Jemppa

Jäsen
  • Content count

    11
  • Joined

  • Last visited

About Jemppa

  • Rank
    Aloittelija

Contact Methods

  • ICQ
    0
  1. Miksi kukaan ei kertonut, miten vahva uhmaikä joillakin lapsilla voi olla. Ja että se alkaa sitten, kun entiset ongelmat ovat vasta jääneet taakse.
  2. Eipä oikeestaan ole. Nyt Esikoinen oli hoidossa, kun olin laitoksella junnusta, ja yhden iltapäivän hoidossa kun siivottiin ristiäisiä varten. Ehkä sitten joskus myöhemmin, kun ovat vanhempia, niin voi laittaa hoitoonkin. Äidin napanuora on niin lyhyt, ettei osaa olla naperoista erossa
  3. Meidän naperoilla on ikäeroa 1v11kk. En tiiä onko riittävän pieni vastaamaan tähän kysymykseen. Mutta kuitenkin, parisuhdetta tulee hoidettua pienillä kosketuksilla pitkin päivää, ja onneksi tulokas on nukkunut "yöunia" alusta lähtien, eli kun esikoinen nukahtaa, niin isillä ja äidillä on aikaa vaalia toisiaan, jos sattuu vielä jaksamaan
  4. Lauantai 19.1.2008 rv 39+6 Aamulla lähdettiin koko porukalla Lahteen ostamaan kodin terrasta saumauslaastia. Toki jokainen nainen näillä viikoilla saumaa kylpyhuonetta ja tekee muutenkin saunaremonttia. Terrassa naureskeltiin oloa, Eipä supista, eipä tee pahaa, että varmasti mennään reilusti sinne käynnistykseen asti. Tultiin lahdesta kotiin, tein saumalaastin ja otin saumauslaipan kauniiseen pikku kätöseen, joka tosin oli turvonnut oikein mukavasti. Näitä kivuttomia raskausvaivoja. Siinä saumailin seinää ja jouduin huutelemaan tonia avuksi, että voitkos tulla jeesimään, kun vatsa ottaa seinään kiinni ja en yletä tarpeeksi korkealle. Sain seinän siinä sitten saumattua ja pestyä, siirryin lattiaa saumaamaan ja saunan lattialla huomasin, että kah, jotain holahtelee pikkaisen pikkuhousuihin. Irc:ssä vähän arvuuttelin muiden odottajien kanssa, että mitähän tuo nyt oli. Totesin, että jos jatkunee, niin soittelen sitten synnärille. Lopulta sain koko lattian saumattua ja eipähän tullut ainuttakaan supistusta tai mitään muutakaan ennettä. Sunnuntai, 20.1.2008, 40+0 heräsin pirteänä hassuun oloon klo 8.16. Kävin veskissä, kun aattelin, että mulla on pissahätä. Istuin normaalisti pöntölle ja tein pikku pissin. Tosi pienen siihen "hätään" verrattuna. pyyhin ja tuli jostain syystä katsottua sitä paperia. vaaleanpunaista limaista vuotoa ja totesin samalla, että hei, muahan supistaa. Olo oli kuin voittajalla, hei voiko olla mahdollista, että tää tapaus ei menisi kahta viikkoa ylitse?! laitoin kahvin tippumaan, katsoin kelloa toisen supistuksen tullessa, se näytti 8.24. Odottelin vielä kolmannen supistuksen 8.32 kun menin herättämään tonia. Kerroin, että kah, supistaa, 8 minuutin välein ja alapää syöksee veristä ja limaista vuotoa, jotain tapahtuu. Toni totesi, että jes, loistavaa, kerrankin jotain alkaa tapahtua heti aamusta, ja joko lähdetään Sanoin, että pruu, tästä mihkään mennä vielä. Toinen jatkoi sitten vielä uniaan vähän aikaa. Koko aamun tuli supistuksia sen 6-8 minuutin välein. Klo 11 soitin synnärille ja kyselin, että voiko kipuun ottaa kotona jotain. Ihan selkeesti jotain tapahtui, sillä jokaiseen supistukseen joutui keskittymään pysähtymällä ja hengittelemällä. Kätilön kanssa jutusteltiin puhelimessa ja kerroin, että meillä oli remonttitalkoot sovittu sille päivälle ja appivanhemmat ja isäukko on tulossa jeesimään saunarempassa. Klo 12 soitin anopille, että koska ovat tulossa ja eivät kai ole sopineet mitään menoa, tänään saattaisi olla lähtö synnärille. Soitin vielä isälleni, että tervetuloa vaan, mutta musta ei taida olla mitään riemua kenellekkään. Otin 1mg panadolia ja se auttoi niin, että supistusten väli piteni 15-30min. Kun talkoot saatiin ohi ja porukat lähti kotiinsa, menin itsekkin vähäksi aikaa pötköttämään. Sain unen päästä kiinni, mutta supistuksen tullessa aina havahduin aistimaan kivun unen läpi. noin klo 18 kivut palasivat ihan äkkipikaa takaisin, ja Toni lähti miksun kanssa viemään leffaa takaisin R-kioskille. Takaisin tullessa Miksulla oli aivan järkky kiukkukohtaus päällä ja itse läähättelin 4 minuutin väleillä lattialla ja vessa vuorotellen. Totesin tonille, että nyt poika hoitoon anopille ja sassiin. Pakkasin hoitolaukun ja toivotin pojalle hyvää hoidossa olo aikaa. Otin toisen satsin särkylääkettä ja pakkasin sairaalakassin. Katselin american idolin loppuun (tää on pakottava tarve esikoisen sairaalanlähdöstä, minen lähde mihkään ennenkuin idolssi on loppu ) Otettiin viimeset masukuvat ja lähdettiin kohti Hämeenlinnaa. Tietysti ne supistukset katosi puolessa välissä matkaa, mutta totesin, että pirhana, mä en kotiin enää mene; aamulla on joka tapauksessa kontrolliaika äippäpolilla. Mentiin sitten Tiiriön ABC:lle kuluttamaan aikaa ja katsomaan Ketonen ja Myllyrinne. Pikkuhiljaa särkylääkkeen vaikutus lakkasi (kesti ehkä noin 3h) ja supistukset äityi taasen. Lähdettiin ajelemaan ja soitin synnärille, että koko päivän vähän supistellut, saisko tulla käymään kun nyt tulis taasen 4 minuutin välein. Kätilö toivotti tervetulleeksi, jos kotona ei enää kestä oltiin 0.15 sairaalassa. Tai parkkipaikalla oltiin vähän yli tasan, mutta 10 minuuttia kesti kävellä 200m matka synnärille sisälle. Nuori kiva tumma kätilö otti vastaan ja kyseli vähän supistuksista ja kestoista ja muista sekä totesi, että mennäänpä suoraan saliin, kyllä tuntuis olevan tosi käynnissä. haettiin vaatteet, ja marssittiin 1 saliin. Siellä käyrille, jossa oltiin puolisen tuntia. Hyvin piirtyi supistuksia, sen mitä mun masusta niitä nyt piirtyi. Esikoisestakin oli ongelmia, että paineanturit ei näyttäneet supistuksia ollenkaan. Käyrillä olon jälkeen kätilö tutki kohdunsuun, ja oltiin 4cm auki. Sama mitä oli esikoisestakin sairaalan mentäessä. Samalla kun kätilö lopetti tutkimuksien tekemisen ja vetäytyi pääkallopaikalta, siihen alusliinalle hulahti jotain. Kätilö sanoi, että näyttäisi lapsivettä tihkuvan, johon totesin, että sitähän se varmaan sitten eilen illallakin oli. Kätilö sanoi, että pissalle mars, ja vaihdetaan sairaalakamppeet päälle. Reippaana tyttönä pomppasin sängyltä pois ja kuului POKS. Ja kaikki vedet suoraan kätilön kengille, omille jaloille ja sukille. Sitten tulikin kiire takaisin siihen pöydälle, kun vauvan pää oli niin korkealla vielä. Kätilö lähti soittamaan lääkärille, että mitäs tehdään, kun mahdollisesti eilisestä asti tihkunut lapsivettä ja mä jäin monitoreihin kiinni. Se siittä liikkuvasta ja aktiivisesta synnytyksestä. Puoli kahdelta sain tutustua ystäväämme ilokaasuun, ja ai että oli mukavata Totesin tonille, että voisin ottaa N20 kotiin meidän kanssa. Tosin Toni ei saanut kyseenomaisesta aineesta mitään kiksejä ja totesi, että hän ei usko, että mä saan sitä pömpeliä mukaan. Pääsin koneista vähäksi aikaa eroon ja käymään vessassa. Enpä sinne mitään pissiä saanut tehtyä ja mentiin takaisin salin puolelle. Yht'äkkiä hirveä paineen tunto alapäässä ja meinas taju lähteä, kohtu työnsi minkä jaksoi ja tuli kiire pöydälle. Kätilö tutki tilanteen ja sanoi, että 5cm auki, vedäppä sitä ilokaasua huolella, ei saa ponnistaa. Samalla laittoi anturit kiirellä masun päälle takaisin, ja olo helpotti vähän kaasun johdosta. VÄhän aikaa kului, ja tuli joku hälytys, kätilö hälytti toisen kätilön huoneeseen, mamma polvilleen ja jotain erittäin kamalaa ja puuduttavaa suihketta kielen alle. Ensimmäinen suihkaus meni nassulle, ja koko samperin nenä ja ylähuuli puutui. Vauvan sydänäänet laski hälyttävän alas, ja supistuksia lopettavaa suihketta jouduttiin antamaan. Kolmelta lääkäri tuli sanomaan heit ja kytkemään kohdun sisäisen anturin, kun epiä tultiin laittamaan, samalla totesi, että synnytys ei ole edistynyt, tippaan oksitosiinia valumaan. Siinä sitä sitten makoiltiin käyrillä ja epi auttoi ihan kivasti tällä kertaa supistuksiin. Samalla pääsin toki vetämään ilokaasua, ja kätilö tuli kysymäänkin välillä, että noinko kovasti supistaa. Siihen piti vaan vastata toki toki Kello se vaan jolkotteli eteenpäin, toni meni unille ja kuorsasi sitten niin, että se varmaan kuului sinne hoitsujen kopille asti. Itse lepuuttelin oloa, mutta eipä siinä mitään nukuttua saanut. Monitorista katselin, miten supistuksia tuli ja meni ja miten joka supistuksella vauvan sydänäänet laski, välillä jopa alle 60/krt min. Kätilö sanoi, että ei tarvitse huolestua, se on kohtuullisen normaalia, napanuora on jossain vain jumissa. Sykehälytyksiä tuli sitten tasaisesti koko ajan. Kun kello tuli varttia vaille seitsemän aamulla, lääkäri tuli uudestaan katsomaan tilannetta. Kätilö teki sisätutkimuksen, 5cm auki ja reunat lähteneet menemään paksuksi takaisin. Lääkäri päätti soittaa jollekkin toiselle lääkärille. Kului ehkä noin 5 minuuttia, ja lääkäri tuli takaisin ja ilmoitti, että leikkaukseen mennään. Tilanne ei edisty ja vauvan sykekäyrä on huolestuttava. Vauva olisi kuulemma 15 minuutissa pihalla. Toni heräili samaan aikaan, ja manailin sille, että sulla on perkule huonot siittiöt, kun ne ei suostu alakautta tulemaan maailmaan. Ja totesin myös, että kuorsasit sitten niin kovaa, että noi salin seinän laatatkin hajosi. (siellä oli yksi rivi laattoja halki katonrajassa) Sitten alkoi tapahtua. Leikkauksen valmisteluihin meni muutama minuutti sisältäen katetroinnit, litkujen juomiset, karvojen ajelua, piuhojen irroitukset ja sängyn vaihdon. Sitten mentiinkin lujjaa kovvaa leikkuriin, spinaali selkään, anturit käsiin ja mamma makaamaan pöydälle. Tällä kertaa spinaali meni oikein, heti ekalla kerralla ja kaikki kivut lähti. Kaikki leikkaussalissa olevat oli naisia, ja aivan ihana ilmapiiri. Leikkauksesta en huomannut muuta kuin sen, että pöytä heilui, kun ne riuhtoi vauvaa ulos. Sitten kuuluikin jo suloinen naukuna-itku, ja meidän poika syntyi. Poika pyyhittiin ja kapaloitiin, ja sain silittää lapseni poskea ja kuiskata, että äiti rakastaa kovin. Sitten lääkärit alkoi kursimaan masua kasaan ja kuulin vaan, että sanoivat napanuoran olleen todella pitkä. (se oli kaulanympäri ja ilmeisesti tulossa korvan kanssa ekana ulos) Sektioon jouduttiin siis taasen virheellisen tarjonnan ja pysähtyneen synnytyksen takia. Ainut huono puoli sektiossa oli se, että en saanut nieltyä ollenkaan kuolaani, ja se jouduttiin pyyhkimään pois. Muutoin paljon mukavampi kokemus kuin esikoisesta. Sitten sitä päästiinki jo heräämöön, jonne sain tiedon pojasta. Paino: 3400g Pituus 47,5cm pisteet: 9/9 Maanantaina syntyi ja torstaina pyysin itseni kotiin. Hyvin on mennyt ja ihana pieni rakkaus pakkaus tuo poika on <3
  5. Mulle tuli odotuksen loppuvaiheessa niin paha issias, etten päässyt käveleen Siihen auttoi akupunktio, kävin kerran ja sen jälkeen pystyinkin käveleen viikon ihan hyvin. Sitten junnu päättikin jo syntyä
  6. Noista maitohappobakteereista. Meillä oli esikoisella tosi paha koliikki, joka kesti 4,5 kk. Nyt kun odotin junnua, niin söin koko raskauden maitohappobakteereja, ja tää vauva onkin nyt sellainen nukkuu ja syö sekä kakkii-tapaus. Lisäksi itse en oo ollut kipeenä sen jälkeen kun ko. tabut aloitin. Ja sektiohaavakin parani tosi hyvin. Eli kannattaa syödä mä söin itse niitä gldn:n tabuja, niitä voi antaa myös suoraan vauvalle.