Tiberia

Jäsen
  • Content count

    80
  • Joined

  • Last visited

About Tiberia

  • Rank
    Tavis
  1. Mä ajattelin nuorena, että ainakin 3, mieluummin 4 lasta haluaisin. Pidin sitä jotenkin itsestäänselvänä. Tapasin nykyisen puolisoni, jolla oli jo yksi lapsi, lapsi asuu meillä. Saimme yhteisen lapsen vuonna 2011. Nyt haaveissa olisi toinen yhteinen, joka varmasti jää viimeiseksi, koska iän ja elämäntilanteen puolesta aikaikkuna vauvalle alkaa meiltä kummaltakin umpeutua. Vanhin on jo pian täysi-ikäinen. Meillä on vähän tällaset väljemmät ikäerot
  2. En meikannut. Meikit oli mukana ja koska kotiinlähtöpäivänä jouduin odottamaan kyytiä, laitoin sitten vähän ripsiväriä ja peittelin mustia silmänalusia. Maha oli vielä sellanen pömppänä ja mulla tuli sektion jälkeen hirveet turvotukset ja käveleminen sattui, että eipä ollu muutenkaan mikään kovin hehkee olo. Niissä tyylikkäissä sairaalakamppeissa hiihtelin osastolla, toki suihkussa kävin ja hiukset harjasin, siinä se. Ei siellä muutkaan sen paremman näkösiä ollu
  3. No meillä ei hirveästi kriteereitä ollut, tärkein oli että suomalainen kirjoitusasu (noh, etunimihän pojalla on suomenruotsalainen, mutta ei sellainen mikä pitäisi erikseen aina tavata, tyyliin Christian ceehoolla tms.) ja mieluummin perinteisiä kuin moderneja nimiä. Etunimen pitää sopia sukunimen kanssa. Etunimi on sellainen, josta kaikki lyhentää lempinimen, minkä tiedän harmittavan miestä. Muakin se välillä ärsyttää, mutta me käytetään pojasta miehen kanssa omaa lempinimeä, joka ei edes johdu virallisista nimistä. Rakkaalla lapsella monta nimeä: kolme virallista ja viisi lempinimeä
  4. Meillä poika syntyi kiireellisellä sektiolla pysähtyneen synnytyksen vuoksi rv41+5, reilu 30 tuntia kun oltiin kaikin keinoin yritetty saada kohdunsuuta aukeamaan. Mulla kohtulihas jäi jotenkin sellaseen jatkuvaan jännitykseen, supisteli kyllä voimakkaasti, mutta kipu ja jännitys jäi päälle myös supistusten välillä. Olin ihan poikki ja kipeä, en olis halunnut enää alateitse synnyttääkään, vaikka synnytys oltais saatu jatkumaan. Vauvan vointi oli koko ajan hyvä, joten juosten ei leikkuriin menty, odoteltiin salin vapautumista muutama tunti. Mies pääsi mukaan leikkaussaliin. Voimakkaat puudutteet teki mulle kuvottavan olon, mutta heti kun vauva oli ulkona, sain pahoinvointilääkettä ja olo parani. Vaikka synnytys ei mennyt niinkuin olisi pitänyt, en oikeastaan ollut kovinkaan yllättynyt että sektioon mentiin. Mulla oli koko raskausajan tunne, että yliaikaiseksi menee ja vähintään käynnistää pitää. Synnytys käynnistyikin sitten itsekseen kyllä rv41+3, mutta pysähtyi seuraavana aamuna. Mulla oli myös synnytystä ennen tosi kipeitä supistuksia kahden viikon ajan, joka illasta aamuyöhön. Monta kertaa oltiin jo synnärille lähdössä, mutta aina supistukset hiipui. Viimein sitten kävivät niin kipeiksi, että pakko oli lähteä ja synnytys todettiin alkaneeksi. Sektiosta jäi kuitenkin hyvät fiilikset, hoitohenkilökunta oli tosi mukavaa ja haava parani nopeasti. Seuraavana aamuna leikkauksen jälkeen sain katetrin pois ja pääsin suihkuun. Ihan tavallisilla särkylääkkeillä kotiutettiin 3 päivää synnytyksestä (tosin siinä oli joulu tulossa, niin sekin varmasti vaikutti). Kyllähän sitä haavaa kiristi ja oli kipeä, mutta ihan hyvin sen kanssa pärjäsi ja parin viikon päästä oli jo ihan ok. Tuntoahan tuossa leikkaushaavan ympärillä ihossa ei ole.
  5. Mun kokemus on K-SKS:sta joulukuulta, tehtiin kiireellinen sektio ja vauva tuotiin mulle heräämöön. Sanoivat että tuovat aina jos ehtivät. Samassa heräämössä oli kaikki leikkauspotilaat, siellä mummojen ja pappojen välissä minäkin makasin vauva kainalossa
  6. Mä halusin vauvalle myös ihan omia vaatteita, vaikka saatiinkin paljon käytettyjä vauvanvaatteita myös sukulaisilta. Lahjaksikin saatiin jonkun verran, mutta ei niillä pelkästään vauvaa olisi vaatetettu. Äitiyspakkauksessa on minusta ihan mukavasti vaatetta, joilla pääsee alkuun. Ostan paljon myös kirpparilta, näille pienille tyypeille löytyy varsin hyväkuntoista vermeitä käytettynäkin. Vaikka me siis saatiin kyllä kassitolkulla vaatteita, oltais kyllä pärjätty hyvin ilmankin. Osa saaduista kamoista oli sellasia, joita en lapselleni pukisi, miljoonaan kertaan pestyjä, venyneitä ja vanuneita, koppuraisia lumppuja. Antoivat varmaan että itse pääsevät eroon. Miehen siskolta saatiin kyllä tosi hyväkuntoisia vaatteita ja nyt kun heille vuorostaan syntyy vauva, niin sitä mukaa kun meidän jätkälle käy pieneksi, viedään seuraavalle Osa vaatteita antaneista antoivat muuten vaan lainaan, kiva yrittää muistella mitkä on kenenkin, saavat tulla kyllä itse poimimaan...
  7. Vauva on vasta 1,5kk ja haalari tietty aivan liian iso mutta olen käyttänyt vaunuihin nukuttaessa, hyvä vaan kun sinne alle mahtuu paksu kerros vaatetta ja vauvan kädet ja jalat jää ison haalarin kätköihin suojaan En tiedä mahtuuko enää ens talvena. Kaverin pojalle meni äp:n toppahaalari vielä kaksivuotiaana, kun kyseessä vähän pienikokoisempi tapaus
  8. Palatakseni alkuperäiseen, me täytettiin molemmat ekan neuvolakäynnin aikana Audit, mies tosin vähän kyseenalaisti että mihin tietoja käytetään, johon meidät vastaanottanut opiskelija ei oikein saanut vastausta annettua. Tosin senverran sanoi, että siinä tapauksessa että tulee korkeita pisteitä, keskustellaan päihteidenkäytöstä ja mahdollisesti ohjataan eteenpäin. Kysyin että lomakkeella varmaan kartoitetaan minun osaltani raskautta edeltävää aikaa ja näin terkkariopiskelija myönsi olevan. Mun saamat 3 pistettä merkittiin tietoihin ja näkyy mun äitiyskortissakin, raskauden ajalta ei ole merkitty mitään. Ja tuohon että kannattaako vastata rehellisesti...no, aika turhiahan nuo testit on, jos vain ne, joilla on matalat pisteet, vastaavat rehellisesti. Moniko päihdeongelmainen myöntää avoimesti, että joo, mulla on päihdeongelma? Just sayin'...sellaisiin tapauksiin, kuten edellä, missä asiakas ei ole saanut hänelle kuuluvaa tietoa mihin hänet on ohjattu, on ilman muuta väärä toimintatapa. Avointa ja rehellistä tulisi toiminnan olla puolin ja toisin.
  9. Mä tein epäuskoisena varmaan viiskymmentä testiä ennenkuin maltoin antaa asian olla ja uskoa, että viimeinkin olen raskaana No niistä sitten säilytin ne ensimmäiset, missä näkyi viivan vahvistuminen. CB digitestistä otin kuvan, mutta sitä en säilyttänyt koska eihän siitä mitään iloa ole. Mulla on aikeena tehdä vauvalle myös sellanen vauvakirja ja laitan siihen sitten noita liuskatestejä joissa viiva asteittain vahvistuu ja lopuksi kuvan digitestistä (missä lukee Raskaana 3+). Muut heitän sitten pois, mitäpä noilla enää tekee.
  10. En polta eikä mieskään. Muiden tupakointiin en pääsääntöisesti puutu tai sitä arvostele. En kuitenkaan tykkää tupruttelusta lasten nenän edessä. Ei sitä piiloon tarvitse mennä, mutta edes muutaman metrin päähän. Kukin tehköön mitä haluaa terveydelleen, mutta lapsia voisi tietysti edes yrittää säästää siltä passiiviselta tupakoinnilta, kun se ei kuitenkaan ole mikään pelkkä urbaani legenda että se vahingollista on.
  11. Meillä meni 9 kuukautta. Plussa tuli todella hyvän saumaan, koska olin jo ehtinyt miettiä vähän liikaakin sitä että jos olisi ekasta kierrosta tärpännyt, niin saisin tässä kuussa lapsen... Aloitettiin tjottailu 6-7/10 ja siitä pari kuukautta eteenpäin ihan aktiivinen yritys. Plussaaminen kesti pidempään kuin olisimme toivoneet, mutta toisaalta pidempi toimitusaika ei ollut yllätys.
  12. Mulla on ollut napakoru lähemmäs 10 vuotta ja pitkin hampain otin sen tossa juhannuksen aikaan pois kun maha alkoi pyöristyä. Jotkut pystyy pitämään loppuun saakka, mutta mulla alkoi ikävästi venyä se "ylempi reikä" joten päätin välttää isommat damaget ja ottaa korun suosiolla pois. Kaveri piti edellisessä raskaudessa korua pitempään ja se alkoi kasvaa ihosta ulos. Riippuu varmasti ihmisestä ja mahasta, miten korun kanssa käy. Ei mene välttämättä umpeen vaikka ottaakin korun pois, mutta jos meneekin, niin saahan siihen uuden reiän sitten myöhemmin jos haluaa napakorun takaisin.
  13. Heippa, täällä kans yksi uusperheellinen mukana menossa. Meillä siis eka yhteinen lapsi tulollaan ja miehellä ennestään 9-v poika, joka asuu meillä vuoroviikoin. Yhteiselo sujuu mallikkaasti, poika on mulle tosi rakas. Meillä ei ole koskaan aktiivisesti puhuttu äiti- tai isäpuolista, minuun poika viittaa nykyisin puheessaan "mun äitipuoli" kun puhuu vieraammille ihmisille minusta/meidän perheestä, tutuille tietysti etunimellä kun tietävät kuka olen. Sisarusten kanssa ei "puolikkaita" ole, äitinsä ja uuden miehensä lapsi on hänelle pikkuveli ja samoin tämä meidän tulee olemaan pikkuveli/-sisko.
  14. Plussa tuli vajaa pari viikkoa sitten Yritystä takana jo viime kesästä saakka ja molemmilla alkoi jo usko hiipua. Jouluvauvaa odotellaan
  15. Söin Yasmineita n. 6 vuotta, pari kertaa siinä välillä jätin muutamaksi kuukaudeksi pois. Maaliskuussa söin viimeiset pillerit, sen jälkeen menkkoja sai pari kk:ta odotella. Sitten palasivat hyvin samanlaisina kuin aikoinaan olivat ennen e-pillereitä: lyhyt kierto, runsas vuoto. Kunnes kesän lopulla alkoi kamala finnivaihe ja sitten syksyä kohti alkoi kiertokin jo pitenemään. Aina tulee pari päivää lisää, nyt viimeisin oli jo 31 päivää, toivottavasti ei enää tästä veny. Mutta tosiaan, ikävintä on ollut toi ihon rasvoittuminen. Otsa kiiltää ja aina kun yksi näppy häviää, tulee kaksi tilalle, tosi kaunista. Ja nyt on palanneet myös ne niin kovasti rakastamani "hormonifinnit", eli ne tiettyyn aikaan kuukaudesta ilmestyvät _aivan sairaan_ kipeät punaiset paiseet, joiden kanssa on vaan elettävä se viikko. Mikään niihin ei tehoa. Tissit pienenivät vaatimattomasti kaksi kuppikokoa (DD -> C), ilmeisesti se valui tonne peräosastolle, koska paino ei ole muuttunut. Plussana tosin palanneet seksihalut ja sävyisämpi luonne. Siis todella paljon sävyisämpi, puolisoni ei vaihtaisi varmaan hevillä takaisin siihen hormonihirviöön, vaikka sillä olikin isommat tissit