MamaT

Aktiivijäsen
  • Content count

    41
  • Joined

  • Last visited

About MamaT

  • Rank
    Tavis
  1. Moi kaikki, Mietin että kannattaako maksaa erikseen 4D- ultrauksesta? Hintaerotkin on aikamoisia? Olisi kiva kuulla teidän kokemuksia niistä.
  2. Esikko oli Albert ja toinen joka on tulossa on Vilho Kullervo. Miehen keksimiä molemmat..
  3. Mä tein aikanaan kans esikosta pakkauksen, jonka annoin samaan aikaan ku ite sain omani. "Väärensin" vielä kelan lapun missä ilmoitettiin pakkauksesta ja siitä että sen saa noutaa autotallista. Paketissa oli kaikkea synnärille menosta alkaen (hermotupakka, pikku pullo konua= että sydämen syke lakkaa, nenäliinoja= itkua varten. Sitten oli vaipan vaihtamis setti= suojalasit, käsineet, vaippa ja saippua ym). Ostin myös rokkipaketin, johon kuului miehen lempibändin body pojalle, lapsen peltorit ja miehelle kummisetien kans keikkaliput. Poitsu oli silloin keikkahetkellä 2,5kk Mies yllättyi täysin ja tykk'si että paketissa oli paljon just hänelle eikä vaan vauvalle. Ostin myös sen Vauva- manuaalin (missä kerrotaan vauvasta ja vauvaelämästä kuin autosta ja sen huollosta se on ihan huippu !
  4. Paljon onnea Anks- lle, meillä on sit sama matka menossa
  5. Viiden vuoden yrittämisen jälkeen vihdoin ja viimein viime kuussa + Kumpa vielä kaikki menisi hyvin ja tää oksetus ja ällöttävä olo loppuis.. Onnea kaikille plussanneille!!
  6. Yhdyn edellisen mielipiteeseen, ihania ihania massuja!
  7. Itselläni ja miehelläni on vauvan yritystä takana noin 5 vuotta. Sen aikana on tunteet molemmilla heilatiahdelleet laidasta laitaan. Kun ystävät ja tutut ovat kertoneet "onneistaan" on pystynyt pitämään kasvot peruslukemilla, mut kotiin päästyäni itku on ollut lohduton. MIksi miksi muille mutta ei meille?? koska olemme olleet mieheni kanssa yli kymmenen vuotta yhdessä, olemme myös aikanaan miettineet että eroaisimmeko koska silloin toisella meistä olisi ehkä mahdollisuus perheeseen jota molemmat haluamme. Pelotti lähinnä ettämuutumme keski- ikäisinä katkeriksi toisillemme koska meitä ei Onni lykästänyt. Päätimme silloin että olemme yhdessä tapahtui vaikka mitä ja kestämme elämän meille tuomat asiat samassa rintamassa muuta maailmaa vastaan. Noin kaksi vuotta sitten kävin itse asian tiimoilta aivan pohjalla, hyvä ystävämme oli seurustellut noin puoli vuotta kun hän kertoi ns. vahingon käyneen. itkin monta omituista tuntia.. ja valitin miehelleni omaa huonouttani. Tapauksen jälkeen aloimme puhua hoitoihin menosta ja adoptiosta.. puhuime ja puhuimme, koska olin silloin alle 25 vuotias ajattelimme että elämää riittää kyllä ja päätimme ns. unohtaa asian muutamaksi vuodeksi ja reissailla kahdestaan ja nauttia toisistamme. noh, eihän se unohtunut mutta tietoinen päätös helpotti. Jotenkin olen miettinyt ja puhunut lapsettomuudesta kärsineiden ja kärsivien ystävien kanssa että jokaisen täytyy se pohja kohdata että muiden onni alkaa tuntumaan heidän onneltaan. Toki sitä aina miettii että miksei meillekin voida suoda sitä mutta asia ei enää itseäni itketä. Nyt kesäkuussa tapahtui sitten ihme! Vuorotyön takia ja senkin että olemme asennoituneet niin että meille ei lapsia tule, tajusin yhtä-äkkiä että kuukautiseni ovat viikon myöhässä.. no näin on käynyt ennenkin ja epäusko ja pettymyksen pelko perseessäni en uskaltanut heti ostaa testiä.. meni pari päivää ja rohkenin. Ja + oli tikussa. Itkua tuli enemmän ku näin vuosina ikinä!! istuimme mieheni kanssa sohvalla yhdessä itkien ja ihmetellen että voiko tämä olla mahdollista?!?!? Nyt viikkoja on takana kymmenen ja pelko kaivaa sydäntä siitä että kaikki menisi hyvn ja "Albert" syntyisi maailmaan.. ei oikein uskalla hyppiä ja riemua huutaa ku kotona kahdestaan. Pelottaa vain että tämä meiltä viedään pois.. Noh, jos niin käy niin tiedän ainakin että yhdessä sitten istumme mieheni kanssa sohvalla taas ja itkemme...
  8. Itse oon 27v kun esikoinen syntyy ja mies 29v. Itsellä on vakituinen työpaikka ja miehellä määräaikainen, tosin vakkarinpaikan mahdollisuus pitäisi selvitä ihan näinä päivinä
  9. Myöskään minä en saanut linkkiä toimimaan Joten täytyy varmaan osotella ultria ja viimeistään synnärillä katsoa kumman saapi syliinsä
  10. Myrtti: Ihana tuo "Myrtti Irmeli"
  11. Meillä masuasukkia kutsutaan Albertiksi. Se vaan tuli heti miehen suusta, että alberttihan se sieltä syntyy Hauska yhteensattuma oli kun kuulin että edesmenneen ukkini toinen nimi oli Albert myöskin..