muimui

Aktiivijäsen
  • Content count

    798
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by muimui

  1. ^^ sun omien viestien lopussa on kohta "muokkaa" paina sitä, niin pääset takaisin viestipohjalle
  2. Mua pelotti ja ahdisti synnytys, mutta lopulta olin jo niin tuskastunut raskauteen, etten meinannut malttaa odottaa synnytystä. Ja se meni hyvin. Menen seuraavaan synnytykseen hyvillä mielin sitten joskus tulevaisuudessa, vaikkakin varmasti jännittyneenä. Kaikki synnytyksethän on erilaisia. Mua auttoi ihmeen paljon juttelu terkan kanssa, myös synnärin henkilökunta oli aivan ihanaa ja sai mun olon rentoutuneeksi. Eräs ystäväni pelkäsi synnytystä niin paljon, että sai molemmat lapsensa sen vuoksi sektiolla. Minusta hyvä tapa, jos toinen vaihtoehto on kova pelko ja stressaaminen. Tsemppiä ja voimia kaikille pelokkaille! Tää ei ehkä auta pelkoon, mutta palkinto on mahtava ja kaiken arvoinen. Ottakaa asiat puheeksi rohkeasti terkan kanssa!
  3. Vauva makasi jalkojeni välissä sängyllä hetkisen kun napanuora oli niin lyhyt ja nostettiin sitten mun syliin. Olin jotenkin niin onnellinen ja itkin ja hoin miehelle että: " kato meijän vauva kato meijän vauva" Tyttö oli ensihetkistä alkaen maailman kauneinta ja ihaninta
  4. Rv 34 lääkäri ultrasi ja povasi 3600 g ja synnärillä käsikopelolla 3200 g. Tyttö painoi 3650 g , tällä kertaa ultraus oli tarkempi vaikka synnärin kätilö olikin varsin kokenut.
  5. Tyttöä luvattiin kolmessa ultrassa ( rv 18, 20, 34) ja tyttö tuli
  6. Meidän tytölle tulee kolmanneksi nimeksi mun toinen nimeni. Jos joskus toinen lapsi suodaan ja tulee poika, niin kovat paineet antaa toiseksi nimeksi Antero, se kun kiertää sekä mun että miehen suvussa toisena nimenä. Vaikkakaan en kovin kyseisestä nimestä välitäkään..
  7. Synnytys"lauloin" aaa, ooo ja uu matalla äänellä Lisäksi voihkin ja ponnistaessa karjuin välillä kuin hullu vaikka kätilö käski ponnistaa hiljaa! Antoi lopulta periksi kun sanoin että pakko huutaa Se oli mun tapa purkaa kipua pois, ulkopuolinen olisi varmaan luullut että mua sattui enemmän kun loppujen lopuksi sattuikaan. Jokaisella omat tapansa selvitä kivusta, mutta synnytyslaulu oli mun mielestä hyvä tapa!
  8. MKS

    Ei taida paljoa porukkaa olla Mikkelin alueelta, mutta jos jossain vaiheessa joku haluaa vähän tuoreempaa rapsaa lukea niin kirjoitan nyt kummiskin.. Eli kokemus MKS:ssa oli todella positiivinen Kaikki kätilöt olivat ihania ja huolehtivaisia, varsinkin kaksi kokeneempaa naista. Ennen kun siirryttiin synnytyssaliin, olimme miehen kanssa 1,5 päivää tarkkailuhuoneessa, jossa mieskin sai olla mun kanssa yötä. Synnytyssaliin päästessäni, synnärillä oli ruuhkaa ja ponnisteltiin toisen naisen kanssa peräkkäin ja kätilö juoksi vähän aikaa huoneiden väliä Silti kaikkii meni hyvin ja kun rupesin ponnistamaan kunnolla, kätilö onneksi kerkesi mukaan ja lisäksi tuli toinenkin nuorempi kätilö avuksi. Synnytyksestä jäi tosi hyvä fiilis Lisäksi hoitajat lapsivuodeosastolla olivat kaikki tosi päteviä ja kivoja!
  9. Synnyttäminen oli paljon helpompi kokemus kuin ajattelin! Varsinkin avautumisvaihe oli hyvin kestettävissä. Ponnistusvaihe toisaalta taas oli vaikeampi.. Kyllähän se synnytys sattuu, mutta tuntuu, että turhaan siitä pelotellaan! Lisäksi henkilökunta oli ihanaa ja sain kivunlievitykset juuri oikeaan aikaan! Ilokaasu oli huippu juttu!
  10. Supistuksia oli tullut laimeana parina yönä ja lauantai-sunnuntai välisenä yönä alkoivat taas jossain klo 4 maissa. Sunnuntai aamuna klo 8:45 lorahti ensimmäinen satsi lapsivettä, jonka jälkeen supparit jatkuivat laimeana ja klo 17 aikoihin taas lapsivettä. Siitäpä sitten jo synnärille..
  11. Mulla oli heti tyttö-olo, en tiedä miksi. Jotenkin vain tiesin, ehkä koska mun perheessä meitä siskoja on 3 ja vain 1 veli. Mutta sukupuolihan määräytyy siittiön mukaan, joten tuokin selitys on ontuva Miehellä on vain 1 veli, joten sielläkin päin sukua on tytön vuoro. Ja 4D-ultraus paljastikin, että tyttö tosiaan tulee muoks. kaikki muut veikkaavat meille poikaa, kuulema mahan mallista johtuen ja koska miehen suvussa on enemmän miehiä ja poikia.. Emme siis ole kertoneet, että tyttö tulee
  12. Uusin nimi on Pentu Ja taitaa vakiintua kastajaisiin asti
  13. Lopetin työt muuton takia jo ennen äippälomaa ja siirryin opiskelijaksi, mutta siis töissä ollessani olin saikulla ennen puoltaväliä yhteensä varmaan ainakin 3 viikkoa.. Tosi paha olo ja päänsärky vaivasivat kovasti. Antoivat Jorvissa ja tk:ssa helposti saikkua, sattui ymmärtäväiset lääkärit
  14. Itse ollaan toivottu lapsia nuorella iällä (minä 22 ja mies 21 v.) ja ensi tammikuussa siis syntyy esikoinen. Me ollaan jo naimisissa ja yhdessäkin oltu jo yli 6 vuotta.. Paljon kuitenkin saman ikäisiä, jotka ei ole todellakaan valmiita lapsien tekoon. Elämäntilanne vaikuttaa ennenkaikkea. Me ei haluttu jäädä odottelemaan vaikka opinnot kesken. Jos joku haluaa odotella, niin sekin on ihan ok. Eiköhän jokainen tiedä milloin itsestä on vanhemmaksi. olen kuitenkin sitä mieltä, että loputtomiin ei kannata odotella. Tästä esimerkkinä tätini, joka olisi vielä halunnut iltatähden, mutta 45-vuotiaana ei enää saanut (koki yhden keskenmenon) Mutta jos olisi lapsen saanut, niin hänestä olisi tullut vielä tosi hyvä ja jaksava äiti! Onneksi hänellä on yksi aikuinen poika..
  15. Hyvä ehdotus Salia!! Nykyään ei ole niin harvinaista sekään.. Oltiin viikko sitten neuvolassa ja terkka-opiskelija kysyi, tiedämmekö kumpi tulee. Vastasimme, että olemme saaneet kaksi kertaa tyttö-lupauksen ja että vaaleanpunaiset vaatteetkin on jo hankittu valmiiksi. Tytöstä kuullessaan terkka-opiskelija katsoi miestäni ja kysyi: " Niin, onko se sulle ihan ok?" tota öö... lisäksi kysyi myöhemmin mieheltä, aikooko tämä osallistua vauvan hoitoon.. Aikamoisia.. jälkeenpäin ollaan kyllä naurettu ja mietitty, että miehen olis pitänyt sanoa ettei hoida yhtään tyttö-lasta ja vain pojat olisivat tervetulleita
  16. Hipulle paljon paljon voimia
  17. Voisin ilmoittautua tähän ketjuun! Eli olen kotoisin tavallisesta tapakristitystä perheestä, samoin kuin mieheni. Koen kuitenkin tosi tärkeäksi kristilliset arvot. Mielestäni ne ovat hyvä osa yleissivistävää ja moraalista kasvatusta. Vaikka lapsemme ei valitsisikaan kristillistä tietä joskus aikanaan, niin arvot sopivat mielestäni silti meidän kaikkien elämään. Rakasta lähimmäistäsi, tee niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän jne ovat loistavia opetuksia! Lisäksi toivoisin, että lapsi voisi kokea seurakunnan turvalliseksi ja lämpimäksi paikaksi, olen ainakin itse saanut voimia vaikeuksien keskellä uskosta. En ole itse mukana enää seurakunnan toiminnassa, joskus olin isonen. Joulukirkkoon ajattelin miehen houkutella Mutta kunhan lapsi syntyy, niin ajattelin osallistua äiti-lapsi kerhoihin ja muihin perhetapahtumiin. On etuoikeus, että seurakunta järjestää tämän mahdollisuuden. Teiniongelmista sen verran, että ollaan jo valmiiksi mietitty suhtautumista esim. juomiseen ym.. mutta luulen, että rajat muotoutuvat sitten aikanaan, kun lapsethan ovat yksilöitä. Toisilla murroikä on vaikeampi kuin toisilla. Esim. miehelläni ei ollut kapinavaihetta ollenkaan! Ja olemme molemmat saaneet aika vapaan kasvatuksen. Itse tulen tod.näk. olemaan tiukempi.. Ehkä tähän vaikuttaa isäni alkoholismi, joka varjosti teini-ikääni..En voi sietää viinalla läträämistä. Huh huh, olipahan vuodatus, mutta ihanaa huomata, että edelleenkin lapsia halutaan kasvattaa kristilliseten arvojen pariin!
  18. Ihania vauvoja Voi tulis nopeesti tammikuu ja ois oma vaavi sylissä
  19. Raskausaikana atopia vaivannut välillä pahastikin lääkäri antoi onneksi hyvät rasvat, silmäluomille omansa ja kasvoille ja vartalolle omansa, joten nyt olen saanut sen pidettyä kurissa. Kuitenkaan missään vaiheessa ei ole kadonnut kokonaan ja jos jättää rasvaamatta, niin pahenee heti. Suosittelen ehdottomasti kaikille raskaana oleville atoopikoille ihotautilääkäriä!!! mulle tk-lääkäri antoi eka kasvoille sellasen rasvan, joka voi aiheuttaa courperosa-ihoa! Onneksi ei mennyt kauaa niin menin ihotautilääkärille, joka oikaisi tämän virheen ennen kuin tuli haittoja. Lisäksi rasva oli sellanen, jota ei suositella kovin paljon käytettäväksi raskauden aikana, tk-lääkäri ei tätäkään tiennyt.. Toivon todella, että synnytyksen jälkeen tää ihottuma jo helpottaa...
  20. Ollaan ostettu ihan kamalasti kaikkea vaunut, rintareppu, vanna, tutteja, leluja, kenkiä, sukkia, hiuspantoja, vaatteita hirmuinen kasa, hoitopöytä ym ym... lisäksi saadaan kehto ja mun vanha keinuhevonen. Vielä hankinnassa sitteri ja turvakaukalo sekä rintapumppu. Ja itseni tuntien luulen löytäväni vielä kaikkea "pakollista" ihanaa pienelle mäkin muuten ostin jo ennen yritysaikaa nallehaalarin ja farkut vaaville pelkäsin että niitä ei olisi enää myöhemmin.. lisäksi aloitin keräämään vauvalle pieniä satukirjoja raskauden alussa
  21. Poltin viimeisen tupakan kun odottelin testin valmistumista. Olin jo päättänyt, että plussatessani sauhuttelu loppuu siihen paikkaan ja niin loppui. Helppoa oli, vaikka olin polttanut 8 vuotta. Vauva antoi kummasti motivaatiota. Tsemppiä kovasti kaikille lopettajille
  22. Mulla on synnytystapa arvio ihan automaattisesti täällä eräässä Etelä-Savon kaupungissa! olen ensisynnyttäjä, en tiedä oisko sitä jos olisi toissynnyttäjä.. Kuulema sitten viikoilla 37-38 ja siihen kuuluu ultrakin musta tosi kiva, kun oon vähän synnytyspelkoinen..
  23. Täytän noin kuukausi syntymän jälkeen 23 v. Mies on on 21 v. Opiskelijoita molemmat
  24. Omissa häissäni yksi kavereistamme tuli sanomaan: " Mietittiin tossa että ootko paksuna kun menitte nyt naimisiin...?" MITÄ??? Vastasin, että aika pitkään oon ollut raskaana kun hääpaikka oli varattuna jo vuosi sitten!! (Olin siis raskaana, mutta se ei todellakaan ollut syy avioliittoon, jota oli suunniteltu jo lähes 1,5 vuotta..ja kun raskaus oli sillon niin alussa niin ei vielä kerrottu kellekään). Ja kuka enää menee edes naimisiin lapsen takia??!! Olin kyllä tosi vittuuntunut kaverimme kommentista, on niitä kivempiakin tapoja udella raskaudesta, jos kerran on pakko urkkia... kaveri sai kuulostamaan asian siltä että jos meille lapsi tulisi niin se olisi varmaan vahinko, loukkaavaa, kun lapsi oli kyllä todella suunniteltu ja toivottu.. Olis pitänyt varmaan tokaista että "Joo, vahinko kun kävi niin ei voinut muuta kun hakee papin aamenen, muutoin oltas kyl jo erottu" Jessus että sapettaa vieläkin...
  25. Luulen, että hekin, jotka eivät osallistu seulontoihin, haluavat kuitenkin käydä ultrissa. Ainakin osa. Ultranhan voi kai valita tehtäväksi myöhäisemmillä viikoilla..? Jolloin esim.turvotuksen mittaaminen ei ole enää kunnolla mahdollista. Me osallistuimme seulontoihin. niskaturvotusultraan ja myös rakenneseulaan (jonka otimme yksityisellä 4D kuvana). Halusimme rehellisesti tietää onko lapsi terve (niin terve kuin syntymättömästä voi tietää). Jos jotain olisi ilmennyt, en tiedä mitä olisimme päättäneet.. Varmaan riippuu esim.vamman asteesta. Omasta mielestäni seulat (ikävä nimi), ovat hyvä asia sen vuoksi, että niissä voidaan huomata vammoja/sairauksia, jotka vaativat hoitoa heti syntymästä alkaen ja voitaisiin mahdollisesti pelastaa lapsi nopealla toiminnalla. Ymmärrän niitä, jotka eivät halua tietää onko lapsella esim. downin syndrooma, mutta erinäisistä hoitoa vaativista sairauksista haluaisin ainakin itse tietää, jotta voitaisiin toimia lapsen parhaaksi.. Mutta nämä on aika vaikeita asioita, eikä mielestäni ole väärää tapaa toimia. esim. Siristiinan tarina oli koskettava, ja mielestäni hän teki niin oikein kuin sellaisessa tilanteessa voi tehdä..