muimui

Mun mielestä lapsia todellakin on eri tempperamentilla varustettuina, mutta en lähtisi piiloutumaan kasvattaja ihan kokonaan sen taakse. Voihan sisaruksetkin olla erilaisia, toinen helpompi, toinen haasteellisempi. Näin on ainakin ollut omassa lapsuuden perheessäni. Ja ainahan ne lapset kokeilee rajojaan, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Omani on niin pieni vielä, että ehkä on helppo vielä nyt puhua siitä, kuinka sitten aion tehdä, toteutus on haasteellisempaa Niinhän se on, että muut kasvattaa sun lapset aina paremmin kuin sä. Tällä viittaaan siihen, että ihmiset on kovia jakelemaan neuvoja, mutta eivät välttämättä aina tiedä ihan kaikkea.. esim. lapsen tai vanhemman taustoja. Luulen kuuluvani silti aika tiukan linjan kasvattajiin. Tietyt asiat vaan on sellaisia, että niistä ei lipsuta. Esim. koulun käyminen kunnolla tai hyvät käytötavat ja suvaitsevaisuus muita ihmisiä kohtaan on meille tärkeää. Toivoisin osaavani kasvattaa lapsen, joka myös on valmis tekemään töitä oman onnensa ja hyvinvointinsa eteen, hyvä koulutus ja ahkeruus esimerkiksi. Näissäkin asioissa vanhemman esimerkillä on varmasti suuri rooli, jos puhuu toista ja tekee muuta, ei voi olettaa lapsen ymmärtävän sanomaa. Sitten taas on niitä asioita, joita katsotaan vähän läpi sormien.. mies on esim. aika kova hemmottelemaan meidän tyttöä, tavaraa ja vaatetta tulee varmasti olemaan paljon. Yritetään silti pysyä kohtuudessa, ainakin melkein

Mulla vaan yksi keskeytynyt keskenmeno (5+5), mutta pelko jäi. Jos uusi raskaus alkaa, niin mitä jos silloinkin narahtaa ultrassa.. Jaksankohan enää. Miehen vastaus oli, että totta kai me yritetään vaikka menisi kesken. Jep, mutta itsestäni en ole enää varma. Suututtaa, ettei alkio vuotanut itsekseen ulos, vaan hölmönä luulin olevani raskaana, vaikka elämä oli sammunut jo 2 viikkoa aiemmin. Ja minä kun luulin saavani nauttia raskaudesta ilman pahoinvointia! Olisihan se pitänyt aavistaa, että siihenkin oli syy.. Kaikki se pettymys ja suru oli ihan yllätys, en voinut edes kuvitella, että keskenmeno sattuu näin paljon. Nytkin vaan mietin, että olisin jo viikolla 13+ .. Jos raskaaksi tulen, niin en osaa iloita ennen nt-ultraa, enkä aio kertoa kenellekään ennen kuin on pakko (ennen kuin maha näkyy..), jos niin pitkälle päästään.. Olen tosi pahoillani teidän kaikkien puolesta, jotka olette kokeneet useita keskenmenoja ja teidänkin, jotka olette mun kanssa samassa veneessä, eli ekaa kertaa (ja toivottavasti viimeistä) tässä suossa..

Samat liivit menee edelleen kun ennen raskauttakin. Tosin rinnat eivät enää ole yhtä kiinteät kuin ennen mutta onneksi eivät kutistuneet.. Puoli vuotta synnytyksestä myös ympärysmitta palasi ennalleen. Oli siihen asti noin 5 cm enempi.

Mulla on nyt ihan suoranainen viha päällä, Miksi miksi miksi ja miksi kukaan ei voi nyt tulla ja luvata mulle, että saadaan se plussa pian.. ja suututtaa, etten tiedä, milloin mahdollinen ovis sitten taas tulisi.. Surettaa, kun meidän piti jo kohta kertoa sukulaisille että saadaan toukonyytti, mutta ei..

^ voi mianro säkin tipuit toukokuisista.. jos jonkun, niin sinun olisin halunnut siellä pysyvän Tänään kävi miehen veljen tyttöystävä pallomahansa kanssa kylässä. Ihan jees fiilis, mutta haikeaksi pisti kun rupesin ajattelemaan kuinka mullakin kohta olisi, jos ei olisi mennyt kesken.. Olisin niin halunnut. Mutta jostain syystä toukokuun nyyttiä ei ollut tarkoitettu meille..

Moikka! Asun ihan Suomessa, mutta ollaan mietitty muuttoa noin vuodeksi jenkkeihin miehen opintojen takia. Silloin mukana olisi mahdollisesti alle 6 kk vanha vauva (jos suunnitelmista tulee totta..) sekä tämä esikoinen, joka olisi silloin noin 2 vuotias. Miten vauvan kasvua tarkkaillaan siellä? Kustannuksistakaan en tiedä vielä mitään, kun mehän ei olla sinne muuttamassa kokonaan, joten ehkäpä jokin matka/tms vakuutus korvaa lääkärikulut..? Toinen vaihtoehto olisi lähteä jo vuoden päästä, jolloin toivon mukaan olen aika viimeisilläni raskaana, mutta mitenköhän synnyttäminen/loppuraskaus jenkeissä menisi? Kiitos jos joku jaksaa vähän valottaa käytäntöjä Niin ja järjestetäänkö jenkeissä mitään äiti-vauvakerhoja? minä kun olisin varmaan kotiäitinä ja tylsäähän siitä tulisi olla kokoajan yksin..

Seksi alkoi sujua reilu kuukausi synnytyksen jälkeen ja sitten ne taivaat aukenivatkin! Koskaan ei ole ollut näin hyvää seksiä, eli hyvin kävi meillä

Kukaan ei ilmeisesti tunnusta kyselleensä. No, minä kyselin ennen. Nyt kun vähän enemmän tiedän asioista, niin en enää kysy. Aiemmin sitä jotenkin ajatteli asioita niin mustavalkoisesti, että niitä lapsia tulee jos haluaa, joten utelu ei tuntunut epäsopivalta. Nuorenpana asiat kuten lapsettomuus, keskenmenot ym.. ei edes käynyt mielessä. Hyvien ystävien kanssa keskustelu on sitten eri asia, sillon jokainen kertoo yleensä vapaaehtoisesti mitä haluaa. En siis utele pahemmin heiltäkään, jos huomaan että lapsiaihe ei kiinnosta. Ja useinhan vauvakuumeinen ystävä kyllä kertookin kuumeilevansa. Vieraammilta kysyminen on mun mielestä ehdottomasti epäsopivaa, kun ei tiedä taustoja.

Täällä on ollut vilkas keskustelu sankariäideistä, mutta mä voisin tuoda tänne kuvauksen henkilöstä "tuleva sankariäiti". Eli mulla on yksi kaveri, joka kovin mielellään kertoo mulle kuinka toimia vauvan kanssa, hänellä ei siis ole lapsia, mutta äitinsä on kätilö, mikä siis tekee hänestä jonkin sortin ekspertin vauvojen kanssa. Lopetin imettämisen kun tyttö oli vajaa 5 kk (maitoa ei tullut kunnolla, tyttö ei jaksanut imeä tyhjää rintaa ym..) silloin tämä kaveri otti tehtäväkseen kysellä minulta jatkuvasti miten paljon imetän, miksi en ja valistaa kuinka imetys luo läheisyyttä äidin ja vauvan välille jne.. ja epäili vielä, että painon pudotukseni olisi vaarallista ja uhka vauvalleni. Tiputin siis raskauskiloja, joita oli paljon. Tunsi asiakseen vielä kertoa eräästä sukulaisestaan, jolla maitoa tuli niin paljon, että hän hienosti imettää vaikka kuinka vanhaa vauvaansa. Mä kiehun vieläkin kun muistelen tilannetta! Mun mielestä se oli huipputörkeää ja ajattelematonta. Jos kyseinen kaveri vielä joskus ottaa asian puheeksi, niin kysyn kyllä suoraan, että mitä tämä sinulle kuuluu? Ja kerron, että olen kyllä ihan kykenevä tekemään sellaisia ratkaisuja, jotka ovat hyväksi lapselleni. No, kun tämä ihminen saa joskus omia lapsia, toivotaan, että kaikki menee täysin oppikirjan mukaisesti, ettei jonkun tarvitse tulla kertomaan hänelle miten olisi parasta elää ja tehdä Jos ei, niin aion kommentoida, että ei ollut asia niin mustavalkoinen vai mitä? Eräs niskakarvoja nostattava tapaus oli kun miehen vanhempien tuttava (jolla yksi lapsi) alkoi saarnaamaan minulle kuinka lapset, jos useampia aikoo tehdä, tulee tehdä putkeen! Siis wtf?! Olin vaan, että jaahas. Mitä se sille tai kenellekään kuuluu miten isolla ikäerolla me lapsia halutaan! Ja lisäksi olen juuri saanut keskenmenon, että kun aina vaan ei itse voi valita. Mitäs jos olisimme olleet lapsettomuushoidoissa jo ensimmäisestä? Mahtaa lapsettomista moinen määräys tuntua pahalta.. Mutta joo, muut kasvattaa sun lapset aina paremmin ja tekee muutenkin sun puolesta parhaat valinnat elämässäsi.

Tää on niin totta. "Minun mielestäni ainut oikea tapa tehdä tämä ja tuo on näin ja noin.." Synnytystavan lisäksi lisäisin tuohon listaan myös imetyksen. Nämä ovat asioita, joiden kuuluu vaan mennä yhdellä ainualla, oikealla tavalla! Ja jos ei mene, niin kerrotaan, kuinka lapsi on nyt kärsinyt/saanut traumoja/stressaantunut jne.. Mun ystävä, joka sai sektion pelon takia, ei todellakaan olisi henkisesti selvinnyt, jos olisi joutunut synnyttämään alateitse jos jokin olisi mennyt pieleen! Hän nimenomaan lykkäsi lapsen tekoa pelon vuoksi, joten kun raskautui oli vain oikeus ja kohtuus, että sai sektion. Ja jos joku väittää, että hän teki väärän ratkaisun, niin *sanonkomitä*.

^ Mä niin ymmärrän tuon odottelun ahdistuksen. Vaikka vasta ensimmäisiä lääkkeitä otan perjantaina, niin ahdistaa jo valmiiksi. Miksi helkkarissa tämä ei voinut tyhjentyä itsekseen heti kun kehitys pysähtyi?? Miksi piti luulla pari viikkoa olevansa raskaana vaikka elämä tuolla oli jo sammunut??

Mä ymmärsin niin, että jos vuoto ei ala perjantaina (otan sillon lääkkeet) niin soitan polille.. Soita ihmeessä huomenna lääkärille ja kysy lisätietoa!

^^ olen pahoillani tuulitukka Itsekin olen surullinen, mutta miehelle eilen totesinkin, että esikoisen kohdalla tämä keskenmeno olisi tuntunut varmasti vielä musertavammalta. Toivon sinulle pikaista plussaa ja kovasti voimia ja jaksamisia Mulla oli tänään aika sairaalassa lääkkeelliseen tyhjennykseen. Sain siis suun kautta otettavan valmistelevan lääkkeen ja perjantaina laitan itse loput lääkkeet emättimeen.. Toivottavasti vuoto alkaa heti, eikä kestäisi kovin pitkään. Haluaisimme alkaa mahdollisimman nopeasti yrittämään uutta raskautta. Niin kuin varmaan kaikki täällä. Tää on ollut kyllä niin tyhjentävä kokemus. En koskaan osannut kuvitella, kuinka suuri pettymys keskenmeno voi olla. Sitä ihan onnellisena ja innoissaan vaan suunnittelee vauvan tuloa ja pam, sitten suunnitteletkin tyhjennystä. Tää vaan tuli niin sokkina, eihän meille nyt näin voi käydä. No, miksi ei? kelle vaan voi näköjään käydä näin. Jotenkin sitä vaan pelkää pahinta, mutta mulla oli kuitenkin ne ruusunpunaiset rillit päässä ja ajattelin vaan, että kun ensimmäinen raskaus meni hyvin, niin kyllä tääkin. Pahinta oli, kun miehen veli soitti ja kertoi ihan innoissaan, että heille oli utrassa luvattu poikaa. Ja että voivatko tulla käymään. Ehkä tyhmää, mutta mä en kestä nyt nähdä raskausmahoja ja kuunnella ihania ultrakuulumisia, ehkä ymmärrätte. Ei huvita kertoa keskenmenosta, eikä ihastella heidän ultrakuviaan. Ehkä ensi viikolla kun olen saanut edes vuodon alkamaan ja päässyt pahimman järkytyksen yli.. Itku vaan tulisi jos joutuisin kuuntelemaan raskausjuttuja. itsekin jo niin odotin sitä masua ja muuta.. Jos uusi raskaus saadaan alulle, en varmasti uskalla luottaa siihen ennen kun nään sykkeen ja sillonkin oon ihan varpaat ja sormet ristissä.. Onneksi meidän ihana lääkäri on jo tarinoinut mun tietoihin niin, että pääsen automaattisesti sitten joskus ar-ultraan rv 8 hänen luokseen. Ja tämä vielä julkisella! Tsemppiä kaikille ja pikaisia plussia

^ joo voi alkaa vuotamaan itsekseenkin ja sitä toivonkin! Mutta luulen, että olis jo alkanut jos olisi alkaakseen.

Tänä aamuna paljastui keskeytynyt keskenmeno, rv 5+5 on pienen kehitys loppunut. Lääkäri sanoi, että heti kun tyhjennytvuoto on loppunut niin saa alkaa yrittämään uudelleen. Vi**umaisinta on se, että nyt vaan odotellaan kutsua lääkkeelliseen tyhjennykseen! ehkä jopa yli viikon! Ja mä en jaksa odottaa.. Miksi se ei ole tyhjentynyt itsekseen? Oon luullut olevani raskaana ja nyt huomataan, että kehitys onkin sammunut jo 2-3 viikkoa sitten.. Kunhan tää nyt ois ohi ja pääsis taas yrittämään..

Meidän toiselle lapselle tulee nimi, joka sointuu hyvin esikoisen nimeen. Pieni samankaltaisuus on mun mielestä kiva. Esikoisen kutsumanimi ei esim ole ensimmäinen nimi, joten toisenkin kutsumanimi tulee olemaan vasta toinen nimi. Ja nimessä tulee olemaan sama "tahti". Esimerkiksi mun mielestä kuulostaa jännälle jos nimet olis vaikka Pekka ja Daniel-Aleksander. Eli toinen ihan tavallinen ja toinen erikoisempi. Liika on kuitenkin liikaa, esim. Timo Petteri ja Simo Waltteri. Paitsi jos kutsumanimet on nuo Petteri ja Waltteri. Sillon ne on mun mielestä ihan ok.

Molemmissa raskauksissa kp 29-33 nega (kierto 29 päivää) ja vasta kun menkat olleet myöhässä viikon, eli noin kp 35-36 plussa. Molemmilla kerroilla oon kyllä vähän tiennyt jo olevani raskaana.

^^ joo, onhan se lähdettävä katsomaan noita vaunuja. Tuli ostettua Z-Linen twin riderit ja huomenna mennään palauttamaan ne Hölmöjä ollaan kun liian kiireellä ostettiin ne. Luultiin että tehtiin hyvät kaupat kun olivat edulliset jne.. Kaikille kyseisistä rattaista kiinnostuneille: olivat ihan hyvät maastossa, mutta vauva jäisi niissä ihan piiloon kun sisaristuimen laittaa paikalleen. Lisäksi kantokassille ei ole mitään kiinnitystä. Huomaan olevani perinteisen vaunukopan kannattaja sittenkin. Mutta hyvät rattaat niille, kelle nuo ominaisuudet istuu. Ja olivat muuten kevyt kääntää. Mä taidan lähteä katsastamaan baby joggereiden lisäksi sittenkin myös easy riderit, vaikka ovatkin vierekkäin istuttavat. Mutta voi olla, että sopii sittenkin meille kunhan vaan ovat tarpeeksi näppärät liikkuessa. Emmaljungaltakaan en oikein löytänyt kuin twin nitrot, mutta niissä on ihan liian pienet etupyörät talveksi..

Meillä oli toivottu ja suunniteltu vauva, mutta ihmiset vähän ihmettelivät ajankohtaa. Ollaan molemmat opiskelijoita ja asutaan vuokralla, nuoriakin vielä vähän päälle parikymppisiä. Ollaan kuitenkin naimisissa ja vauvan syntymän aikaan oltiin oltu yhdessä jo 6 vuotta. Joten mietittiin, että jos joku kehtaa kysyä, oliko vahinko, niin vastataan: "Joo, ollaan harrastettu seksiä 6 vuotta ja nyt unohdettiin miten ehkäisyä käytetään.." ja nyt toisella kierroksella voidaankin lisätä: "..ja vielä kaksi kertaa!" Mut oikeesti en ymmärrä tollasta utelua, mitä se kellekin kuuluu kuinka lapsi on alkunsa saanut?

^^ kiitos ihan tosi paljon vielä teille kommentoijille! Lahti onkin jo huomattavasti lähempänä

Kiitos alannee! Pakko varmaan tehdä itse matka tuonne Turkuun, vaikkakin matka on pitkä, mutta ettei tulisi hutiostoa. Samalla pääsee varmaan kokeilemaan vaikka mitä muitakin vaunuja.

^^ jee! kiitos tästä ketjusta, oon koko illan tutkinut tuplia ja aivan ihastunut (lukemani perusteella) Baby Jogger City Selecteihin. Tarvitaan ehdottomasti sekä talvella että kesällä käyvät vaunut ja näitä mainostettiin myös talvivaunuiksi. Niitä vaan ei taideta myydä kuin Turussa tai sitten tilaamalla netistä Ja pirun kalliit ovat! Kaikkinensa kahdelle pienelle hintaa tulisi 997 e, joten kokemuksia kaivataan! Onko joku käynyt katsomassa/kokeilemassa/ostamassa kyseiset vaunut?

Otin korun kokonaan pois rv 25 tienoilla. Reikä näkyy ja tulee varmasti aina näkymään. Ei tosin häiritsevästi. Ja olisi näkynyt ilman raskauttakin, jos sillon olisin jo ottanut pois, ainahan siitä joku jälki jää. Oishan noita raskauskoruja tosiaan ollut, mutta päätin luopua koko kapineesta.

-ponnistusvaihe oli saatanasta, mutta loppujen lopuksi synnytys oli paljon siedettävämpi ja helpompi kuin mitä olin pelännyt -eppari peräaukkoon asti on KIPEÄ!! mutta sen leikkaaminen ei tunnu miltään -epiduraali ei tunnu miltään, siis sen laitto, mutta kun se oli laitettu, olin taivaissa! -myös ilokaasu on ihana keksintö -jälkisupistukset on kamalia

Heh, 29 kg tyttö on nyt 5 kk ja oon pudottanut kaikki ja itseasiassa painan 3 kiloa vähemmän kuin ennen raskautta. Tuntu tosi pahalta, kun kiloja vaan tuli ja tuli. Loppuraskaudesta ihan itkin aina neuvolapunnituksen jälkeen. Terkka oli kyllä tosi ihana ja kannusti vaan, että kyllä ne lähtee kun päätät niin! Sairaalaan jäi 7 kg, eli kotona tiputettavaksi jäi 22 kg. Ekat 10 lähti helposti ja loput 12 kg tein aika paljon töitä. Lähipiiri kannusti ja mies lohdutti. Ehkä kuitenkin tutut ja kaverit luuli, etten pystyisi sellasesta määrästä pääsemään eroon. Ainakin muutama "ai lähtee" kommentti tuli, kun kerroin että kilot lähtee heti, kun olen siihen kykenevä.