mirabel

Aktiivijäsen
  • Content count

    442
  • Joined

  • Last visited

About mirabel

  • Rank
    Aktiivi
  1. Namimam:tammikuun alkupuolella loppuu äippäloma, joten varmaan tuon ensi kevään yritän jo opiskella enemmälti, mutta kuitenkin siten että poika on vielä kotona. Toki mulla ei oo mahottomia jäljellä kursseja joten yritän saada keväältä sen verran kursseja kasaan että kesän jälkeen voin/kehtaan alkaa hakemaan lopputyöpaikkaa, ettei olisi montaa kurssia enää suorittamatta. Mies sai ensikesälle sen verran hyvät työt että ite oon sitten kesän ihan vaan kotosalla pojan kanssa vielä . tuskin edes opiskelen, vaan nautitaan kesästä. TOKI suunnitelmat voi muuttua jos vain vauva-kakkonen saadaan alulle, sillon varmaan yritän kesältäkin opiskella ettei jäisi enää kun lopputyö sitten mahdollisen kakkosen jälkeen. Mutta ei siis aleta jarruttelemaan kakkosen yritystä siten, että mun pitäis ehtiä valmistua, koska se nyt väkisinkin venyy 2014 puolelle. Kattoo miten asioiden on tarkoitus mennä, joko valmistun 2014 alkupuolella tai sitten se "vähän" venyy . Mutta siis alustavasti olen kotona pojan kanssa ensisyksyyn, eli kunnes poika on 1v5kk ja sitten pyrin aloittamaan lopputyön ja poika laitetaan päivähoitoon.
  2. ^ niimpä ja kun on muutenkin tottunut elämään opiskelijabudjetilla+kesätöillä, joten hyvin tässä pärjää . Äitiyspäiväraha+asumistuki+lapsilisä riittää hyvin perustoimeentuloon. Enkä kyllä ihmettelisi että olisikin joku tutkimus tätä hyvää fiilistä tukemaan, ei tämä kovin pahalta/hankalalta voi tuntua jos nyt jo haaveillaan toisesta lapsesta tähän arkeen . Ja tykkään ajatuksesta että sitten kun valmistun, maltan oikeasti hakea töitä, eikä takaraivossa polttele vauvakuume . tai vaikka sillonkin vielä polttelisi niin ainakin meillä on jo yksi ihanuus valmiina kotona ja työpäivän päätteeksi saan keskittyä olemaan äiti . Ja minkä muun vuoksi sitä töitä tehtäisiin, kun sen vuoksi että voidaan kattaa sillä se muu eläminen, eli omasta vinkkelistä ainakin se laatuaika perheen parissa . Työt on kuitenkin vain töitä, muu elämä se on se jonka vuoksi eletään .
  3. Hei kaikki opintojaan pähkäilijät kuumeilijat:) ! Mulla on yliopisto-opintoja jäljellä ehkä n. 1/2 vuotta + 1/2 vuoden lopputyö, miehellä opintoja niin ikää jäljellä yliopistossa, 1,5vuotta. Meillä on ihana vajaa 5kk ikäinen pikkumies ja haaveillaan/kuumeillaan jo toisestakin. Vauva-arki on ollut ihanaa, vaikkakin luonnollisesti välillä väsyttävääkin. mies on saanut hyvin opiskeltua/tehtyä töitäkin vauvan synnyttyä ja ite oon ottanu sen asenteen että käyn äitiyslomalla tenttejä jos tuntuu, viimeistään jatkan sitten joulun jälkeen kursseja samalla kun hoidan poikaa kotona. Me ollaan nautittu suunnattomasti opiskelijan vinkkelistä vauva-arjesta, kuitenkin paljon vapaampaa ja rennompaa tietyllä tapaa kuin täyspäivätyö . Jos haluaa todella vauvan, suosittelen jättämään stressin koulusta ja valmistumisesta sikseen, kyllä tässä maailmassa ehtii töitäkin tekemään . Tiukilla on rahat mutta päivääkään en vaihtaisi, eikä ajatus toisesta lapsesta tunnu yhtään mahdottomalta . tehkää niinkuin sydän sanoo, kyllä sen vauvan kanssakin voi sitten opiskella jos raskausaikana ei onnistu, itsestä se on kuitenkin kiinni . itse nautin siitä että ei ole "paineita" palata äitiyslomalta töihin vaan voin mennä vähän vauvan ehdolla ja jatkan pikkuhiljaa opintoja . Ite ainakin voin suositella vauva-aikaa ja opintoja, hyvin toimii ! ja aina kun nuo vauvat ei tule sormia napsauttamalla, olisi harmittanut jos olisi pitkittänyt yrittämistä sen takia että pitää valmistua, ei meillä vieläkään olisi vauvaa.. perhe ennen töitä ainakin mulla .
  4. Meillä on kuolattu nyt pari viikkoa, koko ajan enenevissä määrin, nyrkkiä syödään ja myös vaikka mun kättä jos osuu suuhun..itkuisuutta ja levottomuuttakin hiukka enempi. saa nähä tuleeko hampaita vai muutenko vain kuolailee, ei ihan vielä tarvis ku ikää vasta 3kk
  5. Ite veikkaan että tuo "joka toinen päivä =parempi kuin joka päivä "on niitä sarjassamme toimii toisilla, muttei toisilla- keinoja. Kuten greippimehut ,venhänalkioöljyt ym vippaskonsit . Meillä kesti 1,5v saada esikoinen alulle ja kyllä siihen mahtu jos minkälaista "varmaa /parempaa keinoa"..tärppi tuli kierrosta jollon seksiä oli pe,la, su ja ovis oli joko seuraavana ma tai ti. Jokaisen kroppa toimii kuitenkin erilailla ja niissä miesten siittiöissä/määrissäkin on niin hurjia yksilöllisiä eroja että suositelisin kuuntelemaan kroppaa koska tekee mieli , kyllä sekin aika monella jo kertoo sen "parhaan" ajankohdan
  6. Mulla sf-mitta huiteli yläkäyrienkin yli koko ajan, ultrattiinkin sen takia ekstraa loppuraskaudessa. Ite oon ihan "normaalikokoinen" 163/57. Mulla oli raskausdiabetes, joten pelkäsin isoa vauvaa, vaikkakin RaDi pysyi kurissa. Ultran mukaan pojan piti olla 3750g, mutta kappas, syntyi 39+4 painaen vain 3265g . painoa raskausaikana tuli 12kg. lapsivettä oli reiluhkosti, mutta ei niin paljon että olisi yksin tehnyt tupn mitan, jostain syystä mullla vain oli tosi iso masu .
  7. rv 39+2 tuli vaaleanruskeaa valkovuotoa (jonka myöhemmin sitten tajusin olleen merkki alkavasta synnytyksestä), seuraavana yönä 02.00 holahti lapsivedet jonka mukana näkyi tulevan ruskea limatulppakkin sitten. tunti tästä alkoi kipeät säännölliset supistukset. Synnärille päästyä oli kohdunkaulaakin jäljellä ja avautuminenkin oli vasta alkutekijöissään. 24h lapsivesien menosta poika syntyi sektiolla kun avautuminen tyssäsi 5cm kohdalle.
  8. Meidänkin poika syntyi kiireellisellä sektiolla edistymättämän synnytyksen sekä minun nousseiden tulehdusarvojen takia. Synnytys käynnistyi spontaanisti rv 39+3 lapsivesien menolla, josta seurasi 23h kivuliaita säännöllisiä supistuksia 3min välein. Jostain syystä avautuminen oli vain todella hidasta, vaikka lopussa oksitosiinitippakin oli maksimissaan, tyssäsi 5cm kohdalle jolloin päädyttiin sektioon. Ite olin niin väsynyt supistuksista ja valvomisista, kuumekkin mulle nousi, samoin nuo tulehdusarvot kipusivat koko ajan ylöspäin, joten sektioon päätyminen tuntui siinä vaiheessa kyllä helpotukselta. Vauvan vointi oli koko ajan hyvä, joten sen turvin jaksoin, enkä pelännyt. Sektion aikana oksensin pari kertaa huonoa oloa. Sektiossa sekä sen jälkeen vuosin pahasti verta (2000ml) joten osastolle pääsin vauvan luo vasta 12h ja 4 tiputetun veripussin jälkeen. Ensimmäiset 2 päivää oli tosi inhottavia kipeän haavan vuoksi. Vasta 3. päivänä sain ottaa askelia ja koko ajan oli jotakin tippumassa suonensisäisesti ; antibioottia/verta/sokerisuolaliuosta/oksitosiinia/epiduraalia...oli henkisesti raskasta kun ei voinut hoitaa vauvaa, ei saanut nostettua edes sängystä itselle viereen. Onneksi 4.päivä oli jo parempi ja sitten 5. päästiinkin jo kotiin kun mun tulehdusarvot saatiin lopulta alle viitearvojen . Sairaalassaolon koin rankaksi siksi, kun ei pystynyt hoivaamaan vauvaa alkuun juurikaan ja oli täysin hoitajien varassa. Katetrikin roikkui 2 pv ja pelkkä sängyssä kääntyminenkin oli tuskaa. Haava on parantunut hyvin ja kotona olo ollut hyvä. Viikon verran söin antibioottia ja särkylääkkeitä kotiin päästyä Kaikesta jäi kuitenkin hyvä fiilis, koko ajan seurattiin vauvaa tarkasti joten en ruvennut pelkäämään. sektiokin sujui hyvin ja palkinto luonnollisesti mitä parhain
  9. Yhtäläistä ainoastaan se, että äidin kaikki synnytykset tapahtuneet pari päivää ennen la:ta, itsellä 3. Äidin synnytykset olleet suht nopeita, 4,5h-7h ja alkaneet selkäpoltoilla. Itsellä taas alkoi lapsivesien menolla ja synnytys kesti 24h, päätyen lopulta kiireelliseen sektioon.
  10. 02.00 meni lapsivedet, tunnin päästä alkoi säännölliset 3min välein tulevat kipeät supistukset. 24h päästä vesien menosta poika saatiin lopulta kiireellisellä sektiolla pihalle kun avautuminen tyssäsi 5cm.
  11. Minä 3460g 50cm (39+5) Mies 3800g 52cm (38+4) Poika 3265g 51cm (39+4) Poika oli sirompi mitä odotettiin, ultrien mukaankin piti olla 3750g. Kevyin pikkukirppu mitä kummankaan perheessä on syntynyt . Itsellä oli vielä Raskausdiabetes riesana.
  12. 162cm / +13kg/ 36cm / 39+4 /3265g ja 51 cm
  13. rv 39+2 vaaleanruskeaa valkkaria, seuraavana yönä 02.00 heräsin "flop"-tuntemukseen ja lapsevettä tuli valtavia määriä! rv 39+4 24h lapsivesien menosta päädyttiin sektioon, kun avautuminen tyssäsi 5cm kohdalle. poika syntyi siis rv 39+4 .
  14. Kovasti yritin saunoa ja siivoilla mutta eipä ne mitään tehneet . Poika oli kiinnittyneenä jo rv 34 ja kivuttomia supistuksia tuli pitkin raskautta. rv 39+2 päivän aikana tullut valkovuoto oli väriltään vaalean ruskeaa joka herätti epäilyksiä. Nukkumaan mennessä ei kuitenkaan ollut yhtään sellainen olo että kohta tapahtuu. Vielä puolen yön aikaan kävin vessassakin ilman mitään tuntemuksia. Pari tuntia vessasta, eli rv 39+3 klo 02.00 holahti lapsivedet kesken unien ja sitä tuli seuraavan 1,5h aikana PALJON! tunti lapsivesien menosta alkoi samantien säännölliset kivuliaat supparit 3min välein. rv 39+4 24h lapsivesienmenosta poika saatiin lopulta sektiolla pihalle (tyssäsi avautuminen 5cm kohdalle).
  15. ^ Ei sattunut yhtään. Mulla ainakin oli jo niin kovat supistuskivut, ilokaasu ei auttanut pätkääkään, eikä amme. Jouduin odottelemaan epiduraalin saamista, kunnes kohdunkaula oli kokonaan hävinnyt ja kun sen vihdoin sain oli se taivas!! suosittelen lämpimästi! Itekkin pelkäsin ennen synnytystä sitä piikin laittoa mutta siinä tilanteessa sitä ei kyllä enää pelännyt, supparikivut vei huomion . Ihan alkuun luultiin menevämme ilokaasulla, joka ei ollutkaan päällä! Eikä se kyllä päälle laitettuakaan juuri auttanut, vai liekkö olin jo niin kovissa tuskissa etten osannut enää hengitellä sitä oikeaan aikaan, tunti ammeessa (auttoi hetken), epiduraali oli pelastus! Synnytys tosin ei edennyt joten jouduttiin sektioon 23h jälkeen, ja sillon vielä laitettiin spinaali sitten.