Tiberia

Mä laitan vaan, että olen virkavapaalla enkä mitään paluuajankohtaa. Yhteydenotot ohjaan esimiehelle ja yleiseen asiakasnumeroon, sillä vaikka mulle tulee sijainen, niin mun asiakkaat hajautetaan useammalle työntekijälle. Pyrin siihen, että ilmoitan itse asiakkaille oikean kontaktihenkilön ennenkuin jään pois. Yhteistyökumppaneita taas on niin paljon, että he saavat tiedon mun poistumisestani sähköpostista tai vastaajasta.

Viivat ainakin erottuu jo hyvin @-Hunaja-! Mulla on pc:stä sellainen kokemus, että varhaisessa vaiheessa testiviiva on testiajan puitteissa hyvin hitaasti vahvistuva eli ei kyllä ihan heti ole pärähtänyt selkeää viivaa. Vasta sitten jo kun hcg-pitoisuudet on olleet selvästi korkeammat, on testiviivakin ilmestynyt nopeasti. Mulla on kyllä pc:stä sellainenkin kokemus, että kuivuttuaan viiva haalenee. Toisaalta jos testiajan puitteissa tulee haalea, mutta värillinen viiva, niin kyllä minä sen plussaksi tulkitsisin Onnea!

Esikoinen yk11 muistaakseni, tämä toka yk6.

Dpo 9 nega, dpo 10 tosi haalea haamu ja dpo 11 jo selvempi haamu. Dpo 13 sain digillä "Raskaana 1-2".

Raskaus on vasta niin alussa, että ehdin vielä muuttaa mieltäni monta kertaa, mutta lähtökohtaisesti ajattelisin ottaa rahan. Esikoisesta otettiin vuonna 2011 pakkaus ja vaatteet siitä jäi lopulta aika vähälle käytölle. Meillä on edelleen aika mukavasti esikoiselta jääneitä ihan pieniä vauvanvaatteita, vaikka olen niitä vienyt jo paljon kirpparille ja lahjoitukseen. Yhden laatikollisen säästin tietoisesti siltä varalta, että vielä toinenkin vauva tulisi, mutta sitä saatiinkin odotella pitkä tovi

@Hatchling hyvin mun mielestä on testiviiva tummunut. Riippuu testistäkin, minkälaiset viivat niihin saa. Mä testasin esikoisesta vielä joskus rv 6+1 ja sain nippanappa yhtä vahvat viivat, sitä edellisellä viikolla varmaan sitä luokkaa kuin sullakin. Esikoisesta ei ollut oikeastaan mitään oireita koko raskausaikana, muuta kuin muutaman päivän etova olo joskus viikolla 7-8 ja loppuraskaudesta iso maha Nyt on rv 6+0 eikä ole tällä haavaa oikeastaan mitään mainittavia oireita. Onnea matkaan

Mä jään tänne seurailemaan, la syyskuussa ja olen menossa Espoon sairaalaan synnyttämään, koko Jorvi on mulle vielä ihan vierasta maaperää, kun ollaan vasta niin vähän aikaa asuttu täällä

Tuolta ketjun alkupäästä luin esikoisen yritysajalta silloisen vastauksen ja täytyy sanoa, että miehen suhtautuminen ei ainakaan riehakkaammaksi ole tässä vuosien saatossa muuttunut ei ole hänen tyyliään semmoinen jännäily, mutta hän ei myöskään tykkää, että hänen vauvatoivettaan epäillään. Hän on jotakuinkin sanonut, että jos hän on kerran antanut vihreää valoa vauvalle, niin se indikoi sitä, että hän on halukas saamaan vauvan eikä asiaa tarvitse sen enempää puida

Alunperin en ajatellut valmistautua mitenkään erityisesti, koska luulin, ettei plussaa tällä kertaa tarvitsisi niin kauan odotella ja koska elän muutenkin ihan ok terveellistä ja säännöllistä elämää. Nyt kun mennään jo yk6 niin vähitellen on mukaan tullut foolihappoa, monivitamiinia ja greippimehua. Aina uuden kierron alkaessa olen ajatellut, että voin käyttää tätä aikaa elämäntapojen parantamiseen, kuten riittävän unen varmistamiseen, liikunnan monipuolistamiseen, sokeriherkkujen vähentämiseen...tällä menolla olen vuoden päästä aika tikissä, jos plussaa ei ala kuulumaan

Mä ajattelin nuorena, että ainakin 3, mieluummin 4 lasta haluaisin. Pidin sitä jotenkin itsestäänselvänä. Tapasin nykyisen puolisoni, jolla oli jo yksi lapsi, lapsi asuu meillä. Saimme yhteisen lapsen vuonna 2011. Nyt haaveissa olisi toinen yhteinen, joka varmasti jää viimeiseksi, koska iän ja elämäntilanteen puolesta aikaikkuna vauvalle alkaa meiltä kummaltakin umpeutua. Vanhin on jo pian täysi-ikäinen. Meillä on vähän tällaset väljemmät ikäerot

En meikannut. Meikit oli mukana ja koska kotiinlähtöpäivänä jouduin odottamaan kyytiä, laitoin sitten vähän ripsiväriä ja peittelin mustia silmänalusia. Maha oli vielä sellanen pömppänä ja mulla tuli sektion jälkeen hirveet turvotukset ja käveleminen sattui, että eipä ollu muutenkaan mikään kovin hehkee olo. Niissä tyylikkäissä sairaalakamppeissa hiihtelin osastolla, toki suihkussa kävin ja hiukset harjasin, siinä se. Ei siellä muutkaan sen paremman näkösiä ollu

No meillä ei hirveästi kriteereitä ollut, tärkein oli että suomalainen kirjoitusasu (noh, etunimihän pojalla on suomenruotsalainen, mutta ei sellainen mikä pitäisi erikseen aina tavata, tyyliin Christian ceehoolla tms.) ja mieluummin perinteisiä kuin moderneja nimiä. Etunimen pitää sopia sukunimen kanssa. Etunimi on sellainen, josta kaikki lyhentää lempinimen, minkä tiedän harmittavan miestä. Muakin se välillä ärsyttää, mutta me käytetään pojasta miehen kanssa omaa lempinimeä, joka ei edes johdu virallisista nimistä. Rakkaalla lapsella monta nimeä: kolme virallista ja viisi lempinimeä

Meillä poika syntyi kiireellisellä sektiolla pysähtyneen synnytyksen vuoksi rv41+5, reilu 30 tuntia kun oltiin kaikin keinoin yritetty saada kohdunsuuta aukeamaan. Mulla kohtulihas jäi jotenkin sellaseen jatkuvaan jännitykseen, supisteli kyllä voimakkaasti, mutta kipu ja jännitys jäi päälle myös supistusten välillä. Olin ihan poikki ja kipeä, en olis halunnut enää alateitse synnyttääkään, vaikka synnytys oltais saatu jatkumaan. Vauvan vointi oli koko ajan hyvä, joten juosten ei leikkuriin menty, odoteltiin salin vapautumista muutama tunti. Mies pääsi mukaan leikkaussaliin. Voimakkaat puudutteet teki mulle kuvottavan olon, mutta heti kun vauva oli ulkona, sain pahoinvointilääkettä ja olo parani. Vaikka synnytys ei mennyt niinkuin olisi pitänyt, en oikeastaan ollut kovinkaan yllättynyt että sektioon mentiin. Mulla oli koko raskausajan tunne, että yliaikaiseksi menee ja vähintään käynnistää pitää. Synnytys käynnistyikin sitten itsekseen kyllä rv41+3, mutta pysähtyi seuraavana aamuna. Mulla oli myös synnytystä ennen tosi kipeitä supistuksia kahden viikon ajan, joka illasta aamuyöhön. Monta kertaa oltiin jo synnärille lähdössä, mutta aina supistukset hiipui. Viimein sitten kävivät niin kipeiksi, että pakko oli lähteä ja synnytys todettiin alkaneeksi. Sektiosta jäi kuitenkin hyvät fiilikset, hoitohenkilökunta oli tosi mukavaa ja haava parani nopeasti. Seuraavana aamuna leikkauksen jälkeen sain katetrin pois ja pääsin suihkuun. Ihan tavallisilla särkylääkkeillä kotiutettiin 3 päivää synnytyksestä (tosin siinä oli joulu tulossa, niin sekin varmasti vaikutti). Kyllähän sitä haavaa kiristi ja oli kipeä, mutta ihan hyvin sen kanssa pärjäsi ja parin viikon päästä oli jo ihan ok. Tuntoahan tuossa leikkaushaavan ympärillä ihossa ei ole.

Mun kokemus on K-SKS:sta joulukuulta, tehtiin kiireellinen sektio ja vauva tuotiin mulle heräämöön. Sanoivat että tuovat aina jos ehtivät. Samassa heräämössä oli kaikki leikkauspotilaat, siellä mummojen ja pappojen välissä minäkin makasin vauva kainalossa

Mä halusin vauvalle myös ihan omia vaatteita, vaikka saatiinkin paljon käytettyjä vauvanvaatteita myös sukulaisilta. Lahjaksikin saatiin jonkun verran, mutta ei niillä pelkästään vauvaa olisi vaatetettu. Äitiyspakkauksessa on minusta ihan mukavasti vaatetta, joilla pääsee alkuun. Ostan paljon myös kirpparilta, näille pienille tyypeille löytyy varsin hyväkuntoista vermeitä käytettynäkin. Vaikka me siis saatiin kyllä kassitolkulla vaatteita, oltais kyllä pärjätty hyvin ilmankin. Osa saaduista kamoista oli sellasia, joita en lapselleni pukisi, miljoonaan kertaan pestyjä, venyneitä ja vanuneita, koppuraisia lumppuja. Antoivat varmaan että itse pääsevät eroon. Miehen siskolta saatiin kyllä tosi hyväkuntoisia vaatteita ja nyt kun heille vuorostaan syntyy vauva, niin sitä mukaa kun meidän jätkälle käy pieneksi, viedään seuraavalle Osa vaatteita antaneista antoivat muuten vaan lainaan, kiva yrittää muistella mitkä on kenenkin, saavat tulla kyllä itse poimimaan...