Decubal

Aktiivijäsen
  • Content count

    63
  • Joined

  • Last visited

About Decubal

  • Rank
    Tavis

Profile Information

  • Location
    Pirkanmaa
  1. Komps. Mielestäni tuollaiset hirviöt voisi steriloida. Oksettavaa. Kuvottaa miten kukaan voi tehdä noin pienelle puolustuskyvyttömälle vauvalle. Itkettää kun ajattelenkin asiaa.
  2. Joopa, mullakin näköjään sappihapot heittelee lääkityksestä huolimatta. Nyt ne olivat nousseet. Joten vielä ennen äitipolikontrollia yhdet verikokeet. Mun puolesta lapsiluku saa jäädä yhteen. Mulla on jo lievä RaDi, nyt hepatogestoosi. Vielähän tässä ehtis jonkinlaisen raskausmyrkytyksen kehitellä??
  3. heta w, Käyn nyt kerran viikossa labrassa verikokeissa ja kolmen viikon päästä on kontrollikäynti äitipolille, ellei sitten arvoissa ja olossa tapahdu mitään järkyttävää muutosta, sitten pitää mennä heti.
  4. Mulla on todettu nyt lievä hepatogestoosi, viikkoja todetessa 27 joten kyllä tää voi vaan tulla aikaisillakin viikoilla. Maksa-arvot on enemmän koholla, sappiarvot viitearvon yläpuolella. Sain Adursal-lääkityksen 2+ 2 tbl ja kontrollit viikon välein. Ainakaan vielä lääke ei ole helpottanut kutinaa. Niin ja mulla sitä kutinaa on kyllä koko vartalossa, ei varsinaisesti jalkapohjissa tai käsissä.
  5. ^ vinkan isoäiti on todella törkeä ihminen, pahoittelut. Oma äitini on huomautellut minulle painostani myös lapsuudesta asti joten tiedän miten pahalta voi tuntua. Murrosikäisenä olin aivan normaalipainoinen, nyt kylläkin ylipainoinen. Eikä ihme, kun on aina saanut kuulla olevansa läski. Yritän pitää äitiini mahdollismman vähän yhteyttä, sitten tulee aina niitä marttyyripuheluita, että miksi ei käydä kylässä ja soitella ym. ym. No miksihän. Miettis joskus vähän. Mutta eihän se mene perille koskaan, vaikka olen asiasta sanonut. Joten olen ihan tyytyväinen, että emme ehdi pitkän välimatkan vuoksi käydä kotiseudulla, en halua että se nainen pääsee yhtään arvostelemaan vartaloani varsinkaan raskauden aikana.
  6. curly, kiitos vinkeistä! Nyt vaivaa ei onneksi ole ollut pitkään aikaan, mutta pitää tarkkailla noita asioita kun seuraavan kerran vaiva ilmenee.
  7. Täällä myös ajoittaisesta närästyksestä kärsivä. Tämän närästyksen kanssa Renniellä olen yrittänyt pärjätä, piimällä ja maitotuotteilla. Ehkä maitohappobakteereja täytyy alkaa syömään ahkerammin jos se auttaisi myös. Mulla närästys ilmenee paineenomaisena kipuna rintakehässä ja säteilee selkään, ei kiva. Ylös asti mitään ei tule. Ruisleipä on alkanut närästää, sen olen varmasti huomannut, muuten tuntuu että on ihan sattumankauppaa mitä syö, närästää siitä huolimatta. Minulle on myös määrätty joskus epämääräisiin vatsavaivoihin Nexiumia. Tälläkin hetkellä olisi resepti odottamassa, mutta en uskalla sitä ottaa... nuo epämääräiset vatsavaivat ilmenevät yleensä aamulla. Vatsaa/suolistoa alkaa oikein kouristelemaan, koskemaan ja vessaan on PAKKO päästä, muuten tulee kakkonen housuun. Joskus on sen kivun takia kylmä hiki otsalla. Jonkin aikaa vessassa istuttuani vaiva alkaa helpottaa. Kukaan lääkäri ei ole keksinyt selitystä tälle vaivalle. Minulle on ehdotettu ärtyvää suolta, ja viimeisin lääkäri tuumasi että joillain ihmisillä nyt vaan on tällaisia kouristuksia vatsassa ja syöminen helpottaa yleensä??? Monesti mulla alkaa tämä vaiva esim. aamupalan jälkeen... Tuntuu ettei kukaan lääkäri osaa ottaa vakavasti tätä inhaa vaivaa, joka onneksi vaivaa nykyisin harvemmin. Siihen olen tosiaan tuota Nexiumia saanut, myös Libraxia joskus jonka pitäisi rentouttaa noita vatsan lihaksia/ärtyvää suolta. Mielestäni oireeni ei vain mene yksiin ärtyvän suolen kanssa.
  8. Kp 28 selkeä tulos Clearbluen testillä. Silloin oli inseminaatiosta 14 päivää kulunut, virallinen testipäivä siis.
  9. Mulle tuli just tänään pomolta kommenttia, ettei mulla vauvavatsaa juurikaan näy vaan näytän pikemminkin hoikistuneelta! Olen siis ylipainoinen, painoindeksi ennen raskautta 34 pilkku jotain. Harmittaa, kun haluaisin jo esitellä raskautta kaikille. No, ehkä se sitten vielä ehtii kasvaa...nyt on viikkoja 22 + 3.
  10. Voi wanda, olen pahoillani puolestasi! En oikein osaa edes sanoa mitään muuta kuin toivottaa voimia! Jaksaisitko kuitenkin vaikka soittaa neuvolaan ja pyytää, että pääset juttelemaan asioista? Viisi viikkoa tuossa olossa on hirvittävän pitkä aika. Älä tunne syyllisyyttä pahasta olostasi! Ja jos tosiaan tuntuu ettet pysty enää miehen kanssa parisuhteeseen, kannattaa perua/lykätä häitä kunnes asiat ovat selvinneet johonkin suuntaan.
  11. Kiitos Kasma, en loukkaantunut! Ihmeesti sitä vaan jaksaa, en tiedä mistä se voima oikein tulee, itsekin ihmettelen itseäni! Jaksamista myös sinulle. Arinetta, sulle todella paljon voimia. Uskon, että tekee kipeää, mutta toivon ja uskon että elämäsi muuttuu parempaan suuntaan.
  12. Pitkän mietinnän jälkeen haluan itsekin avautua tässä ketjussa. Tämä asia on mulle aika arka, joten kirjoittaminen ei ole helppoa... Olen naimisissa enimmäkseen suht onnellisesti ja rakastan miestäni, meillä on hauskaa yhdessä. Asiat mitkä minua tässä suhteessa ahdistavat liittyvät miehen juomiseen ja valehteluun. Noin kerran parissa viikossa tai kerran kuussa ( vaihtelevasti ) hän saattaa jäädä esim. töiden jälkeen "yksille". Yleensä kun tätä tapahtuu, miestä ei näy eikä kuulu töistä kotiin eikä hän vastaa viesteihin tai puheluihin ollenkaan. Joskus hän saattaa laittaa viestin, että tulee johonkin kellonaikaan mennessä, on kaupassa tai siis suoraan valehtelee jotain muuta ja ei sitten tulekaan. Eikä vastaa puheluihin. Sitten kömpii viiden, puoli kuuden aikaan kotiin kännissä. Muutaman kerran on tullut kotiin vasta seuraavana aamuna. Asiaa pahentaa se, että hän jäi viime syksynä kiinni pettämisestä. Annoin asian anteeksi, yritimme rakentaa suhteemme uudelleen mm. käymällä pariterapiassa ( josta ei ollut minulle paljonkaan apua, mies sai kuulemma jotenkin selkiytettyä asioita ) ja osittain onnistuimmekin siinä. Mies ei halunnut missään vaiheessa kuulemma erota tai vaihtaa minua keneenkään, nainen ei kuulemma merkinnyt hänelle mitään. No, kummasti sitä suhdetta oli vaan kestänyt jonkin pari kuukautta kun viimein sain hänet käräytettyä ratsaamalla puhelimen josta löytyi imeliä viestejä tältä naikkoselta. Eikä jäänyt epäselväksi mitä he olivat keskenään tehneet. Mies väitti, että on ollut vain kerran sängyssä tämän naisen kanssa, mutta enpä usko että on ihan kertaan jäänyt. Tietysti epäilen aina uudelleen kun näitä ryyppyreissuja tulee ja ei tulla esim. yöksi kotiin, että onko taas jokin uusi huora kierroksessa. Selityksenä on usein, että on sammunut jonkun tuttavan tai kaverin sohvalle. Mies on pimittänyt minulta esim. talousasioitakin, meillä on tiukka rahatilanne ja paljon velkoja, mutta näistä asioista en halua puhua tämän enempää... Tuntuu että osaako tuo mies ottaa enää mistään vastuuta? Toisaalta osaa, toisaalta ei. Toisaalta hän on maailman ihanin mies, toisaalta pettävä ja valehteleva sika. Hänellä on ollut burnout noin vuosi sitten ja mielestäni masennusta nyt, voihan se olla että nämä temput johtuvat suureksi osaksi siitä. Mutta tietenkään hän ei suostu myöntämään, että olisi nyt mitenkään masentunut tai käyttäytyisi omituisesti... Tuleva lapsemme oli hartaasti odotettu ja toivottu, kävimme lapsettomuushoidoissa jotta pieni murusemme saisi alkunsa. Nyt tätä raskautta vaan varjostaa se, etten pysty luottamaan mieheen yhtään. Välillä menee jo paremmin, sitten tämä ääliö pistää taas kaiken paskaksi ryyppyreissuillaan ja valehtelullaan. En tiedä miten kauan tällaista jaksaa. Eroaminen tuntuu hirvittävältä ajatukselta. En ole siihenkään valmis, mutta ei tämä näinkään voi jatkua. En vain tiedä miten saan miehen tajuamaan tämän. Tässäkin tämä ristiriita korostuu: mies tuntee syyllisyyttä teoistaan, mutta ei vaan voi hillitä itseään tekemästä näitä tekoja. Ahdistaa ajatuskin, miten pärjäisin vauvan kanssa yksin tai miten tämä ajoittainen stressi vaikuttaa vauvaan. Kiva sitten olla vauvan kanssa yksin kotona kun mies huitelee missä sattuu milloin haluaa. Entäs jos minulle tulisi nytkin vaikka jokin hätä tämän raskauden kanssa, ja tämä ääliö ei vastaa puhelimeen? Ja kuten sanoin, tämä tilanne on niin helvetin ristiriitainen, koska puolet ajasta olemme kuin vastarakastuneet ja puolet ajasta on tällaista paskaa. En tiedä mitä tekisin. Monet ystäväni ovat tietenkin olleet eron kannalla, ihmettelevät kuinka jaksan tätä temppuilua. En tiedäkään kuinka jaksan. Tunnen vain sisimmässäni, että erokaan ei ole mikään ratkaisu. Ahdistaa!
  13. Olimme 4 päivän matkalla Prahassa, lento oli lyhyt, mutta menomatkalla minulle tuli laskeutuessa niin huono olo, että oksensin. Tuntui muutenkin, että lentäminen ja koko matka verotti enemmän voimia kuin ennen, jotenkin ne paineenvaihtelut ym. ei tehneet mulle kyllä hyvää... Kaiken kaikkiaan reissu meni kyllä ihan hyvin ja hauskaa oli, piti vain lepäillä vähän enemmän.
  14. Sattuuko se pissakatetrin laittaminen??
  15. Olen nähnyt mm. unta, että synnytän pojan, jonka paino tuli selkeästi unessa esille: 5170g. Toivottavasti ei ihan noin iso kuitenkaan tule ! Näen paljon unia, ja jotkut ovat todella skitsoja, mutta juuri nyt ei tule muuta mieleen kuin tuo jossa tuo paino tuli niin selkeästi esille.