Suee

Ihanaa lukea vehnisplussista! Onnea hirmusti! Tulin raportoimaan, että ketjun aloittajan vehnisvauva syntyi tällä viikolla. Se on täydellinen. Plussatuulia kaikille, lisää näitä pieniä ihmeitä maailmaan!

Tulenpa minäkin kertomaan tänne loppuraskauden kuulumisia. Tuohon suihkuun kommentoin ihan ekana, että istualtaan täälläkin on suihkuteltu koko raskausaika. Jotenkin se lämpimässä vedessä seisominen aiheutti ihan järkyttävän pahoinvoinnin joka päättyi aina oksentamiseen. Tosi kivaa, kun on muutenkin limainen ja kamala olo, eikä sitten voisi edes suihkussa käydä Mä aloin silloin joskus 12. viikon jälkeen syömään säännöllisesti Postafenia oksenteluun. Sen kanssa mä oon tästä raskaudesta selvinnyt. En voi kuvitellakaan missä kunnossa olisin nyt, jos olisin vaan oksentanut 9kk sen 10krt päivässä. Vieläkään ei halua muistella helmikuuta, joka oli mulla sitä pahinta aikaa just ennen kuin sain lääkkeet. Eli nyt pari valittua sanaa Postafenista: Se on siis respetivapaa matkapahoinvointilääke, jota voi syödä teratologisen tietopalvelun ja mun kätilön mukaan koko raskausajan 1-2 tabua päivässä. Se on kolmiolääke, ja alkuun aiheutti todella voimakkaan väsymyksen. Se väsymys oli alkuun tosi kova juttu, mutta otin senkin mieluummin kuin oksentelun (olisin kyllä antanut vaikka leikata toisen käteni mieluummin irti kuin oksentanut enää kertaakaan..). Alkuun Postafen vaikutti siis niin, että sen kymmenen kerran sijaan oksensin enää viidesti päivässä ja olin väsynyt. Kun sitä jatkoi kuurina, alkoi oksentelu vähenemään koko ajan ja väsymys samoin. Keho tottui väsymyksen suhteen lääkkeeseen, mutta oksentelun se vei lähes kokonaan pois. Edelliset kuukaudet on siis menneet niin, että parissa viikossa on voinut tulla joku kahden päivän oksennusputki, jolloin olen taas oksentanut useamman kerran päivässä (ei kuitenkaan yhtään niinkuin silloin ennen lääkkeitä). Olen säännöllisin väliajoin kokeillut jättää Postafenin pois, mutta noin parin vrk:n päästä edellisestä tabusta on oksentelu taas alkanut. Se vaikuttaa siis etenkin kuurina vähän pidempään elimistössä. Vauva on kasvanut normaalisti keskikäyrillä ja ultrissa ollut oikein hyvinvoiva ja normaali. Mä en vaihtaisi Postafenia mihinkään, toisin kuin alkuun kuvittelin olen voinut nyt jopa NAUTTIA raskausajasta, kun olen tehnyt muutakin kuin oksentanut. Jos lääke mietityttää niin soittakaa sinne teratologiseen tietopalveluun, mä olen saanut sieltä tosi hyvää palvelua aina. Monet lääkärit ei tiedä tosta lääkkeestä eikä se tietenkään kaikille toimi, mutta Primperania kokeiltuani liputan kyllä niin tän lääkkeen puolesta. Ymmärrän ettei kaikki syystä tai toisesta lääkkeitä ota, mutta mä koin että mulla on voimat oksentamisen kanssa niin lopussa, ettei mulla ollut mitään vaihtoehtoa enkä ole hetkeäkään katunut. Voimia kaikille oksentajille. Mulla ei nyt vielä 38+5 olisi tää ilman lääkkeitä loppunut. Eli jos oma jaksaminen alkaa mietiyttää, niin MENKÄÄ ja VAATIKAA apua. Neljännellä lääkärikäynnillä, oltuani kaksi kertaa tipassa ja 2kk saikulla mä vasta sain vinkin että tätä lääkettä voi kokeilla. Se vaati itkemistä, huutamista ja sen tolkuttamista lääkärille että itse tietää, ettei tämä ole normaalia. Mä sain sanoa vaikka kuinka monesti, että ei ole normaalia enkä mä enää jaksa hetkeäkään tätä raskautta ja sain tosi ylimielistä ja kylmää kohtelua lääkäreiltä, mutta kannatti jaksaa taistella ja mennä aina uudestaan ja uudestaan. Nyt voin jopa harkita sitä, että kokisin tän raskaushomman joskus uudestaankin.

Juuri tänään 38+0 mietin, että miten olisi kannattanut valmistautua raskauteen, ja ajattelin tulla tuomaan terveiset tänne: Kannattaa ennen raskautta ja alkuraskaudessa treenata vatsa-, selkä-, ja jalkalihaksia. Ne joutuu mun mielestä kovimmalle koetukselle tässä, mutta hyvä lihaskunto näillä alueilla auttaa tosi tehokkaasti mm. niin, ettei tuu pahoja selkäkipuja kun maha alkaa painaa. Omaa kehon linjausta kannattaa myös tsekkailla peilin kanssa läpi raskauden, ettei selkään pääse tulemaan pahaa notkoa. Ja lantiopohjan lihaksia kannattaa treenata myös jo ennen raskautta, mitä isommaksi maha kasvaa, sitä vaikeampi niitä on tunnistaa. Plussaonnea kaikille kuumeilijoille!

Mun ehdottomasti eniten päällä olleet vaatteet on Mamaliciouksen farkut, jotka on menneet alkuraskaudesta lähtien ja istuu edelleen (kohta rv 39) tosi hyvin. Niiden masutuubi on tosi pitkä, alkuun pystyi käyttämään kaksinkerroin käännettynä ja nyt pitkä tuubi tukee isoa mahaa ihanasti. Toinen käytössä aktiivisesti ollut vaate on niinikään Mamliciouksen musta lyhyt hame jonka samaista masutuubiominaisuutta rakastan. Nyt jälkeenpäin ajateltuna paitoja ei olisi tarvinut yhtään, normimalliston pitkät paidat ja topit menee tosi hyvin mahan yli. Myöskään yksittäisiä masutuubeja en ole käyttänyt kertaakaan, kun normihousut/hameet ei joka tapauksessa mene päälle, ja mammavaatteissa oleva masutuubi + pitkä paita peittää mahan ihan täysin. Hooämmältä ostettu Mama-tukitoppi (stretch-matskua, vahvikkeet mahan ympärillä ja rintojen alla) oli ihana alkuraskaudessa, kun rintsikat puristi jatkuvasti eikä halunnut koko ajan ostaa uutta kokoa.

Okei, tyhmä kysymys: Onko ihan ok synnyttää piilolinssit päässä? Mulla on tosi huono näkö enkä käytä laseja oikeastaan koskaan, koska ne on musta epäkätevät (koko ajan tiellä, niiden yli ja ali ei näe mitään jne). Piilolinsseillä on menty reilut kymmenen vuotta, ja tuli vaan mieleen ettei kai voi olla mitään syytä miksi pitäisi olla lasit päässä synnytyksessä? Jos synnytys kestää ja silmät alkaa kuivua, voi tietysti aina pitää taukoa ja vaihtaa vaikka uusiin linsseihin. Mutta onko kenelläkään kokemusta aiheesta?

Se, pyydetäänkö napakoru ottamaan pois ultrassa riippuu ihan ultraajasta. Mulla on Kättärillä ollut kumpaakin, eli jotkut pyytää ottamaan pois, jotkut ei. Tosin sekin lääkäri joka ei pyytänyt ultrassa ottamaan korua pois muistutti, että kun lähden synnyttämään se on hyvä ottaa pois. En sitten tiedä onko tääkin lääkäri/kätilökohtaista, mutta kai ne sydänäänianturit ja istukan synnytys viimeistään (jos kätilö joutuu painelemaan mahaa) voi vaatia ottamaan korun pois, on se mitä materiaalia tahansa. Raskausajan napakorut taitaa olla polyplastia aika usein. Kannattaa kokeilla ensin jollain halvemmalla korulla miten iho kestää sitä materiaalia: itse en voi missään lävistyksissä pitää kuin titaania tai reiät ärtyy kamalasti. Mulla on nyt rv 34 edelleen ihan normaali titaaninen napakoru paikoillaan. Maha ei ole mitenkään valtava eikä napa oo pullahtanut ulos, eli tosi yksilöllistä se on. Itse en ottaisi mitään koruja pois ennen kuin ne alkaa häiritsemään, jos alkaa. Nännikorut oli pakko irrottaa jo rv5 kun rinnat alkoi turpoamaan, mutta muut oon ajatellut pitää synnytykseen asti jos tää meno jatkuu.

Mistä Helsingissä voi ostaa Tommee Tippee-tuttipulloja ja -tutteja? Nettikaupoistahan niitä saa, mutta kun kävisin mieluusti livenä ihmettelemässä niitä.

Perustin vaihto-halukkaille oman keskustelun

Ja minäpä aloitan: Vaihdetaan 2010 norsu-ulkohaalari tai Tutan harmaa collegehaalari 2011-jääkarhu-haalariin. Lisäksi kaipailen 2011-kestovaippoja. Vaihtarina voin tarjota 2010-pakkauksesta mitä vain valkoisia vaatteita, vanupukua ja Tutan sammalenväristä (?) bodya. Tai jotain muuta, jos mikään noista ei kiinnosta. Lisäksi minulla on nyt kaksi kappaletta imetysoppaita, eli toisen niistä saa joku halukas!

Tuolla 2011-äitiyspakkausketjussa oli tullut keskustelua siitä, että melkein kaikilla oli ajatus jostain vaatteesta tai tavarasta joka oli kivempi toisessa pakkauksessa kuin siinä omassa. Tässä ketjussa voi sitten huhuilla vaihtohalukkuutta 2010- ja 2011-äitiyspakkauksen tavaroiden/vaatteiden kesken. Oletuksena, että tuotteet ovat käyttämättömiä. Lähettäkää vastaukset vaihtopyyntöihin ihmisten inboxeihin ja kuitatkaa tänne mitä olette tarjonneet ja kenelle niin pysytään kärryillä! Tyyliin: ^ Tarjottu haalaria Sueelle Ja ei kun vaihtelemaan!

Mitä ihmettä tukivöissä nuo senttikoot tarkoittaa? Jos vyön kooksi ilmoitetaan vaikka 104, niin onko se mahan vai lantion vai minkä ihmeen ympärysmitta? Liitoskipuihin toivon tukivyöstä apua, ja olen ennen raskautta ollut 34-36-vaatekokoa, eli nyt olisi hakusessa tämän kokoiselle sopiva tukivyö.

Mulle tuli päätös tänään äippäpakkauksesta, eli toivon toivon että se 2010 sieltä tulee! Mutta hei, kun täälläkin on niin moni sanonut että "se ja se" on kivempi jomman kumman vuoden pakkauksessa, niin pitäisikö perustaa oma ketju niille jotka haluaisi vaihdella 2010 ja 2011-pakkausten sisältöjä keskenään? Jos saan sen 2010-pakkauksen niin haluaisin siitä ainakin vaihtaa toppapuvun 2011-pukuun. Eli olisikohan muitakin, joille olisi "must" saada joku tietty vaate tietyn vuoden pakkauksesta?

Tulenpa tänne kyselemään kun en muualta löytänyt vastausta: Meillä on siis esikoinen tulossa ja hirvittää tämä aktiivisuus. Ensimmäiset liikkeet bongasin jo joskus 14+-viikolla ja nyt 24+ on jo niin kamalat bileet mahassa että ahdistaa ajatus siitä että tämä vielä kovenee. Maha heiluu kun tyyppi potkii ja kääntyilee, tänään on jumpattu yli kymmenen tuntia putkeen. Toisaalta on huono omatunto kun jotkut joutuu olemaan huolissaan siitä ettei vauvan liikkeitä tunnu, mutta täällä kyllä pelottaa. Raskautta olisi edessä melkein neljä kuukautta, miten kovaa tämä sitten tuntuukaan/sattuukaan kun tyyppi on jo isompi? Mutta mun varsinainen kysymys vuodatuksen perään oli se, että huomasitteko superaktiivisten vauvojen kuluttavan myös äidin energiaa? Musta tuntuu että niinä päivinä kun ollaan superaktiivisia, niin itse meinaan kuolla nälkään vaikka syön ihan reippaasti. Voiko näillä asioilla olla yhteyttä vai kuvittelenko vaan?

Huaah, tatuointikuume täälläkin, mutta odottelen nyt rauhassa että saadaan elovauva ulos. En tosiaan ole kuullut minäkään kenestäkään (luottamastani) tatuoijasta joka suostuisi inkkaamaan raskaana olevan naisen. Mutta hei, törmäsin tällaiseen: Kaveri jolla on selkä tosi tatuoitu oli ollut synnyttämässä. Siellä ei ollut lääkäri suostunut pistämään epiduraalia kuvan läpi vaan oli ottanut musteettoman kohdan, ja sanonut ettei kannata sitä peittää jos vielä joskus aikoo epiduraalia synnytyksessä käyttää. Mistä tämä johtuu? Onko siis joku ihan olemassaolevia syykin sille, ettei lääkäri pistänyt epiduraalia kuvan läpi vai oliko se vaan ihan lääkärin joku oma juttu?

Huh, mille EN olisi itkenyt? Ruoanlaitto on kuitenkin mulle pahinta, ollut koko raskauden ajan. Ihan ensimmäiset ruokaitkut otin kun yritin avata sellaista tomaattipyree-purkkia, jossa on se avaussysteemi itsessään. Se avausrenkula kuitenkin jäi käteen eikä purkki auennut, joten siitä piti sitten itkeä (en edes perhettäni pysty ruokkimaan, voi minua surkeaa naista!). Olen itkenyt myös suklaakiisseliä, pullataikinaa ja pitsaa tehdessäni. Tuntee itsensä tosi tasapainoiseksi kun vollottaa niin että naama kastuu ja samalla moukaroi jotain taikinaa. Siis pienikin epäonnistuminen tai sen mahdollisuus herkistää, pitsankin kanssa itkin sitä kun olin lisännyt vasta osan jauhoista ja SE TAIKINA TARTTUI SORMIIN. Duh, kai se yleensäkin niin tekee siinä vaiheessa Mitään uusia ruokalajeja ei voi kokeilla kun sellaisen epäonnistumisesta seuraisi niin kauhea parku että jo etukäteen hävettää. Eilen itkin myös sille että lumet sulaa. Siis, ihanaa että sulavat, vihaan talvea, mutta se jotenkin sai tajuamaan ajan kulun ja että mun raskaus on ihan kohta jo ohi