Galaxy

Milloin laitoitte lapsenne kodin ulkopuolelle hoitoon? Palasitteko samalla työ-/opiskeluelämään? Jos löytyy useampia lapsia, vastatkaa sen lapsen mukaan, kenet laitoitte hoitoon nuorimpana. Olisitteko tehneet jotain toisin lapsen hoitoon laittamisen suhteen? Esim. laittaneet lapsen eri ikäisenä hoitoon/eri hoitopaikkaan/valinneet eri hoitomuodon?

Mulla on positiivisia kokemuksia ja kokoihin liittyen mielestäni tyttöjen vaatteet ovat usein nafteja ja kapeita, poikien vaatteiden puolestaan ollessa selkeästi reilumpia. Tietyt poikienkin trikoopaidat tosin ovat kapeaa mitoitusta.

Esikoisen etunimi päätettiin ulkomaan lomareissulla, juuri kun sukupuoli oli saatu selville. Minulla oli lista nimistä, joita ehdotin miehelleni. Yksi nimistä oli hyvin lähellä tytön nimeä. Mies ehdotti tytön nimeä ja minäkin tykkäsin. Aika pian päätöksen jälkeen näimme liikkeen, jonka nimi oli sama kuin tytön nimi. Nimi tuntui oikealta. Pojan nimi oli itselleni ( ) selvä jo alusta lähtien, kun saimme tietää lapsen sukupuolen. Mies tykkäsi ihan muun tyylisistä nimistä ja mikään ehdottamani ei toiminut ja aina silloin erittäin harvoin, kun hän ehdotti jotain, tuli totaalitorppaus. Ihan raskauden lopussa sitten sanoi, että jos nimi on sinulle tärkeä, niin kyllä se hänelle sopii. Sittemmin mies on tykännyt nimestä, hänellä kesti paljon pidempään makustella nimeä. Molemmilla lapsilla on kolme nimeä ja yksikään niistä ei ole millään tavoin perintönimi.

Mahtavat vastalihakset ja upea kroppa muutenkin sinulla, Jini! Älä vaan laihduta yhtään enempää! Luin blogiasi jonkin verran, mielestäni kyllä välillä imettäväksi äidiksi syöt aivan liian vähän (tarkoitan mm. päiviä, jolloin menee pelkkä kananmuna tai paastoamispäivät). Jumppaamiset ymv. on tosi hyvä juttu, mutta jos vähän kriittinen voi olla, niin liian vähäinen syönti ei ole itsestään huolehtimista. Kirjoitan tämän tänne sen vuoksi, että musta tuo hoikkuus, mihin olet päässyt, ei ole tullut täysin "oikein" keinoin - minkä siis jokaisen omaa "kuosiaan" harmittelevan ja nopeaa palautumista toivovan imettävän äidin on hyvä pitää mielessä.

Minä 4100 g 52,5 cm (rv. 41) Mies 3600 g 51 cm (rv. 41?) Tyttö 3272 g 49 cm (rv. 40+5) Poika 2924 g 47 cm (rv. 38+3) Ei siis hirveästi yhtäläisyyttä. Minä olen ollut "sokerivauva", ts. äidilläni on ollut raskausdiabetes, mikä osin selittänee omia syntymämittojani.

Maimai, teidän melkein vuoden meidän poikaa nuorempi poika on likelle samankokoinen kun meidän pienikokoinen poika. Olen ostanut pojalle ensi talveksi kokoa 98 cm olevan toppahaalarin. Mielestäni ei ole liioiteltua siis ostaa teidän pojallenne koon 98 cm haalaria ensi talveksi. Mä olen testaillut kasvukäyriä täällä, kun olen miettinyt pidemmän ajan päähän ostettavien vaatteiden kokoja. Kuitenkin näissä talvivaatteissa pitää muistaa, että mitoitukset voivat vaihdella eri merkkien välillä tosi paljon. Kannattaa siis selvittää ostettavan vaatteen mittasuhteet, ettei tule hutiostoja. Mä ostin toissa talveksi tytölle 98 cm Ticket to heavenin haalarin, joka on vasta tänä talvena sopiva (muutoin tyttö käyttää kokoja 104-110 cm). Juuri tuolloin Ticketin ulkovaatteiden mitoitus oli ihan omassa luokassaan.

Musta Runo on ilmiselvä pojannimi. Bruno, Runar -> Runo. On myös mun edesmenneen sukulaismiehen nimi. Tilastotkin puoltaisivat pojannimen puolelle, vaikkakin myös tytöille on tuota nimeä annettu: Runo Syntymävuodet Miehiä Naisia Yhteensä -1899 7 0 7 1900-19 85 alle 5 alle 90 1920-39 83 alle 5 alle 88 1940-59 20 alle 5 alle 25 1960-79 alle 5 alle 5 alle 10 1980-99 9 0 9 2000-09 20 12 32 2010-12 alle 5 alle 5 alle 10 Yhteensä alle 234 alle 37 alle 271

Mä olen itse ollut pph:lla eskariin asti ja ihan hyvin meni. Samassa pihapiirissä oli paljon omanikäistä leikkikaveria ja pph:n tyttö oli vuoden minua nuorempi. Vastaan siis, että mikä jottei voisi olla. Jos on hyvä ja toimiva paikka ja hoitosuhde, niin en syyttä suotta lähtisi välttämättä vaihtamaan.

^Hyvä pointti. Meillä on nyt rokotteet jääkaapissa odottamassa sopivaa ajankohtaa. Tällä hetkellä esikoinen on kuumeessa ja kuopuskin räkäinen, mutta jos nyt parin viikon sisään saisi lapset rokotutettua.

Meillä esikoinen on mielestäni ollut suhteellisen terve. On sairastanut silloin tällöin nuhaflunssia, kuume nousee tosin erittäin harvoin, vain pari kertaa noussut. Lisäksi hänellä on ollut jokunen silmätulehdus (2 tai 3 kpl?) sekä yhden kerran märkärupi (minipieni sellainen, johon sai elämänsä ensimmäisen suunsisäisen antibioottikuurin). Vatsatauteja on ollut ehkä 4 kpl (minä olen myös altis sairastumaan vatsatautiin, muutoin en juurikaan sairastele, nuhaflunssa iskee silloin tällöin). Saldona siis sairastuminen noin kerran ½ vuoteen ja päiväkodissa on käynyt 1 v 2 kk iästä. Kuopus oli suhteellisen terve vauvavuotenaan. Olisiko ollut kerran kuumeessa ja kerran vatsataudissa. Yhden vuoden tietämillä iski korvatulehduskierre välillä silmätulehduksella höystettynä (on-off korvatulehdus päällä 2,5 kk ajan), joka katkesi korvien putkitukseen. Korvatulehdus ei aiheuttanut juurikaan vaivaa pienelle miehelle, mutta putkituksessa sanottiin, että liimakorvat olivat, erittäin hyvä oli putkittaa. Kuume, vauvarokko, enterorokko kera märkäruven sekä vaippa-alueen hiivasienitulehduksen sekä yksi kuumeinen flunssa on plakkarissa sitten elokuun ja päiväkodissa aloittamisen, ts. neljä sairautta 6,5 kuukaudessa. Sanoisin, että suht normaalisti on sairastellut, ei erityisen terve, muttei mikään äärettömän paljon sairastavakaan. Nopeasti on parantunut näistä sairasteluistaan, eikä tuo 2,5 kk lähes yhtäjaksoinen korvatulehduskaan oikeasti vaivannut. Täysin samalla tavalla olen lapset kasvattanut. Kuopuksella "ristinään" esikoisen päivähoidosta tuomat pöpöt sekä miessukupuoli. Minua on tosiaan valistanut eräs lastenlääkäri, että pojat sairastelevat keskimäärin enemmän kuin tytöt. Ympäristön lisäksi perimä/geenit vaikuttavat myös tähän sairasteluun. Toiset vaan sairastuvat helpommin kuin toiset.

Samat sanat. Todella hyviä ystäviä on useampikin kappale naikkareista peräisin. Jopa niin, että nuorimman lapsen kaksi kummia on alun perin "nettikavereita". Naikkareista/vaukkareista puolestaan sekä esikoisen että kuopuksen kuukausiketjujen kanssa tavataan, tosin esikoisen ketjun viime treffeistä on aika paljon aikaa.

Mä taidan olla rokotusmyönteinen ihminen. Kun itselläni ei ole alan koulutusta, en oikein muuhun koe voivani tukeutua kuin alan asiantuntijoihin ja THL:ään. Toki narkolepsiakohu säpsähdytti ja toki yritän selvittää itse, rokotusten hyötyjä ja haittoja. Lapset on rokotettu yleisen rokotusohjelman mukaan, esikoinen ei ole saanut rota- eikä pneumokokkirokotetta, kun eivät ole olleet rokotusohjelmassa. Kuopus ei ole saanut pneumokokkirokotetta, kun sekään ei ollut vielä tuolloin rokoteohjelmassa. Esikoiselle piti antaa rotarokote ohjelman ulkopuolelta, mutta se jäi omaa saamattomuuttani antamatta. Nyt harkitsen molemmille vesirokkorokotteen antamista ja reseptit onkin jo haettu neuvolasta. Nyt pitäisi hakea itse rokotteet apteekista ja suoriutua avoneuvolaan. Kovasti pohdin, antaako vaiko eikö, mutta olen tuon antaa-vaihtoehdon puoleen kääntynyt... Vesirokko voi olla aika ikävä tauti, jos sen sairastaa rankempana versiona. Töissä otin asian puheeksi, ja kuinka ollakaan, kollegan ystävättären lapsi oli yksi näistä harvoista, joka oli kuollut vesirokkoon. Perusterve lapsi, oli saanut vesirokon kanssa samaan aikaan jokun bakteeri-infektion (streptokokki?). Ruumiinavauksessa oli todettu, että mm. lapsen aivot olivat vaurioituneet vakavasti infektioiden vuoksi. Jos siis jollain ihmeellä olisi selvinnyt infektiostaan niiden tuohon pisteeseen edettyä, ei olisi ollut aivotoiminnaltaan normaali. Onko täällä muita, jotka ovat päätyneet otattamaan lapselleen/lapsilleen vesirokkorokotteen?

Tyttö 4 v. 2 kk käyttää kokoja 104-110 cm, paras/oikein koko on 104 cm. Mekoissa osin koko 116 cm käytössä, kun tykkään pidemmistä malleista. Pituus 4-vuotisneuvolassa 104 cm. Pipo 52-53 cm. Kengät 27. Poika 2 v. käyttää kokoja 80-92 cm, se "oikea" koko on kuitenkin 86 cm. Pituutta 2-vuotiaana 86,7 cm. Pipo on n. 50 cm (päänympärys karvan verran alle). Kengät n. 23-24.

Alex-Sander. En siis tykkää yhtään.

Tähän vähän päivitystä eli vien lapset tarhaan n. 8:15-8:35 välillä ja mies hakee klo 16:30-17 välillä. Meillä tulee kahden normaalia työviikkoa ylitöineen tekevän aikuisen kanssa monesti pitkä 8-9 -tuntinen päiväkotipäiva.

Gurmelille syvä osanottoni! Muistan sut hyvin tuolta sisarfoorumilta hääsuunnitteluista, joten kyllä pysäytti kuulla, että teitä on kohdannut tällainen suru.

No ei mustakaan ole toisen vanhemman kotona ollessa oikein ns. normaalissa tilanteessa 10 h päiviä joka arki lasta päiväkodissa pitää, mutta yhteydenotto lastensuojeluun... Millä perusteella? Tuo vanhemman soittaminen hakemaan lasta pois pienimmästäkin syystä on myös musta vähän moraalitonta. Kyllä tilanne pitäisi ratkaista avoimella keskustelulla... Ja toisaalta päiväkodin työntekijöiden työtähän se lasten hoito on eikä vanhempien lastenhoitomoraalin kyttäys. Mut muuten soitettiin lapsen toiseksi viimeisenä hoitopäivänä kunnallisessa päivähoidossa hakemaan "kipeä lapsi" pois. Mulla oli silloin tosi tärkeää tekemistä, vaikken ollutkaan töissä. Lapsi leikki ulkona muiden kanssa, kun tulin hänet hakemaan, vähän räkäinen oli, mutta väitetystä kuumeesta ei ollut merkkiäkään itse kuumeen mitatessani. Ja miksi "kuumeinen ja kipeä" lapsi leikki ulkona muiden kanssa? Seuraavana päivänä olimme normaalisti leikkitreffeillä... Ei kyllä selkeästi kipeää lasta saisi myöskään päiväkotiin viedä. Vanhemmilta täysin väärin tuo puolestaan.

Mä olen samaa mieltä JackieO:n kanssa. Yksityiset päiväkodit varmasti helpottaisivat esim. pk-seudun päivähoitotilannetta. Tai ihan mikä muu tahansa ratkaisu kuin status quo. Meidän lapset ovat myös yksityisessä päiväkodissa, jonne esikoinen jonotti 3 v. ajan ja kuopuksen laitoin jonoon 3 kk ikäisenä. Aiemmin päiväkoti otti vain 3 v. ikäisiä lapsia, nyt myös kaksivuotiaita ja poikkeuksellisesti myös meidän kuopuksen 1 v. 7 kk iässä. Maksamme esikoisen hoidosta n. 100 euroa enemmän kuin kuin kunnallisella sektorilla ja kuopuksesta itse asiassa selkeästi vähemmän, joten nettona maksu on lähestulkoon sama kuin kunnallisella puolella. Kun kuopus täyttää 3 v., hoitomaksu nousee ja maksamme aika reippaastikin enemmän kuin kunnallisella puolella. Voin sanoa, että nykyinen päiväkoti on niin hyvä ja niin paljon parempi kuin esikoisen aiempi kunnallinen hoitopaikka, että maksamme mielellämme vastaisuudessa enemmän hoitopaikasta. Meillä esikoinen jatkoi päiväkodissa 3 päivää viikossa kuopuksen syntymän jälkeen. Sovimme päivät siten, että 2 pv viikossa osa-aikaisena ollut lapsi ja oma lapseni jakoivat yhden paikan ja hoitopäivät siten, että lapset olivat limittäin eri päivinä hoidossa. Minun oli tarkoitus palata - ja palasinkin - töihin maaliskuussa, joten jos olisin päivähoitopaikasta luopunut, olisi edessä ollut mission impossible eli kesken vuotta uuden hoitopaikan haku jopa molemmille lapsille... Meillä kuopus jäi lopulta vanhempieni hoitoon kotiin töihin palattuani kevääksi 4 pv vko ja itse olin molempien lasten kanssa kotona perjantait. Esikoinen jatkoi normaalisti päiväkodissa. Jos subjektiivinen päivähoito poistettaisiin, täytyisi hoitotakuuta muuttaa, jottei vanhemman töihinpaluu vaikeutuisi. Kyllä mun kokemukseni perusteella pääkaupunkiseudulla vanhemmat ovat valmiit laittamaan lapsensa yksityiseen päivähoitoon ja myös maksamaan hoidosta enemmän. Toki puhutaan vielä ihan kohtuullisista summista, ei mistään 1000 euroa per lapsi. Munkin mielestäni ensisijaisesti täytyisi kehittää kunnallista päivähoitoa, mutta yksityisen sektorin paikkoja lisäämällä tilannetta voi myös parantaa. Subjektiivinen päivähoito mahdollistaa myös tämän. Eri asia on tietysti, jos päiväkoti toimii subjektiivisen päivähoidon vastaisesti. Tiedän kyllä perheitä, jotka ovat pitäneet 5 pv. / vko päivähoitopaikan lapsellaan (2-3 v) kuopuksen syntyessä.

Molemmilla lapsillamme on neljä kummia. Esikoisella on kummina miehen paras kaveri, minun paras kaverini miehineen (molemmat pariskunnasta ovat ystäviä "erikseeen" kanssamme) sekä siskoni. Kuopuksella miehen lapsuudenystävä vaimonsa kanssa ja kaksi ystävääni, jotka ovat tulleet erityisesti esikoisen syntymän jälkeen läheisemmiksi. Suht usein näemme muiden kummien kanssa, paitsi siskoni, joka asuu ulkomailla sekä miehen lapsuudenystävän & vaimon kanssa, joiden kanssa aiemminkin olemme nähneet ehkä 3 krt/vuosi. Työt verottavat sen verran aikaa, ettei arjessa viikoittain tai edes kuukausittain ehdi kummeja välttämättä nähdä. Paitsi lähellä asuvaa kummisetää/miehen parasta kaveria. Lapset ovat vielä aika pieniä, mutta kyllä kummit lapsia muistavat eri tavoin. Lahjat eivät todellakaan ole mikään tärkein juttu, mutta kyllä ovat synttäreillä ja jouluna kummeilta moisia saaneet.

Mä käsitin Kuperkeikan myyjältä, että sisävaatteista tulisi Racoon-merkkisiä ja ulkovaatteet pysyisivät Cupcakeinä. Jos nyt muistan oikein...

Meillä asuu 3,5-vuotias tyttö, jolla lähes kaikki kaverit ovat poikia. Päiväkodissa on ollut aina voimakkaasti poikavoittoinen ryhmä, läheisten ystävien lapset ovat poikia, joten aika vähän "tyttömallia" on neidillä ollut. Tyttö hakeutuu päiväkotiryhmässään aika paljon poikien seuraan leikkimään. Poikamaisuus heijastuu tosi monessa asiassa. Hän tykkää painia ja leikkiä fyysisiä leikkejä. Telkkarista kiinnostavat kaikki poikien ohjelmat (dinojutut, auto-ohjelmat ymv.). Mielikuvitusleikeissä ollaan mm. palomiehiä. Tykkää kirkkaista väreistä ja päiväkodissakin valitsee värivalikoimasta mieluiten keltaista, sinistä ja vihreää kuin esim. sitä vaaleanpunaista. Eilen lupasin ostaa uuden lelun ja neiti halusi joko ison raketin tai motskarin (lopulta valitsi kuitenkin Late Lammas -määkivän pehmolelun). Puketumisleikit eivät kiinnosta. Minä olen aika stereotyyppinen tyttömäisiin vaatteisiin tytön pukeva ja mukisematta tyttö ne pukee, tosin välillä on sitä mieltä, ettei saisi laittaa mekkoa. Sitten neuvotellaan ja aika hyvin tyttö ymmärtääkin, että nyt on juhlat, juhliin pitää pukeutua juhlavasti -> ja mekko päälle. Samalla tavalla välillä neuvotellaan, että ulos täytyy pukea takki ja kengissä on oltava sukat. Jos ei ole erityisempiä juhlia, niin ei ole pakko mekkoon pukeutua, jollei halua. Toisaalta välillä huolehtii, että pitää laittaa mekko päälle. Tyttö ei tosiaan muutoin mitään erityisiä toiveita (muuta kuin olemassa olevien vaatteiden pohjalta) esitä, joten olen ajatellut, että puen häntä, kuten tykkään, kunnes alkaa esittää tarkemmin omia toiveitaan. Nyt on tainnut oppia tykkäämään näistä tyttömäisistä vaatteista, kun äiti sellaisia hankkii. Tiedän, että nämä stereotyyppiset pukemiset eivät ole kaikkien mieleen, mielestäni ovat makuasioita, kunhan lasta ei nyt ihan täysin mielipiteensä vastaisesti pueta. Nämä ovat näitä kausia ja tyttö tosiaan saa leikkiä poikamaisia leikkejään poikien kanssa ihan vapaasti. Ehtii prinsessoitua myöhemmin, jos on prinsessoituakseen. Tuntuu, että oikeastaan kaikki tämänikäiset tytöt elävät valtaisaa vaaleanpunaista prinsessakautta. Olisi kiva kuulla muista "poikatytöistä", mistä he tykkäävät. Miten vanhemmat toimitte? Muokkasin otsikkoa, jotta samaan keskusteluun saataisiin myös "tyttöpojat". (Hölmöt termit, I know...)

Mä olin eilen kutsuilla ja tilaukseen lähti lapsille ja itselle muutama vaate. Pojalle koossa 86/92 Tytölle koossa 110/116 Itselle: Aika kamelipitoista. Oli vaan musta ihan äärettömän kaunis sävy. Kamelinväriset veluurit olisin halunnut tytölle tilata, mutta niissä koko 98/104 cm alkaisi olla nafti ja seuraava koko näytti ihan valtavalta.

Ehkä isoin ero, mitä voin kuvitella, on likaisten vaippojen säilytystila. Jos esim. kaikki ryhmän lapset käyttäisivät kestoja, olisi aika liuta ämpäreitä/säilytyspusseja vessatiloissa. Muutenhan käyttö on ihan samanlaista kuin kertsien käyttö. Ei sanalla sanoen kieltänyt, mutta kyllä viesti oli täysin selvä. Torjuvaan äänensävyyn sanottuna, että he ovat kyllä käyttäneet vain kertakäyttövaippoja ja kun vielä kommentoin asiaa lisää, ei henkilö vastannut kommenttiini mitään. Tuohon huuhteluhommaan pitänee siis ryhtyä. Pottailua harjoitellaan kyllä, mutta vielä en ole valmis aloittamaan pojan vaipatta pitämistä.

Meidän osakestoileva (ts. pääosin kestoileva, öisin ja reissuilla kertiksiä käyttävä) poika aloittaa huomenna päiväkotiuransa. Päiväkodin johtajalta hakemusta tehdessäni kysyin, miten päiväkodissa suhtaudutaan kestovaippohin, vastasi hän, että kyllä niitä voidaan käyttää, kenelläkään ei kuitenkaan juuri tuolloin ollut käytössä. Noh, viime viikolla sitten tutustumiskäynnillä keskustelin sinänsä tosi mukavan pojan tulevan hoitajan kanssa ja mainitsin sitten, että poika käyttää myös kestovaippoja, ja kysäisin jotain tyyliin voisiko niitä käyttää päiväkodissa. Vastaus oli, että he kyllä ovat käyttäneet vain kertakäyttövaippoja. Oukei... Sanoin, että johtaja oli sanonut, että voisi käyttää, mutta mitään ei tuohon vastannut. Tuossa nyt on niin paljon uutta muutenkin, etten jaksa alkaa tästä asiasta enempää vääntää, joten kertispaketteja pitää sitten alkaa roudailemaan päiväkotiin. Olisin toki muutenkin roudannut, mutta taas joutuu siihen vaippaostosrumbaan... Ja kestot pyörii turhina nurkissa. Kysymys kuuluukin, miten tuon kestojen käytön jatkossa tapahtuu? Laittaisin mielelläni kotona kestot pojalle päiväkotipäivän jälkeen, mutta eipä niitä kestoja sitten ihan hirveeseen tahtiin kulu, joten pesuvälit jäisivät vähän turhan pitkiksi. Onko jotain kikkakakkosia/erityisideoita tämän suhteen heittää?

Mihin tämä perustuu? Mä olen käsittänyt, että yhdysnimi on aina yksi nimi, esim. tytön voisi nimetä Janica-Jennica Sinikka-Marketta Josefiina-Aleksandraksi, mikäli tämä vanhempia miellyttäisi. Minulla on kolme etunimeä, miehellä kaksi ja lapsilla kolme. Kenelläkään ei ole yhdysnimiä. Lapsilla toinen ja kolmas nimi alkavat samoilla kirjaimilla, siis toisella tyyliin K.L.L. ja toisella J.M.M.