-
Content count
5158 -
Joined
-
Last visited
Posts posted by koran_
-
-
Toi puhumattomuus... mä teen sitä itsekin. Nykyään vähemmän mutta kuitenkin. Monesti ne asiat mistä en puhu on just niitä pikkuasioita (leivämuruja, sukkia lattialla yms.) mutta joskus musta tuntuu vaan nii tyhmältä valittaa samoista pikkujutuista aina uudelleen ja uudelleen.... turhaudun kun aikuinen ihminen ei osaa itte siivota niitä leivänmurusiaan. Siispä olen hiljaa ja siivoan. Ja kihisen kiukusta. Näin kun kuluu kuukausi tai pari ni sit otan superhepulit jostain pikkuasiasta. Tätäpä pitäis kysyä miehiltä... haluatteko te että "nalkutetaan" niistä pikkuasioista kokoajan vai kuitataanko kuukauden pikkuasiat yksillä isommilla kilareilla? Ja se miten mies suhtautuu tähän "nalkuttamiseen" vaikuttaa kovasti siihen jaksaako sitä kokoajan olla puhumassa itseä kiukuttavista asioista. Jos vastaus on aina jotain nuivaa tyyliin "hittoako siinä taas valitat jostain leivänmuruista" niin helposti sitä sit sulkeutuu kokonaan.
Ja se miksi nainen helposti valittaa niistä leivänmuruista on se et kun on kotona niin sitä samaa tekee aamusta iltaan. Mä ainaki hermostun jos sit iltapäivällä pitää vielä lasten sotkujen lisäksi siivota miehenkin sotkut. Ja kyllä. Ne murut on pikkuasia.... tavallaan. Mutta musta tollainen pikkuasia kertoo mulle et mies ei arvosta pätkän vertaa mitä kotona teen jos ei vaivaudu omia sotkujaan siivoamaan vaan odottaa et mä teen sen. En tiiä onko tää joku mun omassa päässä oleva juttu vai ajatteleeko muutkin noin. Mutta siis se pieni asia voi olla vaimokkeelle paljon enemmän.
Tässä nyt jotain omia ajatuksia mitä sain äkkiä kirjoteltua. Yritin siis vaan avata tota vaimos järjenjuoksua.
Minnihiiren pitäis nyt ihan tosissaan alkaa avata sitä sanaista arkkuaan. Meille terapeutti tosiaan antoi ekaksi tehtäväksi sen et kaikki tunteet piti kertoa ääneen. Piti pitää vastapeluria vähän idioottina ja kokoajan puhua miltä mikäkin tuntuu. Ihan tyyliin näin: "Minusta tuntuu kivalta kun veit maitotölkin jääkaappiin etkä jättänyt pöydälle." "Minusta tuntuu kurjalta kun et vienyt maitoa jääkaappiin." Eihän tota ihan kokoaikaa pysty tekemään mutta kun jokapäivä yrittää muistaa ees jotain ni kohtan vaikeemmistakin asioistanon helpompi sanoa. Ja se idea oli myöa siinä et toisen sanomisiin ei tavallaan saanut heti reagoida (ainakaan jos toisen sanomiset sai suuttumaan) vaan piti pystyä laskemaan ensin nollasta sataan ja oikeasti MIETTIÄ miten vastaa.
Musta ihan mahtava harjoitus mutta edelleen.. tähän tarvitaan kaksi halukasta.
-
Minnihiiri ja mies. Tää on teille.
Mustanon hyvä että tämä ketju on olemassa. Pääsee sanomaan sen mitä ei ääneen uskalla ja näkee et muillakin on samoja ongelmia. Ja kuten kaikki varmasti ymmärtävät täällä saa lukea yleensä vain sen toisen puolen tarinasta. Nyt meillä on se toinenkin puoli.
Ihan ekana haluun kysyä et onko tämä minnihiiren miehen kirjoitus täällä siksi että te haluatte saada "apua" (kommentteja, mielipiteitä) vai siksi että sä halusit saada oman näkökantasi esille? Ruoditaanko me tätä täällä nyt yhteistuumin vai haluatteko jatkaa keskustelua omassa rauhassa?
Mulla olis paljonkin sanottavaa (ihan silleen puolueettomasti) mutta haluun ensin kysyä että onko se ok? Itsestä ainaki joskus tuntui siltä et olis mahtava saada muilta kommentteja et mitä mieltä muut on meidän "riidoista". Välillä olis ollut oikeasti kiva kuulla kumpi meistä on oikeassa jostain jutusta. Onko jompikumpi liian ehdoton tai täysin hakoteillä omien ajatustensa kanssa.
Ja lisätään vielä se että minnihiiren ja miehen tarinat eroavat paljon toisistaan. Sitä onko tässä nyt jotain väärinkäsitystä tai valehtelua ei varmaan kukaan ulkopuolisista osaa sanoa mutta vähän miestä puolustellakseni sanon sen että pelkästään minnihiiren tekstin perusteella mies kuulostaa suoraansanottuna aika inhottavalta. Itsekkäältä. Mutta nyt kun oli toi toinenkin versio luettavana niin eipä se mies enää niin pöntöltä vaikuttanutkaan.
-
Pakko tulla kertoo et nykyään meillä menee paremmin ku varmaan koskaan En tiiä mikä tähän on vaikuttanut, ehkä kaksi uutta yhteistä harrastusta ja se et lapset on kasvanu. Ihan sama mistä johtuu mut meillä on ihanaa yhdessä ja se on tärkeintä ♡ Tsemppiä vaan muille kellä on hankalaa.
-
Kääk, olen unohtanut päivittää meidän tilanteen.
Leikkauksesta toipuminen vei lopulta viikonlopuksi sairaalaan. Likka tuli niin turkasen kipeäksi ettei syönyt eikä juonut ja sit oltiin osastolla nesteitä ottamassa suoraan suoneen. Sieltä kun kotiuduttiin tyttö oli kunnossa. Ja mikä parasta tyttö on ollut kunnossa siitä lähtien.
Meidän koko elämä muuttui. Apaattisesta ja väsyneestä lapsesta on tullut mahdottoman puuhakas ja iloinen. Motoriikan- ja puheenkehitys ottivat sellaisen megaspurtin että vieläkin ihan joka ikinen päivä mä hämmästelen sitä miten erilainen toi lapsi on. Ja suren sitä miten kipeä ja väsynyt sen on täytynyt olla kaikki ne kuukaudet. Ekana viikonloppuna sairaalan jälkeen itkettiin miehen kans kun käveltiin kaupasta kotiin kun Hippu KÄVELI itse sen matkan (aiemmin kun ei jaksanut, halusi vaan istua rattaissa) ja hyppi lumihangessa ja teki lumienkeleitä ja nauroi vaan ilosta. Ei oltu ennen nähty meidän lasta sellaisena!!
Lääkäripelko on kadonnut, pari kertaa on käyty lääkärissä näiden jälkeen mutta kun kerron etukäteen mitä tapahtuu niin kaikki menee hyvin. Kyllä se mainitsee aina ettei tykkää lääkäristä ja muistaa varsin hyvin toimenpiteet mitä sille on tehty. Leikkii paljon lääkärileikkejä ja hyvin tietää mitä milläkin instrumentilla tehdään.
Mutta siis. Meidän tapauksessa ongelma oli itsepäiset lääkärit vaikka tosiaan itse oltiin tiedetty diagnoosi jo kauan. Toinen ongelma oli Hipun ikä kun kukaan ei olisi halunnut leikata niin pientä. Onneksi lopulta kaikki hoitui ja meillä on terve lapsi nyt.
-
Me saatiin torstaina Hipun leikkaus hoidettua. Kummatkin risat lähti ja kaikki meni hyvin. Lääkkeinä menee Panadol, Burana ja Tramal kokoajan ihan täysannostuksella. Lapsi ei oo ollut yhtään niin kipeä mitä lääkäri pelotteli. Ja sehän pelotteli ihan kunnolla. Ihan hetkittäin kurkku on ollut niin kipeä että itkettää mutta muuten on ollut ihan normaali. Seuraava jännänpaikka on sit se kun ne peitteet lähtee kun siinä on se verenvuodon riski.
Nyt sit odotellaan tuleeko kuumpiikkejä enää vai auttoiko leikkaus.
-
Päivitystä, eka leikkausaika siirtyi kun Hippu oli kuumeessa. Uusi aika oli 9.päivä joka siirtyi kun Hippu oli taas kuumeessa. Jännä juttu tässä on se et kuume nousi eka kerran ma 6.päivä, haettiin kortisoni jolla kuume laski ja aateltiin jo et päästään leikkaukseen mut jostain kumman syystä se nousi ke-to yönä uudelleen ja nyt toi onkin sit tosi kipee taas. Kuume ei vaan pysy poissa vaan nousee heti yli 39 kun lääke lakkaa vaikuttamasta. Eilen käytiin päivystyksessä taas kun käskivät ja tänään aattelin soittaa voisko hakea uuden kortisoniannoksen kun ei tää kuumeilu nyt näytä loppuvan. Mä en vaan tiiä miten tiuhaan sitä kortisonia saa antaa.
-
Meidän leikkaus ei tuu onnistuu kun Hippu on kuumeessa (38,6 tänään kuuden tienoilla). Lääkäriin siis taas et mikähän nyt on kun periodista tää ei oo tälläkertaa kun vasta itsenäisyyspäivänä olis ollu sen aika.
-
keskiviikkona leikkaus
-
Viimein saatiin diagnoosi. Lääkäri sanoi että tämä rääkkäys loppuu nyt ja päästään kuukauden sisään korvalääkärille keskustelemaan jatkosta (leikkauksesta). Nyt ei enää Hipulta oteta noita kokeita mutta lääkäriin on kuulema tultava jos on kovin kipeä. Ja jos sattuu käymään niin ettei kohdalle sattuva lääkäri olekaan tämän kyseisen lääkärin kanssa samaa mieltä (ettei kokeita tartte enää ottaa) niin sitten me tehdään vaan niin että lähdetään pois. Ohi nuo aina menee ilman lääkäreitäkin. Ja osataan tässä vaiheessa jo tunnistaa jos on kyse jostain muusta jolloin toki verikokeet yms. on ihan oikeutettuja.
Tämä saatiin siis 7kk sairastamisen jälkeen päätökseen. Tulen päivittämään vielä tilannetta myöhemmin, viimeistään sitten leikkauksen jälkeen.
-
Kopsattu mun päikystä:
Torstaina siis crp 17, perjantaina 150 ja mentiin lähetteellä lasten päivystykseen:
Joo... oltiin päivytyksessä eilen klo 15-19:30 välinen aika. Lopulta mulla meni hermot ja mä sanoin lääkärille että me lähdetään nyt kotiin nukkumaan ja me tullaan aamulla takas.
Mä ymmärrän että lääkärin pitää sulkea pois tulehdukset eikä tutkimatta voi jättää. MUTTA. KUN. TÄMÄ. ON. JO. SEITSEMÄS. KERTA. Täsmälleen samoilla oireilla. Ja voin sanoa että kyllä mä osaan jo lastani lukea sen verran hyvin että tiedän mikä sillä on.
No. Eilen siis taas otettiin crp:t ja verikokeet ja alettiin jahtaamaan sitä pissaa. Joka ikinen kerta kun on pussilla otettu pissakoe, se on ollut positiivinen. Niitä bakteereja vai valkosoluja vai mitä siitä haetaankaan on ollut yli raja-arvon mutta ei kuitenkaan niin paljoa että voitaisiin olettaa lapsella olevan raju tulehdus (mikä nostais ne crp:tkin niin ylös kun ne nyt on). Eli näytteeseen on taas päässyt sontaa jostain (joko tytön värkistä tai jostain). Sitten kun on otettu punktiolla koe niin pissa on ollut täysin puhdas, joka ikinen kerta. Nyt päätettiin miehen kanssa että otetaan heti neulalla, päästään helpommalla kun ei tartte tunteja ensin odottaa sitä pissanäytettä joka on kuitenkin huono ja sitten odotella vielä lisää. Laitettiin Emla puoleksi tunniksi ja se pussi, jos kävis ihme että Hippu pissais. No, ihme kävi, pissa tuli. Jäätiin odottamaan tuloksia missä piti mennä 30min, meni 1h30min. Testin mukaan pissatulehdus. Yeah right. Otetaan vielä neulalla. Housut pois ja todetaan että lapsen vaippa on ihan märkä ja lämmin. Juuri siis isot pissat tehnyt. Pistetään silti. Oho, rakko on tyhjä. Tässä kohti mulla alkoi jo tulla savu korvista. Ja tuli lisää kun lääkäri sanoi ett oltais me voitu ultratakin että onko rakossa mitään. Jepjep. Tässä kohti mä ilmoitin meidän lähtevän nyt kotiin. Tyttö oli aivan kauhuissaan ja väsynyt ja kuumeinen ja mä päätin että sairaalaan me ei enää jäädä. Tullaan aamulla takas.
Nyt odottelen että mies ja Hippu herää (nukkuvat siis EDELLEEN!). Mies lähtee Hipun kanssa kahdestaan koska mä alan olla niin kypsä tähän tilanteeseen että oon ihan raivona vaan. Mies on onneksi samoilla linjoilla mun kanssa että nyt tämä lapsen rääkkääminen loppuu. Mies pitää huolen siitä että ennen punktiota ultrataan että ei tuu turhia pistoja. Ja ne tulee kotiin odottamaan tulosta. Ne ei jää sairaalaan tunneiksi turhan takia. Soittakoon perään jos se ihme on tapahtunut ja pitääkin tulla osastolle tippaan. Me varmasti sitten kyllä mennään jos tarve on. Onneksi tuo lääkäri oli sitä mieltä että JOS ei ole pissatulehdusta niin me saadaan se diagnoosi. Annetaan se kortisoniannos mikä auttaa joissain tapauksissa ja laskee kuumeen periaatteessa heti. Ja sitten leikataan (siis sitten kun Hippu on terve ja siinä kunnossa että voidaan leikata).
Jos jostain syystä ei leikata eikä asia etene niin meidän suunnitelma on se, että kun seuraava kuume tulee me ei enää lähdetä lääkäriin vaan sairastetaan kotona kaikessa rauhassa. Yhtään ainoota turhaa verikoetta tai punktiota tuosta lapsesta ei enää oteta. Se alkoi melkein itkeä eilen apteekissakin kun näki valkotakkisen.
Mua alkaa niin raivostuttaa uudelleen kun kirjoitankin tätä. Tulikohan kovin sekava kirjoitus? Huh.
-
^ Sanopa se. Ollaan päivystyksessä, crp vasta 17 (uskomatonta et noin alhainen). Likka on naatti, kuumetta yli 38 lääkkeistä huolimatta.
-
Noniin, tytölle nousi kuume. Pari päivää aikaisemmin mitä odotin mutta kuitenkin.
-
Nii, meillä ei tosiaan oo verikokeissa koskaan ollut mitään. Mut se kuume nousee sinne neljäänkymppiin ihan hetkessä ja samana päiväänä kun menee kattoo crp:n nin se on jo sata, seuraavana päivänä 200-300.
-
Juuri tuo on syynä ettei haluta leikkausta kun on niin iso operaatio näin pienelle.
Mutta ei me näinkään voida kuukausikaupalla jatkaa....
-
Meillä on tyttö nyt 1v 10kk ja hänellä alkoi toukokuussa kuumeilut. Kuume nousee kerran kuussa tasaisin väliajoin yleensä 40 asteeseen. Tulehdusarvot nousee myös todella nopeasti jopa yli 300. Joskus kuumelääkkeet auttaa, joskus ei. Niinä kertoina kun kuumetta ei saada kotikonstein alas, mennään sairaalaan. Ainoa oire kuumeen lisäksi on turvonneet imusolmukkeet ja aristava kurkku jossa näkyy peitteitä. Angiinaa tytöllä ei kuitenkaan ole ollut kertaakaan. Likka on tietysti aivan tolkkupois-kunnossa ekat pari kolme päivää. Välillä on oltu osastolla hoidossa ja välillä kotona. Antibioottia on saanut suoneen sairaalapätkillä "varmuudenvuoksi". Mitään vikaa kun ei oo koskaan ollut missään.
Hoitona tässä on yleensä (niiden vähäisten tietojen mukaan mitä olen löytänyt) nielurisaleikkaus.
Nyt on tavattu julkisen puolen korva- ja kurkkulääkäri joka ei ole halukas leikkaamaan näin pientä potilasta. Haluaa nähdä "vielä yhden kuumeen": Eli meidän kohdalla nyt jo toisen... tulevana viikonloppuna tytön pitäis taas sairastua ja meillä siis edessä koko päivän kestävä sairaalareissu, otetaan verikokeita, pissakokeita, keuhkokuvaa, nieluviljelyä... sama juttu joka kerta. Tyttö pelkää lääkäriä nyt jo niin paljon että sairaalassa lopettaa samantien juomisen, syömisen ja pissaamisen mikä johtaa siihen että pissakoe on otettava lopulta neulalla mikä lisää tytön pelkoa. Ja sitten isketäänkin jo kanyylia käteen että saadaan nestettä menemään. Viime sairaalapätkällä vaati viisi yritystä että saivat kanyylin toiselle, lopulta jalkaan. Tyttö ei ollut lopulta enää jaksanut edes taistella vastaan tai huutaa. Oli vaan tärissyt isänsä sylissä. Onneksi en ollut mukana sillä kertaa.
Tämä kierre tuntuu ihan älyttömältä. Likka on muutenkin huono nukkuja mutta ihan turha yrittää mitään unikouluja yms. kun meidän viikot kuluu päivärytmin palauttamiseen sairastamisen jäljiltä. Ja juuri kun rytmi tuntuu palautuvan tyttö sairastuu uudelleen ja koko homma alkaa alusta.
Vertaistukea kiitos. Sanokaa nyt joku edes, että tämä loppuu joskus. Sydäntä särkee aina huomata uudelleen että tyttö on taas kipeä..
-
Haluisko joku vaihtaa Alvoja S-kokoisiin Fuzzyihin? Alvat on yhdenkoon vaippoja ja ihan loistavassa kunnossa, olleet tytöllä käytössä alkukesästä.
-
^Ompa kertakaikkisen paska tilanne
Oletko sä ajatellut oikeasti eroavasi miehestäsi vai meinaatko jäädä vuosiksi harmittelemaan kökköä avioliittoa?
-
Mä tykkäsin kans edellisen pakkauksen vaipoista enemmän kun uusista.
-
Mä oon kans noita Alvoja tilannut just tuolta myyjältä. Nicebluesky09 on kai Alvojen oikea jälleenmyyjä eBayssa. En oo sen sivuja kattellut enkä ole ihan satavarma onko tuo totta, nimimerkki kuulostaa "viralliselle jälleenmyyjälle" vähän oudolta.
-
Täällä uusi kestovaippaketju! Tämä lukitaan nyt!
-
Tässä uusi kestovaippaketju!
-
Tervan tuoksu... pidän siitä kyllä muutenkin mutta päivittäin tulee kuljettua kunnantuvan ja kirkon ohi joiden katot on tervattu ja siihen vois oikeesti jäädä nuuhkuttamaan pitkäksi aikaa. Tervashampoota pitäiskin ostaa... ja terva-hajuvettä
-
Mä yritän pitää tätä ketjua hengissä ja tulin nyt päivittämään omaa tilannetta. Olis mukavata kuulla muidenkin juttuja enemmänkin, sitä missä mättää ja miten kukakin on tilannetta korjannut jne. Ettei nyt ihan menis vaan yksinpuheluksi.
Meillä oli eilen toinen "terapiakäynti". Viime kerralla saatiin vähän tavallaan kotiläksyä, miten ottaa tilanteita vastaan ja ihan sulatella asioita mistä puhuttiin. Ekan ja tän tokan käynnin välillä oli about 3 viikkoa ja sinä aikana sattuikin kaikenlaista, pari vähän isompaa riitaa ja sitten sellaista pikku kinastelua. Lapsen sairastelua ja miehen työputkea mitkä osaltaan teki meidän elämästä melkosen hankalaa ja väsyneenähän niitä riitoja on helppo virittää vaikka villasukasta.
Ja voin sanoa että jo sillä ekalla käyntikerralla oli suuri merkitys kun osattiin jo ihan eritavalla ottaa toisen ajatusmaailmaa huomioon pinnan kiristyessä. Me kun ei ennen oikein osattu kertoa miltä tuntuu, ainakaan ajoissa.
Tällä uusimmalla kerralla juteltiin noista meidän riidoista mitä meillä ehti olla ja tultiin siihen tulokseen että kun jälkeenpäin niistä puhui niin ne kuulosti ihan typeriltä MUTTA kummallakin oli riidassa ihan järkeenkäypä syy miksi hermostui mutta siinä tilanteessa ei vaan osattu omia tuntoja kertoa että se riita oltais voitu välttää. Ja taas päästiin niihin kommunikointiongelmiin ja siihen että pitäis aina ennen tulistumista laskea ainakin kymmeneen ja miettiä mitä toiselle vastaa ja miten.
Saatiin tälläkertaa ohjeeksi perustella/avata omia näkemyksiä ja tuntojaan toiselle paremmin. Vaikka ne itselle olis ihan selkeitä juttuja niin ei se toinen voi tietää ellei kerro. Eli ihan mennään nyt alkuun semmoisella "liioittelu-meiningillä", pidetään toista vähän tyhmänä ja todella kerrotaan rautalangasta vääntäen miltä mikäkin asia itsestä tuntuu ja miksi. Yhteistä aikaa tulisi nyt myös järjestää niin että me oltais muutakin kun isä ja äiti. Se osapuoli meiltä onkin jäänyt ihan paitsioon.
No, tälläistä tälläerää. Toivottavasti nyt muutkin haluis vielä jakaa omia kuulumisiaan. Mää meinaan laitan ketjun lukkoon ja poistoon jos tää jää ihan meidän parisuhteen vatvomiseksi.
-
Mä olen eBaysta tilannut Alvoja ja kaikki on pesty alusta alkaen 60 asteessa eivätkä oo menneet miksikään.
in Perhe-elämää
Posted · Report post
Minusta olisi kyllä ihan mielenkiintoista pitää sut täällä "miehen äänenä" näin niinkuin muutenkin. Sit kun täällä naiset valittaa niin sää voisit kertoa miehen näkökulmaa ja ajatuksenjuoksua erinäisistä asioista
Toivottavasti minnihiiri käy lukemassa täältä nämä jutut ja saisitte asiat jollakin tapaa selviämään.