Symbioosi

Aktiivijäsen
  • Content count

    1292
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Symbioosi

  1. Ja voipi käydä myös niin,ettei ne varsinaisesti mene vaan syntyy huntu päässä kuten oma kuopukseni. Esikoinen sai päähänsä pinnin, joten ns. holahtamiskokemusta vaille olen jäänyt. En tiedä nopeuttiko esikoisen kohdalla mitenkään, koska tahti oli jo siinä vaiheessa avautumisessa kiihtyvä.
  2. Ollaan mietitty asiaa siltä näkökulmalta, että mihin meillä on varaa ja toisaalta, miten monta harrastusta on jaksamisen kannalta järkevää. Lapset on vielä niin pieniä, että käytännön kokemusta ei ole. Esikoinen täyttää neljä ja hänen haaveensa ratsastustunneista olen luvannut toteuttaa. Lisäksi olen kysellyt muista kiinnostuksen kohteista sekä ollaan katseltu youtubesta mm. tanssivideoita. Jalkapalloa hän ainakin haluaisi kokeilla. Omia pettymyksiäni en haluasi toistaa, mutta en myöskään niiden pettymyksien takia liian herkästi tuputtaakaan. Meillä on äitini kanssa vähän eri näkemys mun harrastushaluista lapsena. Olin ujo,mutta olisin halunnut kokeilla vaikka mitä. Äiti lupasi, mutta oli sitten todennut,ettei mua ollut asia sitten kiinnostanutkaan ja monet kokeilut sitten jäi toteutumatta. Tähän peilaten olen ehkä liiankin innokas toteuttamaan lasten mielihaluja. Onneksi mulla on puoliso, jonka kanssa voidaan näitä miettiä ennen kuin alan lapselle asioita lupailemaan.
  3. Esikoinen ei ollut iisein vauva, mutta hän oli vain vähän huono nukkumaan ja halusi olla koko ajan sylissä. Kuopus on helppo, vaikka tällä hetkellä hänellä on levoton yö-vaihe. Rankinta on ollut parin vuoden ikäinen tahtoilija, joka ei vielä kunnolla osaa ilmaista itseään ja siinä sitten yrität tilanteita selvittää.
  4. Meidän lapset eivät juuri ole olleet hoidossa. Ekan kerran noin 4 kuukauden ikäisenä pari kolme tuntia.Kuopus on nyt melkein 9kk ja isovanhemmat ovat olleet hoitamassa häntä kaksi kertaa. Esikoinen ei ole vielä halunnut mennä yökylään ja hän täyttää keväällä neljä. Silti hän viihtyy vallan mainiosti päiväkodissa.
  5. Lapsille tuli aika tarkalleen 2v10 kuukautta ikäeroa. On toiminut tosi hyvin. Toki vaikuttaa esikoisen luonnekin. Välillä mietin kolmatta, mutta en kyllä enää varmaan jaksa kolmatta raskautta.
  6. Meillä on tällä hetkellä kolme makuuhuonetta, joista yksi on ylimääräinen "työhuone". Kaikki elämä tapahtuu alakerrassa, joten ollaankin muuttamassa samalla neliömäärän asuntoon, jossa on vain kaksi makkaria.
  7. Tästä huomaa, kuinka erilaisia me ollaan. Milaliinan kanssa kyllä samaa mieltä, en kuvailisi kipua mitenkään menkkamaiseksi jomotukseksi. Mä sanoisin oman kipuni alkavan alavatsalta ja leviävän kylkien kautta selkään asti. Jännästi siitä on enää sellainen utuinen muistikuva. Ponnistusvaiheessa ekassa kivun vei varmasti epiduraali, koska tokasta muistan juuri takamus räjähtää-tunteen. Molemmat ponnistusvaiheet silti nopeita(eka 14 min ja toinen pari minuuttia) Jännintä siinä oli,että en kummassakaan joutunut aktiivisesti ponnistamaan vaan keho ikään kuin toimi itsenäisesti. Yritin vain pysyä kyydissä mukana.
  8. Hauska lukea melko tuoreena kirjoitetut kokemukset esikoisen synnytyksestä. Kipukokemus oli tokassa ihan erilainen, vaikka supistukset tuntuivat kehossa samassa kohtaa. Jos ekassa jalat meni alta, niin toisessa oli alkuun pakko pysyä jaloillaan. Yhteistä molemmille oli,että etunoja helpotti supistuksen vastaanottamista. Kuopuksen synnytyksessähän kävi niin,että odotin niitä kovia supistuksia ennen lääkityksen pyytämistä.Koska eka synnytys oli nopeahko(7h) ja loppu varsinkin yhtä rytinää, osasin onneksi kellottaa niitä laimeita supistuksia, jotka pistivät vain hengittämään. Ihan lopussa vasta alkoi tosissaan sattua ja eihän siihen hätään,mitään puudutteita enää ehtinyt saapumaan. Ponnistus sattui tosi tosi paljon, vaikka kroppa toimi automaatiolla ja aikaakin siihen meni vain pari minuuttia. Heti synnytyksen jälkeen totesin, onneksi ei enää ikinä. En varmaan enää synnytä, mutta jos niin hullusti kävisi,menisin olosuhteista riippuen senkin ilman kipulääkitystä tai ainakin ilman epiduraalia. Ihan vain sen kokemuksen takia,että kuopus oli heti paljon virkeämpi kuin esikoinen. Tosin hällä oli melkein kilo enemmän painoa ja synnytyskin yli puolet lyhyempi. Sain kokea vauvan tissille ryömimisen ja oma olo oli paljon vähemmän utuinen heti synnytyksen jälkeen.
  9. Meidän Gessleinissä(2015) oli ja nykyisissä Phil&tedseissä on pehmeä vaunukoppa. En kyllä ymmärrä tälläistä suuntausta. Meillä on koppa aktiivisessa sisäkäytössä. Tälläkin hetkellä vauva nukkuu aamupäikkäreitä kopassa sohvalla.
  10. Molemmat alkoivat illalla. Toisesta säännölliset supistukset kello kymmenen maissa ja toisessa puolenyön maissa. Molemmat syntyivät yöllä.
  11. HYS

    Jatkan hyviä kokemuksia. Kätilöillä ja hoitajilla oli aikaa pysähtyä. Imetysohjausta olisi varmasti saanut, jos olisi enemmänkin tarvinnut. Itse viivyin osastolla vain 1,5 vuorokautta ja sain pitää huoneeni sen aikaa ihan yksin. Siinä vaiheessa, kun tehtiin lähtöä olisin saanut vasta vieruskaverin. Ainoa miinus tulee ruoasta. Salaatiksi en oikein lue tomaattisilppua, mutta eipä se sairaalaruoka ikinä kummoista ole ollut.
  12. HYS

    Kiva kuulla Salty ja varsinkin Maallinen olento, tuoreesta kokemuksesta. Toivottavasti pääsen pian kertomaan omasta kokemuksesta.
  13. HYS

    Lukisin mielelläni uusia kokemuksia. Kivan positiivinen ketju, joten luottavaisin mielin sinne oon menossa.
  14. Olen pahoillani Ewwwie. Kemiallinen kuitenkin kertoo, että yritystä kiinnittyä on ollut. Niin toivon, että jo ensi kierrossa olisi taikaa ja saisit kaksi viivaa joululahjaksi.
  15. Ooh, Ewwwwie. Peukutukset viivan vahvistumiselle.
  16. Saako kätilöä vaihtaa, jos tuntuu, ettei sen kanssa kemiat kohtaa?
  17. Tässä raskaudessa mun pahoinvointi alkoi tosi aikaisin, vaikkakin samoihin aikoihin ekan hailakan haamun kanssa. Lisäksi pari päivää ennen huimasi aamuisin. Haamukin tuli aikaisin jo dpo9 sitä ennen en testannutkaan. Selvä plussa tuli dpo11. Esikoisesta mulla ei oikein ollut mitään oireita.
  18. Just noi Phil&Teds:in kärryt tuli tänään googletellessa vastaan. Pitää vielä tutustua paremmin.
  19. Meillä on hyvin toimineet Gessleinit(f10:t, jos oikein muistan) vaihtelevissa maasto-olosuhteissa. Ainoa miinushan niissä on,etteivät kovin pieneen tilaan taitu(tosin en tiedä, onko sellaisia yhdistelmiä olemassakaan.) Mahtuu kyllä meidän pienehköön farkkuun, mutta koira ei takakoppaan sitten enää mahdukaan. Itse olen miettinyt uusia rattaita/vaunuja. Haaveissa meillä pikkusisar, ikäeroksi kyllä toivotaan vähintään kahta vuotta, joten yritystä ei olla vielä aloitettu. Jos mahdollinen tuleva vauva on yhtään esikoisen kaltainen, niin ekat kuukaudet hän matkusta kantovälineessä. Juoksurattaa ois mun haaveissa ja sellaisiin voisin nuo nykyiset vaihtaakin. Pitkiä koiralenkkejä esikoinen tuskin jaksaa kävellä, vaikka ikää ois kolme tai neljä. Superleveät tuplat on ehdoton nounou. Jos tää tuntu ekalla kierroksella vaikealta, niin vielä vaikeampaa nyt, kun tietää ominaisuuksia, joista ei ole valmis joustamaan.
  20. Näitä on mielenkiintoista lukea. Meillä on toiveissa noin kolmen vuoden ikäero. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä. Esikoinen on nyt 10kk. Hän on niin pieni ja haluan antaa hänen olla vielä pieni hyvän tovin. Kiertoakaan ei ole vielä alkanut, todennäköisesti ei alakaan ennen kuin imetys on loppunut. Nyt vasta kroppakin alkaa olla toipunut.
  21. Ei haluttu tietää. Selvisi sitten synnytyssalissa.
  22. Nostelen aihetta. Kokemuksia Karibialta? Me ollaan aiemmin oltu enemmän reppumatkailijoita, mutta lapsen kanssa kiinnostaisi helppous. Alan tulla vanhaksi, kun löhöily rannallakin kuulostaa houkuttelevalta. Ei ehkä koko lomaa, mutta melkein.
  23. Mielenkiintoinen aihe. Myös se, miten erilaiset asiat jäävät ihmisille mieleen ja aiheuttavat pelkoja. Oma synnytys kai luetellaan helpoksi, ainakaa se avautuminen ei kestänyt lukuisia tunteja. Ilman epiduraalia en olisi selvinnyt. Se aukaisi sananmukaisesti taivaan ja kipu oli poissa. Ilmeisesti auttoi ponnistusvaiheessakin, koska se oli helppo parin puserruksen urakka. Mutta se kipu avautumisvaiheessa. En ole ikinä kokenut vastaavaa. Jokainen supistus tuli voimalla ja heitti maihin. Ei puhettakaan, että olisin kävellyt tai välissä ehtinyt lepäillä. Itkin ja huusin. Yritin olla taistelematta vastaan, mutta yhtä helvettiä se silti oli. Ei jäänyt traumoja, koska loppu meni niin hyvin ja kivuttomasti epiduraalin voimin. Ponnistamiseenkin varmaan vaikutti,etten ollut väsynyt siinä vaiheessa. Ja helvetillisestä kivusta huolimatta synnyttäisin mielummin kuin olisin raskaana. Synnytyskivut kestivät kuitenkin niin vähän aikaa, kun raskauden aikaiset toimintakykyä rampauttavat vaivat piinasivat viikkoja. Henkisesti se oli paljon pahempaa.
  24. Ei kuumetta. Olen kyllä ajatellut,että ehdottomasti haluan esikoiselle pikkusisaren. Raskausaikaa ei ole vähänkään ikävä. Liian tuoreessa muistissa. Toisaalta haluan antaa tän ensinmäisen olla rauhassa ainut vauva.
  25. En halunnut tehdä tarkkoja suunnitelmia enkä kummemmin edes ajatella koko synnytystä etukäteen. Jälkikäteen ajatellen hyvä niin. Kaikki meni tosi helposti( joskin supistukset olivat ihan helvettiä ennen epiduraalia)ja nopeasti. Seuraava, jos on tullakseen, niin toivon, että ehdin ajoissa sairaalaan saadakseni epiduraalin.