Symbioosi

^Kiitos kommentista. Ehditään useampaan kertaan näitä makustelemaan. Nimi tuntuu niin isolta päätökseltä, että sitä ehkä jopa pyörittelee liikaa.

Meidän sukunimi on puu. Lajilleen en paljasta, mutta suomessa kasvava puulaji kuitenkin. Kuinka hölmön kuuloisia sen kanssa on esim. Vilja tai Pinja. Jos tulee poika, niin ongelmaa ei ole, koska kivaa luontonimeä en ole pojalle löytänyt.

Kiiskille tsemppiä. Toivottavasti tulee hyviä uutisia.

^Oi, kiitos. Tuli heti parempi fiilis ja vakuutin itselleni, että ovis vaan on ollut oletettua myöhemmin.

Aamulla olin vielä iloinen, nyt olen pienessä paniikissa. Sunnuntaina(kp 33/ 30-32) plussasin ekan kerran, tänään digillä toisen. Sain muutaman tunnin kuluttua stressin siitä, että viikkonäyttö näytti liian vähän. Voihan se ovulaatiokin olla toki myöhemmin, kun luulin. Silloin 1-2 hedelmöityksestä olisi oikea. Puoltaa myös edellisen kierron venyminen 40 päivään. Oon kuitenkin tosi huithapelisti seurannut kiertopäiviä aikaisemmin ja plussasin heti ekasta yk:sta. Silti hermostuttaa, jos hcg ei nousekaan tarpeeksi. :/ Lievää pahoinvointia, kyllä. Rinnat ovat tuplakoossa jo pidemmän aikaa. Oireet ovat normaalit ja järki sanoo, että älä hötkyä,ultrassahan sen sitten tietää. Mutta silti. Kiva, kun en ole ajatuksieni kanssa yksin.

Tein ekan testin heti herättyä sunnuntaina. Mies nukkui vielä. Testiin piirtyi hailakka vaaleanpunainen viiva ja ekat sanat multa taisi olla: "Voi v**, ei tätä osaa tulkita. Auta!" Ihan sellainen mukava herätys. Siinä sitten tuijotettiin viivaa yhdessä,että kyllä siinä viiva on. Olen tänään vapaalla ja digin tein aamulla. Nyt se odottaa tuossa keittiönpöydällä,että mies tulee töistä kotiin. Ei halunnut,että soitan, koska sitten voisi olla tuskaa pitää asiaa salassa koko päivän. Hän siis on perheyrityksessä töissä isänsä kanssa. Ihan ymmärretävää,että tekisi mieli heti kertoa iloiset uutiset. Ajateltiin kertoa läheisille varhaisultran jälkeen, joten vielä pitää hetki odotella.

Jos tämä nyt täällä pysyy ja digi vahvistaa huomenna plussan, niin kerrotaan isovanhemmille äitienpäivänä. Viedään ruusu ja kortti. Kortissa lukee,että onnea isoäidille tms. Anopin reaktio voi olla melko voimakas.Hyvällä tavalla siis.Tämä olisi hänen ensinmäinen lapsenlapsensa.

Kiitos kaikille. Kyllä me miehen kanssa aamulla sitä tuijotettiin, että on siinä viiva. Teen vielä tiistaina digin, niin ei ole sitten tulkinnan varaa.

Ai niin kp33/30-32

Olen todella huono näissä. Mitäs tuumii vaukkarit tästä?

Mä haluaisin jatkaa perinnettä. Varmaan samoista tunnepitoisista syistä, kun halusin perintösormuksenkin. Vaikka siinä ei ole timantteja pelkkä kultainen rinkula. Samalla tavalla nimetkin on "tavallisia".

Luulen, että nämä on kaikki piinailun aiheuttamia. Suurin ero on kuitenkin mun rinnat. Ne on niin turvonneet, että eivät oikein liiveihin mahdu. Onneksi omistan urheiluliivejä, jolla myös kipuilu pysyy poissa(ainakin siihen asti, kun ne vapauttaa..) Ainahan ne on kipeät ennen menkkoja, mutta eivät tälläiset. Oksu kurkunpäässä on varmasti kuviteltu. Meni parissa päivässä ohi. Menossa siis 31/30 ja yk1. Testaan vasta sunnuntaina, jos täti ei ennen kurvaa kylään. Viime kierto (ennen tätä yritystä) oli todella outo ja venyi 40 päivään. Senkään vuoksi en ole toiveikas tärpin suhteen. Edit. Tänään tuli hailakka viiva.

Hauska lukea näitä, nyt jopa ymmärrän testipiinailun. Yk 1 menossa ja raskaustestit kaapissa kummittelee mielessä. Kiertoni ei ole mitenkään erityisen säännöllinen, mutta yleensä ajoittuu keskimäärin 30 pv. Nyt siis mennään 29/30. Kovasti tekisi mieli testata, mutta negaa mielummin otan vastaan menkat.

En rajoita alkoholin käyttöä. Lähinnä juon viiniä hyvän ruoan kanssa tai nautiskellen yhden tai kaksi lasillista illan aikana. Ehkä muutaman kerran viikossa, toisinaan en ollenkaan ja toisinaan joka ilta. Humalahakuista juominen ei ole ollut sitten teiniaikojen. En pidä ongelmana muuten kuin,että mahdollisen tulevan raskauden salassa pitäminen voi olla vaikeeta, koska en ikinä illanistujaisissa kieltäydy punaviinistä ruokajuomana.

Tjottailulla mennään. Rajan yrityksen ja tsottailun väliin laitan ovulaation tikuttamiseen. Päiviä lasken ja tunnistan ovulaation suunnilleen limojen perusteella, mutta yritän olla ottamatta asiasta murhetta.

Etsimällä kuumeisesti isompaa taloa. Tämä eläinmäärä + vauva tietää ahdistavan ahdasta elämistä tässä kaksiossa, kun tuntuu nyt jo, ettei säilytystila riitä. Haluammaltamme alueelta on vain todella vähän taloja tarjolla.

Mä tilasin perhoset.fi:stä raskaustestejä valmiiksi kaappiin. Toimitus oli todella nopea.

En nyt sanoisi yritykseksi, ehkä tjot on oikea termi. Viime kuussahan kierto venyi toivottoman pitkäksi(41/30) Välillähän se on ollut epäsäännöllinen, mutta yleensä vaihteluväli on ollu 26-34pv ja kuitenkin keskimäärin 30pv, vaikka en ihan supertarkkaa kirjaa ole pitänyt. No siinä tuli useammat raskaustestitkin tehtyä, kun kaikki oireilutkin oli paljon voimakkaampia kuin yleensä ja niiden päälle huimausta. No siitä se ajatus sitten lähti. Ei enää odotella sopivaa hetkeä vaan jätettiin kumit pois käytöstä. Oikeasti en kuumeillut ollenkaan enkä kuumeile vieläkään. Ilmeisesti mun kroppa käy ylikierroksilla, kun ehkä sitä aikaa ei ole sen mielestä hukattavaksi. Tjottailu aloitettu 26.3 ja nyt siis mennään kiertopäivässä 28. Ollaan oltu naimisissa jo useampi vuosi ja molemmat on yli 3 kymmenen.

Eipä sillä ole väliä. Mieskään ei ole asiaa nostanut esiin, joten uskon, että suhtautuu asiaan yhtä neutraalisti.

Anoppihan toivoisi kovasti, mutta ei ikinä sano mitään ainakaan suoraan. Joskus asiasta vitsailee, mutta niin kauniisti,etten ikinä ole loukkaantunut. Olen niin pitkään seilannut eipäs-juupas-osastolla asian kanssa,että loukkaannun herkästi. Koen sen niin henkilökohtaisena kysymyksenä. Sen sijaan miehen isoäiti on välillä ihan kamala. Jos joskus raskaudun, niin hänelle ei edes huvita kertoa. Sieltä saattaisi tulla, mitä tahansa törkyä,kuten koska hankkiudutte elukoista eroon, uskonnon tuputtamista tms.

Mä en saanut apteekista poikkeuksellisesti palvelua, nyt kun olisin vähän tarvinnut. Yleensä siellä asioidessa joku tulee kysymään avuntarvetta. Nappasin sitten hätäpäissäni clearbluen paketin, jossa oli kaksi testiä. Luulin niitä siksi digitestiksi, mitä oli tv:ssä mainostettu. Ja pöh. Malttamattoman ja hermostuksissani tein sen toisen jo tänään. Näytti negaa, mutta en osaa siihen tuudittautua, koska ollaan vasta kp27 tai 28:ssa. Kierto epäsäännöllinen noin 25-35kp. Laskelmieni mukaan menkat pitäisi alkaa viimeistään ensi viikon alusta, todennäköisemmin jo viikonloppuna. Taustasta sen verran,että ei ole yhtään suunnitelmallisuutta takana. Käytetään kumia ehkäisynä ja tässä kierrossa oli yksi ainoa mitättömän pieni moka sen kanssa. Todennäköisyydet ei ole puolellani. Mutta mulle tuli sen jälkeen vahva olen raskaana olo. Viime lauantaista olen palellut, ollut jatkuvasti janoissani ja pahoinvoinut. Sunnuntaina tunsin selkeesti nippaisuja ja senkin jälkeen alavatsan seutu on muistutellut itsestään. Sen verran alankin puolesta bilsa on hallussa ja laskeskelin,että kiinnittyminen voisi silloin tapahtua. Voi olla,että olen kuitenkin vaan kipeä tai menkkaoireet olisivat tässä kierrossa poikkeukselliset. Oireiden kuvitteleminen ei sinänsä ole mahdollista, koska en niistä lukenut kuin vasta jälkeenpäin. Nyt siis viimeiset pari päivää lukenut täällä hysteerisenä kokemuksia. En edes tiedä, mitä tulosta haluaisin tulevan. Kiitos ja anteeksi, tästä hysteerisestä vuodatuksen mahdollistamisesta. Onko siis järkevintä odottaa viikonlopun yli, jos mitään ei muuta ei kuulu. Tiedän tavallaan,että on, mutta en tietenkään malttaisi. Haluaa vastauksen heti.

Me käytiin ennen naimisiinmenoa vääntö nimiasiasta. Loppujen lopuksi ei löydetty mitään kompromissia ja molemmat piti omat sukunimensä. Väännössä saatiin kuitenkin sovittua,että mahdollinen jälkikasvu saa minun nimeni. Minä muuten vähän hernehdin joulukorteista varsinkin alkuun. Nyt en enää jaksa, koska ne on ne samat ihmiset, jotka ei vaan opi.

Mies on muutamissa ystäviensä varpajaisissa käynyt. Osa on ollut aika pian ja toiset taas kuukausien päästä synnytyksestä. Minusta ainakin nämä ovat olleet örvellyksen sijaan illanistujaiset, jossa halutaan jakaa ilo ystävien kesken. En tiedä, millaiset omat fiilikset olisi. Tuskin negatiiviset, jos mies sellaiset haluaa pitää.

En kysele ja ahdistun itse sellaisista kysymyksistä(sukulaiset, arg..) Asiasta olen puhunut vain todella läheisten ystävien kanssa enkä heiltäkään kysynyt ikinä mitään. Tulee puheeksi, jos on tullakseen.

Mielenkiintoinen aihe. Minulla on samankaltainen tausta, kun aloittajalla. Olen hyvin läheinen sisaruksien kanssa, tosin ison ikäeron aiheuttamana vasta aikuisiän kynnyksellä suhteeni heihin muuttui tärkeämmäksi. Meillä ei ole vielä sitä yhtäkään, mutta omissa ajatuksissani olen ajatellut lapsiluvun olevan sitten siinä. Tilanne meillä on varmaankin vähän erilainen verraten keskiarvon mukaiseen "kuumeilijaan" tällä foorumilla. Mieheni on aina tiennyt haluavansa lapsia, mutta minä en. Vasta parin viimeisen vuoden aikana olen lämmennyt ajatukselle. Mieheni varmasti ajatuksissaan on miettynyt vähintään kahta jälkeläistä, mutta ainakin tämän hetkisen keskustelujen mukaan minun sanani on painavampi. Toisaalta olisihan hän jäänyt minun matkaani, vaikka olisin pysynyt ei lapsia-kannassani. Itsekästä ajattelua ehkä, mutta uskon yhden lapsen kanssa oma napa-ajalle olevan enemmän mahdollisuuksia.