Aeria

Aktiivijäsen
  • Content count

    430
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Aeria

  1. Huomasin vähän huvittuneena, että täällä on ketju alaotsikolla "Kun kaikki maailman ruoka herauttaa veden kielelle". Itse kärsin päinvastaisesta ongelmasta, eli ruokahalun puutteesta ja "ällötysoloista", jotka haittaavat syömistä. Kyseessä on mielestäni eri asia kuin varsinainen raskauspahoinvointi, koska en ole oksennellut. Laitoin tästä nyt kuitenkin ketjun, koska se on mulle omakohtainen aihe vaikka haittaakin elämää vähemmän kuin varsinainen pahoinvointi. Mahdolliset kohtalotoverit, jaetaan kokemuksiamme täällä Syöminen on muuttunut ensinnäkin siinä mielessä oudoksi (jostain 8. viikolta lähtien), että mulle ei juuri koskaan tule enää oikeaa näläntunnetta. Sen sijaan, jos olen useampia tunteja syömättä, alkaa omituinen etova ja ällöttävä olo. Se ei todellakaan houkuttele syömään, vaan ajatuskin ruuasta tuntuu vastenmieliseltä, mutta olen huomannut että täytyy vaan pakottaa itsensä syömään, koska muuten ällötys vaan pahenee ja alkaa heikottaa. Siitä alkaakin sitten sen miettiminen, mitä voisi syödä... Yleensä olen aikamoinen herkkusuu, ja ruoka on mielestäni yksi elämän suuria-pieniä päivittäisiä nautintoja, joten näläntunteen ja samalla syömisestä saatavan tyydytyksentunteen menetys on harmittanut. Syömisestä on ajoittain tullut vain velvollisuus, jonka suoritan koska sikiö tarvitsee ravinteita. Silloin harvoin kun oikea nälkä iskee, en sitten meinaa kestää sitä hetkeäkään, vaan on pakko saada ruokaa varttitunnin sisään tai on hermot tosi pinnassa. Outo ruokasuhde alkoi siitä, kun joskus 6. viikolla (?) huomasin vasta kauppareissun jälkeen, että olin ostanut neljää erilaista sorttia kalaa. Kahta niistä söinkin hyvällä halulla jo samana päivänä. Samoihin aikoihin söin päivittäin mätitahnaa joko muna- tai juustoleipien päällä. Tuo suunnilleen viikon kestänyt kalavaihe meni kuitenkin ohi niin radikaalisti, että sen jälkeen en ole pystynyt syömään juuri minkäänlaista kalaa, eikä mätitahnaan päin voi vilkaistakaan. (Kalaöljykapseleita nappailen.) Yhtenä päivänä reissussa pakotin itseni "terveellisyyssyistä" syömään pangasiusta, joka aiemmin on maistunut ihan normaalisti, ja se oli ihan kamalaa pakkopullaa. Ohuesti leivitetyssä kalafileessä ei ollut mitään vikaa, mutta sen syöminen oli äärimmäisen työlästä ja oli pakko jättää osa. Kalan seurana ollut tomaattikastike meni alas helpommin. Siitä lähtien ruokahalu ja -haluttomuus ja erilaiset ällötykset ovatkin vaihdelleet päivästä toiseen. Joskus pystyn syömään lähes normaalisti, joskus on todella vaikeaa keksiä esim. lämmintä ruokaa joka ei ällöttäisi jo ajatuksenakin. Viime viikkoina en ole pystynyt syömään oikeastaan olleenkaan mm. kalaruokia, pannulla paistettuja ruokia, pehmennyttä sipulia esim. kastikkeissa, monia liharuokia (varsinkaan jos niissä on yhtään näkyvää rasvaa tai kermakastike, urgh) jne. Vihersalaatit, ruskea kastike ja kerrosvoileivät ovat nekin tuottaneet tuskaa, samoin hampurilaisravintolassa käyminen (kun osui reissussa matkan varrelle ja vaihtoehdot olivat vähissä). Tulimme alkuviikosta kotiin muutaman viikon autolomalta, ja ulkomailla vasta olikin työlästä etsiä ällöttämättömiä vaihtoehtoja, kun mistään ei voinut etukäteen kunnolla tietää tai päätellä miltä mikäkin maistui, toisin kuin kotimaassa. Välillä osui nappiin, valillä piti epätoivoisesti nieleskellä ruokaa alas. Suu kyllä maistoi ettei tässäkään ruoassa mitään vikaa ole, mutta kun ei vaan tehnyt yhtään mieli syödä, vaikka kaiken järjen mukaan olisi pitänyt olla nälkä jos edellisestä syömisestä oli kulunut viisikin tuntia... Toisaalta taas joinakin päivinä olen pystynyt syömään jopa pizzaa. Monien ruokien alassaamista on helpottanut ripaus suolaa, vaikkei se terveellistä olekaan. Lisäksi vielä semmoinen seikka, että ruoan maun lisäksi ällötykseen vaikuttaa sen rakenne, siis se miltä ruoka tuntuu suussa. En voi kestää mitään, mikä tuntuu suussa hyytelömäiseltä "muhjulta", vrt. kuullotettu sipuli kastikkeessa tai kampasimpukat pizzassa (molempia kokeiltu huonolla menestyksellä). (Ihan kuin pikkulapsilla, joiden jogurtissa ei saa olla sattumia!) Monet entiset suosikkiruoat ovat jääneet nyt listalta, ja esim. ravintolassa joudun todella tarkkaan valitsemaan sellaista annosta, jossa ei olisi yhtäkään "ällöttävää" ainesosaa. Ja sekin vielä vaihtelee jatkuvasti, mitä pystyy syömään. Se, mikä maistui hyvin viime viikolla, voi ällöttää ihan toivottomasti tällä viikolla - ja se, mitä eilen ei voinut kuvitella koskaan syövänsä, saattaa maistua ihan hyvin huomenna. Tai sitten ei. Näitä pystyn nykyään syömään ilman suurempia ongelmia: - hedelmät - useimmat vihannekset - jauheliharuoat (ihme kyllä) - ruisleipä - rasvattomat kinkku- ym. leikkeet - keitetyt kananmunat - juusto - jogurtti ja viili - mysli - karkit Mites muilla? Oletteko pyrkineet/pystyneet syömään päivittäin tasaisesti kaikista ravintoaineryhmistä? Mulla ravinnon monipuolisuus on joinakin päivinä jäänyt Multivitan ja kalakapseleiden varaan...
  2. Meillä on nyt se tilanne, että ateistivanhempien 3-vuotias tytär osallistuu parhaillaan päiväkotinsa mukana lasten pääsiäiskirkkoon... Miten tähän on tultu? Siten että ystävällinen lappunen, jolla kirkkokäynnistä informoitiin, annettiin meille vasta eilen iltapäivällä ja muistin koko asian myöhään illalla. Juttelin pikaisesti kumppanin kanssa ja päätettiin että tyttö saa mennä, lähinnä siksi että oli iltapäivällä mulle julistanut innoissaan (hakiessani häntä kotiin): "Me mennään huomenna kilkkoon!" Koska lapsella oli omaa kiinnostusta mennä katsomaan mistä on kyse, tulimme/tulin siihen tulokseen että menköön ja osallistukoon. Vaihtoehto olisi ollut pitää hänet kotona aamupäivän ja viedä vasta kirkkokäynnin jälkeen päiväkotiin. Ei se olisi niin vaarallista, vaikka hän olisikin ehkä kuullut muiden puhuvan kirkosta ja tuntenut jääneensä jostakin paitsi; sekin olisi voitu keskustelemalla selvittää. Nytpä on sitten mukana. Meille sanottiin että tämä pääsiäiskirkko ei ole julistuksellinen, vaan siellä lähinä puhutaan elämän heräämisestä keväällä yms. Saa nähdä sitten... Miten siellä asioista kerrotaan ja mitä 3-vuotias saa siitä irti...? Luotan lapsen omaan kykyyn ottaa asioista selvää ja käsitellä uusia kokemuksia, ja olen valmistautunut juttelemaan asioista hänen kanssaan kotona jos kysymyksiä herää. Aion kysellä millaista kirkossa oli ja mitä siellä oli kerrottu, ja sen mukaan valottaa omaa käsitystäni aiheesta. Lapsi on hyvin verbaalinen, puhelias ja pohtivainen, joten meillä tuskin tulee ongelmia uskontoteeman kanssa. Tulevien mahdollisten kirkkokäyntien kanssa harkitaan taas erikseen miten toimitaan. En ole automaattisesti laittamassa lasta mukaan, mutta en myöskään ehdottomasti kieltämässä. Ensinnäkin en halua sulkea lasta ryhmän ulkopuolelle olettaen että hän haluaisi mennä kun muutkin menevät - tosin, jos joku mainittavampi kirkkojuhlavisiittipäivä olisi tiedossa, voisimme pitää lapsen kanssa silloin vaikka huvipuistopäivän tms. eli jättäää kokonaan menemättä. Toisaalta en halua luoda kirkkoteemalle mitään salaperäistä "kielletyn hedelmän" viehätystä, joka alkaisi ehkä sitä enemmän innostaa mitä jyrkemmin lasta kiellettäisiin sinne menemästä.
  3. pilvilinna, kiitos vastauksesta. Olen pahoillani kaikesta tuskasta enkä missään tapauksessa vähättele sitä. Ymmärrän että raskaus- ja aborttiuutiset satuttavat. Ja aika samanlailla se meikäläisiäkin kirpaisee, kun "muut" saavat lapsia vahingossa vaikkeivät edes tahtoisi. Yritin tässä herätellä keskustelua ja saada vastauksia niiltä kirjoittajilta, joilla nimenomaan seksuaalivähemmistöihin kuuluvien lapset osuvat arkaan paikkaan. Jostain syystä he eivät kuitenkaan ole postiani lukeneet tai eivät halua kommentoida. Ehkä tökkäisin tietämättäni jotain tabua.
  4. En viitsi mennä suoraan suden suuhun eli suljetulle puolelle, mutta ihmettelen vähän tässä. Anteeksi jo etukäteen, tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä vaan "avata silmiä". Erehdyin suljetulle puolelle lukemaan omien kokemusteni pohjalta, mutta onneksi en ehtinyt kirjoittaa mitään. Siellä "vitutusketjussa" moni kirjoittaja on syksyn mittaan sanonut aika suoraan että homojen ja lesbojen lisääntyminen vituttaa oikein erityisesti. Kuitenkaan kaikille lesboillekaan lapsi ei tuosta vaan putkahda yhden inseminaation tuloksena, vaan ongelmia voi olla milloin mistäkin syystä (sukusolujen luovuttaja, solujen pakkasenkesto, vastaanottajan kropan toiminta jne). Vähemmistöjen edustajat piikittävät niitä samoja hormoneita kuin heterotkin, käyvät punktioissa, toivovat ja pettyvät. Miksi se ei ansaitse vertaistukea vaan lyttäämistä? Onko heteroylemmyys tosiaan niin vahva, että koetaan että on etuoikeus saada lapsia, ja on hirveä loukkaus jos jotkut homot tai lesbot kehtaavat saada lapsia "jonon ohi"? Ilmeisesti seksuaalivähemmistöihin kuuluvien tulee pitää suunsa supussa, ts. sormet pois näppäimistöltä, tai korkeintaan jupista keskenään omassa karsinassaan jossain SETA-foorumilla (ps. kaikki homot ja lesbot eivät kuulu SETA:an). Kiitos ja anteeksi. Lisäys: Hyökkäilyn ja verbaalitaistelun sijan olisin oikeasti kiinnostunut kuulemaan perusteluja sille, miksi naapurin lesboparin raskausmahan tai vauvan näkeminen ottaa kovemmalle kuin naapurin heteroparin.
  5. ^ Kiitos ehdotuksesta, mutta nyt olisi haussa nimenomaan sellainen tonttulakki jossa on karvainen eli turkisreuna (ja mielellään tupsu). Tuossa NameIt'in hatussa näyttää olevan samanlainen fleece kuin esim. Br-lelukaupassa myytävissä (ja pelkkiä vauvakokoja?). Etsin edelleen karvareunalakkia, samantapaista kuin täällä foorumilla näkyy taaperoiden joulukalenterin 2. päivän kuvassa. Lapsi ei ole erityisen isopäinen. Meidän kohta 3-vuotiaan hattukoko on n. 50-52 cm.
  6. Mistä löytyisi lapselle tonttulakki, jossa on valkoinen karvareunus (tekoturkis)? Ei lettejä, poronsarvia tai muuta ylimääräistä.
  7. forgetmenot, myöhästyneet kiitokset vastauksesta! On ollut kiirettä ja unohdin jo kysyneenikin. Kun tosiaan tulin ne kengät jo koneessa pesseeksi, ei enää kannata desinfioida pohjia koska bakteerit olivat jo "levinneet" koko kenkään pesuveden mukana (onneksi tajusin sitten pestä koneen tyhjänä kuumemmissa asteissa). Ongelma poistui kun tuli jo niin kylmät säät että siirryttiin talvikenkiin, ja taidan vaan heittää kakkakengät roskikseen... Pidän tuon pohjanpesuvinkin mielessä tulevien tapausten varalle. Käsidesiä meillä ei ole mutta nestemäistä desinfiointiainetta kyllä.
  8. Koska meidän tyttö on ilmeisesti ollut foorumilaisten lapsista ainoa epäonninen, joka on astunut koirankakkaan, niin kokeillaas toista kysymystä: Mikä olisi sopiva kaulurin koko, suhteessa lapsen kaulan ympärysmittaan? Huuto.netissä on sattumoisin juuri oikean värinen kauluri tarjolla, mutta siinä ei ole tiedossa muuta kokoa kuin kaulanympärys, joka olisi pienimmilleenkin säädettynä n. 10 cm enemmän kuin lapsemme kaulanympärys. Tietenkään (fleece)kaulurin ei ole tarkoitus olla aivan ihossa kiinni, mutta silti 10 cm kuulostaa liian väljältä. En osaa arvioida onko tuo kauluri tarkoitettu esim. 6-vuotiaille, jolloin olisi turhaa ostaa sitä lapselle, joka täyttää talvella vasta 3 v. Minkä mitoituksen perusteella kaulureita uskaltaa ostaa sovittamatta? Kaulanympäryksen, ikämääritelmän vai muun?
  9. Tässäpä tyhmä kysymys: Puistosta lähtiessä tänään tyttö käveli tien viertä ja liukastui koirankakkaan. Tämä riemukas asiantila paljastui vasta kotona, jolloin kakkaa oli levinnyt kenkien pohjista välikausihaalarin jalkalenksuihin ja rattaiden jalkatukeen. Pyyhin kaikki mainitut ensin pariin kertaan puhdistuspyyhkeillä, sitten pesin haalarin ja jynssäsin rattaiden osaa perusteellisesti niillä pyyhkeillä. Kysymykset: - Miten sen rattaiden jalkaosan saisi puhtaaksi? Ei ole näkyvää kakkaa mutta haju on tympeä. Siinä päällyskankaassa on sellaista vähän verkkomaista pintaa, jota ei saa varmaan koskaan ainakaan pyyhkimällä täysin puhtaaksi, mutta kangas ei taida olla irrotettava. (Jätin rattaat pihalle ettei eteinen ala haista...) - Pesin kengät 30 asteessa kun sitä suositeltiin Viking-merkin sivulla. Sitten vasta tajusin että ulosteperäiset bakteerithan kuolee vain 60 asteessa ja yli. (Pesin äsken koneen tyhjänä, pesuaineen kanssa 90 asteessa, ettei koneeseen jää kakkapöpöjä.) Mitäs teen noille kengille: * Annan tytön käyttää niitä lumentuloon asti, vaikka bakteereja leviäisi sitten sukkiin, lattioille jne... Ei oikein houkuttele * Kokeilen pestä ne 60 asteessa vaikka menisivätkin pilalle (kaksi kertaa kuumempaa kuin pesuohje sallii...) * Heitän kengät roskiin ja ostan uudet (tai hyväkuntoiset käytetyt) kengät vajaan kuukauden käyttöä varten * Laitan tytölle talvikengät jo nyt, vaikka hikoaakin melko helposti ja kengät menevät varmaan rapakeleillä pilalle Ideoita...? (Tytöllä on ollut vain nuo yhdet nyt syksyllä puistokäytössä, kun tähän asti on hyvin pärjätty. Siistimpiä nilkkureita ei oikein voi hiekkalaatikolle laittaa, tai menevät pilalle ilman kakkaakin.)
  10. Sanasta sanaan sama, paitsi että meidän tyttö on 2v 8 kk vielä pari viikkoa. (Pituutta kotimittauksen perusteella n. 95 cm ja paino 15 kg.) Enimmäkseen 27-kokoisia syys- ja talvikenkiä olen ostelemassa.
  11. ^ Meidän tytöllä on Minymon välikausitakki, jossa on matala kaulus. EI kylläkään ole tämän vuoden malli, en tiedä ovatko muuttaneet kaavojaan mutta ajattelin silti mainita
  12. ^ Kiitos! Kyllä tuo ihan kivalta näyttää, eikä tässä kiirettä ole kun kesää riittää Jos kukat eivät irtoa sovinnolla niin jääköön tuunaamatta, menee varmaan ihan hyvin noinkin (ellei ole liian iso kuten useimmat 52/54-kokoiset vielä ovat, täytyy kokeilla).
  13. Mistä löytyisi parivuotiaalle olkihattu? Mielellään luonnonvärinen, ja lieriäkin saisi vähän olla. Mitä pelkistetympi sen parempi, niin sen voisi itse tuunata vaikka nauhalla tms.
  14. Apua... Ehkä tyhmä kysymys, mutta olisin hyvin kiitollinen mahdollisista vinkeistä: Mikä auttaisi tähän väsymykseen, kun ei kaiken päivää ehdi nukkuakaan? Meinaan menehtyä tähän alkuvaiheen väsymykseen. Se alkoi joskus 6. viikolla, ja nyt 8. viikon alkaessa on pahentunut niin että epätoivo alkaa vallata mielen. Nukun normaalit yöunet, mutta herkkäuniselle "normaali" tarkoittaa että herään joka yö 2-6 kertaa, enkä aina saa heti uudestaan nukuttua. Lisäksi oon useimpina päivinä ottanut 1-2 tunnin päiväunet (kaikkina päivinä ei voi jos täytyy hoitaa asioita). Mutta siitä huolimatta oon niin poikki ettei mistään oikein tule mitään. Fyysisesti olotila muistuttaa ylikeitettyä makaronia - jaksan hädin tuskin istua - ja aivotkin on niin hitaalla osan päivää ettei järki juokse. Aamulla heräämisen jälkeen on ehkä pari virkeämpää tuntia, sitten alkaa vajoaminen... Juon päivittäin sallitut 3-4 kuppia kahvia, en enempää (aiemmin join varmaan tuplasti tuon määrän). Iltapäivän kahvilla ei tunnu olevan piristävää vaikutusta, vaikka aiemmin se toimi. Haluaisin käydä kävelyillä, mutta en jaksa pukea päälle mitään aamutakkia haastavampaa. Pitäis kuitenkin jaksaa tehdä töitä koneella, siivoilla kämppää, pakata meidän yhteistä lomareissua varten, käydä ostamassa pari vaatetta... Ensin hirvittää se, etten jaksa tehdä kaikkea tarvittavaa ennen matkaa, ja toisekseen se, että reissu menee puoliksi hukkaan jos vaan torkun joka paikassa. Voiko väsymykseen vaikuttaa esim. ruokavaliolla? Onko tähän mitään muuta apua kuin aika?
  15. Täällä väitetään imetyksen lisäävän vauvojen aivojen valkeaa ainetta: http://www.dailymail.co.uk/health/article-2337374/Breast-really-best-want-brainy-baby-Just-THREE-months-breastfeeding-boosts-development-30.html
  16. Loppuuko tyttöjen lapsuus 128 senttimetriin? Pikkutytöille kaivataan lastenvaatteita - kaupat tarjoavat leopardikuvioita ja glitteriä Tytöt saavat poikia enemmän hellyyttä päiväkodissa
  17. Tutkimus: Suomalaispojat harjaavat hampaitaan surkeasti "Järkevät naiset katoavat äitiyden mustaan aukkoon" Lääkäri järkyttyi Suomen 2-vuotiaista: "Tällaisia lapsia ei ole ollut aiemmin"
  18. Kannatetaan - ja toivotaan, että jos hyväksi havaitaan, käytäntö jäisi pysyväksi.
  19. Kiitos Hibi ja Scarlet, täytyy tutustua noihin tarkemmin
  20. Mistä löytyisi 2-3 -vuotiaalle hupullinen kylpytakki, joka ei olisi tylsän valkoinen, mutta mielellään ei myöskään raidallinen? Myös Hello Kitty ja prinsessakuvatukset ovat pannassa. Löytyyköhän tällaista ihmettä mistään...
  21. 10-kuisesta asti jääkaappikylmää maitoa. Tytölle oli heti päivänselvää että äidistä tuleva maito on lämmintä ja tölkistä tuleva on kylmää
  22. Omasta puolestasi kiitän taas kommenteista ja vinkeistä. Emni, meidän tytöt on melkolailla saman kokoiset Pari viikkoa sitten oli 2-vuotisneuvolassa mitat 90,5 cm ja 13,2 kg. Kauttaaltaan sopusuhtaisen hoikka, pitkäsäärinen mutta ei rimppakinttuinen kuitenkaan. Tosin meillä ei ole tuota jännää erottelua lyhyt- ja pitkähihaisten kanssa. Tytölle olisi turhaa yrittää enää päälle 80-senttisiä vaatteita, olipa ylä- tai alaosa kyseessä. Uuteen kokoon on tänä vuonna näköjään siirrytty aika tarkkaan vuodenaikojen vaihtuessa. Ilmeisesti ensi syksyksi/talveksi voisi jo silmäillä 104-senttisiä! En taida vielä uskaltaa...
  23. Se on kyllä totta, että vaatteen malli ja merkkikohtaiset erot vaikuttavat - jotkut vaatteet ovat melkein liian pieniä jo ekalla käyttökerralla, jos niitä ei tajua ottaa käyttöön "ennen aikojaan" eli ennen kuin lapsi on lähelläkään vaatteen varsinaista senttikokoa. Ja toisaalta, onhan tytöllä nytkin päällä väljän mallinen pusero, jonka hihoja piti vähän kääräistä koska ovat hiukan liian pitkät. Siinähän taitaa ollaa sitä kasvunvaraa, mahtuu ainakin koko kevään Ja joidenkin mekkojen ja tunikoiden ym. kuuluukin olla väljiä - lisäksi moni vaate on toiminut pitkään ensin mekkona, sitten tunikana. (Tämä nyt taisi mennä jo off-topiciksi tai jaaritteluksi, mutta on ollut nyt pari rankkaa yötä tytön flunssan takia, niin pieni jaarittelu saa univelkaisen olon tuntumaan vähän normaalimmalta...)
  24. ^ Ok Tajusinkin juuri etten ole tainnut ostaa yhtäkään vaatetta varsinaisesti kasvunvaralla - jos sillä tarkoitetaan että otetaan vaate käyttöön vähän väljänä, jotta mahtuu pitempään - vaan aina ns. sopivaa, onkohan mussa jotain vikaa...!