Tinkuli

Täällä kans yksi vauvakuumeilija, jolla lievää ylipainoa. Vielä reilu vuosi sitten olin omissa mitoissani ja siis normaalipainon puolella mutta nyt on painoa kertynyt sellainen 10kg ylimääräistä ja mulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkitystä koitetaan tässä nyt saada kohdilleen, jotta pystyisin alkaa tuota painoakin vähän tässä pudottelemaan (ja ennen kaikkea pääsisin muistakin oireista eroon). Tuntuu niin epätoivoiselta edes laihduttaa, kun ei paino liiku mihinkään (korkeintaan pyrkii nousemaan ) vaikka ruokavalio on kunnossa ja harrastan liikuntaa mielestäni aika paljonkin nykyään. Jotenkin musta vaan tuntuu, että ei voida vielä alkaa edes yrittämään lasta, kun olen "näin ylipainoinen" (BMI 27 ja risat) ja pelkään, että miten tämä kroppa edes kestäisi raskautta, kun on tuota painoa jo ennestään...

Mua kans mietityttää ja pelottaa aika paljon raskausaika ja synnyttäminen. Olen kuumeillut omasta vauvasta jo vuosia ja nyt kun mulla on hyvä parisuhde ja elämä muutenkin mallillaan, niin olenkin alkanut epäröimään koko asiaa. Onko musta äidiksi? Onko tämä nyt varmasti oikea aika lapselle? Mietin että miten selviän raskaudesta, kun pelkään jo pelkästään sitä "kauheaa" alkupahoinvointiakin... Pelkään miten mun kroppa kestää (bmi jo nyt 27), miten selviän synnytyksestä, osaanko hoitaa lastani jne. Tänään musta tuntuu, että olen valmis yrittämään ja uskon vahvasti siihen, että mäkin selviän, kun niin moni muukin on selvinnyt. Huomenna sitten taas tekisikin mieli perääntyä koko asiasta ja lykätä sitä johonkin hamaan tulevaisuuteen odotellen parempaa aikaa... Onko tää ihan normaalia? Onko muilla ollut näin? Välillä tuntuu, että ehkä musta ei sitten olekaan äidiksi, kun näin kovin pelkään ja epäilen koko asiaa Olen kuitenkin jo 25-vuotias, joten en haluaisi enää kovin pitkälle lykätäkään tätä asiaa, varsinkin kun olen jo odottanut vuosia tätä sopivaa hetkeä.

Lapsi/lapset tulee saamaan miehen sukunimen, jonka aion itsekin ottaa sitten, kun menemme naimisiin.

Meidän lapsella tulee olemaan ristiäiset, koska molemmat kuulumme kirkkoon.

Kyllähän sitä muutama vauvanvaate on tullut jo ostettua, samoin kirjahyllystä löytyy yksi vauvakirja.

En juo normaalistikaan yhtään, joten en siis nytkään

27,4 näyttäis nyt olevan. En ole tyytyväinen mutta pienenen koko ajan

Lopetin Yasminet noin 4kk sitten, eikä kuukautisia ole kuulunut vieläkään. Mulla meni näköjään kropan oma hormonitoiminta ihan sekaisin noista pillereistä... Odotellaan nyt sitten se puoli vuotta ja jos ei vieläkään mitään kuulu, niin täytyy kai aloittaa joku hormonihoito avuksi. Jatkossa en kyllä pillereihin aio enää koskea.

Siskolleni ja parille hyvälle ystävälleni olen kertonut. Olen aika avoin ihminen ja tykkään, että saa tästäkin asiasta jutella jonkun kanssa. Aiotaan kertoa varmasti plussastakin sitten heti molempien perheille ja noille ystävilleni. Mitä sitä suotta salaamaankaan. Jos käy niin ikävästi, että tulee keskenmeno, niin yhtälailla kaipaan läheisteni tukea ja juttukaveria silloinkin.

Ollaan oltu yhdessä reilu 2 vuotta ja jätettiin nyt ehkäisy pois.