Symbioosi

Aktiivijäsen
  • Content count

    1298
  • Joined

  • Last visited

About Symbioosi

  1. Kuopukseni yllätti olemalla niin helppo ja hyväntuulinen vauva, ettei sellaista voi ollakaan. Oikeasti on siis olemassa vauvoja, jotka nukkuu mielellään autossa, vaunuissa ja sisällä muuallakin kuin sylissä.
  2. Ja voipi käydä myös niin,ettei ne varsinaisesti mene vaan syntyy huntu päässä kuten oma kuopukseni. Esikoinen sai päähänsä pinnin, joten ns. holahtamiskokemusta vaille olen jäänyt. En tiedä nopeuttiko esikoisen kohdalla mitenkään, koska tahti oli jo siinä vaiheessa avautumisessa kiihtyvä.
  3. Ollaan mietitty asiaa siltä näkökulmalta, että mihin meillä on varaa ja toisaalta, miten monta harrastusta on jaksamisen kannalta järkevää. Lapset on vielä niin pieniä, että käytännön kokemusta ei ole. Esikoinen täyttää neljä ja hänen haaveensa ratsastustunneista olen luvannut toteuttaa. Lisäksi olen kysellyt muista kiinnostuksen kohteista sekä ollaan katseltu youtubesta mm. tanssivideoita. Jalkapalloa hän ainakin haluaisi kokeilla. Omia pettymyksiäni en haluasi toistaa, mutta en myöskään niiden pettymyksien takia liian herkästi tuputtaakaan. Meillä on äitini kanssa vähän eri näkemys mun harrastushaluista lapsena. Olin ujo,mutta olisin halunnut kokeilla vaikka mitä. Äiti lupasi, mutta oli sitten todennut,ettei mua ollut asia sitten kiinnostanutkaan ja monet kokeilut sitten jäi toteutumatta. Tähän peilaten olen ehkä liiankin innokas toteuttamaan lasten mielihaluja. Onneksi mulla on puoliso, jonka kanssa voidaan näitä miettiä ennen kuin alan lapselle asioita lupailemaan.
  4. Esikoinen ei ollut iisein vauva, mutta hän oli vain vähän huono nukkumaan ja halusi olla koko ajan sylissä. Kuopus on helppo, vaikka tällä hetkellä hänellä on levoton yö-vaihe. Rankinta on ollut parin vuoden ikäinen tahtoilija, joka ei vielä kunnolla osaa ilmaista itseään ja siinä sitten yrität tilanteita selvittää.
  5. Meidän lapset eivät juuri ole olleet hoidossa. Ekan kerran noin 4 kuukauden ikäisenä pari kolme tuntia.Kuopus on nyt melkein 9kk ja isovanhemmat ovat olleet hoitamassa häntä kaksi kertaa. Esikoinen ei ole vielä halunnut mennä yökylään ja hän täyttää keväällä neljä. Silti hän viihtyy vallan mainiosti päiväkodissa.
  6. Lapsille tuli aika tarkalleen 2v10 kuukautta ikäeroa. On toiminut tosi hyvin. Toki vaikuttaa esikoisen luonnekin. Välillä mietin kolmatta, mutta en kyllä enää varmaan jaksa kolmatta raskautta.
  7. Meillä on tällä hetkellä kolme makuuhuonetta, joista yksi on ylimääräinen "työhuone". Kaikki elämä tapahtuu alakerrassa, joten ollaankin muuttamassa samalla neliömäärän asuntoon, jossa on vain kaksi makkaria.
  8. Tästä huomaa, kuinka erilaisia me ollaan. Milaliinan kanssa kyllä samaa mieltä, en kuvailisi kipua mitenkään menkkamaiseksi jomotukseksi. Mä sanoisin oman kipuni alkavan alavatsalta ja leviävän kylkien kautta selkään asti. Jännästi siitä on enää sellainen utuinen muistikuva. Ponnistusvaiheessa ekassa kivun vei varmasti epiduraali, koska tokasta muistan juuri takamus räjähtää-tunteen. Molemmat ponnistusvaiheet silti nopeita(eka 14 min ja toinen pari minuuttia) Jännintä siinä oli,että en kummassakaan joutunut aktiivisesti ponnistamaan vaan keho ikään kuin toimi itsenäisesti. Yritin vain pysyä kyydissä mukana.
  9. Hauska lukea melko tuoreena kirjoitetut kokemukset esikoisen synnytyksestä. Kipukokemus oli tokassa ihan erilainen, vaikka supistukset tuntuivat kehossa samassa kohtaa. Jos ekassa jalat meni alta, niin toisessa oli alkuun pakko pysyä jaloillaan. Yhteistä molemmille oli,että etunoja helpotti supistuksen vastaanottamista. Kuopuksen synnytyksessähän kävi niin,että odotin niitä kovia supistuksia ennen lääkityksen pyytämistä.Koska eka synnytys oli nopeahko(7h) ja loppu varsinkin yhtä rytinää, osasin onneksi kellottaa niitä laimeita supistuksia, jotka pistivät vain hengittämään. Ihan lopussa vasta alkoi tosissaan sattua ja eihän siihen hätään,mitään puudutteita enää ehtinyt saapumaan. Ponnistus sattui tosi tosi paljon, vaikka kroppa toimi automaatiolla ja aikaakin siihen meni vain pari minuuttia. Heti synnytyksen jälkeen totesin, onneksi ei enää ikinä. En varmaan enää synnytä, mutta jos niin hullusti kävisi,menisin olosuhteista riippuen senkin ilman kipulääkitystä tai ainakin ilman epiduraalia. Ihan vain sen kokemuksen takia,että kuopus oli heti paljon virkeämpi kuin esikoinen. Tosin hällä oli melkein kilo enemmän painoa ja synnytyskin yli puolet lyhyempi. Sain kokea vauvan tissille ryömimisen ja oma olo oli paljon vähemmän utuinen heti synnytyksen jälkeen.
  10. Meidän Gessleinissä(2015) oli ja nykyisissä Phil&tedseissä on pehmeä vaunukoppa. En kyllä ymmärrä tälläistä suuntausta. Meillä on koppa aktiivisessa sisäkäytössä. Tälläkin hetkellä vauva nukkuu aamupäikkäreitä kopassa sohvalla.
  11. Molemmat alkoivat illalla. Toisesta säännölliset supistukset kello kymmenen maissa ja toisessa puolenyön maissa. Molemmat syntyivät yöllä.
  12. HYS

    Jatkan hyviä kokemuksia. Kätilöillä ja hoitajilla oli aikaa pysähtyä. Imetysohjausta olisi varmasti saanut, jos olisi enemmänkin tarvinnut. Itse viivyin osastolla vain 1,5 vuorokautta ja sain pitää huoneeni sen aikaa ihan yksin. Siinä vaiheessa, kun tehtiin lähtöä olisin saanut vasta vieruskaverin. Ainoa miinus tulee ruoasta. Salaatiksi en oikein lue tomaattisilppua, mutta eipä se sairaalaruoka ikinä kummoista ole ollut.
  13. HYS

    Kiva kuulla Salty ja varsinkin Maallinen olento, tuoreesta kokemuksesta. Toivottavasti pääsen pian kertomaan omasta kokemuksesta.
  14. HYS

    Lukisin mielelläni uusia kokemuksia. Kivan positiivinen ketju, joten luottavaisin mielin sinne oon menossa.
  15. Olen pahoillani Ewwwie. Kemiallinen kuitenkin kertoo, että yritystä kiinnittyä on ollut. Niin toivon, että jo ensi kierrossa olisi taikaa ja saisit kaksi viivaa joululahjaksi.