miimay

Aktiivijäsen
  • Content count

    65
  • Joined

  • Last visited

About miimay

  • Rank
    Tavis
  1. Synnytyksessä Sirpa Hasari.
  2. Kävin synnyttämässä ja meni loistavasti!! Imetysasiaan: Yksikään henkilökunnan jäsen ei yrittänyt käännyttää minua imettämään ja kätilö itse tuli osastolle siirtymisen jälkeen sanomaan "Käyn kysymässä lääkäriltä saako sinulle antaa estolääkkeen, niitä ei yleensä helposti anneta mutta sinun edellisistä lapsista on niin vähän aikaa että luulen maidon kuitenkin nousevan". Meni puoli tuntia niin sain lääkkeen. Pääsimme kotiin 2pv synnytyksestä ja arki alkoi rullata hyvin, olin todella huojentunut imetys-asian "ratkeamisesta". 9pv synnytyksestä kuitenkin rintani täyttyivät maidosta yhdessä yössä ilman pienintäkään ennakkovaroistusta! Petyin ja ahdistuin, lisäksi rinnat olivat hyvin täynnä ja kipeät. Menin heti aamulla terveyskeskuslääkärille joka konsultoi gynekologia puhelimitse.. gyne ei olisi suostunut antamaan estolääkitystä nykyisen tiukemman linjauksen vuoksi! Lääkäri oli kuitenkin mahtava; näki ahdistukseni, puolusti minua ja kirjoitti reseptin gynen ohjeiden vastaisesti. Gynen mielestä minun olisi yhä pitäny aloittaa imetys, vaikka vauva on jo ihan pullovauva... Onneksi sain kuitenkin lääkityksen, joka kestää 2 vkoa! Ilmeisesti tuo yksi osastolla saatu pilleri ei siis ollut ihan riittävä tapauksessani.... Itse synnytys meni täysin oppikirjojen mukaisesti ja pelkopoli-merkintöjen ansiosta meitä kohdeltiin hienosti koko aika sekä salissa että osastolla. Kätilö oli aivan poikkeuksellisen upea ja jäi vielä ylitöihinkin hoitamaan meidän synnytyksen loppuun.
  3. Mä olin viimeksi auki 9,5cm kunnes homma pysähtyi ja siirryttiin kiireelliseen sektioon. Nyt oon menossa taas synnyttämään ja en kuulemma ole enää ensisynnyttäjä, vaikka alateitse en ole vielä lasta ulos saanutkaan koskaan. Jotenkin olisin halunnut olla ensisynnyttäjän kanssa samoilla viivoilla, mut ei..
  4. Kysyin siis synnytyspelkolääkäriltä tuosta imetysasiasta, että jos en halua imettää niin saako estolääkitystä kun neuvolantäti oli sellaisesta maininnut. Sype-lääkäri sanoi että sitä ei anneta Hämeenlinnassa kuin terveydellisistä syistä. Tarkistin vielä, että nouseeko se maito sitten vaikka rintaa ei stimuloisi lainkaan (kun juuri ajatus maidon turhaan noususta ja taas kuukausien tihkumisesta minua ahdistaa, jos en kerta imetä) niin sanoi että nousee ja että he kyllä "kannustavat" imettämään kaikkia äitejä. Yiritin kysyä että saako vauva sitten heti/aina pyytämällä korviketta kun tarvii mutta en saanut oikein vastausta. Vähän pelottaa osasto-aika.. yritti tarjota imetystukihenkilöäkin mutta kun en halua?!
  5. Mä en haluaisi imettää ollenkaan. Viimeksi yritin mutta kovat sektiokivut jätti traumoja. Vauvan rinnallaolo sujui kunnes maito nousi ja vauva ei enää saanut otetta rinnasta, apua ei ollut pumppauksesta, rintakumista, ei mistään... homma meni todella ahdistavaksi ja jo sairaalassaoloaikana lopetin kokonaan. Sairaalassa käskivät pumpata 3h välein vauvoille maitoa, kotona vaihdoimme korvikkeeseen ja pumppasin vain pari krt päivässä.. maidon tulo lakkasi pikkuhiljaa mutta koin pumppauksen ym todella ahdistavana. Vaikka tissit olivat selvästi tyhjät ja maidon suurtuotanto jo lakannut, maitoa tihkui muistaakseni muutaman kuukauden! En haluaisi taas käyvän niin. Lisäksi koen todella ahdistavana sen että vauva olisi paljon rinnalla, en nauti ajatuksesta. Tiedän että kuulostaa itsekkäältä mutta pelkään etukäteen samoja syviä ahdistuksen ja masennuksen tunteita enkä haluaisi edes yrittää. Meidän sairaalassa ei kuulemma anneta maidon estolääkitystä kuin terveydellisistä syistä. Mielestäni se kuulostaa kamalan epäreilulta (ensinnäkin koska olen kuullut että joissain sairaaloissa saa kun vaan pyytää), "kärsisin" mielelläni maidon nousut, pinkeät rinnat, pumppauksen ja itsekseen lopettamisen ellen tietäisi että saan siitä kamalan ahdistuksen ( Kokemuksia?
  6. Kovasti kyselin aiemmin suunnitellun sektion kokemuksista. Ilokseni voin kertoa että olen käynyt pelkopolilla 4 kertaa ja kääntänyt kelkkani tyystin eli olen lähdössä avoimin mielin synnyttämään. Imetyksestä on kuitenkin traumoja ja toivoinkin että "saisin päättää" vasta synnytyksen jälkeen haluanko imettää vai en. Hämeenlinnassa ei kuitenkaan kuulema anneta imetyksen estolääkitystä ilman terveydellisiä syitä. Onko jollain tästä kokemusta, eikö henkistä syytä lasketa terveydelliseksi? Ajatus imetyksestä aiheuttaa suurta ahdistusta :/
  7. Kiitos Nat kullanarvoisista vastauksistasi! Kävin pelkopolin ekan käynnin, kätilön kanssa keskustelun ja itselleni jäi hyvä ja kuulluksi tullut olo tuosta käynnistä. Olen lukenut lähinnä kauhutarinoita kyseisistä käynneistä ja yllätyin että ihan hyvässä hengessä siellä niin itkin kun nauroinkin. Parin vkon päästä tapaan lääkärin.
  8. Kiitos Nat kovasti vastauksestasi! Itse koen jo terveydellisestikin etten uskaltaisi lähteä nyt synnyttämään alakautta.. aika "pelkopolille" onkin mulla jo ensi viikolle. Onko Natilla tai muilla kokemusta tai tietoa siitä, voidaanko naiselle sopia tehtäväksi sterilisaatio suunnitellun sektion yhteydessä?
  9. Meille tulee kolmas vauva! Kaksoset on silloin 1v 4kk, toukokuussa on LA. Ihanaa saada kesävauva näiden tammikuisten jälkeen niin kokee senkin (eikä tarvi tapella ulkovaatteiden kanssa niin kauheesti!). Raskaus oli suunniteltu tai ainakin harkinnassa, emme käyttäneet mitään ehkäisyä emmekä taaskaan odottaneet että raskautuisin ihan näin pian mutta sitä saa mitä tilaa! <3 Odotamme kauhulla ja onnella <3
  10. Synnytin tammikuussa kaksoset K-HKS:ssä. Synnytys kesti kauan ja päädyimme leikkuusaliin. Synnytyksestä on pahat traumat. Meille tulee uusi vauva toukokuussa 2012. Onko jollain tietoa miten voisi Hämeenlinnassa saada suunnitellun sektion synnytyspelon takia? Miten asiaa täytyy osata perustella? Neuvolantätimme kertoi että pelkopolilla meidän tulee varmasti käydä usein ja siellä yleensä odottajat taivutellaan synnyttämään. Olen myös kuullut että vaikka sektioajan saisikin niin jos synnytys käynnistyy itsestään aiemmin, ei suostuta leikkaamaan vaan on pakko synnyttää alakautta (jos siis mitään fyysisiä esteitä tälle ei ole). Olisi kiva kuulla kokemuksia...
  11. Mä haaveilen että meille tulee Brion Tuplaponyt, sitten kun lapset ovat isompia ja istuvat lähinnä jossain kauppakeskuksissa tai retki-päivillä tms.. Joskus vuoden päästä ehkä, kun ikää on 1,5v? Kenelläkään kokemusta? Teutonioiden loska -ominaisuuksista en osaa sanoa, kun en ehtinyt niitä viime talvena käyttää, mutta kääntyvät etupyörät ovat kyllä isot ja ne saa tarvittaessa lukittua helposti...
  12. ^Harmi kun ei täällä ole tykkään -nappia niinkuin facebookissa! Onnea!
  13. Tiedettiin heti parin kuukauden seurustelun jälkeen, mitä halutaan. Mulla oli jo seurustelun alussa kamala vauvakuume ja isännälle se tuli silloin parin kk jälkeen <3 Jätettiin ehkäisy pois ja 9kk seurustelua niin tulin raskaaksi, 12kk seurustelua niin mentiin naimisiin. Nyt nämä meidän esikois-kaksoset ovat 4kk ja mulla on ihan hullu vauvakuume. Alun alkajenkin mies halusi 2 lasta ja minä 3-4. Tällä hetkellä tilanne on kamala, koska mies haluaa edelleenkin vain 2 lasta ja ne meillä jo on. Minusta on epäreilua että saisin kokea raskauden vain kerran.. Olen tarjoillut kompromissia kolmesta lapsesta, kunhan kolmonen tehtäis nyt heti näiden kahden perään, ettei jäisi ihan yksin.. Miestä koko ajatuskin ahdistaa ja minua ahdistaa vielä enemmän.. tilannetta pahentaa se, että minulle on suunnitteilla terveydellisistä (ja kosmeettisista) syistä vatsanpeitteiden korjausleikkaus, jonka jälkeen ei uusia raskauksia enää suositella. Lapsiluku täytyy siis lyödä piakkoin lukkoon, ja nuoren ikäni vuoksi en halua miehen takia jättää lapsilukua näin pieneksi. Jos "tyytyisin" vain kahteen lapseen, katuisin sitä varmasti myöhemmin enkä voisi enää myöhemmin tehdä lisää.. (( Siispä, miehelle vauvakuume heti nyt!!!!
  14. Mä en ikinä osannut haaveilla kaksosista. Jos totta puhutaan, en ehkä ollut oikein edes tajunnut että kaksosia on olemassa tai ainakaan että mitä se tarkoittaa (vaikka teininä seurustelinkin pojan kanssa, jolla oli epä-identtinen kaksosveli). Sitten annoimme luojalle vapaat kädet.. puoli tuntia ennen ensimmäistä ultraa mun mielessä kävi ajatus "meidän tuurilla siellä on varmasti kaksi!" ja kun kätilö sitten sanoi ultra-kuvaa hetken tarkkailtuaan "Kerronko heti?" niin mä jo purskahdin itkuun. Onnesta, tupla-huolesta ja tietämättömyydestä! Kotiin päästyämme istuimmekin sitten tietokoneella koko yön aiheeseen tutustuen... kaikki meni hyvin, vauvat ovat pian 4kk enkä vieläkään usko että tämä on totta, että niitä on kaksi. Äitiys on ihanaa, olen maailman onnellisin vauvoistamme! Sekä kuumeilen jo lisää vauvoja..
  15. Tässä teille maha! Synnytyssalissa, raskausviikoilla 37+3! Painoakin tuli raskausaikana 30kg... *kuva poistettu*