Symbioosi

Aktiivijäsen
  • Content count

    1417
  • Joined

  • Last visited

About Symbioosi

  • Rank
    Addikti
  1. Pääosin avuliaita. Täällä ei ehkä niin tuppauduta, jos on joku tilanne päällä, mutta ovia avataan ja viiime talvena avustettiin rattaiden pukkaamisessa suojatien lumipenkan yli. Kivoin fiilis tuli kassajonossa. Esikoinen itki kantoliinassa ja toisella kädellä hyssyttelin. Nuori mies edellä reippaasti halusi auttaa ja latoi mun ostokset hihnalle. Olisin aivan hyvin selvinnyt itsekin, mutta ajatus on tärkein. Hissien käyttö kyllä herättää kummastusta. Laivalla erään erään keski-ikäisen herran piti päästä meidän ja parin vanhuksen kanssa väkisin samaan hissiin. Oltiin kaikki ihan puristuksissa ja kehtasi vielä neuvoa siirtämään rattaita sen viimeiset pari senttiä,että hän mahtuu paremmin sisään. Teki mieli sanoa,että mahasta päätellen, voisi olla terveydelle parempi kävellä ne pari kerrosta, kun ilman muita kantamuksiakin on liikkeellä. Totesin vain hymyillen,että vähän on pienet hissit.
  2. @ChimelliJoo, eihän se etukäteen stressaamalla parane.Olen varmaan liikaa lukenut artikkeleita siitä, miten vanhemmat ei anna lapselleen luovaa aikaa vaan pompottaa sitä eri harrastuksissa. Toisaalta on tosi ihanaa, kun lapsi puolen vuoden jälkeenkin muistaa niitä kivoja pieniä muistoja silmät loistaen. Hyvä pointti,että onpahan sitten vähemmän ruutuaikaa. Ruutuaika on ollut itseasiassa tosi helppo pitää hänellä vähäisenä, kun lähtee helposti mukaan kaikkeen. Ihan vain kysyy, jospa padin sijaan maalaisit, niin vastaus on joo. Persoonakohtaisia varmasti. Itsehän olen ollut ennen lapsia malliesimerkki siitä, millaista on aikataulutettu elämä, kun vapaa-aikaan piti saada mahdollisiman paljon kivaa. Vasta lasten myötä olen oppinut arvostamaan myös niitä ihan puhtaasti oleilun hetkiä.
  3. Tulin tänne päivittelemään ja herättämään keskustelua. Homma on lähtenyt ihan lapasesta. Lapsi on päässyt noin kerran kuussa ponin selkään. Sen lisäksi ihan innoissaan tanssitunneista. Jalkapalloa pääsee kokeilemaan ensi keväänä, kun ikää tulee tarpeeksi.Paikkakunnan vaihdoksen vuoksi, on eri käytännöt. Mitä, jos sekin on ihan tosi kivaa? Parin vuoden päästä esi/koululaisella saattaa olla neljä harrastusta, jos mikään ei tipu pois. Kyllä kieltämättä vähän hirvittää, riittääkö pelkät lomailut tauottamaan tarpeeksi,ettei arjesta tule liian kuormittavaa.
  4. Esikoinen oli jo 3v5kk, kun hän pääsi aloittamaan päiväkotitaipaleensa. Tässä vajaa vuoden aikana hän on vaihtanut kerran päiväkotiakin muuton vuoksi. Käsittämättömän hyvin on sopeutunut. Hän itseasiassa oikein odottaa, että koska on päikkypäivä. Toki hän ei ole vieläkään kokopäiväisenä, koska olen vielä nuorimmaisen kanssa kotona. Kevyt aloitus ja kaverin kaipuu-ikä varmasti auttoivat sopeutumista.
  5. Piti klikata auki, koska ei ole tullut mieleenkään,että lapset joisi kahvia. Itse join mummolassa samanlaisista kupeista maitoa, kun muut joi kahvia ja olin vallan tyytyväinen.Ei ole kyllä oma nelivuotias edes kahvia pyytänyt.
  6. Näinkö oon kirjoittanut. Vähänpä tiesin. Kuopus syntyi ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Istuin ammeessa suihkun kanssa, kun sen vaikutus lakkasi ja kipu alkoi todella, halusin jotain vahvempaa. No en ehtinyt. Kolme metriä ja paria supistusta myöhemmin ponnistutti. Ponnistuskipu oli aivan jäätävää, mutta onneksi kesti vain pari minuuttia. Esikoisesta en pystynyt liikkumaan. Kotona makasin suihkussa ennen synnärille lähtöä. Toisesta taas kotona liikuin, synnärille tullessa olin auki 4 senttiä ja siellä otin supistukset vastaan seinään tukien & ammeessa istuen.
  7. Sairaalassa oltiin kuopuksen kanssa n. 1,5vrk. Esikoisesta ehkä 4vrk, ihan varma en ole. Tuntui kuitenkin pitkältä ajalta.
  8. Ehkä tähän ei pitäisi vastata. En ollut synnytysten jälkeen kipeä jälkisupistuksia lukuunottamatta. Molemmat syntyneet yöllä ja aamulla liikkumista vaikeutti huimaus, mutta muuten olo on ollut ihan kaikinpuolin normaali.
  9. Samankaltainen kokemus. Oma olo oli vireämpi kuin myös vauvan. En tiedä oliko ponnistaminen helpompaa, kivuliampaa ja nopeampaa kyllä. Silti varmaan menisin lääkkeettä seuraavankin kerran. Helppo sanoa, kun lapsiluku on täynnä.
  10. Nostelen tätä vanhaa aihetta. En tykkää lokeroinnista tässäkään suhteessa, mutta ruokavalioni on lähes vegaaninen. Eläinperäisistä mukana on hunaja ja puolisoni kalastamat kalat. Muutos on tapahtunut pikku hiljaa, mutta lopullinen stoppi tuli tänä syksynä. Puoliso syö lihaa, mutta kotona tehdään ruokaa, joka sopii kaikille. Kuopus on näin ollen melko vegaanisella ruokavaliolla. Esikoinen syö päivähoidossa samaa kuin muutkin, vaikka se vähän minua ahdistaa. Vaikea kuitenkaan laittaa vegaaniruokavaliolle, koska kotona saa isänsä kanssa silloin tällöin juustoa tai retkellä grillimakkaraa. Kysymyksiin olen pyrkinyt vastamaan mahdollisimman rehellisesti. En nyt suoraan ole sanonut,että äidistä possujen tehotuotanto on eläinrääkkäystä, mutta olen kertonut maidon olevan tarkoitettu vasikalle, siksi sitä ei kotiin osteta. Muiden lasten maidon juominen onkin herättänyt ihmetystä. Uskoisin,että meidän ruokapuoli kotona koostettu hyvin. Pääsen sitä ravitsemusterapeutille ihmettelemään, kun neuvolassa tuli puheeksi.
  11. En ole koskaan ajatellut asiaa. Tarkka olen ainoastaan kengän mallista ja muista käyttöominaisuuksista. Esikoisella on yhdet käytetyt ja muut uusia, mutta kaikki kengät on jätetty kaappiin jemmaan kuopusta varten. Menee kiertoon, jos kuopus kasvaa ohi ennen käyttöaikaa esim. talvikengissä tai sitten kuopuksen käytön jäljiltä.
  12. Esikoinen on puhunut hevosista melkein siitä lähtien, kun oppi puhumaan. Hän saa 4 vee synttäreinä lahjaksi ponitunteja. Jalkapallo on toinen laji, mikä tulee puheisiin. Jos keväällä on innoissaan, niin pääsee futiskerhoon. Tarkoitus on tässä vaiheessa pitää kahta harrastusta ja niitäkin vähän vuorotella,ettei välttämättä joka viikko kävisi molemmissa. Herkällä korvalla kuulostellaan, jos kiinnostaakin joku muu juttu vielä enemmän.Tarkkana pitää olla siitäkin, miksi ei halua mennä jonnekin. Esimerkiksi pyöräily oli tovi sitten vastenmielistä, koska pelkäsi kypärän laittoa. Mökillä oli jäänyt isovanhemman laittaessa kypärää ihoa lukon väliin. Pienistä asioista voi olla kiinni.
  13. Esikoinen nukkui noin 1,5 vuoden ikään asti meidän vieressä. Omassa sängyssä samassa huoneessa sitten noin 2,5 vuoden ikään asti. Hyvin pitkään ja toisinaan vieläkin haluaa isänsä olevan vieressä siihen asti,että nukahtaa. Ikää nyt 3,5 vuotta. Kuopus nukkuu vielä kainalossa. Siirtyy sitten jossain vaiheessa esikoisen kanssa samaan huoneeseen. Onkohan se sitten helpompi, kun ei yksin tarvitse nukkua? Ei esikoisellakaan vaikeata ollut, kun edettiin tässäkin lapsen tahtiin.
  14. Sanoisin mielummin ei, vaikkei se ole ihan totta. Ne edeltävien viikkojen harkkasupistuksia kovemmat oli kuitenkin todella laimeita siihen, kun sitten oikeasti alettiin supistelemaan ja synnytys käynnistyi.
  15. Kuopukseni yllätti olemalla niin helppo ja hyväntuulinen vauva, ettei sellaista voi ollakaan. Oikeasti on siis olemassa vauvoja, jotka nukkuu mielellään autossa, vaunuissa ja sisällä muuallakin kuin sylissä.