Symbioosi

Aktiivijäsen
  • Content count

    1354
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Symbioosi

  1. Näinkö oon kirjoittanut. Vähänpä tiesin. Kuopus syntyi ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Istuin ammeessa suihkun kanssa, kun sen vaikutus lakkasi ja kipu alkoi todella, halusin jotain vahvempaa. No en ehtinyt. Kolme metriä ja paria supistusta myöhemmin ponnistutti. Ponnistuskipu oli aivan jäätävää, mutta onneksi kesti vain pari minuuttia. Esikoisesta en pystynyt liikkumaan. Kotona makasin suihkussa ennen synnärille lähtöä. Toisesta taas kotona liikuin, synnärille tullessa olin auki 4 senttiä ja siellä otin supistukset vastaan seinään tukien & ammeessa istuen.
  2. Sairaalassa oltiin kuopuksen kanssa n. 1,5vrk. Esikoisesta ehkä 4vrk, ihan varma en ole. Tuntui kuitenkin pitkältä ajalta.
  3. Ehkä tähän ei pitäisi vastata. En ollut synnytysten jälkeen kipeä jälkisupistuksia lukuunottamatta. Molemmat syntyneet yöllä ja aamulla liikkumista vaikeutti huimaus, mutta muuten olo on ollut ihan kaikinpuolin normaali.
  4. Samankaltainen kokemus. Oma olo oli vireämpi kuin myös vauvan. En tiedä oliko ponnistaminen helpompaa, kivuliampaa ja nopeampaa kyllä. Silti varmaan menisin lääkkeettä seuraavankin kerran. Helppo sanoa, kun lapsiluku on täynnä.
  5. Nostelen tätä vanhaa aihetta. En tykkää lokeroinnista tässäkään suhteessa, mutta ruokavalioni on lähes vegaaninen. Eläinperäisistä mukana on hunaja ja puolisoni kalastamat kalat. Muutos on tapahtunut pikku hiljaa, mutta lopullinen stoppi tuli tänä syksynä. Puoliso syö lihaa, mutta kotona tehdään ruokaa, joka sopii kaikille. Kuopus on näin ollen melko vegaanisella ruokavaliolla. Esikoinen syö päivähoidossa samaa kuin muutkin, vaikka se vähän minua ahdistaa. Vaikea kuitenkaan laittaa vegaaniruokavaliolle, koska kotona saa isänsä kanssa silloin tällöin juustoa tai retkellä grillimakkaraa. Kysymyksiin olen pyrkinyt vastamaan mahdollisimman rehellisesti. En nyt suoraan ole sanonut,että äidistä possujen tehotuotanto on eläinrääkkäystä, mutta olen kertonut maidon olevan tarkoitettu vasikalle, siksi sitä ei kotiin osteta. Muiden lasten maidon juominen onkin herättänyt ihmetystä. Uskoisin,että meidän ruokapuoli kotona koostettu hyvin. Pääsen sitä ravitsemusterapeutille ihmettelemään, kun neuvolassa tuli puheeksi.
  6. En ole koskaan ajatellut asiaa. Tarkka olen ainoastaan kengän mallista ja muista käyttöominaisuuksista. Esikoisella on yhdet käytetyt ja muut uusia, mutta kaikki kengät on jätetty kaappiin jemmaan kuopusta varten. Menee kiertoon, jos kuopus kasvaa ohi ennen käyttöaikaa esim. talvikengissä tai sitten kuopuksen käytön jäljiltä.
  7. Esikoinen on puhunut hevosista melkein siitä lähtien, kun oppi puhumaan. Hän saa 4 vee synttäreinä lahjaksi ponitunteja. Jalkapallo on toinen laji, mikä tulee puheisiin. Jos keväällä on innoissaan, niin pääsee futiskerhoon. Tarkoitus on tässä vaiheessa pitää kahta harrastusta ja niitäkin vähän vuorotella,ettei välttämättä joka viikko kävisi molemmissa. Herkällä korvalla kuulostellaan, jos kiinnostaakin joku muu juttu vielä enemmän.Tarkkana pitää olla siitäkin, miksi ei halua mennä jonnekin. Esimerkiksi pyöräily oli tovi sitten vastenmielistä, koska pelkäsi kypärän laittoa. Mökillä oli jäänyt isovanhemman laittaessa kypärää ihoa lukon väliin. Pienistä asioista voi olla kiinni.
  8. Esikoinen nukkui noin 1,5 vuoden ikään asti meidän vieressä. Omassa sängyssä samassa huoneessa sitten noin 2,5 vuoden ikään asti. Hyvin pitkään ja toisinaan vieläkin haluaa isänsä olevan vieressä siihen asti,että nukahtaa. Ikää nyt 3,5 vuotta. Kuopus nukkuu vielä kainalossa. Siirtyy sitten jossain vaiheessa esikoisen kanssa samaan huoneeseen. Onkohan se sitten helpompi, kun ei yksin tarvitse nukkua? Ei esikoisellakaan vaikeata ollut, kun edettiin tässäkin lapsen tahtiin.
  9. Sanoisin mielummin ei, vaikkei se ole ihan totta. Ne edeltävien viikkojen harkkasupistuksia kovemmat oli kuitenkin todella laimeita siihen, kun sitten oikeasti alettiin supistelemaan ja synnytys käynnistyi.
  10. Kuopukseni yllätti olemalla niin helppo ja hyväntuulinen vauva, ettei sellaista voi ollakaan. Oikeasti on siis olemassa vauvoja, jotka nukkuu mielellään autossa, vaunuissa ja sisällä muuallakin kuin sylissä.
  11. Ja voipi käydä myös niin,ettei ne varsinaisesti mene vaan syntyy huntu päässä kuten oma kuopukseni. Esikoinen sai päähänsä pinnin, joten ns. holahtamiskokemusta vaille olen jäänyt. En tiedä nopeuttiko esikoisen kohdalla mitenkään, koska tahti oli jo siinä vaiheessa avautumisessa kiihtyvä.
  12. Ollaan mietitty asiaa siltä näkökulmalta, että mihin meillä on varaa ja toisaalta, miten monta harrastusta on jaksamisen kannalta järkevää. Lapset on vielä niin pieniä, että käytännön kokemusta ei ole. Esikoinen täyttää neljä ja hänen haaveensa ratsastustunneista olen luvannut toteuttaa. Lisäksi olen kysellyt muista kiinnostuksen kohteista sekä ollaan katseltu youtubesta mm. tanssivideoita. Jalkapalloa hän ainakin haluaisi kokeilla. Omia pettymyksiäni en haluasi toistaa, mutta en myöskään niiden pettymyksien takia liian herkästi tuputtaakaan. Meillä on äitini kanssa vähän eri näkemys mun harrastushaluista lapsena. Olin ujo,mutta olisin halunnut kokeilla vaikka mitä. Äiti lupasi, mutta oli sitten todennut,ettei mua ollut asia sitten kiinnostanutkaan ja monet kokeilut sitten jäi toteutumatta. Tähän peilaten olen ehkä liiankin innokas toteuttamaan lasten mielihaluja. Onneksi mulla on puoliso, jonka kanssa voidaan näitä miettiä ennen kuin alan lapselle asioita lupailemaan.
  13. Esikoinen ei ollut iisein vauva, mutta hän oli vain vähän huono nukkumaan ja halusi olla koko ajan sylissä. Kuopus on helppo, vaikka tällä hetkellä hänellä on levoton yö-vaihe. Rankinta on ollut parin vuoden ikäinen tahtoilija, joka ei vielä kunnolla osaa ilmaista itseään ja siinä sitten yrität tilanteita selvittää.
  14. Meidän lapset eivät juuri ole olleet hoidossa. Ekan kerran noin 4 kuukauden ikäisenä pari kolme tuntia.Kuopus on nyt melkein 9kk ja isovanhemmat ovat olleet hoitamassa häntä kaksi kertaa. Esikoinen ei ole vielä halunnut mennä yökylään ja hän täyttää keväällä neljä. Silti hän viihtyy vallan mainiosti päiväkodissa.
  15. Lapsille tuli aika tarkalleen 2v10 kuukautta ikäeroa. On toiminut tosi hyvin. Toki vaikuttaa esikoisen luonnekin. Välillä mietin kolmatta, mutta en kyllä enää varmaan jaksa kolmatta raskautta.
  16. Meillä on tällä hetkellä kolme makuuhuonetta, joista yksi on ylimääräinen "työhuone". Kaikki elämä tapahtuu alakerrassa, joten ollaankin muuttamassa samalla neliömäärän asuntoon, jossa on vain kaksi makkaria.
  17. Tästä huomaa, kuinka erilaisia me ollaan. Milaliinan kanssa kyllä samaa mieltä, en kuvailisi kipua mitenkään menkkamaiseksi jomotukseksi. Mä sanoisin oman kipuni alkavan alavatsalta ja leviävän kylkien kautta selkään asti. Jännästi siitä on enää sellainen utuinen muistikuva. Ponnistusvaiheessa ekassa kivun vei varmasti epiduraali, koska tokasta muistan juuri takamus räjähtää-tunteen. Molemmat ponnistusvaiheet silti nopeita(eka 14 min ja toinen pari minuuttia) Jännintä siinä oli,että en kummassakaan joutunut aktiivisesti ponnistamaan vaan keho ikään kuin toimi itsenäisesti. Yritin vain pysyä kyydissä mukana.
  18. Hauska lukea melko tuoreena kirjoitetut kokemukset esikoisen synnytyksestä. Kipukokemus oli tokassa ihan erilainen, vaikka supistukset tuntuivat kehossa samassa kohtaa. Jos ekassa jalat meni alta, niin toisessa oli alkuun pakko pysyä jaloillaan. Yhteistä molemmille oli,että etunoja helpotti supistuksen vastaanottamista. Kuopuksen synnytyksessähän kävi niin,että odotin niitä kovia supistuksia ennen lääkityksen pyytämistä.Koska eka synnytys oli nopeahko(7h) ja loppu varsinkin yhtä rytinää, osasin onneksi kellottaa niitä laimeita supistuksia, jotka pistivät vain hengittämään. Ihan lopussa vasta alkoi tosissaan sattua ja eihän siihen hätään,mitään puudutteita enää ehtinyt saapumaan. Ponnistus sattui tosi tosi paljon, vaikka kroppa toimi automaatiolla ja aikaakin siihen meni vain pari minuuttia. Heti synnytyksen jälkeen totesin, onneksi ei enää ikinä. En varmaan enää synnytä, mutta jos niin hullusti kävisi,menisin olosuhteista riippuen senkin ilman kipulääkitystä tai ainakin ilman epiduraalia. Ihan vain sen kokemuksen takia,että kuopus oli heti paljon virkeämpi kuin esikoinen. Tosin hällä oli melkein kilo enemmän painoa ja synnytyskin yli puolet lyhyempi. Sain kokea vauvan tissille ryömimisen ja oma olo oli paljon vähemmän utuinen heti synnytyksen jälkeen.
  19. Meidän Gessleinissä(2015) oli ja nykyisissä Phil&tedseissä on pehmeä vaunukoppa. En kyllä ymmärrä tälläistä suuntausta. Meillä on koppa aktiivisessa sisäkäytössä. Tälläkin hetkellä vauva nukkuu aamupäikkäreitä kopassa sohvalla.
  20. Molemmat alkoivat illalla. Toisesta säännölliset supistukset kello kymmenen maissa ja toisessa puolenyön maissa. Molemmat syntyivät yöllä.
  21. HYS

    Jatkan hyviä kokemuksia. Kätilöillä ja hoitajilla oli aikaa pysähtyä. Imetysohjausta olisi varmasti saanut, jos olisi enemmänkin tarvinnut. Itse viivyin osastolla vain 1,5 vuorokautta ja sain pitää huoneeni sen aikaa ihan yksin. Siinä vaiheessa, kun tehtiin lähtöä olisin saanut vasta vieruskaverin. Ainoa miinus tulee ruoasta. Salaatiksi en oikein lue tomaattisilppua, mutta eipä se sairaalaruoka ikinä kummoista ole ollut.
  22. HYS

    Kiva kuulla Salty ja varsinkin Maallinen olento, tuoreesta kokemuksesta. Toivottavasti pääsen pian kertomaan omasta kokemuksesta.
  23. HYS

    Lukisin mielelläni uusia kokemuksia. Kivan positiivinen ketju, joten luottavaisin mielin sinne oon menossa.
  24. Olen pahoillani Ewwwie. Kemiallinen kuitenkin kertoo, että yritystä kiinnittyä on ollut. Niin toivon, että jo ensi kierrossa olisi taikaa ja saisit kaksi viivaa joululahjaksi.
  25. Ooh, Ewwwwie. Peukutukset viivan vahvistumiselle.