karate_mato

Olen nyt päätökseni tehnyt ja näinollen poistun foorumilta takavasemmalle. Tilanne on kaikkea muuta kuin hyvä ja suotuisa kasvattaa lapsi. Voimia teille kaikille

Amonet: Kiitos, sitä tarvitaan eledee: Nyt tietää kumpikin mahdollinen isä ja kumpikaan ei halua tulla isäksi, aborttia pyytävät tekemään. En tiedä mitä tehdä.

Älkää kiltit lynkatko minua ihan täysin, täytyy vaan purkautua jonnekin, koska pää aivan solmussa potenssiin 100. Olen harrastanut kahden miehen kanssa seksiä ilman ehkäisyä viime kuun aikana, jolloin tämä pienikin sai alkunsa. "Kauheinta" tässä on se että yhdynnöillä on väliä pari päivää ja kumpikin mies luulee, että söin pillereitä (muistavat niin syöntiajalta, enkä ole lähtenyt korjaamaan, myönnellyt vain, koska "eihän mulle vahinkoa voi käydä...") Toiselle kerroin tehneeni positiivisen testin. Reaktio ei ollut ihan sitä mitä toivoin. Kuulemma ei voisi edes saada lapsia (aiemman tyttöystävän kanssa yritetty ja käyty lääkärissä jne), toisaalta en jaksa uskoa tähän ettei voisi saada lapsia, koska olemme niistä puhuneet ja mies sanoi, että toivottavasti en tee niitä muiden kanssa ja että sitten joskus myöhemmin voidaan lapsia hankkia. Miksei kyvyttömyydestä saada lapsia puhuttu silloin, miksi vasta nyt kun sellainen olisi tulossa. Sanomattakin on selvää, ettei tämä mies halua isäksi nyt. Sitten on tämä toinen, jota ei voi edes mieheksi kutsua. Hänelle merkitsee vain raha, ulkonäkö ja koulutus ja on iältäänkin vielä nuori (täysi-ikäinen kylläkin ) ). En halua hänelle kertoa tästä. Haluaisin pitää tämän lapsen, koska koen (pitäkää ihan rauhassa typeränä, jos niikseen tulee), etten halua rankaista lasta siitä, että aikuiset eivät osaa käyttää ehkäisyä ja olen seurannut vierestä läheisen ihmisen aborttia ja hän miettii asiaa edelleen. Ei kadu, mutta miettii kyllä, että mitä jos olisi tehnyt asiat eri tavalla. Omalla mielenterveysongelmien historiallani, en tiedä kuinka kestäisin ajatusta abortista, se seuraa elämässä hamaan loppuun asti. Toisaalta pelottaa, että kuinka jaksan yksin (onhan mulla toki ihmisiä ympärillä, etten aivan yksin ole) pienen lapsen kanssa ja kuinka opiskelut (joista ei edes ole varmuutta kuin vasta heinäkuussa). Jos vaan tietäisi, että pääsen kouluun, niin ehdin aloittaa, keskeyttää joksikin ajaksi ja jatkaa kun lapsi sen ikäinen, että voi jättää hoitoon. En minä muutoin tämmöisiä miettisi, mutta en haluaisi olla ikuinen sossupummi. Pyydän vielä, älkää tuomitko. Tiesin ja olen aina tiennyt ehkäisyttömän (onko tuo edes sana ) seksin riskit, jotenkin sokeasti vaan luottaa siihen, ettei käy omalle kohdalle.

Kuollut vauva siitä minullekin mieleen tulee.

En kiinnittänyt huomiota oireisiin, koska niitä on ollut ennenkin ja menkat alkaneet. Jostain kumman syystä kuitenkin päätin tehdä testin, vaikka tuntui että menkat alkavat hetkenä minä hyvänsä ja positiivinen oli. Jälkikäteen ajateltuna olen kyllä ollut viime viikkoina normaalia väsyneempi ja juossut vessassa tiuhaan tahtiin.

Olen 22 kun vauva syntyy, mikäli siis pysyy matkassa mukana. Asun kerrostaloyksiössä ja miehen kanssa etäsuhde, aika näyttää osallistuuko lapsen elämään vai ei. Kun vielä saisi kerrottua...

Plussa pärähti eilen ruutuun. Nyt vaan toivotaan, että pysyy matkassa mukana.

En ole raskaana, tällaista suoraa lupaili: poika-tyttö-tyttö. Jännä nähdä pitääkö paikkaansa sitten joskus

Näinhän se menee

Välillä heiluttu alipainon puolella, tällä hetkellä 19,1 eli normaalipainoinen.