Galaxy

Mulla on positiivisia kokemuksia ja kokoihin liittyen mielestäni tyttöjen vaatteet ovat usein nafteja ja kapeita, poikien vaatteiden puolestaan ollessa selkeästi reilumpia. Tietyt poikienkin trikoopaidat tosin ovat kapeaa mitoitusta.

Esikoisen etunimi päätettiin ulkomaan lomareissulla, juuri kun sukupuoli oli saatu selville. Minulla oli lista nimistä, joita ehdotin miehelleni. Yksi nimistä oli hyvin lähellä tytön nimeä. Mies ehdotti tytön nimeä ja minäkin tykkäsin. Aika pian päätöksen jälkeen näimme liikkeen, jonka nimi oli sama kuin tytön nimi. Nimi tuntui oikealta. Pojan nimi oli itselleni ( ) selvä jo alusta lähtien, kun saimme tietää lapsen sukupuolen. Mies tykkäsi ihan muun tyylisistä nimistä ja mikään ehdottamani ei toiminut ja aina silloin erittäin harvoin, kun hän ehdotti jotain, tuli totaalitorppaus. Ihan raskauden lopussa sitten sanoi, että jos nimi on sinulle tärkeä, niin kyllä se hänelle sopii. Sittemmin mies on tykännyt nimestä, hänellä kesti paljon pidempään makustella nimeä. Molemmilla lapsilla on kolme nimeä ja yksikään niistä ei ole millään tavoin perintönimi.

Mahtavat vastalihakset ja upea kroppa muutenkin sinulla, Jini! Älä vaan laihduta yhtään enempää! Luin blogiasi jonkin verran, mielestäni kyllä välillä imettäväksi äidiksi syöt aivan liian vähän (tarkoitan mm. päiviä, jolloin menee pelkkä kananmuna tai paastoamispäivät). Jumppaamiset ymv. on tosi hyvä juttu, mutta jos vähän kriittinen voi olla, niin liian vähäinen syönti ei ole itsestään huolehtimista. Kirjoitan tämän tänne sen vuoksi, että musta tuo hoikkuus, mihin olet päässyt, ei ole tullut täysin "oikein" keinoin - minkä siis jokaisen omaa "kuosiaan" harmittelevan ja nopeaa palautumista toivovan imettävän äidin on hyvä pitää mielessä.

Minä 4100 g 52,5 cm (rv. 41) Mies 3600 g 51 cm (rv. 41?) Tyttö 3272 g 49 cm (rv. 40+5) Poika 2924 g 47 cm (rv. 38+3) Ei siis hirveästi yhtäläisyyttä. Minä olen ollut "sokerivauva", ts. äidilläni on ollut raskausdiabetes, mikä osin selittänee omia syntymämittojani.

Maimai, teidän melkein vuoden meidän poikaa nuorempi poika on likelle samankokoinen kun meidän pienikokoinen poika. Olen ostanut pojalle ensi talveksi kokoa 98 cm olevan toppahaalarin. Mielestäni ei ole liioiteltua siis ostaa teidän pojallenne koon 98 cm haalaria ensi talveksi. Mä olen testaillut kasvukäyriä täällä, kun olen miettinyt pidemmän ajan päähän ostettavien vaatteiden kokoja. Kuitenkin näissä talvivaatteissa pitää muistaa, että mitoitukset voivat vaihdella eri merkkien välillä tosi paljon. Kannattaa siis selvittää ostettavan vaatteen mittasuhteet, ettei tule hutiostoja. Mä ostin toissa talveksi tytölle 98 cm Ticket to heavenin haalarin, joka on vasta tänä talvena sopiva (muutoin tyttö käyttää kokoja 104-110 cm). Juuri tuolloin Ticketin ulkovaatteiden mitoitus oli ihan omassa luokassaan.

Musta Runo on ilmiselvä pojannimi. Bruno, Runar -> Runo. On myös mun edesmenneen sukulaismiehen nimi. Tilastotkin puoltaisivat pojannimen puolelle, vaikkakin myös tytöille on tuota nimeä annettu: Runo Syntymävuodet Miehiä Naisia Yhteensä -1899 7 0 7 1900-19 85 alle 5 alle 90 1920-39 83 alle 5 alle 88 1940-59 20 alle 5 alle 25 1960-79 alle 5 alle 5 alle 10 1980-99 9 0 9 2000-09 20 12 32 2010-12 alle 5 alle 5 alle 10 Yhteensä alle 234 alle 37 alle 271

Mä olen itse ollut pph:lla eskariin asti ja ihan hyvin meni. Samassa pihapiirissä oli paljon omanikäistä leikkikaveria ja pph:n tyttö oli vuoden minua nuorempi. Vastaan siis, että mikä jottei voisi olla. Jos on hyvä ja toimiva paikka ja hoitosuhde, niin en syyttä suotta lähtisi välttämättä vaihtamaan.

^Hyvä pointti. Meillä on nyt rokotteet jääkaapissa odottamassa sopivaa ajankohtaa. Tällä hetkellä esikoinen on kuumeessa ja kuopuskin räkäinen, mutta jos nyt parin viikon sisään saisi lapset rokotutettua.

Meillä esikoinen on mielestäni ollut suhteellisen terve. On sairastanut silloin tällöin nuhaflunssia, kuume nousee tosin erittäin harvoin, vain pari kertaa noussut. Lisäksi hänellä on ollut jokunen silmätulehdus (2 tai 3 kpl?) sekä yhden kerran märkärupi (minipieni sellainen, johon sai elämänsä ensimmäisen suunsisäisen antibioottikuurin). Vatsatauteja on ollut ehkä 4 kpl (minä olen myös altis sairastumaan vatsatautiin, muutoin en juurikaan sairastele, nuhaflunssa iskee silloin tällöin). Saldona siis sairastuminen noin kerran ½ vuoteen ja päiväkodissa on käynyt 1 v 2 kk iästä. Kuopus oli suhteellisen terve vauvavuotenaan. Olisiko ollut kerran kuumeessa ja kerran vatsataudissa. Yhden vuoden tietämillä iski korvatulehduskierre välillä silmätulehduksella höystettynä (on-off korvatulehdus päällä 2,5 kk ajan), joka katkesi korvien putkitukseen. Korvatulehdus ei aiheuttanut juurikaan vaivaa pienelle miehelle, mutta putkituksessa sanottiin, että liimakorvat olivat, erittäin hyvä oli putkittaa. Kuume, vauvarokko, enterorokko kera märkäruven sekä vaippa-alueen hiivasienitulehduksen sekä yksi kuumeinen flunssa on plakkarissa sitten elokuun ja päiväkodissa aloittamisen, ts. neljä sairautta 6,5 kuukaudessa. Sanoisin, että suht normaalisti on sairastellut, ei erityisen terve, muttei mikään äärettömän paljon sairastavakaan. Nopeasti on parantunut näistä sairasteluistaan, eikä tuo 2,5 kk lähes yhtäjaksoinen korvatulehduskaan oikeasti vaivannut. Täysin samalla tavalla olen lapset kasvattanut. Kuopuksella "ristinään" esikoisen päivähoidosta tuomat pöpöt sekä miessukupuoli. Minua on tosiaan valistanut eräs lastenlääkäri, että pojat sairastelevat keskimäärin enemmän kuin tytöt. Ympäristön lisäksi perimä/geenit vaikuttavat myös tähän sairasteluun. Toiset vaan sairastuvat helpommin kuin toiset.

Samat sanat. Todella hyviä ystäviä on useampikin kappale naikkareista peräisin. Jopa niin, että nuorimman lapsen kaksi kummia on alun perin "nettikavereita". Naikkareista/vaukkareista puolestaan sekä esikoisen että kuopuksen kuukausiketjujen kanssa tavataan, tosin esikoisen ketjun viime treffeistä on aika paljon aikaa.

Mä taidan olla rokotusmyönteinen ihminen. Kun itselläni ei ole alan koulutusta, en oikein muuhun koe voivani tukeutua kuin alan asiantuntijoihin ja THL:ään. Toki narkolepsiakohu säpsähdytti ja toki yritän selvittää itse, rokotusten hyötyjä ja haittoja. Lapset on rokotettu yleisen rokotusohjelman mukaan, esikoinen ei ole saanut rota- eikä pneumokokkirokotetta, kun eivät ole olleet rokotusohjelmassa. Kuopus ei ole saanut pneumokokkirokotetta, kun sekään ei ollut vielä tuolloin rokoteohjelmassa. Esikoiselle piti antaa rotarokote ohjelman ulkopuolelta, mutta se jäi omaa saamattomuuttani antamatta. Nyt harkitsen molemmille vesirokkorokotteen antamista ja reseptit onkin jo haettu neuvolasta. Nyt pitäisi hakea itse rokotteet apteekista ja suoriutua avoneuvolaan. Kovasti pohdin, antaako vaiko eikö, mutta olen tuon antaa-vaihtoehdon puoleen kääntynyt... Vesirokko voi olla aika ikävä tauti, jos sen sairastaa rankempana versiona. Töissä otin asian puheeksi, ja kuinka ollakaan, kollegan ystävättären lapsi oli yksi näistä harvoista, joka oli kuollut vesirokkoon. Perusterve lapsi, oli saanut vesirokon kanssa samaan aikaan jokun bakteeri-infektion (streptokokki?). Ruumiinavauksessa oli todettu, että mm. lapsen aivot olivat vaurioituneet vakavasti infektioiden vuoksi. Jos siis jollain ihmeellä olisi selvinnyt infektiostaan niiden tuohon pisteeseen edettyä, ei olisi ollut aivotoiminnaltaan normaali. Onko täällä muita, jotka ovat päätyneet otattamaan lapselleen/lapsilleen vesirokkorokotteen?

Tyttö 4 v. 2 kk käyttää kokoja 104-110 cm, paras/oikein koko on 104 cm. Mekoissa osin koko 116 cm käytössä, kun tykkään pidemmistä malleista. Pituus 4-vuotisneuvolassa 104 cm. Pipo 52-53 cm. Kengät 27. Poika 2 v. käyttää kokoja 80-92 cm, se "oikea" koko on kuitenkin 86 cm. Pituutta 2-vuotiaana 86,7 cm. Pipo on n. 50 cm (päänympärys karvan verran alle). Kengät n. 23-24.

Alex-Sander. En siis tykkää yhtään.

Tähän vähän päivitystä eli vien lapset tarhaan n. 8:15-8:35 välillä ja mies hakee klo 16:30-17 välillä. Meillä tulee kahden normaalia työviikkoa ylitöineen tekevän aikuisen kanssa monesti pitkä 8-9 -tuntinen päiväkotipäiva.

Gurmelille syvä osanottoni! Muistan sut hyvin tuolta sisarfoorumilta hääsuunnitteluista, joten kyllä pysäytti kuulla, että teitä on kohdannut tällainen suru.