tigru

Oltiin Pariisissa 6 päivää rv 27+3- 28+2 (tai jotain sinnepäin). Lennettiin Finnairilla, joten olin neuvolalääkäriltä pyytänyt todistuksen, että saan lentää vielä 28-viikon jälkeen. Mitään todistuksia ei kysytty missään vaiheessa, eikä raskauteeni kiinnitetty huomiota, vaikka maha näkyy ihan selvästi. Pariisissa mentiin ihan turistimeiningillä ja kierrettiin Louvret ja Eiffel-tornit ym. nähtävyydet. Paljon tuli käveltyä. Onneksi hotelli oli lähellä keskustaa ja ravintola-aluetta, joten kävin joka päivä vetäisemässä hotellilla parin tunnin päiväunet ennen kuin illalla mentiin ravintolaan syömään. Ravintolassa söin kaikkea, mikä ei normaalistikaan olisi kiellettyä, eli juustot ym. jätin väliin. Sammakonreisiäkin tuli maistettua - en sitten tiedä olisiko ne kiellettyjä... Sen verran kävely otti kunnon päälle, että parina viimeisenä päivänä kivuttomien supistusten määrä lisääntyi huomattavasti. Aina portaita noustessa, liikkelle lähtiessä, kumartuessa jne. tuli supistuksia, joten matkanteko vähän hidastui. Portaita ei voinut Pariisissa oikein välttää, kun metrossa niitä riitti. Muokkaus koskien lentämistä: Mulla ei lentokoneessa istuminen ole ikinä ollut ongelmallista, eikä ollut nytkään mitään ongelmia. Pari kertaa kävin jaloittelemassa lennon aikana. Lento kesti muistaakseni n. 3 tuntia.

Maalis-huhtikuun vaihteessa olisi odotettavissa perheenlisäystä Asumme pääkaupunkiseudulla, joten sää silloin on jo aika keväinen. Millaista vaatetusta huhtikuussa pitää vauvalle laittaa ulos vaunuihin /turvakaukaloon? Ostanko jonkun 56/60-kokoisen kevyttoppapuvun vai fleece-puvun vai pitääkö olla paksumpaa? Missä vaiheessa tuollaista paksumpaa vaatetta ei enää tarvitse (eli pitääkö varautua siihen, että sitä tarvitsee vielä toukokuussa). Mikä siis olisi sellainen koko, joka kävisi ihan pienelle, ilman, että se hukkuu siihen, mutta mahtuu päälle suunnilleen niin kauan kuin sitä tarvitsee. Ei mitään hajua, oikeesti... Ehkä täältä löytyy viisaampia...

Tänään iski dementia. Olin lähdössä töihin, kun tapahtui seuraava tilanne: - Matkalla parkkipaikalle huomasin, että työkengät jäi kotiin. Palasin hakemaan ne. - Toisella kertaa matkalla parkkipaikalle huomasin, että lounaskin jäi kotiin. - En jaksanut kääntyä taas takaisin vaan ajattelin, että putsaan ensin auton lumesta ja haen lounaan sitten kotoa jääkaapista. - Putsasin auton ja kävin hakemassa lounaan jääkaapista. - Kun tulin takaisin autolle, ihmettelin, että kuka tässä mun auton ympärillä on oikein tampannut ja kävellyt!! - Kunnes tajusin, että ai niin, minähän se olin juuri äsken!!!

^ Käsitykseni on, että näin siis ennen vanhaan tehtiin ensimmäisissä kristillisissä seurakunnissa. Kaikki kastetta kaipaavat lapset ja aikuiset kastettiin kerralla, pääsiäisenä jumalanpalveluksen yhteydessä. Ja kaipa tuo on joskus keskiajalla ollut Suomessakin tapana. Eräs ystäväni harkitsi kastetta jumalanpalveluksen yhteydessä, mutta mies ei siitä ajatuksesta loppujen lopuksi innostunut, vaikka seurakunnan puolesta tilaisuus olisi järjestynyt. Ystävälleni jumalanpalveluksen yhteydessä oleva kaste olisi viestittänyt konkreettisesti sitä, että lapsesta tulee sen seurakunnan jäsen. Mies taas pohti käytännön asioita: Jaksaako lapsivieraat ja päivänsankari viettää yli tunnin kestävää messua? Mitäs jos lapsi huutaa koko messun ajan? Onko se sitten kiva, kun siellä on niin paljon tuntemattomia ihmisiä? jne. He sitten päätyivät intiimimpään tilaisuuteen omalla porukalla. Ehkä näiden asioiden takia sitä ei kauheasti mainosteta. Nykyään kun kaste mielletään perhejuhlaksi. Mutta jos sellaisen haluaa, niin kannattaa kysellä omasta seurakunnasta, onnistuisiko. Muokkaus: Googleen hakusanaksi "kaste jumalanpalveluksen yhteydessä" niin löytyy kaava, jonka mukaan mennään.

Mullakin laskettu aika siirtyi ultrassa käytännössä mahdottomaan ajankohtaan. Mulla se siirtyi tosin viikolla eteenpäin, joten olen järkeillyt, että ehkä ovulaatio tapahtuikin vasta pari päivää sen jälkeen kuin sen "tunsin" ja ehkä ne simpat on pysyneet hengissä muutaman päivän pidempään. Mutta käytännössä siis tunsin selviä raskausoireita jo ennen kuin nykyisen lasketun ajan mukaan olisin ollut hedelmöittynyt... Olen jo luopunut toivosta ymmärtää näitä asioita. ... Veikkaisin, että ei siinä ultrassakaan ihan millilleen pystytä sen vauvan kokoa mittaamaan ja parinkin millin heitto voi tarkoittaa jo useampaa päivää. Mutta kyllä se vauva sieltä joskus ulos tulee

Moikka, Mulla on vauva vasta tuloillaan, mutta jäin miettimään kun perhevalmennuksessa sanottiin, ettei pulloruokintaa suositella ollenkaan, jos äidiltä tulee maitoa, kun lapsi tottuu pulloon eikä sitten osaa imeä rintaa. Mutta haluaisin niin paljon, että iskäkin saisi kokea ruokkimisen ilon ja yhteyden lapseen sitä kautta. Sen takia kyselen: Ootteko te pumppailijat kokeneet, että satunnaisesta pullottelusta olisi haittaa rintaruokinnalle vai onko pikemminkin toisin päin, että lapsi ei osaa syödä pullosta, jos ei ole siihen tottunut? Miten usein olette pullosta maitoa antaneet, jos imetyskin onnistuu ja mitä kokemuksia siitä on ollut?

^ TYKSistä en tiedä, mutta mä kun menin HUSin alueella nt-ultraan, niin sikiön kooksi saatiin 9+4. Silloin sanoivat, että eivät pysty näin pieneltä mittaamaan kaikkea tarpeellista ja antoivat uuden ajan kahden viikon päähän.

Mä en edes tiedä, mikä se on! Näin hyvin mä oon perillä... Kohdun olemassaolon kyllä tunnen jo näillä viikoilla "kiinteämpänä" osana mahaa, mutta en osaa erotella siitä mitään muuta eikä kätilötkään ole sanoneet mitään. Muoks: Googlettamalla oppii aina jotain uutta... Nyt selvisi mullekin, mikä se on. Mutta enpä ole saanut aikaiseksi tutkailla itseäni ennen raskautta, enkä nytkään... Eikä mulle ole tehty sisätutkimusta vielä raskauden aikana. Joten en edelleenkään osaa vastata.

^ Olikohan sama kätilö, joka minutkin runnoi ekassa ultrassa sisäkautta sillä kepukalla. kenenkään muun tekemä sisä-ultraus ei ole sattunut, mutta tämä kyllä sattui vielä seuraavanakin päivänä. Oli niin kiukkuinen täti että mietin, purkaako se kiukkuaan muhun. Ei kyllä hymy ollut herkässä sillä kätilöllä - ja eipä kyllä mullakaan sen käsittelyn seurauksena. Ei yhtään pystynyt nauttimaan vauvan näkemisestä sillä kertaa. Huomenna rakenneultra - toivottavasti ei satu se sama kätilö...

Viimeinen kuva tähän listaan! 5+2, 10+2, 12+2, 16+2, 18+2, 20+2

Laitetaan yksi maha-kuva lisää mun kuva-sarjaan, vaikka ei se juuri ole kyllä parissa viikossa kasvanut. 5+2, 10+2, 12+2, 16+2, 18+2

Riippuu kai vähän missä asut. Täällä Helsingissä ei neuvolassa ultrata ollenkaan, vaan synnytyssairaalassa. Sairaalasta tulee kutsu ultraan sen jälkeen kun ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen ovat neuvolasta lähettäneet sinne kaikki tiedot. Ensimmäinen ultra on yleensä n. viikolla 11-13.

Minäkin sitä kuvanlaittoa tällä viikolla opettelin. Tässä keino, jolla sain näkymään: Kun kuva on ladattu nettiin johonkin kuvapalveluun (esim. www.photobucket.com), kuvan osoite kopioidaan viestikenttään niin, että osoitteen molemmilla puolilla pitää olla [ img ] ja [ /img ] (ilman välilyöntejä) Sitten pitäisi näkyä.

Joo, kuvasta vasta sen oikeastaan itsekin huomaa, miten maha on nyt parissa viikossa "noussut ylöspäin". Aika iso se mun mielestä on, vaikka olen ensimmäistä kertaa raskaana. Kaipa se on yksilöllistä, millä vauhdilla se kasvaa...

Tässä mun hyvää vauhtia kasvava mahani - Eka 5+2, toka 10+2, kolmas 14+2 ja vika 16+2 eli tänään.

Jään helmikuussa äitiyslomalle ja sen jälkeen hoitovapaalle. Miten olette tehneet kesälomien kanssa? Voiko niitä siirtää määrättömästi ja pitää esim. hoitovapaan jälkeen, vai pitääkö ne ottaa rahana? Määritelläänkö jossain, mihin mennessä ne täytyy pitää? Vai riippuuko työnantajasta?

Joo, hautajaiset yleensä tulevat seurakunnan tietoon vain parin viikon varoitusajalla, eikä niiden ajankohtaan ei ainakaan Helsingissä seurakunta voi itse juuri vaikuttaa. Seurakuntaan tulee vain ilmoitus, että "kappeli on varattu lauantaina klo 13 - pappia tarvitaan". Kun taas kasteet tulevat seurakunnan tietoon yleensä yli kuukauden varoitusajalla. Siksi lauantaipäiviä ei voi täyttää kokonaan kasteilla, koska sitten ei jäisi pappeja enää hautajaisiin.

Mä en mitenkään kamalasti osaa vielä pelätä ensimmäistä synnytystä, mutta joitakin huolenaiheita on: - Liian monissa synnytyskertomuksissa kätilöt ovat luulleet tietävänsä, missä vaiheessa synnytys on menossa, eivätkä ole tarkistaneet tilannetta. Samoin monta kertaa on kuullut, että kätilöt vähättelevät synnyttäjän kokemuksia. Mä pelkään, että jos mä sanon tai pyydän jotain, niin mua ei uskota, eikä esim. suostuta antamaan kipulääkitystä ym. ajoissa. Tavallaan siihen liittyy jonkinlainen itsemääräämisoikeuden menettämisen pelko. Sitä pelkään kaikkein eniten. - Varsinaisesti en pelkää itse kipua, mutta pelkään, että kipu saa mut jännittämään kaikki paikat niin, että vauva ei pääse liikkumaan ulospäin. Ikään kuin en uskalla työntää lasta ulos, koska se sattuu niin paljon. En tiedä onko tilanne edes realistinen, mutta pelkään sitä silti.

Joo, noin mä arvelinkin, että se menee. Piti vaan varmistaa, ettei tule ylläreitä, jos sille puolelle haikailee sitten joskus.

Moi, kysymys Haikaranpesässä synnyttäneille: Kuulin jonkun epämääräisen villin huhun, että Haikaranpesässä pitäisi itse kokkailla ruuat Voiko tämä pitää paikkansa? Vai kai siellä syödään samaa ruokaa, mitä muuallakin kätilöopistolla? Miten syömäpuoli siellä hoituu? Lähinnä mietin, että siinä varmaan vauvan synnyttyä riittää tohinaa muutenkin, niin olisi kiva, jos saisi ruuan suhteellisen valmiina pöytään, ettei lapsen isä joutuisi keittiön puolelle hommiin Lisäys: Mua ärsyttää, kun missään ei ole mitään virallista vertailua Haikaranpesän ja tavallisen osaston välillä. Kaikki samat kivunlievitysmenetelmät on molemmilla puolilla käytössä, molempien perhehuoneissa pääsee yhtä itsenäisesti vauvaa hoitamaan itse ja eiköhän se synnytyssuunnitelmakin molemmissa tehdä jne. Täällä palstoilla useimmalla on kuitenkin kokemus vain jommasta kummasta osastosta, niin varsinaista vertailua ei ole. Ainoa varsinainen ero, minkä olen huomannut ja joka vetäisi Haikaranpesän puoleen olisi amme-vaihtoehto...

Nyt on alkuraskautta jonkin verran takana ja ainakin mulla on jatkuva nälkä jo nyt. Useammin joudun syömään, lähinnä pieniä välipaloja, mutta uskoisin että ruuan kokonaismäärä ei ole vielä tässä vaiheessa lisääntynyt. Ennen söin harvemmin, mutta enemmän kerrallaan. Nyt tulee nälkä parin tunnin välein. Silti olen laihtunut n. puoli kiloa (pahoinvointia ei ole, joten laihtuminen ei johdu siitä). Ehkä tasaisin väliajoin syöminen on jopa terveellisempää kuin harvoin syöminen...

OIREET ENNEN PLUSSAA - 4 päivää ovulaation jälkeen eräänä iltana iski kauhea väsymys. Ensimmäistä kertaa (yli vuoden yrityksen aikana) puhuin mahdollisista raskausoireista, tyyliin "Väsyttää ihan hirveesti - oonkohan mä raskaana". Sen illan jälkeen väsymystä ei tosin ole juuri ollut - 4 päivää ovulaation jälkeen alkoi rintojen kipu: rinnat tuntuivat kipeämmältä kuin normaalisti. Vatsallaan nukkuessa sen varsinkin huomasi. Välillä ihan jomotti. Lisäksi rinnat tuntuivat isommilta ja raskaammilta, sekä päältä ja sivuilta "kovemmilta". - oisko ollut 5-6 päivää oviksen jälkeen kun alkoi aamutukkoisuus, eli joka aamu nenä tukossa. Sittemmin tukkoisuus lisääntyi niin että olin lähes koko yön vähän tukkoinen (joka ikinen yö, ei mitenkään satunnaisesti). - n. viikko ovulaation jälkeen alkoi vessassa ravaaminen - parin tunnin välein oli vessahätä, mikä mulle on tosi outoa. Oli myös enemmän jano - n. viikko ovulaation jälkeen alkoi "aamunälkä", eli heti herätessä oli kaamea nälkä - selkää välillä jomotti, mutta saattoi johtua autossa istumisesta TESTI Testin tein, kun menkat olivat päivän myöhässä ja tuloksesta olin jo aika varma. PLUSSAUKSEN JÄLKEEN - Oireet jatkuivat pari viikkoa plussan jälkeen ennallaan. - Viikolla 5 alkoi turvotus, joka tuli ja meni, erityisesti iltaisin - N. viikolla 7 alkoi etominen, etenkin aamuisin ja iltaisin, mutta pönttöä ei ole tarvinnut halailla. - Nyt (rv 9) rintojen kipu on vähän hellittänyt, tukkoisuus väistynyt, väsymys ehkä aavistuksen lisääntynyt (eilen nukuin ekat päikkärit, mutta oli kyllä univelkaakin). Etominen jatkuu. MUOKKAUS: Rv 10: ei enää juurikaan pahoinvointia, mutta väsyneempi olen kuin normaalisti. Turvotus välillä aika järisyttävää...

Miehelle kerroin heti kun testin tein. Jotenkin halusin tehdä sen ihan omassa rauhassa, joten tein testin sillä välin kun hän oli käymässä kaupassa. Sitten kun hän tuli kotiin, näytin testiä ja kerroin "Meillä on kaksi viivaa!" Mä olen sellainen, että haluaisin kuuluttaa asiasta heti vanhemmilleni ja parhaille ystävilleni. Olen sellainen, että mun on pakko päästä kertomaan ja puhumaan. Mutta kun mieheltä kyselin, mitä mieltä hän on siitä, kenelle kerrotaan ja missä vaiheessa, hän ilmoitti tiukasti: Minä en ainakaan kerro kenellekään ennen kuin alkuraskaus on ohi. Eli kaipa sitä täytyy kunnioittaa hänen päätöstään. Sovittiin, että kerrotaan kun viikkoja on kertynyt 12. Sain kuitenkin sen verran lievennettyä, että mun vanhemmille saan kertoa jo viikolla 9, kun ovat tulossa meille käymään. Perustelin asian niin, että heille kertoisin joka tapauksessa, jos keskenmeno tulisi, joten ihan sama missä vaiheessa he raskaudesta tietävät. Eniten pelkään että töissä huomataan "liian aikaisin". Jos pahoinvointia tulee, tuntuu mahdottomalta saada järjesteltyä työasiat ilman että kukaan huomaa. Mutta jotenkin vaan ajattelen, että mietitään sitä sitten jos se aika tulee. Kai sitä jokin ratkaisu löytyy... Nyt viikkoja 5 + 2.

Olen näköjään tänne aiemmin kommentoinut, mutta nyt tuoreempia kuulumisia: Terolutit tasoittivat kierron niin, että eka luomukierto terojen jälkeen kesti 40 päivää ja tokasta luomukierrosta tärppäsi. Toka kierto olisi kestänyt todennäköisesti 37 päivää, ellei olisi tärpännyt. Eli terot saivat oman hormonitoiminnan heräilemään.

Plussa tuli 25mmol-vahvuisella liuskatestillä kp 38/37 eli ilmeisesti 4+1 ja näkyi ihan selvästi. Sitä aiemmin en ollut tuossa kierrossa testannut, joten en tiedä olisiko näkynyt aiemminkin. Esikoista odottelen.