tigru

Meillä lasten ikäeroksi tuli 2,5 vuotta. Veikkaisin että niitä kauhutarinoita kuulee eniten niiltä, joilla ikäero on alle 2 vuotta. 3 vuotta on jo ihan eri asia. Ainakin meillä helpotti huomattavasti se, että oli vain yksi vaipatettava ja syötettävä ja yöheräilijä, kun isompi hoiti omat tarpeensa jo suht itsenäisesti ja nukkui yönsä hyvin.

Isosiskon uhma paheni kun vauva oli n. 2kk, mutta huomasin että se oli vain ja ainoastaan sitä, että hän kaipasi huomiota ja vakuutusta siitä, että hänkin on tärkeä. Kun tähän kiinnitti huomiota, uhmakin yhtäkkiä helpotti. Välillä piti vauva laskea sylistä ja ottaa isompi tilalle, kun kaipasi lohduttajaa. Vauvalle esikoinen ei ikinä tehnyt mitään, vaan oli ainoastaa hellä ja huomaavainen - uhma kohdistui meihin vanhempiin, niin kuin pitikin.

Parin ekan kuukauden ajan arki oli aika täyttä ja varsinkin uloslähtemiset tuntui välillä kaoottisilta, mutta aika nopeasti se helpotti. Nyt kun vauva on 11kk, elämä on hyvinkin normaaleilla raiteillaan. Tokan lapsen kohdalla on helppoa se, että sen kanssa ei juurikaan tarvitse leikkiä tai keksiä ohjelmaa. Ainakin meillä pienempi viihtyy jo omissa touhuissaan ja seuratessaan esikoisen touhuja, kunhan minä olen näköpiirissä. Voin jopa käydä suihkussa ja jättää lapset leikkimään keskenään (okei, nuo on aika rauhallisia eikä kiipeile minnekään)

Tässä muutamia meidän perheen selviytymiskeinoja:

- anna esikoiselle se huomio mitä hän kaipaa. Valjasta hänen energiansa auttamiseen: voi hakea vaippaa, viihdyttää vauvaa jne.

- hanki kantoliina tai kantoreppu, niin vauva viihtyy kyydissä samalla kun pelaat esikoisen kanssa jalkapalloa

- itse en ole 'vaatinut' esikoiselta vauvan ihastelua (esim.en ole kysynyt, onko vauva kiva) vaan olen antanut esikoisen rauhassa tutustua vauvaan ja tehdä itse omat johtopäätöksensä. Sen sijaan olen itse jutellut vauvalle ihan normaaliin tapaan, jotta esikoinen näkee mallin, miten hänkin voisi vauvaan suhtautua. (ok tää on vähän sekavaa selostusta, mutta olen usealta taholta kuullut että he höpöttelevät vauvoille vessassa esikoiselta salaa, ettei toinen tulisi mustasukkaiseksi- eikä lopputulos välttämättä ole ollut paras mahdollinen)

- käykää ihmisten ilmoilla, jossa on esikoiselle leikkiseuraa ja saat itse hengähtää

- käytä pikkukakkosta lapsenvahtina, kun haluat itse levätä äläkä tunne siitä syyllisyyttä. Keksi esikoiselle aktiviteetteja imetyshetkien ajaksi: askartelua, piirtämistä, maalausta, muovailuvahoja, värityskirjoja jne.

- jos aamulla täytyy lähteä jonnekin, pakkaa tavarat valmiiksi edellisenä iltana, muuten mistään ei tule mitään

^Niin, ajattelin vaan että sitähän se sormiruokailu on, että lapsi itse syö omin sormin. Mutta jos ei ole kiinnostusta ruokaan, niin sitten ei ehkä vielä ole valmis siihen sormiruokailuun. Sormiruokailun aloittamisen merkkejä ovat ainakin, että lapsi on itse kiinnostunut ruuasta, osaa viedä esineitä ja ruokaa suuhun ja istuu kunnolla selkä suorassa (koska sormiruokailua ei voi harrastaa sitterissä vaan sylissä tai syöttötuolissa). Mutta jatkakaa ihmeessä harjoituksia

^Voihan sen koko banaaninpalan antaa käteen, ei sitä tarvitse muusata

Osaakos joku sanoa, että oisko ton TENSin saanut laittaa myös mahapuolelle? Mulla ei supistukset tuntuneet yhtään selkäpuolellä vaan ainoastaan aivan raivoisana poltteena alavatsalla. Näin jälkikäteen tuli mieleen, että se sähkötärinä ois voinut mukavasti helpottaa mahapuolella, mutta oiskohan siitä sitten vaaraa sikiölle? Tai voisko supparit laantua, jos liikaa lihakset alkaa rentoutua? Elle Tensin kotisivuilla ei ollut muuta ohjetta kuin se perus lätkät selkään...

Olen ymmärtänyt että Tensin teho perustuu siihen, että selässä kulkee jotkut hermot, joita pitkin kipu-viesti kulkeutuu aivoihin. Sähköärsytys häiritsee kipu-viestin kulkeutumista, jolloin kipu tuntuu lievemmältä. Tämä nyt ei ollut mikään tieteellinen selitys, kun en muista tarkkaan, mutta tällainen mielikuva mulle siitä ohje-vihkosesta jäi.

Fanabe/Costa Adeje, Teneriffa: Me oltiin vuosi sitten maaliskuussa 2-vuotiaan kanssa Loro Parkissa ja tykkäsi kovasti! Siellä oli helppo liikkua rattaidenkin kanssa. Ainoa miinus oli bussimatka, joka kesti aika kauan kun kiersi kaikki mahdolliset kadut hakemassa porukkaa kyytiin. Tuolla alueella kadut ovat tosi mutkaisia ja meidän neidille tuli vähän huono olo bussissa. Mutta sitä on vähän vaikea välttää, ellei sitten käytä taksia, joka ei sekään kyllä paljoa maksa. Toinen kiva nähtävyys oli Aqualandin delfiini-show.

Mitään megahyvää ravintolaa ei osunut kohdalle (tai sitten mekin ollaan nirsoja), mutta pari kertaa tuli käytyä El Duque-ostoskeskuksen kiinalaisessa Slow Boat -ravintolassa, joka oli tosi lapsiystävällinen ja ihan hyvä ruoka.

Merivesi oli mun mieleen vähän turhan viileää, mies kyllä kävi uimassa. Mutta varmaan aika sama kuin Suomessa kesällä järvet, eli kyllä siellä lapsi olisi voinut kahlailla. Meidän tytsy vaan säikähti vähän aaltoja, eikä sen jälkeen suostunut menemään lähellekään merta. Tehtiin sitten hiekkakakkuja vähän kauempana.

Autoa ei vuokrattu, joten siitä en tiedä. Aurinkomatkojen bussilla käytiin Teidellä, mutta sitäkään bussimatkaa en huonovointisille suosittele, oli vähän liian stressaava päivä ainakin mulle, kun yritin monen tunnin ajan piristää huonovointista lasta, joka vain tuskaili, että "haluan kotiin" Ehkä sekin olisi ollut omalla autolla vähän helpompi reissu... Mutta ihmiset on erilaisia, jotkut viihtyy, toiset ei...

Oltiin Isabel Family-hotellissa yötä ja tykättiin! Siisti, tilava huoneisto (meillä oli olohuone pikkukeittiöllä´+makuuhuone), ulkoleikkipaikka lapsille, pieni pallomeri sisätiloissa, hyvä aamupala, isommille lapsille jotain toimintaa (tosin taisi olla vain saksa,englanti, espanja -kielet). Miinusta siitä, että lastenaltaassakin vesi oli aika kylmää. Mutta valittaisiin kyllä sama hotelli uudestaan, jos tuonne mentäisiin.

Täytyy kehua Keravan Pikku Hurmuria, kun tällaisen ketjun löysin.

Olin siellä joskus syksyllä etsimässä vaunuihin seisomalautaa ja siellä oli nettikaupan perusteella useampikin malli, joka sopii meidän vaunuihin. Liikkeessä oli paikalla kaksi miesmyyjää, joiden molempien huomion sain osakseni. He asensivat kokeiluluontoisesti pari tarjolla olevaa seisomalautaa vaunuihini ja kertoivat mikä niissä on hyvää/huonoa ja mikä heidän mielestään sopisi parhaiten. Harvoin saa näin loistavaa palvelua!

Mulla on iso kynnys antaa lapsia hoitoon. Tässä joitakin syitä.

Yleensä aina otetaan lapset mukaan häihin, hautajaisiin, tupareihin ym ja se sopii meille ja meidän ajatusmaailmaan. Eikä kauheasti tule käytyä missään ulkona. Joten sen vuoksi ei "oikeaa" hoidontarvetta usein edes tule. Tavallista arkea eläessä sitä väsyneenäkin kokee, että "kyllähän mä nyt pystyn nämä omat lapseni hoitamaan". Sitten sitä vaan ottaa vähän rennommin siivouksen kanssa, hyödyntää telkkaria lapsenvahtina ja nukkuu aina kun voi. Mutta harvoinpa edes tulee mieleen, että kysyn jotakuta hoitamaan lapsia, jotta itse voisi levätä. Kai sitä jotenkin ajattelee, että pitää olla "oikea tarve", jotta pyytää ulkopuolista avuksi.

Lapsia en antaisi ihan kelle tahansa, varsinkaan kahta kerrallaan. Yhden rauhallisen kanssa pärjäisi varmaan kuka vaan, mutta jos on kaksi (hulivili-)vaippaikäistä (viitaten ketjun aloittajaan), niin siinä saattaisi kokemattomammalla mennä pasmat sekaisin. Antaisin lapsen hoitoon sellaiselle, jonka lapseni tuntee hyvin ja jonka kanssa lapsi viihtyy ja on leikkinyt ennenkin. Eli jos haikailee lapsenvahtiavuksi, kannattaa kyläillä perheen luona usein. Nyt kun meille on vauva tullut taloon, olen vähän ihmeissäni, kun ihmiset, joita en ole nähnyt yli vuoteen, ovat tarjonneet lapsenhoitoapua esikoiselle. Sellaisia tarjouksia ei kyllä tule otettua vastaan.

Jos lapsi vielä olisi kovassa vierastusiässä, ei välttämättä olisi mahdollista antaa läheisemmällekään. Ainakin esikoisen kohdalla oli jossain vaiheessa sellainen tilanne, että kesti kokonaisen päivän ennen kuin pystyi antamaan isovanhempien syliin ilman huutoa.

Nyt kun esikoinen on isompi, ei käytä vaippoja ja pystyy ilmaisemaan itsensä puhumalla, hoitoon jättämisen kynnys on kyllä hieman madaltunut.

Kynnystä edelleen korottaa esim. se, että kaikilla potentiaalisilla lapsenvahdeilla on itsellä pieniä lapsia. Ja kaikilla heillä on joku muu vaki-hoitopaikka, kuten mummola, helposti saatavilla, joten emme pääse vastapalvelukseksi hoitamaan heidän lapsiaan. Tuntuu tylsältä tyrkätä meidän lapsi toistuvasti toisten huostaan, jos tiedän, että meitä ei ikinä pyydetä hoitamaan vastaavasti heidän lapsiaan.

Sitten kyllä kun ollaan mummolassa, nautitaan täysillä lapsenhoitopalveluista: käydään syömässä, leffassa, kävelyllä ym ja annetaan isovanhempien touhuta lapsenlapsensa kanssa ihan rauhassa.

Pienenä toimettomuuden hetkinä kävin läpi fb-kaverilistan lapsoset. Suosituimmat oli Iida 4 kpl, Elsa 3kpl ja Paavo 3kpl. Kahden kappaleen listalle ylsivät: Eemeli, Inkeri, Saara, Leo, Armi, Vilho, Tiitus, Lumia ja Anni

Mä päädyin viime hetkellä ostamaan TENS-laitteen. Siitä oli hyötyä alkuvaiheessa ja käytin sitä 4cm avautumiseen asti (eli n. vuorokauden ajan - tosin välillä supistukset lakkasivat, jolloin laitettakaan ei tarvittu). Sitten tarvitsin jotain tujumpaa ja sain epiduraalin.

Yllättävä tarve löytyi pari kuukautta synnytyksen jälkeen kun selkään iski noidannuoli - siihen tämä oli pelastus!

Otan osaa, Gurmeli. Toivottavasti saatte oikeanlaista tukea ympärillä olevilta ihmisiltä. Voimia selviytymiseen.

ps. laita yv.tä, jos haluat jotain merkintää tuonne lokakuisten vauvojen etusivun listalle. En ole sinua sieltä poistanut.

Tyhmä kysymys: Jos pienellä vauvalla (<2kk) on 3 tunnin ulkopäikkäreiden jälkeen kylmät kasvot, mutta kaikkialta muualta ihan lämmin, niin mitä pitäisi tehdä? Asteita ulkona -5. Harsoa ei kyllä ollut suojana, mutta aika suojaisa tuo Gessleinien koppa on kyllä muuten, eikä ulkona tuullut. Vai auttaisiko se noihin kasvoihin, jos muualle laittaisi enemmän vaatetta päälle? Tai haittaako se, että kasvot on kylmät?

Päällä oli sisävaatteiden lisäksi mikrofleace-haalari ja puuvillainen välikausipuku (vastaa ehkä äp-vanuhaalaria paksuudeltaan), villa-kypärämyssy+hattu, villalapaset ja villasukat. Tämä paketti äp-makuupussissa ja kopan kansi kiinni. Muualta siis oli ihan lämmin paitsi kasvoista.

Esikoinen oli kevätvauva eikä ikinä ulkona edes nukkunut 1,5 tuntia pidempään, niin ei ollut tällaisia ongelmia... Oli silläkin kyllä joskus kylmä naama herätessä, mutta oli siis jo isompi...

Kokoarviot vaihtelivat 3700-3900 g, lopputulokseksi tuli 4185 g. Olin ihan tyytyväinen, että luulivat pienemmäksi

Heräsin vasta vähän myöhässä TENS-laitteen olemassaoloon, joten en enää tähän hätään saa sitä mistään vuokrattua (ellei teillä jollain satu olemaan). Onkohan TENS-laitetta saatavissa Kättärin normipuolella ja jos on, niin onko siitä mitään hyötyä, jos sen saa käyttöön vasta sairaalaan saavuttua?

Kysymys talven kerrospukeutumisesta:

Meidän tyttö paleli koko viime talven (15 asteen pakkasella maksimi ulkonaoloaika oli 20-30 min). Nyt haluaisin valmistautua kunnolla ensi talveen (josta sitten mun tuurilla tulee loska-talvi, mutta kuitenkin).

Joka paikassa sanotaan, että paras alusasu kylmille keleille on villa, silkki tai tekokuitu. Mutta mistä tuollaisia (alus)vaatteita saa? Okei, ruskovillalta, mutta oisko jotain vähän halvempaa? Vai käyttääkö kaikki muut vilukissat ihan vaan puuvillaa ja sitten satsataan muihin vaatekerroksiin enemmän?

(Meillä tosin vika oli myös haalarissa, kun ei tainnut Reimatec olla tarpeeksi lämmin vilukissalle. Nyt pitää olla lämpimämpää - eli ilmeisesti ticket/molo?)

Tiedättekö, saavatko sektiolla synnyttäneet äidit oman huoneen vai jaetun? Joissakin sairaaloissahan sektiolla synnyttäneet saavat automaattisesti oman huoneen, miten lie Kättärillä? Itsellä esikoinen syntyi alakautta Naikkarilla, oltiin perhehuoneessa ja nyt ollaan menossa Kättärille todennäköisesti suunniteltuun sektioon.

Mä synnytin kättärillä 2009 kiireellisellä sektiolla ja saatiin perhehuone. Ei ainakaan silloin tullut missään vaiheessa vastaan, että sektio olisi jotenkin ongelma.

Tämä sama kysymys on ollut ketjussa aiemminkin, mutta vastausta en löytänyt. Siispä:

Minkä merkkinen ja mallinen seisomalauta sopisi Gesslein Visioniin? Ei millään jaksaisi alkaa mittailemaan ja kiertelemään vaunukaupoissa...

Muoks: Vastaan itse itselleni: Soitin tänään Vaunu-aittaan ja sieltä sanottiin, että heillä on myynnissä oleva Lascal Buggy Board -seisomalauta sopii Gesslein vision -vaunuihin.

Tässä linkki sinne. Myös Lastenturva näyttää myyvän samaa mallia.

Meillä sama edessä. Mielellään ennen kuin poika täyttää kaksi eli hyvissä ajoin ennen uuden vauvan tuloa. Onneksi meillä tutti on ollut jo pitkään käytössä vain nukkuessa. Minkäikäinen teidän kokemuksen mukaan ymmärtäisi tutin lahjoittamisen eteenpäin? Tuttavapiiriin on tulossa parikin vauva lähikuukausina, joten olen suunnitellut jonkinlaista näyttävää seremoniaa, jossa poika antaa tutin vauvalle ja sitten häntä kehutaan hurjasti... Poika on 1v 9kk.

Mekin mietittiin tätä, mutta sitten joku varoitti, että ei kannata mennä samaan perheeseen uudestaan ihan heti kylään, eli täytyy pitää ihan kunnon karenssiaika ja tavata vauvaperhe uudestaan vasta sitten kun lapsi on kunnolla unohtanut tutin. Muuten alkaa vaatia vauvalta tuttia takaisin Mutta ainakin jos omaa kokemusta ajattelee, niin n. 1-2 kk oli meillä sellainen aika, ettei lapsi enää reagoinut toisten lasten suussa oleviin tutteihin millään tavalla.

Synnytykseen on vielä monta kuukautta aikaa, mutta nyt jo olen alkanut miettiä ja valmistautua siihen henkisesti esim. lukemalla. Edellinen synnytys pysähtyi 4 cm avautumisen jälkeen ja lopulta päädyttiin keisarinleikkaukseen 2 vuorokautta lapsivesien menon jälkeen.

Nyt olen ihan innoissani siitä, että saan uuden mahdollisuuden yrittää alatiesynnytystä ja haluan valmistautua siihen hyvin. Olen lukenut Hypnobirthing -kirjaa ja aikomuksena olisi myöhemmin aloittaa menetelmään liittyvät rentoutusharjoitukset.

Tässä tämänhetkisiä toiveita ja ajatuksia - jotkin toiveet ovat päinvastaisia kuin ensimmäisessä synnytyksessä:

Mahdollisimman rauhallinen ympäristö: Hämärä valaistus. Kun kunnon supistukset ovat käynnissä, ei ylimääräisiä ihmisiä huoneeseen hengailemaan, ellei ole tarvetta. Tämä on minun ja mieheni välinen juttu.

Tarvikkeina: Säkkituoli + jumppapallo, mahdollisesti vesiallas (ei tarvita keinutuolia, takakeno asento tuntui viimeksi hankalalta)

Tarkkailu: Monitorit käännetty niin, etten niitä itse näe, sisätutkimuksen tuloksia ei kerrota ellen kysy tai ole erityistä tarvetta. Edellisessä synnytyksessä jokaisen sisätutkimuksen tulos oli pettymys, kun aukeaminen ei tapahtunut ”oikealla” vauhdilla. Nyt en halua pitää kiirettä, vaan haluan unohtaa ajan kulumisen niin kauan kuin itsellä jaksamista riittää. Kroppa tekee sen, minkä tekee, eikä meillä ole kiirettä.

Lapsivesiä ei puhkaista synnytyksen edistämiseksi, korkeintaan vasta ponnistusvaiheessa. Edellisen synnytyksen kaikki supistukset jouduin kokemaan vesien menon jälkeen. Jos sikiökalvot pysyvät nyt ehjinä, haluaisin niin olevan mahdollisimman pitkään (= ei niin intensiivisiltä tuntuvat supistukset).

Haluan ajatukset pois kivusta, joten en halua että minulle puhutaan kivusta. Ei myöskään tarvitse ehdottaa lääketieteellistä kivunlievitystä, pyydän sitten kun tarvitsen jotain. Edellisessä synnytyksessä otin ehdotetun kivunlievityksen vastaan ”varmuuden vuoksi”, vaikka tiesin, että kestäisin senhetkistä kipua vielä jonkin aikaa ja pelkäsin kivun lisääntymistä. Nyt haluan kokeilla, miten pitkään kykenen olemaan ilman lääketieteellistä kivunlievitystä, ja käyttää muita menetelmiä

Aion myös yrittää olla kotona pidempään kuin viimeksi, jolloin supistukset loppuivat heti kun pääsin sairaalaan.

Meille on tulossa kaksoset. Voiko siskoni toimia toisen vauvan sylikummina ja toisen vauvan kummina?

Kyllä siskosi voi olla molempien lasten kummi, kunhan vain kuuluu ev.lut kirkkoon ja on käynyt rippikoulun. Sylikummi-termi ei ole mikään virallinen asia: lasta voi pitää kasteen ajan sylissä vaikka isä tai äiti, jos haluaa.

Mä voisin sanoa, että meidän 2v 1kk ikäinen tyttö on nyt kuiva. Päivävaippa on ollut nyt poissa vajaan kuukauden. Yövaippaa olen vielä käyttänyt, mutta sekin on ollut aamulla kuiva koko vaipattomuuden ajan. Pitäisi vain uskaltaa ottaa sekin pois, kun ei sitä oikeasti tarvitse.

Otin päivävaipan pois hetken mielijohteesta. Tyttö oli siinä vaiheessa tehnyt kaikki kakat pottaan n. viikon ajan. Pissoista n. puolet tuli vaippaan, puolet pottaan, mutta päättelin sen johtuvan vain siitä, etten itse jaksanut olla koko ajan muistuttamassa potan olemassaolosta. Neljän päivän ajan tuli pieniä pissavahinkoja n. 1/päivä, sen jälkeen on kaikki tullut pottaan tai pönttöön.

Luulin etukäteen, että alku on kauheaa stressaamista, ettei vahinkoja tulisi, mutta olen pystynyt ottamaan ihan rennosti. Tyttö osaa itse ilmoittaa hädästään ja tekee tarpeensa sekä pottaan että pönttöön - mikä nyt sattuu olemaan saatavilla.

Mäkin olen huomannut, että lastenohjelmien kärttäminen on merkki siitä, että niitä on katsottu liikaa. Mä annan tuon 2-vuotiaan katsoa n. puoli tuntia päivässä, ei katsota muuta kuin pikku kakkosta tai teletappeja, eikä niitäkään joka päivä. Teletappeja tyttö tuijotaa herkeämättä, pikku kakkosen kohdalla usein herpaantuu ja alkaa välillä leikkiä jotain muuta.

Sitten on sellaisia tilanteita, kuin perjantaina, kun halusin saada ikkunat pestyä ja tyttö istui tunnin katsomassa teletappeja. Tuollainen kuitenkin aina kostautuu, koska seuraavana päivänä niitä ohjelmiä kärtetään kahta hanakammin. Myös kipeänä annan katsoa, kun tyttö ei jaksa leikkiä eikä voi mennä ulos.

Kesällä tulee kyllä katsottua paljon vähemmän, kun ollaan kaiket päivät ulkona.

Mä käytin meidän 2-vuotiaalle ihan vaan Ceridal-öljyä, sitten vaan hierontaa ja kammalla rapsuttelua. Onhan sen öljyn pesemisessä aika homma, kun on jo tuota tukkaa niin paljon, mutta en mäkään muuta keksinyt. Piti muistaakseni pariin kertaan toistaa käsittely, että sai karstan pois.

Nyt ei ole karstaa enää kertynyt, kun pesen hiukset pääasiassa pelkällä vedellä.

Meidän 2-v tytöllä on paksu, hartioille ulottuva tukka. Pesin sitä ennen jollain vauva-shampoolla, mutta tuntui että se rasvottui aina vain nopeammin ja nopeammin. Sitten päätin kokeilla jättää shampoon kokonaan pois ja pesin pelkällä vedellä, ja hieromalla sormilla päänahkaa. Yllätys olikin, kun se toimi! Nyt pesen hiukset n. kerran viikossa vedellä ja ehkä kerran kuussa shampoolla. Kesällä toki pestään useammin, melkein joka päivä kun hiukset on täynnä hiekkaa ja pää hikoaa helpommin.

Mikään miellyttävä kokemus hiustenpesu ei lapselle ole, ja joskus menee itkeskelyksi, mutta hän on kyllä oppinut sen hyväksymään. Pesen hiukset useimmiten niin, että tyttö istuu kylvyssä ja mä siinä suihkuttelen käsisuihkulla. En suihkuta koko aikaa, vaan tyyliin: kastelen, hieron, kastelen, hieron jne. Näin tyttö ei joudu koko aikaa olemaan veden alla.

Kotona käydään aika harvoin saunassa. Yleensä niin, että tyttö istuu kylppärin puolella leikkimässä kylpyammeessa ja me aikuiset ollaan saunan lauteella (läpinäkyvä saunanovi). Vähäksi aikaa tyttö sitten tulee saunan puolelle istumaan ja heittämään löylyä, kun ei viihdy siellä yhtä kauan kuin me.

Kiva päästä bongailemaan lokamasuja! Hyvä nähdä että muillakin alkaa olla jo ihan oikea raskausmaha, musta tuntuu että mulla tämä paketti alkaa olla jo ihan valtava!

^Hih, tuo on kyllä niin selvä raskausmaha, että eiköhän ne töissä ala jo arvailemaan. Söpö maha!