Lueskelin tässä kirjoituksia ja voin sanoa että tutulta kuulostaa! Minulla 2,5-vuotias poika ja sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Sain lääkityksen pojan ollessa n. 5kk. ja käytin sitä n. vuoden(onneksi minulla on hyvä "vaste" lääkitykselle, auttoi heti). Olen käynyt koko ajan mös KELAn tukemassa terapiassa, joka näillä näkymin voidaan lopettaa tämän vuoden jälkeen.
Itse jaksoin hoitaa koko ajan lapsen ja hoitaa vähän kotiakin. Kaiken aikaa oli vain helvetillinen ahdistus ja synkät ajatukset, sekä ärsyyntyminen lapsen itkulle. Meilläkin epäiltiin refluksiaa, koliikkia yms. Käytiin lastenlääkärillä, osastolla, vyöhyketerapiassa jne. Mutta mitään ei sitten loppujen lopuksi löytynyt. n. 8kk:n iässä poika alkoi nukkua. Mutta on edelleen voimakastahtoinen.
Terapian myötä aloin ymmärtää omaa itseäni, - olen aika suorituskeskeinen ja vaadin itseltäni liikaa. En myöskään osannut pyytää apua, vaikka olin ihan loppu. Elin vain "Itse on selvittävä"-mentaliteetilla. Neuvolassa oltiin ymmärtäväisiä, mutta parhaan avun sain mielenterveystoimistosta, yksityiseltä psykiatrilta(terapia) sekä ÄIMÄ ry:stä(Suosittelen Hämmentynyt vieras+muutkin! Suljettu keskutelupalsta). Paineitani vauvanhoidossa lisäsi se, että olen itse hoitoalalla, ja kyllähän minun olisi pitänyt tietää miten lasta hoidetaan. Mutta kun se vain itki ja itki ja huuti, yöt ja päivät. Pelkäsin olla oman lapseni kanssa kahden.
Suosittelen, hakekaa apua! Usein äiti vähättelee omia tuntemuksiaan, jaksanhan hoitaa vauvan jne. ja neuvolan terv.hoitajankin on hankala päästä toisen pään sisään ja tietää ne oikeat ajatukset. Useinhan neuvolassa äitikin tsemppaa, että menee ihan hyvin, vaikka aamuyöllä valvoessa olisi tuntunut, että nakkaan tuon lapsen seinään.
Minäkin kuvittelin, että jaksan valvomiset ja ihanaa olla kotona. Ajattelin, että tuo vauva-aika olisi raskasta, mutta silti ihanaa. Toisin kävi, se oli helvetin raskasta ja mukaan mahtui vain hyvin pieniä hyviä hetkiä. Nykyään voin nauttia lapsestani ja olen ottanut menetettyä aikaa takaisin mm. tekemällä lyhennettyä työviikkoa.
Haaveita seuraavasta lapsesta on, mutta tuon vauva-ajan pelko on vielä liian iso.
Mutta pienenee koko ajan!
