 10 min vaunulenkki, jonka aikana nukahtaa. Aika tarkkaan tyttö on 2-2,5 h kerrallaan hereillä ja sitten taas nukutaan. Yöunille nukahtaa itsekseen.

OK, kiitos paljon vinkeistä! Olen siis kokeillut liian kovia ruokia. Siirrytään siis pehmeämpään tavaraan!

Meillä ei harrasteta lapsentahtista sormiruokintaa, vaan pääasiassa mennään soseilla. Haluaisin noita sormiruokia kuitenkin lisäksi antaa. Pinsettiote ei vielä toimi, joten olen nyt kokeillut antaa kurkkua, omenaa ja päärynää nyrkin kokoisina paloina, ei siis mitään suikaleita vaan ihan isoja paloja. Tyttö saa niistä silti lohkottua kahdella etuhampaallaan sellaisia sormenpään kokoisia palasia, jotka sitten jää sinne suuhun pyörimään. Ja äitiä hirvittää... Pakko mun on sitten ollut kaivaa ne pois sieltä suusta, kun ei ne siellä suussa yhtään pienene. En uskalla odottaa, että tyttö yrittää nielaista. Osaako teidän muiden lapset ikenillä muussata noita pehmeämpiä (kurkku, päärynä) palasia pienemmäksi vai miten näissä tilanteissa oikein toimitaan? Ei siitä syömisestä mun mielestä tule mitään, kun tällä hetkellä sormiruokailu tarkoittaa sitä, että äidin sormi on tytön suussa kaivamassa niitä palasia pois... Ainoa, mitä voin hyvällä mielellä antaa on maissinaksut, kun ne sulaa suussa.

Heräsin yöllä siihen, kun vauva itkee. Nousin ylös ottaakseni vauvan pinnasängystä, mutta tajusin, että eihän siellä ketään ole. Vauva olikin meidän sängyssä, eikä mulla ollut mitään hajua, miten se oli siihen päätynyt. Tyttö oli vieläpä mönkinyt jotenkin niin, että oli melkein sängyn jalkopäässä. Itselläni oli tissi paljaana, joten ilmeisesti olin jossain vaiheessa nostanut tytön pinnasängystään syömään, mutta olen itse ollut niin unessa, etten muista siitä mitään. Yleensä kyllä ihan herään, kun tyttö itkee, katson kelloa ja sitten nostan hänet sängystään syömään. Syönnin jälkeen nostan takaisin omaan sänkyyn. Joskus olen kyllä imetyksen aikana nukahtanut, mutta herätessäni kuitenkin tajunnut, että "aha, nyt nukahdin". Tällä kertaa en ole edes kunnolla herännyt missään vaiheessa. Onneksi sentään olin laittanut tytön meidän väliin sängyn keskelle, enkä reunalle, josta se olisi voinut pudota mönkiessään, kun mä olen vain vedellyt sikeitä.

Meillä sama homma. Hedelmäsoseet menee alas ilman vettäkin, mutta kasvissoseet ja puuro vaativat parin lusikallisen välein kulauksen vettä. Tyttö ihan kurottelee vesipulloa kohti, ottaa siitä hörpyn ja sitten taas menee ruokakin alas. Aluksi ihmeteltiin mekin, kun puuro varsinkaan ei millään mennyt alas, vaan parin lusikallisen jälkeen alkoi kitinä ja itkeskely, vaikka selvästi oli nälkä, eikä vaikuttanut siltä, että puuro olisi pahaakaan. Mutta vesi auttoi, samoin puuron laimentaminen vedellä, eli ei saa olla liian paksua ja kuivaa. Lisäys vielä: Välillä syömis-itkeskelyn taustalla on meillä myös se, että röyhtäys on tulossa. Eli tyttö kitisee eikä suostu syömään, mutta kohta röyhtäisee ja sitten taas ruoka maistuu.

Meillä on tällä hetkellä pakastimessa "jääpalakuutioina": peruna-maissia bataattia porkkanaa kesäkurpitsaa maustekuutio, jossa on bataattiin sekoitettuna sipulia, persiljaa ja herne-maissi-paprikaa Lisäksi on kanasuikaleita (valmiita suikaleita pannulla kypsennettynä). Niitä on helppo poimia muutama suikale kerrallaan. Marjoista on vadelma- ja mustikkasosetta. Noita kasvissoseita sitten yhdistelen fiiliksen mukaan ja laitan maustekuution ja pari kanasuikaletta sekaan. Kalaakin pitäisi kypsentää, että sen saisi mukaan repertuaariin.

0-3 kk: Tissille+kantaen/hytkyttäen. Ensimmäiset 1,5 kk vauva itki joka ilta/yö mahavaivoja. Nukahti tissille tai syliin, mutta heräsi pian huutamaan, jolloin piti kantaa ja pysyä liikkeessä niin kauan kunnes nukahti, joskus parikin tuntia. Niin kauan kun itse pysyi liikkeessä, tyttö oli hiljaa, mutta heti kun pysähtyi, huuto alkoi uudestaan. Omaan sänkyyn nukuttamista ei voinut edes kuvitella, koska siellä tuli aina itku. Emme voineet nukuttaa tyttöä selällään, kun moro-refleksi säpsäytti hereille aina parin minuutin päästä ja taas alkoi huuto. Joten tissiä, hytkyttelyä ja nukahtamisen jälkeen mahalleen omaan sänkyyn. Kun mahavaivat loppuivat, tissille nukuttaminen oli helppoa. Kun vauva sai syötyä tarpeekseen, hän irrotti itse tissistä ja nukahti. Joskus irrotin itse otteen, mutta tyttö ei siihen herännyt. Sitten kippasin nukkuvan tytön vain suoraan omaan sänkyyn jossa unet jatkuivat. Tuttia ei suostunut silloin syömään. Tätä kesti n. 6kk ikään asti. 6-9 kk: Noin puolivuotiaana, eli aika äskettäin, vauva oppi säännönmukaisesti itse nukahtamisen taidon ja alkoi syömään taas unituttia. Ei enää suostunutkaan illalla nukahtamaan tissille, vaan alkoi tekemään niin, että kääntää päänsä pois ennen nukahtamista. Sitten röyhtäytän, laulan iltalaulun uninen lapsi sylissä, pistän tutin suuhun ja siirrän sänkyyn. Välillä pitää käydä nostamassa tuttia, laulamassa vähän lisää ja/tai nostamassa vauva syliin, jos itkee tai kitisee, mutta laitan aina takaisin sänkyyn ennen kuin ehtii nukahtaa. Tähän itse nukahtamiseen ei meidän tarvinnut lasta mitenkään opettaa, vaan tuntui siltä, niin kuin hän olisi itse päättänyt, että hän tarvitsee nyt omaa rauhaa nukahtaakseen. Päiväunille nukahtaa edelleen tissille tai liikkuviin vaunuihin.

^ Hyvä, hyvä!

^ Meillä ei ruuan uppoaminen ole ongelma useinkaan - lähinnä iltaisin väsyneenä, mutta meidän tytön kohdalla olen huomannut, että pari hörppyä vettä tuttipullosta auttaa. Siinä vaiheessa kun alkaa pyöriä ja kitistä, annan vettä. Sen jälkeen menee taas vähän lisää puuroa tm. (Vaikka sanotaan, että imetetty vauva ei tarvitse vettä, niin en mä ainakaan itse vetäisi puurolautasellista juomatta siinä välissä mitään... ) Eräällä kaverillani oli vauva tosi huono syömään, joten pitkän taistelun jälkeen hän päätyi laittamaan myös kasvissoseiden sekaan hedelmäsosetta. Sillä sai perunaa ym. menemään. Vakioneuvoja varmaan myös: maitoa vasta kiinteiden jälkeen ja syötä, kun vauva on pirteä ja edellisestä ruokailusta on kulunut tarpeeksi aikaa...

Meidän tyttö syntyi kiireellisellä sektiolla. Syitä oli monta: - lapsivedet menneet 2 vrk aiemmin eikä synnytys edennyt 4 cm pidemmälle - tulehdusarvot kohosivat sekä mulla että vauvalla, mulla lisäksi kuumetta - vauvan sydänäänet muuttuivat monotonisiksi, eivätkä reagoineet ärsytykseen En ollut yhtään etukäteen ajatellut sitä vaihtoehtoa, että synnytyksen lopputuloksena voisi olla sektio. Sektiopäätös oli viimein helpotus, sillä olin aika järkyttynyt kuullessani vuorokauden supistuskärvistelyjen jälkeen ja epiduraalin vaikutuksen jo hiipuessa, että olen vasta 4 cm auki ja edennyt koko päivän aikana vain puoli senttiä. Siinä vaiheessa ainoa ajatus oli, että pääasia että vauva saadaan terveenä ulos, keinolla millä hyvänsä. Kun sektiopäätöksen kuulin, ajattelin helpottuneena: nyt ei kestä enää kauaa. Itse sektio tuntui helpolta ja nopealta, vaikka voin pahoin heti operaation jälkeen, mikä oli hankalaa, kun on vyötäröstä alaspäin puuduksissa ja makaa selällään eikä voi tehdä muuta kuin kallistaa päätä sivulle. Mutta sain nopeasti piikillä jotain pahoinvointilääkettä, joka helpotti. Heräämössä olin tosi hyvissä fiiliksissä ja juttelin henkilökunnan kanssa niitä näitä odotellen puudutuksen lievittymistä. Ekan vuorokauden sektion jälkeen olin vuodepotilaana ja join mehuja. Mulla oli virtsakatedri ja antibioottitippa. Liikkeelle pääseminen sen jälkeen oli tooosi hidasta. Kivut oli kovat varsinkin silloin, kun särkylääkkeen vaikutus alkoi hiipua ja matka vessaan ja takaisin kesti kivun takia n. puoli tuntia. Oisko ollut kolmantena päivänä leikkauksen jälkeen uskalsin ensimmäistä kertaa seisoma-asennossa pitää vauvaa sylissä. Siihen asti mies hoiti vaipanvaihdot ja röyhtäytykset ym. Parin viikon päästä pystyin kävelemään suht normaalia vauhtia ilman kipuja. Pientä kiristystä haava-alueella tuntui vielä jonkin aikaa varsinkin, jos otti pari juoksuaskelta.

Sosiaali- ja terveysministeriöltä löytyy vuodelta 2004 julkaisu, Lapsi, perhe ja ruoka, jossa on suositukset lapsiperheen ruokavalioon. Kattavantuntuinen opus - löytyy netistä pdf-versiona. Suositukset perustuu perinteiseen ruokaympyrämalliin, josta tosin on nykyään myös erimielisyyttä. Siellä kuitenkin lukee näin: "Rasvaton maito sopii lapsen ensimmäiseksi maidoksi. Rasvatonta maitoa käyttävän, alle 2-vuotiaan lapsen ruokavalioon lisätään rypsiöljyä tai rasiamargariinia 2-3 tl päivässä"

Tänään aamupäivällä mittari näytti nollaa. Puolivuotiaalla tytöllämme oli päiväunilla pitkähihainen body + puuvillahousut + sukat + kollege-paita villasukat ja ruskovillan lapaset äp-toppahaalari pipo Tämä paketti pistettiin vielä äp-makuupussiin ja vaunujen pehmeään kantokassiin, jossa siinäkin siis toppausta. Päivällä, kun oli n. 8 astetta lämmintä, toppahaalarin korvasi fleace-haalari, muuten samat varusteet. Kovemmilla pakkasilla pitää varmaan laittaa sekä fleace-haalari että toppahaalari, jos nuo mahtuvat päällekäin. Kyllä sitten on micheliniä...

Vauvan kanssa kaupassa juttelen koko ajan jotain: "äiti ostaa nyt tomaatteja, käydäänpäs punnitsemassa, sitten katsotaan löytyiskö täältä banaaneja..." Sama meinaa käydä myös ilman vauvaa Yleensä kyllä parin sanan jälkeen huomaan, ettei ole ketään, jolle puhuisi...

Rhialle tsemppiä! Kuulostaa kyllä tutulle nuo ongelmat. Oma lapsi syntyi sektiolla ja korviketta jouduttiin antamaan jo laitoksella + ensimmäisen kuukauden ajan. Kerran tuskailin äidilleni, että "mitä mä teen, kun olen imettänyt jo molemmilta puolilta, eikä lapsi vieläkään ole kylläinen". Äiti vastasi tyynen rauhallisesti: jatka vaan imettämistä - vaihda taas puolta. Se jotenkin auttoi itseäni tajuamaan, että tämä ei ole mitenkään epänormaalia. Pitää vaan sinnikkäästi jatkaa. Eli kärsivällisyyttä se vaati, varsinkin kun meillä lisäongelmana oli vielä väärä imuote ja kipeät rinnanpäät. Mutta korvike oli tosiaan apuna ja ekan kuukauden ajan vauva sai n. puolet ravinnosta korvikkeena. Korvike auttoi myös omaa jaksamista. Korvikkeesta huolimatta imetys pikkuhiljaa lähti käyntiin, maitomäärät lisääntyi tiheän imetyksen seurauksena ja lopulta päästiin kokonaan korvikkeesta eroon. Korvike on kuitenkin aina parempi kuin nälkäinen vauva, jonka paino ei nouse! Voimia teille!

Keskustelussa käydään läpi ainakin - suhtautuminen synnytykseen, toiveita, pelkoja - toiveet kivunlievityksen ja ponnistustavan/-asennon suhteen - omaa arviota siitä, miten käyttäytyy kivun keskellä ja onko aiemmin kokenut kovaa kipua - haluaako isä leikata napanuoran (enempää en muista)

Mulla on puolivuotias tyttö ja olen myös imettänyt julkisella paikalla: kahviloissa, ruokakaupan penkillä, bussissa, junassa... Suurin syy siihen on se, että alussa mulla tuli maitoa aika vähän ja tyttö söi tunnin välein. Ja heti kun nälkä tuli, huusi täyttä kurkkua, joten ei huvittanut alkaa siinä vaiheessa etsiä mitään lastenhoitohuonetta. Sitä paitsi ne "lastenhoitohuoneet" on usein tosi ankeita inva-vessoja, jossa ei yhtään tee mieli imettää. Joskus olen käynyt kääntymässä siellä vessassa ja todennut, että mennäänpäs sittenkin kahvilaan imettämään. Toki, jos tarjolla on kunnollinen lastenhoitohuone, kuten esim. stokkalla tai kampin keskuksessa, niin käytän niitä palveluja. N. kuukausi sitten julkinen imetys vaikeutui, kun tyttö alkoi olemaan kiinnostuneempi muista ihmisistä ja ympäristöstä kuin siitä syömisestä. Kaupungilla imetyksestä ei meinaa tulla mitään, kun tyttö malttaa ottaa vain pari siemaisua ja kääntää sitten pään pois, jotta näkee mitä ympärillä tapahtuu. Siinä sitten pitää yrittää toisella kädellä peitellä näkyvillä olevaa tissiä ja toisella kädellä yrittää houkutella lasta kääntämään päätä oikeaan suuntaan... En yhtään ihmettelisi, jos joku ohikulkija siinä tilanteessa paheksuisi, että "miten tuo esittelee itseään". Olen vakavissani pelkästään tuon takia harkinnut pullosyöttöä julkisilla paikoilla, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. On se imetys vaan niin helppoa Ai niin, ja harsoa käytän suojana, mutta ei tarvita kuin silmänräpäys, niin tyttö vetäisee harson pois paikoiltaan - jeejee

Mahtavaa!

En tiedä, meneekö väsymyksen vai tyhmyyden piikkiin... Olin kaverini kanssa luontaistuotekaupassa ja sisään astuessamme huomasin oven vieressä lastenvaunut. Kovaan ääneen sanoin kaverilleni: "Ai, täällä myydään nykyään lastenvaunuja!" Heti sen sanottuani huomasin naisen tulevan vaunujen luo pienen vauvan kanssa ja tajusin, että ei luontaistuotekaupassa varmaan edelleenkään myydä lastenvaunuja...