Puhalluskukka

Jäsen
  • Content count

    10
  • Joined

  • Last visited

About Puhalluskukka

  • Rank
    Aloittelija
  1. Meillä myös valtava toive lapsesta, mutta raskaus pelottaa kovasti. Pelottaa, ettei mun keho osaa olla raskaana. Puolen vuoden sisään takana kohdunulkoinen raskaus, joka jouduttiin leikkaamaan ja keskenmeno rv 14+6. Nyt olen jälleen raskaana, ja pelottaa vietävästi! En edes tajunnut, että voisin tulla näin pian raskaaksi keskenmenon jälkeen, sillä mulla on yleensä muutenkin kovin pitkä kierto. Välillä yritettiin, välillä käytettiin ehkäisyä, kun oli niin ristiriitainen olo, pelko on niin kova, mutta myös toive ja halu saada lapsi on kova. No, nyt ollaan raskaana ja toivotaan ja rukoillaan parasta!
  2. Meillä on aivan ihana neuvolantäti. Meillä kävi 16.4. keskenmeno rv 14+6, ja senkin jälkeen olemme olleet yhteydessä neuvolatädin kanssa, saaneet häneltä paljon tukea ja rohkaisua ja tietoa meidän tilanteestamme. Kerran kävimmekin hänen luonaan keskenmenon jälkeen, olisimme saaneet käydä vielä enemmänkin, mutta emme kokeneet tarpeelliseksi. Puhelinitse olemme olleet kuitenkin yhteydessä. Lupasi myös, että nyt tässä tulevassa raskaudessa voidaan seurata tarkemmin.
  3. Autoa meillä ei ole, eikä tule. Taloudellisesti meillä on näin paljon helpompaa. Olemme myös kovia liikkumaan, etenkin pyöräilemään. Ihan pienen kanssa toki ei voi pyöräillä, mutta meillä täällä Joensuussa esim. bussissa pääsee lastenvaunujen kanssa ilmaiseksi. Palvelutkin ovat melko lähellä, joten kävellenkin pääsee useimpiin paikkoihin. Bussilla sitten esim. juna-asemalle.
  4. Kaikki lapsiaiheiset lehdet/kirjallisuus kiinnostavat. Meille tulee Meidän Perhe. Muita vauva-lehtiä lainailen kirjastosta Ja tarkkaan tulee luettua, ehkä sitten ehtii vain vähän valikoivammin, jos sen pienen joskus syliini saisin...
  5. Itselläni haaveena suurikin perhe, mies toivoo että vähintään kaksi lasta. Tosin karu todellisuus iskee pintaan: Takana yksi kohdunulkoinen ja yksi keskenmeno, nyt jälleen raskaana, ihan alussa, ja raskaus pelottaa niin vietävästi. Nyt tuntuu, että voi kun saisi edes yhden.
  6. Hei! Todella suuret pahoittelut teille, vauvanne menettäneille! Täällä kuulutaan kanssa huono-onnisiin odottajiin. Marraskuussa meille tuli kohdunulkoinen raskaus, joka jouduttiin tähystyksessä leikkaamaan. En kuulunut mihinkään riskiryhmään, mitään syytä ei löytynyt. Pian tulin kuitenkin uudelleen raskaaksi, pelko uudesta kohdunulkoisesta oli kova. Kaikki meni kuitenkin hienosti, ultrattiin monesti, syke näkyi, niskapoimu-ultrassa oli hienosti kasvanut, sydän sykki vahvasti, aivoista lääkäri sanoi, että ne ovat kauniit. Sikiö oli oikein vilkas, olimme onneissamme ja luottavaisia, että nyt mennään loppuun asti. Aloimme tekemään hankintoja. 16.4.2010 Rv 14+6 neuvolassa ei kuitenkaan löytynyt sydänääniä. Sydän oli pysähtynyt. Synnytin lapsemme vielä samana iltana. Häneltä ei löydetty mitään epämuodostumia, lääkäri sanoi että täysin normaali sikiö. Verikokeista sitten paljastui, että sairastin oireettomana parvorokkoa. Se voi olla sikiölle kohtalokas, aiheuttaa sydänlihastulehdusta, ja siihen meidän pienemme todennäköisesti oli menehtynyt. Otan osaa suureen suruunne. Meillä ainakin puhuminen on auttanut. Tässä suurena apuna ollut ihana neuvolantätimme. Netistä voi lukea monia keskenmenotarinoita, mutta koskaan et voi tietää, mikä pitää paikkansa juuri sinun kohdallasi. Meitä on auttanut, kun saimme kuulla, että parvorokon voi sairastaa vain kerran elämässään, että olen voinut saada sen mistä hyvänsä, vaikka kaupasta, että syyllistä ei pidä etsiä, vaan se on vain hyväksyttävä ja sen kanssa on elettävä. Että minä eikä puolisoni oltaisi voitu tehdä mitään voidaksemme suojautua tartunnalta, kyseessä oli vain äärettömän huonoa tuuria. Mitään ei myöskään olisi voitu tehdä, jos olisi huomattu, että olen saanut tartunnan. Parvorokkoon ei ole olemassa lääkettä. Valitettava tosiasia on myös se, että yleensä keskenmenoihin ei löydy syytä. Samoin kuin se, että keskenmenot vielä sykkeen näkemisen jälkeenkin ovat yleisiä, lähinnä siinä vaiheessa kai tuulimunaraskaudet sulkeutuneet pois riskeistä. Meille sairaalassa sanottiin, että heillä on kaltaisiamme potilaita päivittäin, niin kurjaa kuin se onkin.
  7. Olen aina inhonnut ananasta, mutta eilen mies nauroi raskauden vaikutuksia, kun yllätti minut suorastaan ahmimasta anaspaloja purkista
  8. Kerroin täällä uudesta raskaudestani kohdunulkoisen jälkeen. Valitettavasti pienokaisemme syntyi menehtyneenä 16.4. rv 14+6. Kaikki ultrat oli menny hienosti ja lapsi oli ollut kovin vilkas, mutta neuvolakäynnillä ei enää löytynyt sydänääniä. Ultrassa paljastui, että pieni oli ihan käpristyneenä ja sydän oli pysähtynyt. Lapsemme oli kuin pieni vauva, pikkuruisineen sormineen ja varpaineen. Kuollessaan hänelle oli jäänyt käsi suuhun, ja niin hän syntyi, käsi suussa. Nyt on paljastunut, että hänen menehtymisen syy ilmeisesti minun täysin oireeton parvorokko, joka verikokeista paljastui. Sen voi sairastaa vain kerran elämässään, todella huonoa tuuria että sain sen juuri nyt! Suru ja ikävä on suunnaton Suureksi yllätykseksi olen jälleen raskaana! En sitä voi uskoa, en edes tiennyt että voin tulla näin pian uudestaan raskaaksi! Kuukautisia ei ehtinyt välissä tulla. Olemme valtavan onnellisia, mutta samalla myös kovin peloissamme. Outoa, miten sitä voi tuntea näin voimakkaita ristiriitaisia tunteita. Vasemmalla puolella (mistä minun ku siis leikattiin), juilii kovasti. Odotamme että pääsisimme ultraan. Voi kuinka elämä voi olla niin haurasta. Pelottaa niin kovin, niin kovasti haluaisimme lapsen, mutta pelottaa että hänen käy huonosti, ettei kroppani jotenkin osaa olla raskaana. No, ei voi muuta kuin toivoa.
  9. Me mieheni kanssa tutkittiin vaihtoehtoja, ja todettiin melko kalliiksi. Sitä paitsi kun julkisella kuitenkin hoidetaan suhteellisen hyvin, etenkin kun lapsesta on kyse, niin ajattelimme, ettei vakuutus sen enempää paranna lapsen mahdollisia sairauksia. Vakuutuksen vuosimaksun summalla kun käyttää lapsen parikertaa vuodessa yksityisellä jos on tarvis. Ärsytti myös omavastuudeen suuruus joka tapauksessa, ja se, että se koskee vain yhtä sairautta kerrallaan. Niinpä päätimme, ettemme ota vakuutusta, mutta kukin tietysti taplaa tyylillään, enkä väitä, etteikö siitä mitään hyötyjäkään ole. Me vain emme kokeneet hyötyjä riittävän suuriksi hintaan nähden.
  10. Näin raskaana ollessa pelkään mahdottomasti, että tulee keskenmeno tai että vauvalle sattuu jotain. Takana on kohdunulkoinen raskaus, nyt tämä alkuraskaus pelätään sitä, kunnes saamme ultrassa tietää, kasvaako pieni oikeassa paikassa. 14.4.2010 Meille tuli keskenmeno (rv 14+6) saamani täysin oireettoman parvorokon takia, joka selvisi verikokeista. Nyt olen lähes hysteerinen, että itse ja mies pesee käsiä vähän väliä, suurimpiin kauppoihin en lähde, vähän kartan flunssaisia ihmisiä, kaikki vihannekset pesen tosi perusteellisesti... Pelkään, että tulee taas joku pöpö, joka voi olla pikkuiselle kohtalokas. Pelkään ylipäänsä kaikkea mahollista, mikä voisi aiheuttaa sikiöllä oireita. Pelottaa jä ärsyttää, kun naapuri polttaa tupakkaa, ja se haju tulee meidän makuuhuoneeseen --> voinko nukkua siellä huoletta? Pelottaa nouseeko sykkeet liian korkealle, että lapsen hapensaanti istukan kanssa heikkenisi jotenkin --> käytän vähänkään suuremmissa ponnisteluissa apunani sykemittaria. Olen peloissani jokaisesta mahannipistelyistä. Viimeraskaudessa pelkäsin myös oireettomuuttani. Neuvolantäti on onneksi ihana, suhtautuu ymmärtäväisesti, ja saan lähetteen sairaalan pelkoklinikalle. Noin yleensä, jos en ole raskaana, pelkään kaikista eniten petoeläimiä. Että kun kuljen jossain keskellä metsää, niin tulisi susi tai karhu ja raatelisi mut. Se olisi kamalata tapa kuolla! Yritäpä karhun nuuhkiessa näytellä kuollutta, karkuunkaan ei oikein voi juosta. En pelkää pimeää, hyönteisiä, käärmeitä, pahoja ihmisiä tai mitään sellaisia, mutta petoeläimistä olen nähnyt useinkin painajaisiakin. Ei kai tässä auta kuin hyväksyä tunteensa ja pelkonsa ja yrittää tulla toimeen niiden kanssa.