Galaxy

Paljon kivoja menopelejä löytyy, tässä mun "lopulliset suosikit": Inglesina Classic -vaunut: Maclaren Techno XLR -matkarattaat:

Minä olen 170 cm pituinen ja mies 184 cm pituinen. Tyttö oli syntyessään (rv. 40+5) 49 cm pitkä ja 3272 g painoinen, eli pienempi kuin kumpikaan meistä syntyessään. Pituus menee nyt -1 käyrällä.

Meillä ei kellontarkkaa rytmiä ole, mutta yritetään rustata jotain ylös. 7:30-9:30 Herätys Imetys, d- ja rela-tipat 9:30-11.30 - 10:30-12:30 Aamupäikkärit (kesto n. 1 h tai alle) Imetys ja nyt kiinteitä parina päivänä annettu 12:30-14:30 alkaen Iltapäiväpäikkärit, kesto n. 2-4 h Imetystä lapsentahtisesti 20-21 Iltarutiinit (Vaipanvaihto + pyllypesu, pyjama päälle, imetys, sylittelyä ja nukkumaan) 23-24 Imetys 03 Imetys 06 Imetys Kaikki on sujunut helposti, yöimetykset menevät nopeasti, eivätkä kauheasti mun yöuniani häiritse. Rytmi on summittainen, mutta meidän eloomme on sopinut tähän asti tällainen. Varmaan kun kiinteitä aletaan oikeasti syömään, "oikea" rytmi voisi syntyä.

Meillä ei ole hoitopöytää. Kodinhoitohuoneessa on pehmustettu hoitoalusta kiinteän laatikoston yläpuolisen pöytätason päällä. Vauvan vaatteet ja vaipat ovat alla olevissa kaapeissa ja rasvat, kynsisakset ymv. pienessä korissa pöydällä. Todella hyvin on toiminut. Tytön huoneeseen mies teki itse sellaisen irtonaisen hoitotason lipaston päälle. Tämä on ollut tosi vähällä käytöllä, toisin kuin alun perin ajateltiin.

Miehellä onkin hieman paineita kunnon äitienpäivälahjan hankkimiseen, sillä vauva syntyi sopivasti isänpäivänä. Taitaa vaan olla himpun verran vaikeaa pistää paremmaksi. Minusta miehen ei tarvitse muistaa välttämättä minua mitenkään erityisesti äitienpäivänä, johan hänellä on joulu, synttärit ja hääpäivä "muistettavana". Vauva saa sitten mahdollisesti joskus muistaa äitiääm. Jos mies haluaa muistaa, toivoisin esim. ulos syömään menemistä tai kukkia.

Meillä tyttö sai minun sukunimeni. Asia oli päätetty jo ennen naimisiinmenoa, minä en halunnut ottaa mieheni sukunimeä, eikä mies minun ja uuden, yhteisen nimen etsiminen ei tuntunut meidän jutultamme.

Musta tuo oli kaunis laukku ja käyttökelpoinen myös jälkikäteen. Itse olen hyvälaatuisesta nahkalaukusta valmis maksamaan tuon verran, mutta jokainen tietty panostaa eri asioihin. T: Laukkufriikki

Mulla on tämä tummanruskeana. Toimii myöhemmin myös "tavallisena" laukkuna. Lisäksi löytyy vaunuihin (Inglesina Classic) kuuluva sininen hoitolaukku.

Vanhat vaatteet sopivat heti synnytyksen jälkeen päälle, raskauskilot jäivät sairaalaan. Mm. vatsalihaksia pitäisi kuitenkin alkaa treenata... Jonkin verran kaapista löytyi "liian lyhyitä" paitoja, osin johtuen vanhasta paitamuodista ja osin varmaankin (pienehköstä) kuppikoon kasvusta.

Meillä parisuhteen hoito on toiminut arjessa. Vauva ei ole vielä kertaakaan ollut hoidossa yön yli, kun mitään erityistä tilaisuutta ei ole ollut, miksi vauva olisi pitänyt jättää yöksi hoitoon/en olisi vauvaa hennonnut jättää hoitoon yöksi. Koen imetyksen osaltani myös sitovaksi, sillä en ole mitenkään erityisen innostunut pumppailija. Miehen kanssa syömme yhdessä, juttelemme, käymme vaunulenkeillä (&juttelemme), katselemme telkkaria, pussailemme ja halailemme, käymme shoppailemassa. Vauva joko on mukana ja/tai nukkuu. Kun vauva oli kolmikuinen, kävimme toisella paikkakunnalla ystäväni juhlissa, vauva oli silloin hoidossa miehen äidillä n. klo 15-22. Oli kyllä tosi piristävä reissu, automatkoilla ja itse juhlissa tuli tosi paljon puhuttua. Erikseen olemme käyneet joissain tilaisuuksissa, mutta toinen on tuolloin hoitanut vauvaa. Hyvin on tähän mennessä ihan tällä tavalla sujunut, ei ole tuntunut missään vaiheessa, että seinät kaatuisivat päälle tai että miehen kanssa ei olisi tarpeeksi yhteistä aikaa.

Km 11/06 rv. 11. Kaksi kiertoa välissä. Plussa 3/07, josta syntyi tyttö 11/07. Oireet olivat samanlaiset kuin keskenmenneessä raskaudessa, eli raskaus oli oikeastaan lähestulkoon oireeton. Tsemppiä aloittajalle ja muillekin, toivottavasti plussaatte mahdollisimman pian.

Minä: 4100 g ja 52,5 cm, rv. 41+0 Mies: 3650 g ja 51 cm, rv. 41+0 (?) Tyttö: 3272 g ja 49 cm, rv. 40+5

.

Glenda, voithan sä soittaa ja pyytää Muksutallista lähettämään postitse nuo kärryt, maksaa vaan postituskulut tuon myyntihinnan päälle. Jos me marraskuiset tavataan tässä joku kerta, mä voin esitellä sulle kärryjä, niin ei tartte ostaa sikaa säkissä.

Mielenkiintoinen aihe juuri nyt lueskella, meillä kun ei kiinteitä vielä ole aloitettu, mutta melko lähellä tuo aloittamisajankohta kuitenkin on. Kaupassakin olen mielenkiinnolla jo noita sosehyllyjä tutkiskellut. Oman fiiliksen mukaan ajateltiin mennä ja tähän asti äidinmaito on riittänyt tytölle kasvuun. Yötkin menevät ihan kivasti, vaikka yöllä herätään syömään. 5 kk neuvolaa odottelen mielenkiinnolla, että näkee, miten hyvin tyttö on kasvanut. Joskus 5-6 kk välillä varmaan sitten kiinteät aloittaisimme. Mäkään en neuvolaterkkarin sanaan perustaisi kiinteittenaloittamispäätöstä, tosin tällä kertaa olin aika samoilla linjoilla terkkarin kanssa. Meidän neuvolaterkkarin mielestä (4 kk neuvolassa) meillä ei ollut mikään kiire aloittaa kiinteitä, kun tyttö on niin hyvin kasvanut ja yötkin menevät hyvin. Hän sanoi, että hyvinkin vasta lähempänä 6 kk ikää voisi nuo kiinteät aloitella.

En ole -Heidi-, mutta vastaan kuitenkin. Tietääkseni (korjatkaa sitten, jos olen väärässä) Maclaren Techno XLR:iä ei myy mikään muu liike Suomessa kuin Muksutalli Tampereella. Muistaakseni nuo Maclarenit maksoivat 279 euroa. Netistä en löytänyt mitään paikkaa, missä noita olisi myyty edullisemmin.

Aluksi sain ilokaasua -> tuli lähinnä känninen olo. Menipähän ajatus pois supistuksista. Sitten tapasin parhaan ystäväni epiduraalin, jota sainkin kaksi annosta. Kohdallani epiduraalia voisi kutsua kivunlievityksen sijaan kivunpoistajaksi, niin hyvin se tepsi. Varmasti kaikki "selviävät" ilman kivunlievitystä, mutta miksi olisin rääkännyt itseäni?

Etukäteen kipu pelotti, mutta synnytyksessä tuntui hallittavissa olevalta. Kipu oli mulla jotenkin sellaista pakahduttavaa, ihan kun joku olisi puristanut ilmat pihalle. Epiduraali (plus lisäannos ajoittuivat mulla just oikeaan aikaan ja olisin voinut vaikka lähteä iltakävelylle epiduraalin saatuani, kun kipuja ei ollut yhtään. Missään vaiheessa ei tuntunut niin pahalta, että olisin luullut kuolevani.

Mä oonkin sitten vissiin se poikkeus, joka vahvistaa säännön - mulla on sama kuppikoko kuin raskausaikana (eli yhtä suurempi kuin normaalisti). Ostin kyllä itsekin liivit valmiiksi ja onneksi sellaiset, jotka olivat jo raskausaikana sopivat. Mä katselin kauhulla etukäteen markettien susirumia mummomammarintsikoita, joita löytyi lähinnä "100Ö-kuppisina". Jotenkin kun koko imetys tuntui niin oudolta asialta etukäteen, halusin edes kauniit imetysliivit. Siispä ostin tällaiset: Figleavesillä oli noita koossa 32C-38DD eli 70C-85DD. Itselläni ongelmana pienen ympärysmitan lisäksi se, ettei tarpeeksi lyhyitä olkaimia meinaa löytyä. Olenkin yksien imetysliivien olkaimia lyhentänyt useita senttimetrejä. Yksi ystäväni kävi Viipurin erikoiskorsettiliikkeessä Helsingin Arkadiankadulla muokkaamassa tavalliset liivit imetysliiveiksi sopiviksi (eli teetti sellaisen hakassysteemin). Oli ollut tyytyväinen ja muokkaustyö ei ollut mahdottoman kallis.

Samat sanat. Sitten imetysaikana - varsinkin alussa - vatsan pohjattomuus yllätti. Luulen, että olisin voinut syödä kokonaisen konditorian tyhjäksi herkuista.

Me kävimme Goalla ihan alkuraskaudesta, lääkärin "siunauksella", ilman malarialääkitystä ja voimassaolevaa poliorokotusta. Ihan hyvin meni, kun vaan katsoi mitä ja missä syö. Mulla ei ollut raskauspahoinvointia, pahoinvoivana olisi tuolla kuumuudessa olo voinut olla aika rankkaa. Raskauden puolivälissä olimme USA:ssa ja Kanadassa, myös muutaman kotimaan lennon lensin raskausaikana. Nämä reissut lentoineen menivät mainiosti. Mitään nyrkkisääntö-ideaaliajankohtaa ulkomaanmatkalle ei taida olla, kun mikä tahansa vaiva voi iskeä kelle tahansa milloin tahansa. Raskauden puolivälin paikkeilla tosin suurella osalla on mahdollinen raskauspahoinvointi ohi ja maha ei suurella osalla vielä menoa paina - joten jos jotain parasta ajankohtaa pitäisi "veikata", veikkaisin tuota raskauden puoliväliä. Pitkille lennoille varaisin mukaan juotavaa, tukisukkahousut ja liikkuisin mahdollisimman paljon. Kirppu82:n kysymykseen: En ole ainakaan koskaan kuullut, että sikiölle voisi tapahtua jotain, jos lentää alkuraskaudesta.

Ekat mammavaatteet ostin raskauden puolessa välissä ja hyvin hyvin pitkään olisin isommilla normivaatteilla pärjännyt. En siis suosittele ostamaan mammavaatteita etukäteen, kuten itse tein. Tuli ostettua liikaa vaatteita ja esim. yhdet liian isot farkut.

Muuten kuin täysin näppäimistöltäni, paitsi että taisin aloittaa rasvailut vielä tätä aikaisemmin.

Naistenklinikalla fysioterapiassa suositeltiin vasta 3 kk synnytyksen jälkeen aloittamaan raskaamman liikunnan. Kevyempi liikunta onnistui (tai olisi onnistunut, ei vaan huvittanut) varsin nopeasti. Nyt onkin sellainen dilemma, että intoa olisi käydä jumpassa päiväsaikaan, vaan minne tuon vauvan sitten laittaisin.