Kultakala

Kiitos Pöpö Isot onnittelut The Crimson Ghostille! Mä jäin LA-kaimani jäljiltä tänne ketjuun edelleen, 41+0 tänään ja hiljaista kuin huopatossutehtaalla

^Huomenna mullakin edessä vika neuvolakäynti ja siellä varataan äitipoliaika. Toivottavasti saisin sen tolle samalle päivälle. Tsemppiä kohtalotoveri!

Ajattelinpa vaan ilmoittautua, että täällä ollaan Ja tukevasti yhdes koos. Mies toivotti aamulla töihin lähtiessään hyvää kypsyttelypäivää. Jep, hyvin kypsyykin, mutta väärä pää!

40+2, ennakoivia oireita nada. Odottavan aika on...

Mulla myös parissa viime neuvolassa ollut verenpaineet aiempaa korkeammalla ja oon päätellyt, että sen täytyy johtua jokottelun aiheuttamasta ärsytyksestä Synnytystä se ei ainakaan todistettavasti mun kohdalla ole ennakoinut... Juuri äsken työkaveri postasi facebookin seinälleni, että "milloin aiot ponnistaa kun en jaksa odottaa". Ai että SINÄ et jaksa odottaa??!?! No tämäpäs piristikin mieltä entisestään...

Voisinpa minäkin nyt sitten liittyä tänne LA napsahti, mutta mitään muuta ei kyllä todellakaan napsahtele. Ei merkkiäkään siitä, että tässä olis tarvis odotella muuta kuin käynnistystä. Ihmiset jokottelee mun verenpaineen taivaisiin

Löysin tällaisen muotoilun Kaskisen runosta, olisiko tämä etsimäsi? Me odotimme häntä, Hän oli rakas niin Hän ajatukset täytti sai paikan sydämiin. Me odotimme häntä, mutta hän ei tullutkaan. Jo ennen syntymäänsä hän jätti tämän maan Hän luonasi nyt leikkii jo kanssa enkelten. Oi Jeesus ota syliin se lapsi pikkuinen.

Keskeytynyt keskenmeno todettiin ultralla 9+3 (keskeytynyt 8+3). Ar-ultrassa oli nähty elävä alkio ja syke viikolla 6+4. Kkm alkoi oireilla pienellä tuhrulla, minkä vuoksi hakeuduinkin tarkistettavaksi. Sain keskenmenon toteamisen jälkeen heti Mifegynen ja passituksen seuraavalle aamulle lääkkeelliseen tyhjennykseen osastolle. Mifegyne aiheutti kuitenkin jo illalla kotona kovat supistukset ja muutaman verilorahduksen, kun taas seuraavana päivänä osastolla ei neljästä Cytotec-satsista tapahtunut enää mitään ja vuotokin oli loppunut. Pari päivää myöhemmin kotona tuli alkio ulos, mutta muutoin en oikeastaan vuotanut juuri lainkaan - en edes normimenkkojen verran. Kaavinta-aika ehdittiin jo varata, koska eivät puhelimitse sairaalassa uskoneet, että kaikki olisi niin vähällä vuotamisella voinut tulla ulos. Mutta niinpä vaan ennen kaavintaa tehdyssä ultrassa todettiinkin kondun olevan tyhjä. Fyysisesti pääsin siis mielestäni käsittämättömän helpolla. Ennen uutta plussaa tuli väliin yhdet menkat. Ne olivat kyllä normaaliakin kivuliaammat ja vuotoa tuli paljon, mutta vain kolmen päivän ajan. Normaalisti menkkani ovat aina olleet kivuliaat ja runsaat, ja vuotoa on ollut viikon verran.

Oi paljon paljon onnea Elenalle! Olen kovasti odottanut tätä uutista, sydämestäni toivon teille onnellista lopputulosta tällä kertaa. Uusi odotus on kyllä keskenmenokokemuksen jälkeen todella pelon ja jopa kauhun sekaista aikaa. Itselläni edes pienen luottamuksenrippeen löytämiseen meni pitkä aika ja edelleenkään en sanoisi tätä henkisesti helpoksi, mutta onneksi kuitenkin jo alkuviikkoja helpommaksi. Iso onnitteluhalaus ja kovasti tsemppiä

Paljon onnea uusista plussista kaikille ja tarrasukkia matkaan meille jokaiselle! Uskaltaisinkohan itse jo vastata tähän ketjuun... tulen foorumille loggautuessani edelleen jotenkin vaistomaisesti ensimmäiseksi tänne keskenmeno-puolelle, vaikka olen kuulunut odottajiin jo jonkin aikaa. Minulla todettiin keskeytynyt keskenmeno heinäkuussa rv 10 ja tehtiin lääkkeellinen tyhjennys. Uuden plussan testasin toisesta yrityskierrosta syyskuussa, eli yhden menkat tulivat välissä. Uusi odotus on ollut pelon- ja jopa kauhunsekaista, luottamus on ollut niin kovin vähissä kkm:n jälkeen. Mutta toistaiseksi itikka on pysynyt matkassa ja hiljalleen tämä matka on minullakin henkisesti käynyt siedettävämmäksi. Silti lähestyvä rakenneultra vetää kyllä jalat spagetiksi. Paljon tsemppiä ja voimia kaikille keskenmenon kokeneille, toivon teille jokaiselle pikaista uutta plussaa ja parempaa onnea odotukseen!

Nostan tätä aihetta, koska etsiskelin ketjua keskenmenon kokeneiden uudesta raskaudesta ja niistä peloista, joita keskenmenon jälkeiseen odotukseen liittyy. Otsikko hieman hämäsi, mutta aihepiiriltään tämä ketju on juuri sitä mitä hain. Täällä on kuvailtu niin tuttuja tunteita, että tuntui melkein kuin olisin kirjoittanut puolet teksteistä itse. Minulla on takanani keskeytynyt keskenmeno esikoisraskaudessa kesällä. Keskenmeno todettiin ultrassa 10 raskausviikolla ja alkio vastasi tuolloin kokoa 8+3. Olimme käyneet alkuraskauden ultrassa seitsemännellä raskausviikolla, ja tuolloin kaikki näytti olevan juuri niin kuin pitääkin. Ultrannut lääkäri sanoi tuolloin meille keskenmenoriskin olevan enää muutaman prosentin luokkaa, joten eihän sitä ajatellut, että se salama iskisi sitten juuri omaan puuhun. Uusi raskaus alkoi onneksi nopeasti - se onkin tähän mennessä ollut suunnilleen se ainoa asia, josta uudessa odotuksessa on osannut iloita. Kaiken kaikkiaan uusi raskausaika on ollut henkisesti järkyttävän piinallisia pitkiä viikkoja, tuntuu kuin ajankulku olisi pysähtynyt. Tällä hetkellä on menossa rv 13+2 ja np-ultrassa reilu viikko sitten kaikki oli hyvin. Jouduin silti ennen ensimmäistä kunnallista ultraa ravaamaan useamman kerran yksityisellä, niin täydellisen epäuskoinen olin sen suhteen, että salama ei iskisi kahta kertaa samaan paikkaan. Mitkään tilastot eivät enää lohduta siinä vaiheessa, kun kertaalleen on osunut sinne "väärien prosenttien" puolelle. Minullahan keskenmenoprosentti on tällä hetkellä 100 ja tulee olemaan sitä siihen saakka, kunnes elävän lapsen saan Ehkä ikävintä on se, että olen salaa ollut vähän katkera maailmalle siitä, että minulta vietiin se esikoisodottajalle perinteinen "kaikki menee varmasti hyvin"-perusluottamus. Ensimmäisessä odotuksessani olin hyvin perusluottavainen enkä stressannut järin paljon mistään. Mutta ei se sitten vaatinut kuin yhden maton vetämisen jalkojen alta, niin johan meni luotto koko touhuun. Tässä uudessa odotuksessani en ole saanut siunaaman rauhaa siltä tietoisuudelta, että kaikki ei tosiaan välttämättä menekään hyvin. Siinä missä ekalla kerralla pystyin rauhoittelemaan itseäni esim. tilastoilla (tiedättehän, "vain niin ja niin pieni prosentti sitä tai tätä"), nyt ne tilastot eivät lohdutakaan lainkaan. Päin vastoin tiedän, että olen onnistunut ennenkin osumaan siihen epäonniseen muutamaan prosenttiin ja voin hyvin osua uudelleenkin. Inhoan sitä paniikin kehää, mistä ei ole keskenmenokokemuksen jälkeen järjellistä ulospääsyä. Jos alan jostakin asiasta huolestua (ja niitä asioitahan tulee raskausaikana jatkuvasti vastaan), en pysty rauhoittamaan itseäni millään. Päin vastoin se paniikki vain kasvaa ja kasvaa ja lopulta olen niin varma sikiön kuolemasta, että ramppaan yksityisillä lääkäriasemilla ultrassa viikon välein. Ärh! Ensimmäisessä odotuksessani säästyin kaikelta tältä ja siitä olen tosiaankin maailmalle katkera, että se luottavainen odotus on minulta iäksi viety. Haluaisin lisääntymissektorilla vaikeuksia kokeneilta kysyä, osaako pettymyksen jälkeisestä uudesta toivosta missään vaiheessa nauttia? Auttaako se, kun liikkeet alkavat tuntua? Vai kyttääkö sitä sitten silloin itseään vieläkin hysteerisemmin...? Keskenmenon jälkeen kuvittelin, että uudessa raskaudessa mieli rauhoittuisi sen jälkeen, kun pääsee sen keskeytyneen raskauden etapin yli. Näin ei kyllä valitettavasti ole käynyt. Vaikka olen nyt hieman toisen kolmanneksen puolella, on luottamus onnelliseen lopputulokseen edelleen melko vähäistä. Olen pelottavakin tietoinen kaikesta siitä, mitä vielä voi mennä pieleen ja mitä kaikkea esimerkiksi rakenneultrassa voidaan todeta. Huoh, onko täällä kohtalotovereita?

Päivitänpä tänne jälleen tilannetta. Mulla kesti siis kkm:n tyhjennysvuodosta ekoihin menkkoihin 34 päivää, mikä on viikon normaalia kiertoani pidempi aika. Nyt on ensimmäinen keskenmenon jälkeinen "normaali kierto" meneillään ja sain ovisplussan eilen kp 22. Se siis indikoisi sitä, että tämäkin kierto lienee tuolla noin 35 päivän hujakoilla. Saas katsoa, pitenikö mulla kierto kuinka pysyvästi keskenmenon seurauksena vai palautuuko joskus vielä takaisin 27 päivään. Kokemuksia, anyone?

Lämmin osanotto kkarpalolle ja paljon voimia tuleviin päiviin, viikkoihin, kuukausiin. Tällaisiin epäreiluuksiin ei ole sanoja

Mulla myös saikkua tuo perinteinen kolme päivää, eli tyhjennys +2. Osuin valitettavasti olemaan kesälomalla tuolloin, joten eihän noista saikkupäivistä mitään hyötyä tosin ollut. Mä itse olisin kokenut paremmaksi, että olisin voinut pian keskenmenon jälkeen mennä jo töihin ja saada muuta ajateltavaa. Luulen, että mulle henkilökohtaisesti tuo kolme päivää olisi ollut sopiva aika, kun taas ne kaksi jäljellä olevaa kesälomaviikkoa meni ihan ketuille keskenmenon takia ja harmittaa vieläkin, että meni kaikki kivat lomasuunnitelmat puihin. Mutta nämä ovat kovin yksilöllisiä asioita ja varmasti toiset kaipaisivat pidempää saikkua kuin vain kolmea päivää. Musta tuntuu esimerkiksi kauhean kohtuuttomalta, että keskenmenon toteamisen jälkeen joutuu odottamaan päiväkausia tyhjennystä ja olemaan sen odotteluajan töissä. Ei toipuminen pääse edes alkuun ennen kuin tyhjennys on tehty, eikä siinä shokissa pitäisi joutua reipastelemaan työpaikalla tietäen, että kantaa sisällään kuollutta pientä. AARGH! Mä olin siitä onnekas, että pääsin tyhjennykseen heti toteamista seuraavana päivänä.

Olematta millään tavalla fysiologisesti alan asiantuntija, kommentoin tähän vain sen verran, että tässä tarkoitettu "raskaushormoni" eli hCG lienee keskenmenon jälkeen tavallisesti koholla kauemmin kuin vain vuodon ajan. Esimerkiksi itselläni hCG oli verikokeessa koholla vielä kolme viikkoa keskenmenon jälkeen, vaikka vuoto loppui alle viikossa. Joillakuilla perinteinen kotiraskaustestikin (herkkyys 25) voi haamuilla useamman viikon, itselläni se alkoi näyttää puhdasta negaa parissa viikossa. En nyt varsin pidä keskenmenon jälkeistä kiertoani kummoisena osviittana tulevasta, koska kuten sanottua, kp1:n määrittäminen keskenmenon jälkeen on melkoista arpomista. Päätin silti laskea arvioidun tyhjentymispäivän kp1:ksi, jotta saan edes jonkinlaisen arvion kierron kestosta. Omalla kohdallani tyhjentyminen on lähes päivälleen määritettävissä siksi, kun lääkkeellinen tyhjennys ei mennyt aivan oppikirjan mukaisesti ja tästä syystä minua ultrattiin yhteensä kolmesti prosessin aikana.