-Iiris

Minäkin taidan olla melko hullu, mutta näin jälkikäteen ajatellen synnyttäminen oli ihanaa, vaikka se sattuikin. Avautuminen oli melko kivuliasta, ja epäilen että sen takia, koska en vain tiennyt mitä oli tulossa. Uskoisin että ensi kerralla olisin paljon rauhallisempi, kun tietäisin vähänkään miten asiat voisi mennä ja kuinka kivuliasta homma olisi.

Inisin ja voihkin ehkä supistuksien aikana, mutta ponnistaessa keskityin vain ponnistamiseen ja olin hiljaa.Huutaminen vei melko nopeaa voimat ja rytmi työntämisessä meni sekaisin kun piti hengitelläkkin

Itse myönnän että ennen raskautta en kovin pitänyt imettävistä äideistä vilauttelemassa rintojaan. Nyt esikoisen saaneena ajattelen eri tavalla. Itse pyrin imettämään syrjässä, ihan senkin takia että tyttö malttaisi syödä olisi nimittäin muuta katseltavaa, ja siinä kun tyttö pyörii ja hyörii niin rinnat melko helposti vilahtelee.. Satuin itse olemaan ravintolassa jossa sattui viereiseen pöytään äiti jolla oli vain pelkkä toppi ja allaan rintsikat. Kun äiti alkoi imettää vauvaa, veti hän topin niin alas että hän näytti että olisi istunut ilman paitaa.. Itse tykkään juuri käyttää imetyspaitoja ja vähän harsoa eteen.

täällä kans ennen raskauta todettu pco sekä endometrioosi. Lääkärin määräyksestä söin kolme kierto terolutteja, tuloksetta, kierrot pysyivät silti yli 40-50 päiväisinä. Seuraavana söin clomifeneja joista toisesta kierrosta nappasi. Jos tälläiset vaivat on todettu niin olisiko näitä käydä hyvä tarkistuttamassa esimerkiksi synnytyksen jälkeen? olin meinaa neuvolassa maininnut asiasta mutta siellä olen saanut vain naurunpyrähdyksiä johtuen iästäni ja että ehkäisyä meidän kannattaisi käyttää koska tädin mukaan hyvin monelle kakkonen tulee yllätyksrnä ja jne.. minulla on myös kilpparin vajaatoiminta joka on pysynyt kuosissa lääkityksen avulla. olisin nimittäin kiinnostunut tietämään missä kunnossa paikat on ja onko mitään järkeä napsia pillereitä..

Meillä kireä kielijänne haittasi todella paljon imetystä. Vauvalla oli todella sydämen muotoinen kieli, ja jänne oli todelal tiukka, ja melko edessä. Kielen takia imetys ei onnistu ollenkaan sairaalassa, ja sain käyttää 2kk rintakumea. Otin sitten itse asiasta selvää, ja neuvolatäti olisi laittanut vasta lähetettä eteenpäin operaation, kunnes nopeutin asiaa hieman. Onneksi tein niin, sillä heti kun kielijänne leikattiin (operaatio todella nopea, pikkusaksilla napsautettiin, vähän huusi) alkoi imetys rullamaan todella hyvin ja en ole sen jälkeen koskenut rintakumeen ollenkaan. Itse ressasin juuri noita puhumisasioita, itellä ollut melko vaikea ärrävika, vaikkei tälläiset asiat olekkaan perinnöllisiä (?) mutta kuitenkin..

Meillä oli kans mukana opiskelija- halusi olla synnytyksen ajan mukana, vaikka vuoro loppuikin jo. Vauvapuolella en kovin tykännyt opiskelijoista..

Täällä ensin yöllä lirahti hieman housuihin lapsivettä. Melko heti sen jälkeen alkoi supistuksia tulemaan tiuhaan tahtiin. Tunnin maltoin olla kotona, kunnes alkoi jo olla hieman tukala olla. Kävin vielä ennen autoon menemistä vessassa ja limatulppakin lumpsahti paperille. Sittenpä lähettiin sairalaan-automatka kesti 15min, ja olin auki jo 3cm.

Minulle jäi mukava kokemus sairaalasta. Ainoa asia mistä voisin moittia oli juuri tuo kiire, ja päivittäin kun hoitajat vaihtui, vaihtui myös se saiko apua. Osa kätilöistä auttoi mielellään mutta osa ei kerennyt/unohti auttaa. Ymmärrän kyllä miten kiire tuollaisessa paikassa on, mutta jos sovitaan että minut herätetään syöttämään vauva, ja se unohdetaan tehdä, ei siitä jää kovin mukava maku suuhun.. Muuten auttavat kätilöt olivat ihania ja kannustavia. Synnytyksen hoitanut kätilöopiskelija oli myös ihana ja hyvin ammattitaitoinen. Erityisesti synnytyksestä jäi mukava mieli. Mutta voipi olla että synnytyksen jälkeen hormonit oli niiiiiin sekaisin ,että sitä pahoitti mielen tuon tuosta..

Täällä ollaan käyty ultrassa rv36 raskausdiabetes-epäillyn takia.. Minulla sattui olemaan sokeria pissassa hyvin myöhäisessä vaiheessa, ja kävin ultrassa noilla viikoilla.. Ultra tehtiin neuvolassa, ja sen teki lääkäri. Itse olin aika pettynyt miten vähän ultrassa näin myöhäisessä vaiheessa erottaa edes koko vauvaa.. Kuvaa oli melko vaikea katsella ja lääkäri sai koko ajan selostaa mikä kehon osa mikäkin on.. 4 sydänkammiota näkyi todella hienosti ainakin ja se että vauvamme on tyttö

itse ehkä tulen kaapista vasta kun ollaan äippälomalla.. hieman epävarman alun jälkeen ja muiden koettelemusten vuoksi on tuntunut etten halua kovin aikaisin kertoa kaikille..

täällä yksi hyvin karvamahainen odottaja karvoja ei kummemmin ole tullut kasvoihin, mutta vatsan seutu tuntuu olevan niin karvainen. Vahaamisesta, yleensä olen vahannut bikinirajan, mutta nytpä en näe enää alapäähän, ja toisekseen vahaaminen aiheuttaa helposti mustelmia. Näin lukee ihan vahapaketeissakin.. Ja minulle muutenkin tulee todella helposti mustelmia nyt-normaalisti ei tule.

täällä myös yksi joku jännittää hieman tulevaa mahan kokoa.. mitat ennen raskautta 156/54 ja nyt painoa 61kg rv 23+4.. Kätilö jo rv18 sanoi että hyvänkokoinen maha minulla Rakenneultrassa paino oli 457grammaa.. Mies ollut yli 4kiloinen syntyessään.. huhuh

meille hellät hetket taisivat loppua siihen, kun rv23 nyt, ja viime kerralla verta tuli aika reippaasti. Veri oli tosin ihan kirkasta, ja vuoto loppui melko nopeaa, eli johtui vain kuivuudesta. Siltikin tämä taisi säikäyttää kummatkin, että voi olla että loppuvuosi on rauhallisempaa vaikka mitään duracell-pupuja ei ollakkaan..

Selailin etten ollut itse tänne vielä kirjoitellut, vain itse kysellyt milloin voisi km:n jälkeen yrittää. Minulla keskenmeno tuli viikoilla 7-8, mutta huomattiin vasta vk11. Uuteen raskauteen meni yli puoli vuotta, kerettiin kokeilla teroluttia kuukautishäiriöihin, kokeiltiin clomifenia, suurennettiin annostusta. Muistan vieläkin miten pettynyt olin että clomifenit eivät toimineet ekalla kerralla, eikä mitään "rakkulaa" mikä voisi hedelmöittyä ollut kehittynyt. Uusi annostus, ja uusi kuukautiskierto tuotti tulosta, ja nyt tyyppi mahassa potkii jo kovasti ja raskaus on puolessa välissä. Olen aika varma että pettymys ja paine uuden raskauden onnistumisesta oli se kun tulin e-pillereiden jätön jälkeen niin nopeaa raskaaksi ja se että minulla todettiin endometrioosia ja muuta häikkää munasarjoissa joista en ollut ikinä ollut tietoinen. Tsemppiä kaikille, ja toivottavasti tämäkin juttu tuo toivoa.

esikoista odottamassa, ja tunnustin itselleni kunnon potkut vasta rv19 maissa.. ja koko ajan vahvistuu. nyt 21+4