ameliina"

Aktiivijäsen
  • Content count

    112
  • Joined

  • Last visited

About ameliina"

  • Rank
    Aktiivi
  1. Onnistuisiko päiväunet vaunuissa, vaikka sitten sisällä? Entä kotitöiden teko vauva repussa/liinassa? Vauva on vielä pieni ja jokainen vauva on erilainen. Voi suostua nukkumaan päiväunet sängyssään taas myöhemmin tai sitten ei, opettamalla tai opettamatta. (Uniassosiaatioteorialla toki voi selittää sitä sun tätä, mutta on myös vauvoja joiden kaikenlainen "kouluttaminen" itsekseen omaan paikkaan nukahtamiseen on hyvin hankalaa/mahdotonta.) Mun mielestä helpompaa kuin murehtia sitä, miksi pieni ei nuku vanhemman haluamalla tavalla, on yrittää keksiä tapa, jolla tilanteessa selviää. (muoks. edellinen ehtikin jo väliin... )
  2. Ensimmäissä synnytyksessä ikävimmät supistukset tuntuivat mahapuolella (niin kuin kohtu olisi laajennut ja revennyt, vaikkakin samalla tunne oli puristava). Selkäpuolellakin toki tuntui, mutta kipu oli paljon mukavampaa, kun mikään ei tuntunut hajoavan. Onko tensistä mitään apua mahapuolelle vai ainoastaan selkäpuolen supistuksiin?
  3. Mulle on ollut jonkinmoinen yllätys omien raskauksien aikana se, että kilojen kertymiseen ei voi vaikuttaa. Tai siis että niitä tulee mulle joka tapauksessa. Ei paljoa, mutta paljon enemmän kuin ruuan mukaan pitäisi tulla. Saa tullakin, koska kertyminen on ihan normaalin rajoissa jne. Yllättävää (ajatusmaailmalleni) on kuitenkin ollut se, että tuo syödyn ruuan määrä ei asiaan vaikuta. Syön ja liikun luultavasti saman verran kuin ennen raskautta (vaikken näihin asioihin ole mitään erityishuomiota kiinnittänytkään). Ja jotenkin tuntuu, että neuvolan työntekijöillä ym. on myös vain se ajatus, että ruuan lisääminen lisää kiloja ja jos ei syö riittävästi, kiloja ei tule sopivasti. Itsestä oma kroppa toimii kuitenkin ihan eri tavalla kuin "tavallisesti". Raskaus vaikuttaa eri tavoin jokaiseen - itseeni tällä tavoin.
  4. Ja tuli vielä mieleen: kuviolliset vaatteet yksiväristen sijaan. Vartalon muodot eivät erotu yhtä selvästi. Esim. vinoraidat toimii. Ja (ei-kiiltävä) mustasta voi hyötyä vaikka onkin yksivärinen.
  5. Mä näytän ainakin 5 viikkoa raskaammalta, jos laitan päälle jonkin tunikan tai muun selvästi löysemmän tai edestä rypyillä olevan vaatteen. Sen sijaan paidassa, joka on kokoa ihon myötäistä isompi, ei raskautta juuri edes huomaa. Alusta asti olen siis piilottelutilanteissa käyttänyt ennemmin vain aavistuksen isoja kuin selkeästi löysiä vaatteita. (Nyt ei tosin ole viikkoihin enää tarvinnut.) Jossain tunikassa näytin jo rv 7 niin selvästi raskaana olevalta, ettei asiasta ollut epäilystäkään. Kerrospukeutuminen hämää tosiaan myös. Juurikin esim. auki tai yhdellä napilla kiinni oleva villatakki on tosi tehokas piilottaja, koska muuttaa kehon muotoa sen verran "epämääräisemmäksi".
  6. Mitä kivoja kaupunkeja Euroopasta löytyisi reissulle 2-3-vuotiaiden kanssa? Imetykset tms. eivät enää mietteissä vaan ennemminkin puuhastelupaikat. Mistä löytyisi mukavasti puistoja ja leikkipuistoja? Entä muuta suht pienille sopivaa tekemistä ja kokemista?
  7. Hedelmäpuisto oli ainakin vuosi sitten pettymys. Kiva ollut joskus, mutta oli jo selkeästi vanha ja laitteet spreyailtu ja piirreltyjä. Erilaisuutensa vuoksi silti ihan hauska kokemus. Tosin kaukana keskustasta (ainakin jalkapelillä)... Muuten kaupungissa on tosi paljon kivoja puistoja, joissa useissa lelut ja wc-tilatkin. Yksi suht iso oli Vasaparkenissa ja toinen Södermalmilla, mutta paljon erilaisia löytyi sieltä täältä. Tosi mukavaa siis lasten kanssa kuljeskella ympäri kaupunkia, kun sopivia pysähdyspaikkoja löytyi melko helposti (ainakin jos etukäteen karttaan merkitsi).
  8. Mulla esikoinen mitattiin viikolla 7+0 viikkoa 5+ vastaavaksi (syke kylläkin näkyi). Oli niin pieni, ettei oikeastaan saatu edes mitattua. Kahta viikkoa myöhemmin vastasi viikkojaan eli 9+0 ja myöhemminkin kasvoi niiden viikkojen mukaan. Nykyinen vastasi viikolla 6+5 viikkoa 6+0 (noin 5 mm ja syke). Onneksi en tiennyt, että olisi pitänyt olla jo 6+5 vaan luulin, että tuo 6+0 on oikein. Digitestitkin oli nimittäin menneet tuon viisi päivää nuoremman mukaan. Nt-ultrassa oikea la sitten selvisi. Mulla on kai hankalasti ultrattava kohtu (eli pikkualkioihin "ei päästä hyvin käsiksi") ja raskaushormonikin nähtävästi nousee hieman keskivertoa hitaammin.
  9. ^ Voisiko olla jälkisupistus kohdun palautuessa normaaliin mittaansa?
  10. ^ Itsellä loppui pahimmat kivut (tai oikeastaan ainoat vähän enemmän tuntuvat, kun prosessi menikin yllättäen aika kivuttomasti) tuon raskauspussin ulos tulon jälkeen, joten toivon, että sinullakin olisi pahimmat kivut jo ohi (oletan, että ainakin omalla kohdallani nuo kivut olivat tuon pussin "synnytyssupistuksia"). Olin myös varautunut järjettömään verimäärään ja sitä, ettei mikään side kestäisi 10 min kauemmin, mutta vuotoa ei ollut pahimmillaankaan kuin noin tuplasti normaalien kuukautisten aikana ja silti homma meni niin putkeen kuin vain saattoi. Pahoittelut keskenmenosta ja voimia tilanteeseen!
  11. Mulle on vaikeaa laittaa "huonoakaan" lahjaa kiertoon. Ehkä kuuluu siihen, että kun arvostaa "lahjaelettä" haluaisi samalla arvostaa myös lahjaa. Ja vaikkei sitä lahjan antaja näkisikään, haluaisin, että annetulla lahjalla leikitään tai sitä käytetään (vaate tms.). Tuntuu, että annettua juttua ei saa lahjoittaa eteenpäin saatika sitten myydä. Etenkään, jos se on vähänkään rakkaammalta ihmiseltä. Onneksi en ole vielä kohdannut tilannetta, jossa tulisi jokin lahja, jota ei yksinkertaisesti voitaisi käyttää. Sitten jos lahjaa on paljon käytetty ja olettaa, ettei sillä ole enää meillä käyttöä, saan jotenkuten hyvin tuntein lahjoitettua tai myytyä sen eteenpäin hyvään käyttöön uudelle omistajalle. Mutta täysin käyttämättä jääneiden lahjojen kanssa tilanne olisi paljon kinkkisempi. Tämä on ihan hölmöä toimintaa ja ajattelua itseltäni...
  12. ^ Mun mielestä lahjan arvostamisessa on monta eri asiaa: arvostaako lahjaa itsessään ja sinällään (materiana), arvostaako lahjan saamista tai arvostaako ylipäätään muistamista. Ei se, että on ihanaa, että joku on muistanut meidän lasta ja halunnut antaa hänelle lahjan, tee siitä isosta/meluisasta/liian pienestä lahjasta itsestään (mun näkökannastani) yhtään sen parempaa lahjaa. Lahja itsessään voi olla huono (tai epäsopiva tai millä pehmeämmällä ilmaisulla sitä haluaakaan kuvailla), vaikka lahjaelettä kuinka arvostaisi. Näin mun mielestä. Enkä mä ole tässä ketjussa huomannut kenenkään tuota lahjaelettä tai muistamista sinällään arvostelevankaan. Enemmän kyse on ollut muistamisen materiaalisen ilmentymän arvostelusta. (Toki voi olla etten ole jotain huomannut.)
  13. Söisivätkin. Koska vielä hetken lapselle voisi vain kertoa, että patteri loppui, ääntä ei enää kuulu. Onneksi ollaan saatu vain kaksi äänilelua ja nekin ihan suht ok. Toinen jopa mukava ja toisessa voi säätää äänenvoimakkuutta ja näin siitä saa melkein siedettäävän. Kiinnostavat kausittain. (Mutta toisten lasten kodeissa kiehtovat paljon juuri kaikki, mistä tulee ääntä ja valoja, joten jokin taika näissä on... Tai ainakin uutuuden viehätys.) Mutta olisi sitä "fiksumpiakin" lahjoja voinut ottaa noiden tilalle. Huonoimpia lahjoja, muiden ajatusten tapaan, ovat isot ja muoviset lelut. Mieluiten sellaista, jolla voi leikkiä usealla tavalla tai mielikuvitusta käyttäen. Esim. legot ja junaradat. Vaatteet ja liinavaatteetkin ovat kivoja, koska lapsi muistaa, mitä keneltäkin on saanut ja se on lapselle tärkeä juttu (esim. punainen pyyhe saatu kummitädiltä ja siksi sitä on kiva käyttää). Pehmoleluja on aika paljon jo, joten vaikka söpöjä ovatkin, ei kiitos silti hetkeen lisää. Huonoja lahjoja ei kyllä onneksi ole juurikaan saatu. Jos jotain ollaan toivottu, on toiveita kunnioitettu.
  14. ^ Mua kanssa ahdistaa kaikki enemmän tai vähemmän. Lisäksi olen alkanyt vältellä paikkoja/seuroja, joissa on useampi juuri synnyttänyt/raskaana oleva/mahdollisesti kakkosta miettivä, ettei tarvitsisi "olla hiljaa omasta tilanteesta" (kun en sitä jakaakaan laajalti halua) ja kuunnella muiden mietteitä ja kokemuksia raskautumisesta tai lapsiluvusta ("meni niin kauan" (ne pitkät kolme kuukautta) tai "suunnitellaan ikäerosta pientä, noin 1,5 v" (ja yllärinä lapsi syntyy varmaan, niin että tulee päivälleen tuo tai vaikkapa vähän alle)). Ei vaan kestä kuunnella, kun joku voi suunnitella asioita, joiden suunnittelemismahdollisuus itseltä jo meni. Tai kun joku on kokenut "raskautumishuolia", jotka itsellä on olleet moninkertaiset (ihan matemaattisestikin). Katkeruutta. Ja koska muillakin on oikeus puhua kuin mulla ja asioita saa miettiä seurassakin (ihan vähän voisi ihmiset tosin miettiä, mikä on oikeasti sellaista mistä kannattaa ihan kunnolla valittaa...), suojelen itseäni siis välttelemällä näitä tilanteita. Mutta jos mä saisin päättää, ensimmäisenä tulisi (pysyvästi) raskaaksi ne, jotka ovat pisimpään yrittäneet. Eli ensimmäisenä kaikki lapsettomuuspuolelta ja sitten kaikki muut yrityskuukausien mukaan. Mutta näinhän se ei mene, koska homma ei ole reilua.
  15. Mä luulen, että joku päivä saadaan lukea, kuinka joutui yrittämään ("uutta") raskautta kauan. Esimerkiksi jopa 2 kk. Voi sitten kertoa seiskalle, kuinka kärsi lapsettomuudesta ennen kuin vihdoin onnistui. Ei voi käsittää, miten joku viitsii valehdella lapsen menettämisestä. Jutun uskottavuus on tasan nolla. Ja se elämän karma menee kuitenkin niin, että tuo on "uudestaan" raskaana ennen minua.