punamusta

Jäsen
  • Content count

    16
  • Joined

  • Last visited

About punamusta

  • Rank
    Aloittelija
  1. Meillä on myös taisteltu nukkumisten ja nukahtamisten kanssa nyt 2-vuotiaan tytön kanssa syntymästä lähtien. Ikinä meillä ei ole kyllä mennyt tilanne niin pahaksi kuin aikkisempia kokemuksia kirjoittaneilla. Meillä ratkaiseva muutos tuli ns. isojen tyttöjen sängystä eli ainakaan vielä näiden 3 kk:n aikana ei ole tullut pelleilyä ja ravaamista ovelle mukaan. Me mainostettiin sänkyä kovasti ja kehuttiin, että se on isolle tytölle. Jostain syystä kiintyi siihen tosi hyvin. Helpottaa tietysti sekin, että tyttö puhuu jo täysin ja me pystytään selittämään asioita paljon. Me tehtiin tarkat rutiinit iltoihin jo pidempi aika sitten niin, että meidän rutiineja rakastava tyttö tietää tasan tarkkaan, mitä minkäkin jälkeen tapahtuu ja me toistetaan niitä pitkin iltaa. Tyttö on ollut aina sellainen, että siirtymiset on vaikeita yhtäkkiä ja niihin täytyy valmistautua. Näiden samojen rutiinien avulla me on saatu vuhdoinkin nukkumaan menosta ilmiselvästi tytölle mieluinen juttu ja jää nyt iloisena sänkyyn ja nukahtaa nopeasti. Se kyllä edellytää, että on ulkoiltu joka päivä ja on ollut paljon läheisyyttä. Lisäksi halitaan paljon nukkumaan mennessä ja unikavereitakin on otettu mukaan. Jokin aika sitten oli sitä, että tyttö huutelee vähän väliä äitiä ja pitäisi mennä katsomaan. Me tehtiin sitten niin, että kasvatettiin pikku hiljaa reagoimisaikaa ja mentiin huoneeseen kuiskaten ja ystävällisesti kysyttiin, että mikä hätänä, äitikin yrittää nukkua, mutta heräsi sun huutoon. Ei tosiaan olla sillon nukkumassa, mutta toimi ihan hyvin. Lisäksi varmistetiin, että jää hyvä mieli niin, että aina lopuksi vielä pyydettiin halia ja pusua ja laitettiin peitto takaisin. Niin ja aina tyttö menee kellon tarkkaan samaan aikaan päikkäreille klo 12 ja yöunille klo 8. Ainakin meidän tyttö näyttää jo ymmärtävän hurjasti ja selittäminen voisi auttaa tämän ikäisille monessa kohtaa. Kaverini kyhäsi myös taulun, johon sopivat laittavansa rasteja/tarroja, kun heidän poikansa on mennyt nätisti nukkumaan ja sitten 10 kerran jälkeen poika sai valita kivan lelun. Toimi heillä niin, että nyt menee nätisti nukkumaan. Mun mielestä meillä oli avainsanoina tarkat rutiinit ja turvallisuuden tunne. Näin jälkikäteen ajateltuna oltaisiin varmaan selvitty monesta hankaluudesta, jos oltais luotu alusta lähtien tarkat rutiinit ja ennustettavuuden ja sen turvallisen olon, että ei tapahdu mitään pahaa, kun nukahtaa ja äiti tulee, jos on hätä.
  2. Joo, meidän tyttö keksi alussa kans kivan leikin. Me otettiin sit tiukka linja, että niillä ei leikitä ja komennettiin aika lujaa. Sit kun saatiin ne edes hetkeksi pysymään päässä, niin yritettiin kiinnittää huomiota johonkin tosi kivaan. Mutta teidän tyttö on vielä pienempu, niin ei tietty ymmärrä vielä välttämättä komentamista. Hankalaa kyllä, toivottavasti aika tekis tehtävänsä! Niin ja meillä kanssa tyttö repii lappuakin välillä irti, mut en anna siinäkään periks, vaan laitan sen takas vaikka kymmenen kertaa. Joskus tyttö sit luovuttaa:D
  3. Meidän 1 v 7 kk tytöllä on lasit pahan sisäänpäinkarsastuksen ja hieman huonon näön takia. Tyttö on karsastanut n. 3 kk iästä lähtien. Ollaan peittohoidettu heikompaa oikeaa silmää enemmän 8 kk iästä ja nyt myös parempaa. Leikkauksia on monia edessä ilmeisesti 4-5 v iässä. Lasit on ollut nyt kolme viikkoa. Meillä oli alussa ihan sama tilanne kuin teillä Eva Luna, mutta nyt lasit on aamusta iltaan päässä. Meillä tossa autto perhepäivähoitaja, kun tuntuu, että kaikki sujuu hoidossa paremmin eli ei laita vastaan. Aluksi hoitaja totutti vähitellen, hänellä itselläänkin on lasit. Lisäksi kotona ollaan paljon puhuttu, miten hienot ne on ja kehuttu kovasti, jos ne pysyy hetkenkin päässä. Musta tuntuu, että suuri muutos on tapahtunut myös siksi, että tyttö tajusi näkevänsä paremmin lasit päässä. Muakin mietityttää kiusaaminen hirveästi, ei pelkästään lasien vaan myös ton karsastuksen takia. Leikkauksella kosmeettinen puoli saadaan aika hyvin kuntoon, mutta kuitenkin. Mäkin oon saanut lasit pienenä ja inhosin joka hetkeä ja oonkin pitäny piilareita siitä lähiten, kun oli mahdollista. Mut mun mielestä oma tyttö on supersöpö niiden lasien kanssa <3. Mutta ehkä tota kiusaamisasiaa ei kannata etukäteen murehtia, vaan yrittää kertoilla tytölle valmiita vastauksia kyselijöiden perään
  4. Me ollaan mietitty kolmea lasta. Tällä hetkellä siis yksi lapsi ja haaveissa toinen. Minulla on vain yksi isosisko isolla ikäerolla ja oon aina halunnut pikkusisaruksen, miehellä taas on kaksi veljeä. Pienenä tosin sanoin haluavani viisi lasta, mutta saas nähdä Silloin ei ehkä ollut kovinkaan tietoinen, mitä se todellisuudessa tarkoittaa:P
  5. Meillä on Lähivakuutus. Kotivakuutus löytyy samasta yhtiöstä, joten keskittämisetu oli hyvä ja laskelmiemme mukaan tuli meille edullisimmaksi. Ollaan kyllä oltu tyyväisiäkin, kun tytöllä on ollut kaikenlaista ja ei mitään ongelmia vakuutusyhtiön kanssa. Tässä vakuutuksessa omavastuu on sairauskohtainen.
  6. Imetin 9,5 kk. Tyttö vieroitti oikeastaan itse itsensä, koska päiväimetykset olivat yhtä taistelua ja lopulta se meni siihen, että pumppasin omaa maiton kuukauden verran ja annoin pullosta, paitsi yöllä tyttö huoli rinnasta. En enää jaksanut tuota pumppaustouhua, koska jos olisin halunnut maidon erityksen pysyvän siinä laajuudessa, kun tyttö tarvitsee, niin en olisi muuta ehtinytkään tekemään...Lisäksi toivomme pikkusisarusta pienellä ikäerolla eikä mulla ollut alkanut menkat, joten sekin oli yhtenä syynä. Toisaalta olen helpottunut, että lopettaminen kävi helposti, mutta toisaalta haikeana, kun tyttö itse halusi lopettaa:girl_sad:
  7. Aivan fantastinen ketju Tämähän olisi pitänyt tulla lukemaan ajat sitten, kun teiltä saa niin hyviä vinkkejä! Me tehdään kanssa puuro kerran päivässä iltaisin ja lämmitetään aamulla, kun ei vaan jaksa aamulla muuta kuin lämmittää puuron mikrossa. Me tehdään ruuat itse, mutta me saatetaan syödä monta päivää samaa ruokaa siitä satsista ja hyvin maistuu. Me kyllä annettiin hedelmä- ja marjasoseita valmispurkeista aluksi, mutta vihaan sitä lasipurkkien kierrätyshommaa ja kun koko kämppä täyttyy niistä purkeista! Siispä koen helpommaksi sulattaa marjoja pakkasesta ja sekoittaa rahkaan tai jugurttiin tai pilkkoa hedelmänpaloja. Tyttö nukkuu 2 x 1,5 h päikkäreitä ja minä en todellakaan tee kotitöitä sinä aikana, vaan ne tehdään tytön "avustuksella" hereillä oloaikaan Usein kyllä neiti viihtyykin, kun konttaa imurin perässä tai repii jo kerran levitettyjä pyykkejä narulta. Kun neiti on unilla, niin heittäydyn sohvalle ja luen lehtiä tai katson sarjoja nauhalta. Meillä myös annetaan tehdä ns. kiellettyjä asioita, jos tyttö kerran niin viihtyy. Esim. kaukosäädintä saa joskus räplätä, tyttö syö samoja lelula kuin koira, repii lehtiä yms. Päikkärit nukutaan vaunuissa mm. siksi, että muuten pitäisi nukuttaa enkä jaksa sitä. Vaunuihin tyttö nukahtaa heti, kun vaan laittaa neidin toppavaatteissa makuupussiin. Lisäksi ulkopäikkärit kestää pitempään ja minä saan enemmän omaa aikaa Meillä kestoillaan myös osittain siksi, että vihaan roskien viemistä ja sitä hajua, mikä kertiksistä tulee! Likaiset kestot säilytetään meillä parvekkeella. Me kylvetetään tyttöä vaan kerran viikossa, kun tuntuu, että aina havahdutaan siihen liian myöhään ja tyttö on jo yliväsynyt enkä jaksa laittaa sitä kylpyvettä, siksi mies hoitaakin sen homman! Meillä ei myöskään ulkoilla kuin koiranulkoilutuspissa tai joskus vaunulenkki (jos on kiva sää), koska en näe vielä syytä siihen, miksi turaisin tytön talvivaatteisiin ja kurahaalariin, jotta hän voi kontata märällä ja hiekkaisella pihalla eikä saa käsiinsä mitään toppahansikkaiden alta! Sitten on eri juttu, kun neiti kävelee ja ulkona voi touhuta muutakin. Myöskään minä en viihdytä ja leikitä tyttöä koko ajan. Jos hän viihtyy, niin luen ihan hyvällä omalla tunnolla lehtiä tai olen netissä. Joskus katson myös telkkaria, mutta tyttö ei noteeraa sitä mitenkään. Pistän myös koiran joskus töihin eli heitän koiran lelun tytön luo ja he leikkivät sitten jopa 20 min keskenään
  8. Täällä myös yksi kakkosen kuumeilija, kun tyttö on kohta 11 kk. Oon aina halunnut monta lasta, mutten voinut ennen tätä kuvitella tähän toista vauvaa, jos sattuu samanmoinen kuin tyttö on Neiti on ollut todella haastava tapaus ja on nukkunut vasta nyt ensimmäiset kokinaiset yöt. Mutta kuinkasollakaan, kun meillä elämä vähän helpottui, niin johan toive toisesta lapsesta heräsi molemmilla :girl_sigh:Edellinen tärppäsi aika nopeasti, mutta eihän tuota koskaan voi tietää. Yrittäminen ajateltiin aloittaa piakkoin! Mulla ei silti ole sellaista vauvakuumetta, että haaveilisin ihan sitä pikkuvauva-aikaa, vaan ennemminkin haaveilen toisesta lapsesta, jos ymmärrätte
  9. Pakko tulla vielä kommentoimaan nyt, kun tyttö on reilu 10 kk. Meillä oli vatsavaivoja edelleen ja siinä 6 kk tienoilla kuvioihin tuli runsas pulauttelu. Käytiin lääkärissä, mutta onneksi tyttö kuitenkin todettiin terveeksi. Jonkin sortin refluksia me ollaan silti itse diagnosoitu, sillä edelleen ruokaa nousee herkästi ylös ja vaivaa etenkin aamuyöstä. Mutta imetyksen loppuminen kolme viikkoa sitten, kiinteiden syöminen ja muutenkin kasvu ja kehitys ovat onneksi kuitenkin tehneet sen, että nyt meillä on ihanan eloisa ja iloinen tyttö Ei olisi uskonut silloin muutama kuukausi sitten!
  10. Sama juttu meillä. Erona vain, että neiti olisi halunnut tissiä vain lohdutukseen ja sai raivarit, kun sieltä tulikin maitoa. Tietysti sitä ensimmäisen lapsen kanssa yrittää tarjota aina maitoa joka huutoon. Epätoivoisesti yritin heruttaa maitoa, vaikka tyttö oli juuri syönyt ja kun maitoa tuli, tyttö huusi naama punaisena. Samassa rytäkässä neiti sitten nieli valtavasti ilmaa Onneksi omaa vauvaa oppii tuntemaan ajan kanssa ja nykyään meilläkin erotetaan oikein hyvin, milloin on nälkä ja milloin ei
  11. Kuulostaa niin tutulta ja kerronpas omia kokemuksia. Meillä on kolmen kuukauden ikäinen tyttö ja ollaan kärsitty masuvaivoista, edelleen jonkin verran. Kaikki sanoivat meille alkuun, että muutaman kuukauden iässä helpottaa ja ei se tietysti siinä vaiheessa mitään auta. Onneksi näin kuitenkin kävi. Meillä näin jälkeenpäin ajateltuna ja omaa vauvaa tuntemaan oppineina voin kuitenkin sanoa, että kaikki se itkuisuus ei johtunutkaan mahavaivoista, kuten silloin ajattelimme. Meillä illat oli välillä ihan hirveitä, tyttö huusi, oli nälkä, syötin, tuli rintaraivareita ja ilmaa ja sitä myötä mahavaivat ja lopulta yliväsymys. Kun opimme erottamaan tytöstä ensimmäiset väsymisen merkit kunnolla ja laitoimme ajoissa nukkumaan, väheni myös masuvaivat. Uni ainakin on meillä auttanut ja se, että malttaa syödä rauhassa hyvin levänneenä. Mutta tosiaan, itkuisuus kuuluu tuohon alkuun. Meidän tytöllä itkut on vähentyneet huomattavasti ja tilalle on tulleet aikamoisen vaativat kiljahdukset
  12. Onko kukaan tilaillut netistä jumppavaatteita tai tietääkö esim. Tampereen seudulla liikkeitä, joista saisi raskaana oleville pallomahoille sopivia jumppavaatteita? En ole löytänyt mistään laadukkaita vaatteita, hakusessa siis hyvälaatuiset topit/t-paidat, jotka venyvät mahan mukana sekä samaa mallia housut.
  13. Onko kellään kokemusta/tietoa Lesmillsin muista jumpista kuin pumpista ja niiden sopivuudesta raskausaikana? Itselläni menossa raskausviikko 15 ja kävin ennen raskausaikaa pääasiassa attackissa ja combatissa, joskus myös stepissä. Olen nytkin käynyt alkupahoinvointien jälkeen combatissa ja attackissa ja vetänyt myös vatsalihasosuudet normaalisti. Muuta eroa ei ole ollut aiempaan kuin se, että väsyy kyllä nopeammin. Mietin vain, että voikohan näidenkin osalta mennä oman fiiliksen mukaan ja jättää vain nuo minimaaliset vatsatreenit lopusta pois... Salilla on kyllä ollut pari raskaana olevaa ohjaajaa ja he ovat olleet aika pitkällekin ohjaajina ja tehneet normaalisti, sitten jättäytyneet rivijumppaajiksi ja vaihtaneet hypyt askelluksiin. Lienee ihan toimiva resepti